Rakastuminen on iäkkäämpänä todella vaikeaa!

Onhan se vaikeaa, ellei mahdotonta, jos kohde puuttuu. Mutta jos se on, niin käy yhtä helposti kuin nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, minusta se on paljon helpompaa kuin ei tarvitse rakennalla mitään pilvilinnoja naimisiin menosta, lapsista, yms. miten sen elämän nyt kuuluisikaan edetä. 

Samaa mieltä. Enää en suostu edes muuttamaan saman katon alle kumppanin kanssa. Kaikki on todellakin yksinkertaisempaa. Molemmilla aikuiset lapset. 

Vierailija kirjoitti:

Minun nuoruudenrakkauteni kuoli 6 vuotta sitten. Tunsin itseni hetken aikaa kuin leskeksi. Nyt minulla on hänestä seuraa enemmän kuin kenestäkään elävästä. Hän on kuin tuttu juttukaveri. Sairastako? Mitä väliä - en kaipaa ketään muuta hänen tilalleen.

Silloin kun minun mies kuoli, niin vuoden päästä siitä olin jo uudestaan naimisissa. Elämä jatkuu ja se on ihanaa! Ostettiin hieno omakotitalo järven rannalta ja jätin kerrostaloelämän. Uusi mieheni oli minun nuoruudenheila ja hän oli eronnut suurin piirtein samoihin aikoihin kun jäin leskeksi. Meidän rakkaus jatkuu kauniisti. En voisi yhtään olla onnellisempi!

Onhan se. Viisikymppisenä ei vaan enää tule yhtään missään sellaisia tilanteita, joissa voisi edes tavata ketään potentiaalista kumppania johon ehkä rakastuisi. Heitin rukkaset nurkkaan jo muutama vuosi sitten. Keskityn muihin asioihin.

Keski-ikäisenä miehenä voin sanoa, ettei se ihastumisen sekä rakastumisen tunne ja voimakkuus ole yhtään laimentunut vuosien varrella. Eli rakastuminen ei itsessään ole sen vaikeampaa, mutta juurikin potentiaalisten kumppaneiden löytäminen käy hyvin vaikeaksi ja harvinaiseksi vanhempana. Sinänsä ihan luonnollista, kun sosiaalinen elämä ja ihmiskontaktit ei ole enää ollenkaan samaa kuin esim. opiskeluaikoina.

Rakastuminen on hetken huumaa, joka kestää maksimissaan pari vuotta. Ei sitä kannata tavoitella. 

Rakastaminen sen sijaan; se kasvaa ja liimaa yhteen mitä kauemmin on yhdessä. 

En valinnut toista kumppaniani enää hullaantumisesta, vaan järjellä. Nyt vuosien jälkeen olen onnellisempi hänen kanssaan kuin koskaan. Rakkaus kasvaa kun molemmat sitä ruokkivat sanoin ja teon.

Olen 69 vuotias nainen, pari pitkää parisuhdetta takana, puolisoiden sairastumiseen ja kuolemaan päättyivät. Osaan elää yksin enkä todellakaan alkaisi olemaan yhdessä " vain ns. mukavan" miehen kanssa ellen tuntisi vastustamatonta vetovoimaa, kemiaa, seksuaalista halua ja perhosia. Eli olen aivan sama ihminen kuin nuorena, vain pahimmat särmät ovat hioutuneet. Toki toivon vielä löytäväni tällaisen kumppanin, mutta nämä mainitsemani jutut ovat ehdottomat jotta haluaisin alkaa suhteeseen. Lisään vielä, että lähes päivittäin tulisi olla iloa, naurua, sitä rentoutta.

Kyllä monet iäkkäämmät miehet on oikeita risupartoja kalja mahoineen.

EI OLE......kohtasin elämäni ihmisen noin 6v sitten ja ääni sisälläni sanoi hanki hänen yhteystietonsa koska hän on SE. Tunne sisälläni oli että olen tuntenut hänet aina. Mitä se tarkoittaa....? Ihmiset ketkä ymmärtää jotain reinkarnaatiosta, ymmärtää kyllä mitä tarkoitan. Me molemmat tunnemme että viihdymme toistemme seurassa parhaiten kaikki on silloin hyvin maailmassa kun olemme kahdestaan.

Oma äitini taisi olla 50v kun löysi itselleen nykyisen rakkaansa.
Kaverini äiti oli jo eläkkeellä.

En luopuisi toivosta :)

Onhan syntyvyys vähentynyt mutta mielestäni söpöjä teinikinkkuja on lähes yhtä hyvin tarjolla  kuin oli -70 luvulla.

Vanhemmalla iällä tuntuu vaikuttavan myös eri elämäntilanteet siihen, voiko mahdollista kumppania edes löytää. Kun on lapset ja lapsenlapset, eri intressit, niin ei vain kolahda kovin helposti. Seksuaalinen halukkuuskin voi olla törmäyskurssilla. Toisille seksi on tärkeintä ja jotkut ei sitä halua lainkaan. Eihän sellaiseen suhteeseen edes kannata panostaa. Toinen taas tykkää koti-illoista, kun taas toinen kävisi mielellään konserteissa, teatterissa ja elokuvissa. Myös sekin merkitsee, onko uskossa vai ei. Ja kuinka tärkeä asia se vastapuolelle on. Voihan sitä tosin kavereina tapailla, mutta eihän sellainen mihinkään johda, jos se kipinöinti puuttuu.

Kannattaa valehdella itselleen ettei etsi ketään. Toimiva taktiikka jos etsii,siltikin :)

Olen 60-vuotias nainen ja minulla on ollut kaksi merkittävää parisuhdetta. En siis laske teiniaikaisia sähläyksiä siihen mukaan ollenkaan. Olin pitkään naimisissa, mutta se sitten päättyi eroon. Toisen kanssa en ollut naimisissa, vaikka oltiinkin yli kymmenen vuotta yhdessä. Hän kuoli muutama vuosi sitten. Kyllä mielellään vielä toivoisin löytävän mukavan kumppanin, vaikka osaan kyllä olla yksinkin. Olisi mukava viettää ihan tavallista arkea toisen ihmisen kanssa. Mutta tässä iässä ei oikein enää meinaa löytää ketään. Oman ikäiset miehet etsii vaan 30-40-vuotiaita naisia ja jos laitan treffipalstalle, niin vastauksia tulee vaan 30-45-vuotiailta miehiltä, jotka etsii vaan seksiseikkailua "vanhemman naisen" kanssa tai sitten 70+ -vuotiailta, jotka etsiin kotiin ilmaista hoiva-apua. Kumpikaan vaihtoehto ei kiinnosta.

Varttuneelle miehelle nykynaailmassa on rakastumisessa  se ongelma, että naisen on oltava enintään 35v ikäinen jotta on edes jonkin verran aikaa temmeltää naisen kanssa, ennen vaihdevuosieroa.  Vielä 100 vuotta sitten oli täysin normaalia että varttuneella iällä mies otti vaimokseen nuorikon.

Nainen puolestaa voi valita vaikka kuinka varttuneen miehen, miehen biologiassa ei ole seksuaalisen funktion lopettavaa, menopaussia vastaavaa, ongelmaa.
 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä aloittaja tarkoittaa iäkkäämmällä? Minä löysin vaimoni 30-vuotiaana, äitini nykyisen miehensä 50-vuotiana ja naapurin leskinainen meni uusiin naimisiin 80-vuoitaana leskimiehen kanssa. Kovin näyttävät onnellisilta, kun käsi kädessä tuolla kadulla kävelevät.

Yli nelikymppisenä. 30 on vielä nuori.

Ap

Rakastelu oli kiihkeintä noin Viiskymppisten komeiden naisten kanssa. Alkoi 20vuotiaana vihittynä harvakseen halunnutta.

Vierailija kirjoitti:

Olen 69 vuotias nainen, pari pitkää parisuhdetta takana, puolisoiden sairastumiseen ja kuolemaan päättyivät. Osaan elää yksin enkä todellakaan alkaisi olemaan yhdessä " vain ns. mukavan" miehen kanssa ellen tuntisi vastustamatonta vetovoimaa, kemiaa, seksuaalista halua ja perhosia. Eli olen aivan sama ihminen kuin nuorena, vain pahimmat särmät ovat hioutuneet. Toki toivon vielä löytäväni tällaisen kumppanin, mutta nämä mainitsemani jutut ovat ehdottomat jotta haluaisin alkaa suhteeseen. Lisään vielä, että lähes päivittäin tulisi olla iloa, naurua, sitä rentoutta.

Hah. Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon viestisi. Kaikki täsmää prikulleen! Harmi, että olen myös nainen. 😄

Vierailija kirjoitti:

Suomi on täynnä virkeitä, nuorekkaita, aktiivisia, hyvinhoidettuja, vanhempia naisia. Miksi nämä samanikäiset miehet ovat vanhoja ukkoontuneita rahjuksia, joita ei saa lähtemään mihinkään muualle kuin korkeintaan jääkiekkomatsiin tai pubiin sen kotisohvan lisäksi.  

Kaupungissa saattaa olla näin.

Pienemmillä paikkakunnalla on hyväkuntoisia ja todella aktiivisia keski-ikäisiä miehiä vapaana. Monet heistä vaan pitää siellä paikkakunnalla erähenkiset harrastukset, joten jos on jotain periaatteellista metsästystä tai kalastusta vastaan niin sitten ei varmaan tule matchia. Vaikka karhunmetsästys onkin minun mielestä nykymuodossaan pzkaa, niin kyllä tällainen rakkaussuhteessa elävä mammakin katseli viipyilevästi perään männä viikolla tuolla mökkipaikkakunnalla kulkevia maastopukuisia miekkosia.

Kaupunkien lakeerikenkämiehet tai maripaidat saattaa olla enemmän pariutuneet uraelämänsä ohessa tai iskänä niissä herttasten perheissä.

Vierailija kirjoitti:

Varttuneelle miehelle nykynaailmassa on rakastumisessa  se ongelma, että naisen on oltava enintään 35v ikäinen jotta on edes jonkin verran aikaa temmeltää naisen kanssa, ennen vaihdevuosieroa.  Vielä 100 vuotta sitten oli täysin normaalia että varttuneella iällä mies otti vaimokseen nuorikon.

Nainen puolestaa voi valita vaikka kuinka varttuneen miehen, miehen biologiassa ei ole seksuaalisen funktion lopettavaa, menopaussia vastaavaa, ongelmaa.
 

Yli 50-vuotiaan miehen potenssiongelmat ja erektiohäiriöt ovat erittäin yleisiä, ja niihin on nykyään tarjolla paljon tehokkaita hoitokeinoja. Tässä ikäryhmässä noin 30–50 % miehistä kokee säännöllisesti erektiovaikeuksia. On tärkeää ymmärtää, että erektiohäiriö ei ole itsenäinen sairaus, vaan se on lähes aina oire jostakin muusta tekijästä, kuten verenkierron tilasta, muusta sairaudesta tai lääkityksestä.

Eli rapistuva kroppa ei pysty enää siihen mihin nuorena.

En halua omaishoitajaksi kiitos.

N28

Vierailija kirjoitti:

Rakastuminen on hetken huumaa, joka kestää maksimissaan pari vuotta. Ei sitä kannata tavoitella. 

 

Rakastaminen sen sijaan; se kasvaa ja liimaa yhteen mitä kauemmin on yhdessä. 

 

En valinnut toista kumppaniani enää hullaantumisesta, vaan järjellä. Nyt vuosien jälkeen olen onnellisempi hänen kanssaan kuin koskaan. Rakkaus kasvaa kun molemmat sitä ruokkivat sanoin ja teon.

Mulla oli nuoruuden kumppani valittu järjellä. Kiltti, kunnollinen, urheilullinen, koulutettu. Ajan mittaan kun lämpötila alkoi viilentyä haihtui samalla halu olla toiselle hyvä. Tilalle tuli oman edun vahtiminen ja kilpailu. Toisen toiveita ei ollutkaan enää halua kuunnella. Varmaan puolin toisin, mutta mua häiritsi alkoholinkäyttö sekä rahankäyttö ja niistä oli koko ajan riitaa.

Tämä aikuisiän kumppani valikoitui kiiman kautta, mutta se kiimakin taisi perustua ulkonäköä enemmän älyyn ja huumoriin ja johonkin sanoinkuvaamattomaan yhteenkuulumise tunteeseen. Meilläkin rakkaus kasvaa koko ajan ja yhteisiä vuosia on nyt, oisko noin 11.