Miksi koulukiusaajat aina menestyy elämässään?
Kommentit (399)
Vierailija kirjoitti:
Menestymiseen tarvitaan kotoa saatu itsetunto. Kaikki vanhempien ja kaverien pieksemät eivät menesty.
No monet vanhemmat nimenomaan pönkittävät lastensa itsetuntoa hemmottelemalla ja silottamalla tieltä pois kaiken ikävän. Tätä opettajana näkee jatkuvasti ja poikkeuksetta kiusaajat tulevat tällaisista perheistä. Ovat tulleet jo ikiajat. Tämän päivän ilmiö on vaan se, että minulle soitellaan ja on tultu kouluunkin paikan päälle huutamaan, jos olen antanut kokeesta vitosen, kun vanhemman mielestä sen pitäisi olla kymppi ettei Veeti-Jessicalle tule paha mieli.
Läskiä ja sairaudet ne tulee kiusaajillekkin, vanhuus ja kuolema, ihmisten mieleen jäävät halveksittavina luusereina.
Vierailija kirjoitti:
Olin tällainen kateellinen kiusaaja huonosta perheestä. Kiusasin lähinnä nolaamalla jotenkin, tekemällä naurunalaisen tms. En ollut kuitenkaan koskaan väkivaltainen ja minulla oli jonkinlainen raja: jos toinen alkoi itkeä. Silloin lopetin, en siksi että katsoin "voittaneeni", vaan koska säikähdin sitä että ottiko se nyt tuon noin raskaasti, ja se alkoi ahdistaa. Eli minussa oli omatunto kuitenkin.
En kuitenkaan selittele sitä tällä. Väärin mikä väärin. Aikuisena kävin läpi paljon näitä asioita ja ymmärsin mistä kaikki kumpusi. Muutuin - kyllä, oikeasti asenteeni muuttui täysin. Toimin nykyään alalla, jossa autan ihmisiä joilla menee päin persettä. Näen paljon ikäviä kohtaloita, yhteiskunnan kiusaamia, toisten kiusaamia, olosuhteiden kiusaamia. Mielenterveysongelmia. Olen auttanut heitä ilman mitään egon pönkitystä. Ehkä teen sen alitajuisesti korvatakseni jotakin? En tiedä, mutta sen tiedän että olen tässä asiassa ihan vilpit
Anteeksi, mutta mulle ei mene läpi tämä, että olisit muuttunut koska et tunnusta väkivaltaisuuttasi ja luistat vastuusta perheoloihin vedoten.
Taidat olla yks Erja L, joka piinasi minua koko peruskouluajan joka s*tanan koulupäivä juurikin nolaamalla ja tekemällä naurunalaiseksi. Ja olet nyt psykoterapeuttina? HV...
Vierailija kirjoitti:
Mun kiusaajat eivät ole menestyneet. Ovat nistejä ja alkkiksia nykyään vaikka somessa muuta esittää.
Minun koulukiusaajani (3 poikaa) ovat kaikki kuolleet.
Kiusaajia oli kolme, kaikki sijaisperheessä asuvia, lastensuojelun asiakkaita ja tekemisissä jatkuvasti sosiaaliviranomaisten kanssa. Biovanhemmat kaikilla elämänhallintaongelmaisia päihderiippuvaisia. Kukaan näistä ei menestynyt, elävät tuilla ja ovat sossun asiakkaita.
Kiusaaja menetti vanhempansa ja hänet otettiin huostaan, sosiaaliviranomaiset sijoitti isovanhemmille. Nykyään leikkii somevaikuttajaa ja valittaa miten rankka elämä hänellä on ollut. Vanhempansa olivat varmaan vaan tyytyväisiä kun pääsivät hänestä.
Vierailija kirjoitti:
Yksi kiusaaja kuoli Kaakkois-Aasian tsunamissa perheensä kanssa, en usko että ainakaan koulussa siitä oltiin mitenkään surullisia. Onhan toki huvittavaa ajatella, mitä kaikkea noloa sille on tapahtunut, ehkä se makasi pylly paljaana jossain rannalla tai hotellialueen takapihalla, ja länsimaalaiset kuvatoimistot kävivät räpsimässä kuvia siitäkin. Sitten paikalliset roikotti sen jonnekin auton lavalle ja dumppasivat muiden sekaan, ja lopulta se makoili kaikki värkit levällään jossain tunnistusta odottelemassa. Ei sillä, tuskin se siitä tule sen rumemman näköiseksi mitä oli jo enenstään.
Hahhah, siinä varsinainen arvoisensa loppu. Toivottavasti päätyi lehtikuviin poseeraamaan, tuskin eroa huomasi entiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan aina menesty. Yläaste aikojen kiusaajat ovat narkkeja, työttömiä jne.
Meistä tuli ihan perushyvin pärjääviä dippainssejä ja kauppatieteilijöitä. Kiusatun vaiheista ei ole tietoa yläkoulun jälkeen, taisi joutua amikseen. Ainakaan ei löydy tietokannasta gradua hänen nimellään :D
Näen suorastaan silmissä miten nakkisormillasi siellä näppäimistöllä stalkkaat kiusattua, punkkua ryystäen, pahin pelko että jonain päivänä hänen gradunsa näkyy tietokannasta. Säälittävää.
Ehei, ollaan menty elämässä eteenpäin. Kiusatuthan ovat tyypillisesti niitä, jotka rypevät jossain yläkouluaikaisissa asioissa aikuisenakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan aina menesty. Yläaste aikojen kiusaajat ovat narkkeja, työttömiä jne.
Meistä tuli ihan perushyvin pärjääviä dippainssejä ja kauppatieteilijöitä. Kiusatun vaiheista ei ole tietoa yläkoulun jälkeen, taisi joutua amikseen. Ainakaan ei löydy tietokannasta gradua hänen nimellään :D
Näen suorastaan silmissä miten nakkisormillasi siellä näppäimistöllä stalkkaat kiusattua, punkkua ryystäen, pahin pelko että jonain päivänä hänen gradunsa näkyy tietokannasta. Säälittävää.
Ehei, ollaan menty elämässä eteenpäin. Kiusatuthan ovat tyypillisesti niitä, jotka rypevät jossain yläkouluaikaisissa asioissa aikuisenakin.
Sinähän siellä selailet kiusatun mahdollisia graduja. Miksiköhän?
Kaduttaa että alakoulussa kiusasin, en koe täysin olevani vastuussa siitä.
Melko kamalat oltavat oli kotona, n. 10 vuotiaana ei ole taitoja käsitellä asioita, purkaantuu kiusaamalla ja muuta pahaa tekemällä. Tuolloin en edes ymmärtänyt miten huonosti asiat oli.
En ole menestynyt. Töitä olen tehnyt, ns haalarihommia vaan.
Tässä paskinta on se että minä olin se uhri, ja pistin eteenpäin sitä. Tilanteeseen ei osattu puuttua.
Aikuisia kiusaajia en ymmärrä. Mielen pitää olla hyvin sairas, jos saa jotain toisen kiusaamisesta. Yleensä ovat narsisteja. Ne tarvitsee sen uhrin aina.
Minuakin jonkinverran kiusattu, kotiolot pielessä, ongelmaperheiden lapsia. Peruskoulun jälkeen ei ole ollut kiusaamista suuntaan tai toiseen. Ammattikoulutuksissa olin yksi muiden joukossa.
Yksi aikuiskiusaaja täällä, kalliilla autolla ajaa, täysi pelle. Kiusaan takaisin. Keinoja on mutta ei niistä tässä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä on syntyjään mahdollisuus pahaan. Lähtökohtaisesti olemme saalistava ja killpaileva petolaji, joka tappaa omaa lajiaan, mitä läheskään kaikki pedotkaan eivät tee. Tikkareita ja jaxuhaleja jakamalla emme tätä pysty tätä muuttamaan. Vahvat voittaa ja heikot häviää, viidakonlaki.
Tämä ei pidä paikkaansa. Ihminen on pärjännyt historiassa nimenomaan yhteistyöllä.
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa että alakoulussa kiusasin, en koe täysin olevani vastuussa siitä.
Melko kamalat oltavat oli kotona, n. 10 vuotiaana ei ole taitoja käsitellä asioita, purkaantuu kiusaamalla ja muuta pahaa tekemällä. Tuolloin en edes ymmärtänyt miten huonosti asiat oli.
En ole menestynyt. Töitä olen tehnyt, ns haalarihommia vaan.
Tässä paskinta on se että minä olin se uhri, ja pistin eteenpäin sitä. Tilanteeseen ei osattu puuttua.
Aikuisia kiusaajia en ymmärrä. Mielen pitää olla hyvin sairas, jos saa jotain toisen kiusaamisesta. Yleensä ovat narsisteja. Ne tarvitsee sen uhrin aina.
Minuakin jonkinverran kiusattu, kotiolot pielessä, ongelmaperheiden lapsia. Peruskoulun jälkeen ei ole ollut kiusaamista suuntaan tai toiseen. Ammattikoulutuksissa olin yksi muiden joukossa.
Yksi aikuiskiusaaja täällä, kalliilla autolla ajaa, täysi pelle. Kiusaan takaisin. Keinoja on mutta ei niistä tässä. <
Miksiköhän toiset lapset sortuvat kiusaamaan, mutta toiset eivät, vailla kotiolot olisivat aika samanlaiset?
no ei ne aina menesty.
Jotkut menestyy ja jotkut ei.
No ei todellakaan aina menesty. Tuollahan se yksi väkivaltainen sekoboltsi koulukiusaaja istuu päivät kaljoittekemassa yhtä viddumaisen näköisenä kuin 40 vuotta sitten. Kiinnosteli häntä nuorena enemmän ärhennellä heikommille kuin opiskelut.
Karma.
Määrittele"menestys"
Ettei vain olisi tämä"menestyksen" konsepti apinoitu copy pastella tuolta amerikoista. Millä perusteella esim. kirurgi, jolla on kaunis vaimo, fiksut lapset ja talo "hyvällä" alueella on "menestyneempi" kuin vuokrayksiössä asuva peruskoulun käynyt kuntoutustuella kituuttava ikisinkku?
Yksi mun pahimmista kiusaajista on nykyään lääkäri. Mutta sitten on heitä, jotka eivät ole oikein mitään. Lisäksi tiedän tapauksen, jossa kiusaaja on menestynyt ihan ok työelämässä, mutta pari avioeroa on ollut ja nyt ulkomaalaistaustaisen naisen kanssa naimisissa ja tuntuu pelkäävän tätä naista. Pelko liittyy siihen, että vaimo veisi lapset omaan maahansa.
Yksi kiusaajani pyysi minulta aikuisena anteeksi, arvostan tätä ja sain mahdollisuuden puhua asiasta.
Ja kiusaajillahan ei tätä itsetuntoa luonnollisesti ole.