Rakastuminen on iäkkäämpänä todella vaikeaa!

Eikös se ole ihanaa ettei ole enään tunnekuohujen ja riippuvuuksien orja sillä saralla? 

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan enään hakisi  ketään .

ENÄÄ!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 69 vuotias nainen, pari pitkää parisuhdetta takana, puolisoiden sairastumiseen ja kuolemaan päättyivät. Osaan elää yksin enkä todellakaan alkaisi olemaan yhdessä " vain ns. mukavan" miehen kanssa ellen tuntisi vastustamatonta vetovoimaa, kemiaa, seksuaalista halua ja perhosia. Eli olen aivan sama ihminen kuin nuorena, vain pahimmat särmät ovat hioutuneet. Toki toivon vielä löytäväni tällaisen kumppanin, mutta nämä mainitsemani jutut ovat ehdottomat jotta haluaisin alkaa suhteeseen. Lisään vielä, että lähes päivittäin tulisi olla iloa, naurua, sitä rentoutta.

Hah. Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon viestisi. Kaikki täsmää prikulleen! Harmi, että olen myös nainen. 😄

Kiva kuulla, että on samoin ajattelevia. Toivon, että löydät sen oikean😊. Terv tuo alkuperäisen kommentin kirjoittaja.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä monet iäkkäämmät miehet on oikeita risupartoja kalja mahoineen.

Sitä olen itsekkin taivastellut, että iäkkäämmät 65+ ja siitä ylöspäin olevat miehet menettävät meikäläisen kiinnostuksen naisena ihan tyystin.

Karmeannäköiset risuparrat ja pehkot leuassaan he kulkevat tuolla raitilla.

Kiitos ei kiinnosta!

Luulevatko olevansa haluttavia...hyi helv...tti...

Oltiin exän kanssa 33 vuotta. Hänellä on uusi avovaimo ja vaikuttavat onnellisilta.

Itse olen näinä kolmena sinkkuvuotenani tapaillut lähinnä hyvän seksin merkeissä kahta eriä miestä, yhtä viime vuonna ja toista tänä vuonna. 

Viihdyn yllättävän hyvin yksin, kahden kissani kanssa. Ja minulla on paljon ystävättäriä joiden kanssa teen  kivoja asioita.

Mutta olishan se mukavaa rakastua tulisesti vielä kerran tai useampaakin otteeseen.

Muutes riittää ihan hyvin kevyet tapailut petipuuhien parissa.

Vierailija kirjoitti:

Oltiin exän kanssa 33 vuotta. Hänellä on uusi avovaimo ja vaikuttavat onnellisilta.

Itse olen näinä kolmena sinkkuvuotenani tapaillut lähinnä hyvän seksin merkeissä kahta eriä miestä, yhtä viime vuonna ja toista tänä vuonna. 

Viihdyn yllättävän hyvin yksin, kahden kissani kanssa. Ja minulla on paljon ystävättäriä joiden kanssa teen  kivoja asioita.

Mutta olishan se mukavaa rakastua tulisesti vielä kerran tai useampaakin otteeseen.

Muutes riittää ihan hyvin kevyet tapailut petipuuhien parissa.

Kerkesin asua kolme kuukautta yksin ennenku exäni tapasin. Oltiin 19 ja 20. Saatiin kolme lasta. Ovat jo itsenäisiä, omillaan pärjääviä aikusia.

Nyt on ihan mukavaa asustella yksin omassa rauhassa. Oppia tuntemaan itsensä. Ja eipä tartte tehdä mitää kompromissejä enää sisustuksen tai matkailun suhteen.

Mä olin naimisissa naapurin pojan kanssa. Ei mitään intohimoa, ihan tavallista vain. Sitten ihastuin ja rakastuin palavasti varattuun mieheen ja niinhän siinä kävi, että jäin lehdelle soittelemaan, mutta se opetti sen, ettei ikinä enää mitään laimeaa tai kädenlämpöistä suhdetta. Nyksän kanssa kipinöi hyvin ja viisi vuotta ollaan oltu yhdessä. En ole rakastunut, sellaiseen olen kykenemätön tai olen ollut väärien tyyppien kanssa, mene ja tiedä. Tietynlainen kyynisyys vaivaa. 

Vierailija kirjoitti:

Varttuneelle miehelle nykynaailmassa on rakastumisessa  se ongelma, että naisen on oltava enintään 35v ikäinen jotta on edes jonkin verran aikaa temmeltää naisen kanssa, ennen vaihdevuosieroa.  Vielä 100 vuotta sitten oli täysin normaalia että varttuneella iällä mies otti vaimokseen nuorikon.

Nainen puolestaa voi valita vaikka kuinka varttuneen miehen, miehen biologiassa ei ole seksuaalisen funktion lopettavaa, menopaussia vastaavaa, ongelmaa.
 

Miksi otti nuorikon 100 vuotta sitten?

Olisko se omanikänen kuollu siihen viimiseen synnytykseen vaikkapa.

Harva 100 vuotta sitten erosi, vaan leskimieshän se siinä vauhdissa oli tietty.

Toinen poikue sitten nuorikon kanssa.

Gubbe kuoli sitten vuorostaan, niin nuorikko otti siihen isännän paikalle omanikäsensä miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä aloittaja tarkoittaa iäkkäämmällä? Minä löysin vaimoni 30-vuotiaana, äitini nykyisen miehensä 50-vuotiana ja naapurin leskinainen meni uusiin naimisiin 80-vuoitaana leskimiehen kanssa. Kovin näyttävät onnellisilta, kun käsi kädessä tuolla kadulla kävelevät.

Yli nelikymppisenä. 30 on vielä nuori.

Ap

 

             AIi nelikymppinen " iäkkäämpi "🤣🤣🤣

                t. 68 vuotiaana löysin

Yli nelikymppinen on huomattavasti iäkkäämpi kuin esim. 20-vuotias. 

Ap

Jep, tuplasti ja kilometrejä on jo alla rutkasti. Enpä näin nelikymppisenä itseäni enää parikymppiseksi tunne :) Toki av:lla kaikki ovat nuoria vielä näin keski-ikäisenäkin. 

Mutta kukapa normaali 20 vee ottaisi normi 40 veen? Ihan sama sitten onko nainen taikka mies se nuorempi taikka vanhempi.

Eri jos olet kuuluisuus, tai että löytyy rutkasti rahaa mitä voit sitten nuorikkoosi tuhlata.  Myös tärkeää että on talot, autot sekä matkusteluun rahaa.

Olen vasta 43 vuotias ja katson Mature pornoa. Kai sitä on jo niin iäkäs että vanhat kurpatkin kiihottaa.

Rakkaus tulee kuin itsestään, jos löytyy sopiva kumppani. Ei se ikää katso.

Rakastumisen funktio lienee jymäyttää ihmiset pariutumaan, jotta geenien siirtäminen seuraavalle sukupolvelle olisi huomattavasti varmempaa kuin ilman tuota tilapäistä psykoosin kaltaista häiriötä, joka mm. usein saa näkemään ihastuksen kohteen huomattavasti viehättävämpänä kuin tämä "objektiivisesti" ottaen faktisesti on. Kohteen ilmeiset "viatkin" voivat muuttua viehättäväksi!

Varsinkin naisten kohdalla siis rakastumisen funktio annihiloituu menopaussin jälkeen?

Ainahan voi katsella nuorempia ja viehättävimpiä. Mistäpä tiedät, että olet enää itsekään niin puoleensavetävä, saatikka asenteellisuutesi ja tunkkaiset ajatuksesi, jossa vanheneminen olisi jokin riippa tai taakka. 

Anna muille mahdollisuus onnelliseen elämään, mikäli itse olet siihen kykenemätön 🤩

Ei ole välttämättä huono asia, jos rakkaus muuttuu erilaiseksi ikääntymisen myötä. 

Itse olen vain entistä määrätietoisempi sen suhteen, että haluan rakkauteni kohteen olevan niin onnellinen kuin on mahdollista olla. Se on oikeasti entistä selvemmin ykkösprioriteettini. Mikä ei tietenkään ole ristiriidassa oman onnellisuuteni kanssa tai sen mitä haluan tehdä.

Minusta se on helpompaa, rakastun ja nautin niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Vanhempana asioista puhuminen ja päättäminen on helppoa. Täähän on nautinnon aikaa, yksinkin saa olla jos haluaa. Nautin elämästä, vaikka vanheneminen ulkoisesti hieman harmittaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Olen vasta 43 vuotias ja katson Mature pornoa. Kai sitä on jo niin iäkäs että vanhat kurpatkin kiihottaa.

Olen 79v enkä edes tiedä mitä Mature-porno on. Miesystävä on 67 ja hän kyllä pornoa tarvii kiihottuakseen, Viagraakin käyttää, en tykkää siitä pakkojyystämisestä. Sitkeästi on siinä uskossa että naiselle se on tärkeää, ei usko vaikka asiasta puhuttu on.

Ei ole ollut vaikeaa viiskymppisenä. Kun oikea osuu kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Suomi on täynnä virkeitä, nuorekkaita, aktiivisia, hyvinhoidettuja, vanhempia naisia. Miksi nämä samanikäiset miehet ovat vanhoja ukkoontuneita rahjuksia, joita ei saa lähtemään mihinkään muualle kuin korkeintaan jääkiekkomatsiin tai pubiin sen kotisohvan lisäksi.  

Olin hiljakkoin 55+ tapahtumassa, jossa miesenemmistö. 

Itseäni nuoremmat miehet näyttivät mahakkailta risupartasediltä. Vähän harmaita hiuksia ja samanvärisiä partakarvoja.

Naiset taas kivoissa vaatteissa meikattuina ja kammattuina.

Ai viehättäviä kumppaneita on vähän? Sekö on sun ongelma? Voi tsiisus...kyllä mulle on ollut enemmänkin ongelma todeta, että porukka ei ole yhtään kypsynyt henkisellä tasolla, vaikka ikävuosia on takana 50-60. Tähän ikään on kaikennäköistä traumaa ja vastoinkäymistä jo tullut vastaan, mutta useimmilla ei mitään kykyä kasvaa näiden juttujen mukana. Katkeroitumista, uhriutumista, lapsellista taaperokäytöstä. Ei kunnioiteta, ei kuunnella. Etsitään äitiä, terapeuttia, ilmaista pil*lua...Ihan kurkkua myöten täynnä yli-ikäisiä taaperoita. 

Mutta juu, elämä olisi paljon helpompaa, kun olisi pinnallisempi.