Rakastuminen on iäkkäämpänä todella vaikeaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on täynnä virkeitä, nuorekkaita, aktiivisia, hyvinhoidettuja, vanhempia naisia. Miksi nämä samanikäiset miehet ovat vanhoja ukkoontuneita rahjuksia, joita ei saa lähtemään mihinkään muualle kuin korkeintaan jääkiekkomatsiin tai pubiin sen kotisohvan lisäksi.  

Voi se olla noinkin. Kyllä minä vaan lähden herkästi melkein mihin vaan matkoille ja tapahtumiin ja mieluummin Viroon. Suomen lätkän kyläkisat ei kiinnosta. Samoin pubeissa käyn vain siellä ja seuralaisiakin on, vanhoja tuttuja. Vietetään mukavaa aikaa yhdessä päivin ja öin. Missä noita mainittuja suomalaisia naisia voisi tavata? Tunnen  muutamia mutta heille en kelpaa, he haluavat kait olla omissa oloissaan. Totta että rakastuminen on jos ei vaikeampaa niin ainakin harvinaisempaa iäkkäämpänä. Minulle tosin riittäisi ihan vaan ystävyys seksin merkeissä.

Ikäsi? Asuinpaikka?

Ei oikeastaan. Ihan yhtä helppoa tai vaikeaa kuin nuorenakin. Ihmiset vaan tulevat vanhemmiten entistä katkerammiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä aloittaja tarkoittaa iäkkäämmällä? Minä löysin vaimoni 30-vuotiaana, äitini nykyisen miehensä 50-vuotiana ja naapurin leskinainen meni uusiin naimisiin 80-vuoitaana leskimiehen kanssa. Kovin näyttävät onnellisilta, kun käsi kädessä tuolla kadulla kävelevät.

Yli nelikymppisenä. 30 on vielä nuori.

Ap

 

             AIi nelikymppinen " iäkkäämpi "🤣🤣🤣

                t. 68 vuotiaana löysin

Yli nelikymppinen on huomattavasti iäkkäämpi kuin esim. 20-vuotias. 

Ap

Ei ole. Näin ei voi sanoa.

Iäkäs tarkoittaa vanhaa ihmistä, joten sanaa ei voi käyttää puhuttaessa nelikymppisistä tai parikymmenvuotiaista. Yli nelikymppinen on huomattavasti vanhempi kuin esim. 20-vuotias. 

Minulle oli näin vanhempana 44v miehenä tämä oli todella helppoa. Katsoin Filippiinien deitti ilmoituksia ja valitsin sieltä kauneimman ja 20-vuotta nuoremman ja kävin Filippiineillä. Menin naimisiin hänen kanssaan ja nyt oltu melkein 10-vuotta naimisissa. Ainoa mikä jäänyt harmittamaan, että olisimpa uskaltanut aiemmin.

https://www.dateinasia.com/search?g=2&af=18&at=26

Vierailija kirjoitti:

Minä olen onnellisessa avioliitossa ollut jo nuoresta asti.  Joskus sitä tietysti leikittelee ajatuksella, että mitä jos nyt, kohta 70-vuotiaana jäisi yksin, niin vieläkö sitä haluaisi jonkun.

En.  Minun olisi vaikeata hyväksyä ketään, koska kyllä sen täytyisi olla vähintään yhtä hyvä kuin tämä mieheni.  Ja ei sellaista ole.  

Jos yksin jään, elän sitten yksin.  Ei se tässä iässä vaikeata ole.  Ihmettelen aina kauheasti niitä naisihmisiä, jotka vielä vanhoinakin epätoivoisesti etsii itselleen miestä ja sitten kelpuuttavat lähes kenet vaan, kun mies se pitää olla!

Vähän surullisiakin tarinoita on sitten saanut nähdä ja kuulla.

 

Koskaan ei kannata sanoa "ei koskaan". Minulta kuoli mies muutama vuosi sitten ja olen todennut, että minä olen itse kuitenkin vielä elossa. Hän on siellä kuopassa, mutta minä olen täällä vielä maan pinnalla. Kyllä minäkin aikani surin ja ajattelin, että ei ketään ei koskaan, mutta kyllä se mieli vähitellen muuttuu. Turha sitä omaa elämää jättää elämättä, vaikka toinen lähteekin. Ja kun sitä lähtöjärjestystä ei pysty ennakoimaan. Minä siis 60+

Pötyä. Liiankin nopsaan napsahtaa kun sopiva kävelee vastaan. Vaikkei etsi yhtään. Rakastuminen on psykoosi.

N60

Tietyllä tapaa helpompaa. Ainakin osa on viisastunut elämänkokemuksen myötä. Mikään ei ole yhtä rasittavaa kuin kumppani, jota pitää passata ja jolle pitää kaikki vääntää rautalangasta.

Ihastuneen naisen ohittaminen on näin keski-ikäisenä miehenä erittäin helppoa.  Tyydyttävämpääkin kuin suhteeseen hyppääminen.

Kiitos tästä feministit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on täynnä virkeitä, nuorekkaita, aktiivisia, hyvinhoidettuja, vanhempia naisia. Miksi nämä samanikäiset miehet ovat vanhoja ukkoontuneita rahjuksia, joita ei saa lähtemään mihinkään muualle kuin korkeintaan jääkiekkomatsiin tai pubiin sen kotisohvan lisäksi.  

Voi se olla noinkin. Kyllä minä vaan lähden herkästi melkein mihin vaan matkoille ja tapahtumiin ja mieluummin Viroon. Suomen lätkän kyläkisat ei kiinnosta. Samoin pubeissa käyn vain siellä ja seuralaisiakin on, vanhoja tuttuja. Vietetään mukavaa aikaa yhdessä päivin ja öin. Missä noita mainittuja suomalaisia naisia voisi tavata? Tunnen  muutamia mutta heille en kelpaa, he haluavat kait olla omissa oloissaan. Totta että rakastuminen on jos ei vaikeampaa niin ainakin harvinaisempaa iäkkäämpänä. Minulle tosin riittäisi ihan vaan ystävyys seksin merke

Ikäsi? Asuinpaikka?

Kuka kuulustelee? Kiitos samoin.

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan. Ihan yhtä helppoa tai vaikeaa kuin nuorenakin. Ihmiset vaan tulevat vanhemmiten entistä katkerammiksi.

Pötyä. Harkitsevammiksi.  Katkeruus on joidenkin perusasetus, kts incelit. Se on pohjimmiltaan vain kyvyttömyyttä itsekritiikkiin ja tunnesäätelyyn. Nämä ovat opittavissa.

Minun nuoruudenrakkauteni kuoli 6 vuotta sitten. Tunsin itseni hetken aikaa kuin leskeksi. Nyt minulla on hänestä seuraa enemmän kuin kenestäkään elävästä. Hän on kuin tuttu juttukaveri. Sairastako? Mitä väliä - en kaipaa ketään muuta hänen tilalleen.

Vierailija kirjoitti:

Ihastuneen naisen ohittaminen on näin keski-ikäisenä miehenä erittäin helppoa.  Tyydyttävämpääkin kuin suhteeseen hyppääminen.

Kiitos tästä feministit.

Sun luonneviasta? 😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Ihastuneen naisen ohittaminen on näin keski-ikäisenä miehenä erittäin helppoa.  Tyydyttävämpääkin kuin suhteeseen hyppääminen.

Kiitos tästä feministit.

Mitä joku sanoikaan katkeruudesta ja sen yhteydestä itsekritiikin ja tunnesäätelyn puutteeseen

Vierailija kirjoitti:

Suomi on täynnä virkeitä, nuorekkaita, aktiivisia, hyvinhoidettuja, vanhempia naisia. Miksi nämä samanikäiset miehet ovat vanhoja ukkoontuneita rahjuksia, joita ei saa lähtemään mihinkään muualle kuin korkeintaan jääkiekkomatsiin tai pubiin sen kotisohvan lisäksi.  

Varmaan siksi kun miehet yleensä haluavat eri asioita kuin naiset? Sinä et näe sitä, että he ovat tyytyväisiä elämäänsä noin, koska sinulla on omat tapasi voida hyvin. Aika monimutkaiset varmaan, kuten naisilla usein on. Jos jonkun elämä on yksinkertaisempaa, niin suutut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on täynnä virkeitä, nuorekkaita, aktiivisia, hyvinhoidettuja, vanhempia naisia. Miksi nämä samanikäiset miehet ovat vanhoja ukkoontuneita rahjuksia, joita ei saa lähtemään mihinkään muualle kuin korkeintaan jääkiekkomatsiin tai pubiin sen kotisohvan lisäksi.  

Voi se olla noinkin. Kyllä minä vaan lähden herkästi melkein mihin vaan matkoille ja tapahtumiin ja mieluummin Viroon. Suomen lätkän kyläkisat ei kiinnosta. Samoin pubeissa käyn vain siellä ja seuralaisiakin on, vanhoja tuttuja. Vietetään mukavaa aikaa yhdessä päivin ja öin. Missä noita mainittuja suomalaisia naisia voisi tavata? Tunnen  muutamia mutta heille en kelpaa, he haluavat kait olla omissa oloissaan. Totta että rakastuminen on jos ei vaikeampaa niin ainakin harvinaisempaa iäkkäämpänä. Minul

Eräs sinkkunainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on täynnä virkeitä, nuorekkaita, aktiivisia, hyvinhoidettuja, vanhempia naisia. Miksi nämä samanikäiset miehet ovat vanhoja ukkoontuneita rahjuksia, joita ei saa lähtemään mihinkään muualle kuin korkeintaan jääkiekkomatsiin tai pubiin sen kotisohvan lisäksi.  

Varmaan siksi kun miehet yleensä haluavat eri asioita kuin naiset? Sinä et näe sitä, että he ovat tyytyväisiä elämäänsä noin, koska sinulla on omat tapasi voida hyvin. Aika monimutkaiset varmaan, kuten naisilla usein on. Jos jonkun elämä on yksinkertaisempaa, niin suutut.

Vain naisen halut ovat sallittuja feministisessä yhteiskunnassa.  Miehen halut ovat vaikeuksia tunnesäätelyssä.

Tämä yhteiskunta on feministinen helvetti.

Olen kohta 50 täyttävä nainen. Erosin pitkästä liitosta vuosi sitten. Ja juu, ensin pitää toipua edellisestä ennen kuin edes miettii seuraavaa. Olen nyt alkanut pikkuhiljaa miettiä, millaista olisi olla aikuisessa parisuhteessa. Vielä en ole tehnyt asialle mitään. Pelottaa aika tavalla palata deittailun maailmaan. Olin kuitenkin aika paljon nuorempi kun viimeksi siinä maailmassa olin.

Sovelluksiin en haluaisi mennä. En tiedä, onko edes vientiä. Ulkonäkö ei ole enää sitä, mitä se oli nuorena, tietenkään. Ja luottamus miehiin on kärsinyt paljon. Mukava kuitenkin kuulla, että moni rakastunut vielä keski-iässä ja vanhempanakin. Pakko tunnustaa, että rakkaus ja rakastuminen on aina ollut minulle jotenkin vaikeaa. Ihastun helposti, mutta ihastuminen haihtuu, kun aikansa haihattelee.

Mistä te rakkauden löytäneet olette puoliskonne löytäneet, jos saan udella? En ole varsinaisesti ujo, mutta kauhistuttaa pelkkä ajatuskin markkinoille paluusta... En haaveile kovin intensiivisestä suhteesta, vaan omat kodit ja tilaa tehdä omiakin juttuja. Jos sellainen nyt onnistuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi on täynnä virkeitä, nuorekkaita, aktiivisia, hyvinhoidettuja, vanhempia naisia. Miksi nämä samanikäiset miehet ovat vanhoja ukkoontuneita rahjuksia, joita ei saa lähtemään mihinkään muualle kuin korkeintaan jääkiekkomatsiin tai pubiin sen kotisohvan lisäksi.  

Varmaan siksi kun miehet yleensä haluavat eri asioita kuin naiset? Sinä et näe sitä, että he ovat tyytyväisiä elämäänsä noin, koska sinulla on omat tapasi voida hyvin. Aika monimutkaiset varmaan, kuten naisilla usein on. Jos jonkun elämä on yksinkertaisempaa, niin suutut.

Vain naisen halut ovat sallittuja feministisessä yhteiskunnassa.  Miehen halut ovat vaikeuksia tunnesäätelyssä.

 

Tämä yhteiskunta on feministinen helvetti.

Olet pelkkä yli-ikäinen hikikomori.

Vierailija kirjoitti:

Olen kohta 50 täyttävä nainen. Erosin pitkästä liitosta vuosi sitten. Ja juu, ensin pitää toipua edellisestä ennen kuin edes miettii seuraavaa. Olen nyt alkanut pikkuhiljaa miettiä, millaista olisi olla aikuisessa parisuhteessa. Vielä en ole tehnyt asialle mitään. Pelottaa aika tavalla palata deittailun maailmaan. Olin kuitenkin aika paljon nuorempi kun viimeksi siinä maailmassa olin.

Sovelluksiin en haluaisi mennä. En tiedä, onko edes vientiä. Ulkonäkö ei ole enää sitä, mitä se oli nuorena, tietenkään. Ja luottamus miehiin on kärsinyt paljon. Mukava kuitenkin kuulla, että moni rakastunut vielä keski-iässä ja vanhempanakin. Pakko tunnustaa, että rakkaus ja rakastuminen on aina ollut minulle jotenkin vaikeaa. Ihastun helposti, mutta ihastuminen haihtuu, kun aikansa haihattelee.

Mistä te rakkauden löytäneet olette puoliskonne löytäneet, jos saan udella? En ole varsinaisesti ujo, mutta kauhistuttaa pelkkä ajatuskin markkinoille pa

Ei saman ikäiset miehetkään ole sen hehkeämpiä! Ihmisten ilmoilta ja netistä löytyy, mutta tietysti pitää karsia ja seuloa sopivat ehdokkaat. 

Ei ole ikärajaa rakastumiselle. Ihan samoin se vie jalat alta vanhempanakin, saa semmoisen teinipoikamaisen tunteen sydämeen. 

M79