Miksi koulukiusaajat aina menestyy elämässään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin kovin ilahtunut, kun kuulin luokkani pahimman kiusaajan saaneen Parkinsonin. On kyllä ollut menestynyt, on perhe, lapsia, menestyksekäs ura, oma firma...

 

Päästä irti vihasta. Se ei muuta kuin nakertaa sisälläsi ja aiheutta vielä sinullekin syövän.

Tulin itse uskoon muutama vuosi sitten. Rukoilen iltaisin kiusaajieni puolesta yleisesti. Vihasta on luovuttava.

Satuolennotko auttaa?

Eikö tuo ole kiusaamista? Anna toisen uskoa mihin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat eivät menesty koskaan oikeasti.

No Stubb on presidentti, Mannerheim oli marsalkka..

Kumpikin on muuten ollut suomenruotsalaisia. Hyväksytäänkö ruotsinkielisessä kulttuurissa kiusaaminen paremmin kuin suomenkielisessä?

En usko että kieliasia on se määrittävä tekijä, vaan se yhteiskunnallinen asema josta lähdetään. Tällaiset ihmiset kokevat itsensä muita paremmiksi lapsesta saakka ja sitä heille varmasti korostetaan. He ovat myös saattaneet oppia vanhemmiltaan mitä menestykseen tarvitaan: kovuutta. Ja kun lapsi alkaa näillä opeilla touhuamaan koulunpihalla, siellä on monen pää vessanpöntössä.

 

Kyse oli siitä miksi lapsesta tulee kiusaaja.

Väittäisin edelleen, että nuo syyt eivät vaikuta siihen että lapsesta tulee kiusaaja, tai menestynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin kovin ilahtunut, kun kuulin luokkani pahimman kiusaajan saaneen Parkinsonin. On kyllä ollut menestynyt, on perhe, lapsia, menestyksekäs ura, oma firma...

 

Päästä irti vihasta. Se ei muuta kuin nakertaa sisälläsi ja aiheutta vielä sinullekin syövän.

Tulin itse uskoon muutama vuosi sitten. Rukoilen iltaisin kiusaajieni puolesta yleisesti. Vihasta on luovuttava.

Satuolennotko auttaa?

Eikö tuo ole kiusaamista? Anna toisen uskoa mihin haluaa.

 

Jokainen voi toki uskoa mihin haluaa, vaikka sitten jumaliin

Vierailija kirjoitti:

Olin tällainen kateellinen kiusaaja huonosta perheestä. Kiusasin lähinnä nolaamalla jotenkin, tekemällä naurunalaisen tms. En ollut kuitenkaan koskaan väkivaltainen ja minulla oli jonkinlainen raja: jos toinen alkoi itkeä. Silloin lopetin, en siksi että katsoin "voittaneeni", vaan koska säikähdin sitä että ottiko se nyt tuon noin raskaasti, ja se alkoi ahdistaa. Eli minussa oli omatunto kuitenkin.

En kuitenkaan selittele sitä tällä. Väärin mikä väärin. Aikuisena kävin läpi paljon näitä asioita ja ymmärsin mistä kaikki kumpusi. Muutuin - kyllä, oikeasti asenteeni muuttui täysin. Toimin nykyään alalla, jossa autan ihmisiä joilla menee päin persettä. Näen paljon ikäviä kohtaloita, yhteiskunnan kiusaamia, toisten kiusaamia, olosuhteiden kiusaamia. Mielenterveysongelmia. Olen auttanut heitä ilman mitään egon pönkitystä. Ehkä teen sen alitajuisesti korvatakseni jotakin? En tiedä, mutta sen tiedän että olen tässä asiassa ihan vilpit

Uskon että olet vilpitön ja pidän sinusta. Mutta uskon myös että olet valitettavan harvinainen tapaus.

Mikä kiusaamiseen sitten auttaa?

No eipä nuo kovin menestyneitä ole suurin osa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä kiusaamiseen sitten auttaa?

Nyrkki naamaan, niin loppuu.

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan aina menesty. Yläaste aikojen kiusaajat ovat narkkeja, työttömiä jne.

Meistä tuli ihan perushyvin pärjääviä dippainssejä ja kauppatieteilijöitä. Kiusatun vaiheista ei ole tietoa yläkoulun jälkeen, taisi joutua amikseen. Ainakaan ei löydy tietokannasta gradua hänen nimellään :D

Lasten kodeissa tapahtuu asioita mistä muilla ihmisillä ei ole aavistustakaan, joten se niistä muille niin täydellisiltä näyttävistä kotioloista. Isäpuoli oli lääkeriippuvainen lääkkeiden väärinkäyttäjä, riehui, uhkaili, oli arvaamaton, kuoli yliannostuksen aiheuttamaan sydäriin kun olin lapsi. Voi apua niitä kommentteja aikuisilta, että voi kauheaa, ei olisi ikinä uskonut. Eipä.

Kai niiltä puuttuu se sellainen vanhoissa asioissa pyöriminen ja päänsä sisällä jumittaminen?

Ne vaan menee ja tekee eikä välitä mitä muut ajattelee.

Ainakin itse arvelen noin omien kokemusten perusteella. 

Itse olin se koulukiusattu ja haukuttu. Kouluunmeno ahdisti hirveästi aina. Lukion jälkeen lähdin ulkomaille, siellä jotenkin oli kaikki helppoa. Sitten taas takaisin Suomeen, kouluajoista on jo 25 vuotta ja yhä nuo vanhat kokemukset painaa takaraivossa mm. niin, että nyt kun jäin pitkäaikaisesta melkein 20 vuoden duunarityöpaikastani pois, niin ahdistaa tämä nykyajan työnhaku, kun pitäisi olla kaiken maailman linkedin profiilit niin timanttisina sun muuta... Minä kun olen sellainen, etten edes facebookiin ole hyväksynyt yhtäkään kaveria, koska haluan kaiken yksityisyyteni olevan visusti piilossa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä kiusaamiseen sitten auttaa?

Kiusaajan nolaaminen toisten nähden, näin kiusaaja menettää kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Mikä kiusaamiseen sitten auttaa?

Takaisin sanominen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Millaiset perheet noilla pääkiusaajilla oli?"

Saman paikkakunno toisen koulun rehtorin ja lääkärin tytär. Paikallisen Citymarket-kauppiaan tytär.

Outoa ettei rehtori saanut omaa lastaan ojennukseen.

En tiedä olisiko saanutkin, jos olisin aktiivisesti jaksanut valittaa kiusaamisesta aikuisille. Mutta menin kerran kertomaan siitä äidilleni, ja äiti hätääntyi, ei osannut ollenkaan käsitellä sitä. Minulle tuli olo, että minun täytyy pitää huoli äidistäkin, ettei äidille tule niin paha olo, enkä kotona koskaan enää puhunut kiusaamisesta. Koulussa yritin kerran yksittäisestä tapauksesta kannella, mutta nuo suositut oppilaat sai sen käännettyä niin, että he vain yrittivät ilahduttaa minua ja minä olin yliherkkä kun koin sen kiusaamisena. Kun sanoin niitä kauheuksia joita minulle oli sanottu, nämä tytöt teeskentelivät, että ei he tiedä yhtään mistä puhutaan, että he vaan halusivat jutella jostain musiikkijutuista kun näytin yksinäiseltä. Kukaan muukaan ei uskaltanut tai halunnut sanoa asiaan mitään. Niinpä minä päädyin koulupsykologille, koska minulla on ongelmia. Siellä katsoin paremmasi kieltää että minua kiusataan, koska en uskonut että aikuisista on asiassa mitään apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen kiusaajan joka haukkui muita vammaisiksi vielä yläasteella. Nyt hänellä on syvästi kehitysvammainen lapsi, sääliksi käy lasta. Mutta olisko joku maailmanluokan järjestämä asia?

Tosin todennäköisesti se kehitysvammainen lapsikin on paljon älykkäämpi kuin äitinsä.

Saattoihan se kiusaaja olla tämän vammaisen lapsen isä.

Ei kyllä menesty, lähes kaikki täysluusereita

Vierailija kirjoitti:

Työpaikkakiusaajatkin menestyvät usein. Uhrit potevat traumojaan jossain nurkassa ja itkevät yksinäisyyttään. Kiusaajilla riittää kavereita.

Ei ne kavereita ole, pelkäävät tulevansa itse kiusatuksi. Kiusaaja pompottaa näitä heikkoja lampaita. Mikäli nämä kaverit olisivat siviilirohkeita niin eivät olisi alun alkaenkaan valikoituneet häiriintyneen vaikutuspiiriin. Olen elämäni varrella myös nähnyt miten rivit rakoilee kun kiusaajan silmä välttää, kiusaaja on lopulta itse se inhokki. Olen käräyttänyt kiusaajia ja on aika helppo saada ne riitelemään keskenään. Olen aina kiusatun puolella ja olen itse ollut kiusattu mutta olen onnistunut yllättämään kun vähiten odottavat.

Vierailija kirjoitti:

No eipä nuo kovin menestyneitä ole suurin osa.

Vaihtavat usein työpaikkaa, eivät osaa luoda aitoja ihmissuhteita vaan seurustelutkin päättyy yhtä yllättäen kuin alkavatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan aina menesty. Yläaste aikojen kiusaajat ovat narkkeja, työttömiä jne.

Meistä tuli ihan perushyvin pärjääviä dippainssejä ja kauppatieteilijöitä. Kiusatun vaiheista ei ole tietoa yläkoulun jälkeen, taisi joutua amikseen. Ainakaan ei löydy tietokannasta gradua hänen nimellään :D

Näen suorastaan silmissä miten nakkisormillasi siellä näppäimistöllä stalkkaat kiusattua, punkkua ryystäen, pahin pelko että jonain päivänä hänen gradunsa näkyy tietokannasta. Säälittävää.

Menestymiseen tarvitaan kotoa saatu itsetunto. Kaikki vanhempien ja kaverien pieksemät eivät menesty. 

Kiusaajat eivät menesty vaan elävät omia traumojaan