HS: Suomessa ei ole kyvykkäitä yritysjohtajia, siksi tuottavuus sakkaa

Mun mielestä ne vietnamista tuodut huippuosaajat sinne johtoon murto-osalla siitä palkasta, mitä suomalainen johtaja vaatii. Tulos paranee ja uusia ideoita tulee kuin pisaroita taivaalta. 

Vierailija kirjoitti:

"Suomi on maailman suljetuin markkina Pohjois-Korean jälkeen. Eikä tässä nyt ole kyse yrittäjien asemasta vaan yritysjohtajien toimintaedellytyksistä. Kaksi ihan eri maailmaa."

No ei kyllä ole. Eritreassa ja P-Koreassa on maailman suljetuimmat markkinat. Sen jälkeen listalla on Venezuela ja Iran. 

Vuoden 2024 Index of economic freedom-listalla Suomi on ihan kärkipäässä, peräti viidentenä kehittyneiden maiden listalla. 

Eli se vain kertoo, kuinka paljon enemmän muualla on säädetty yritysten toimintaa kuin täällä. 

Paperilla varmaan näyttää hyvältä. Kuten Neuvostoliittolaisessa leipäkaupassa, mutta jossa ulkona odotti pitkä jono ja sisällä tyhjät hyllyt.

Jokainen suomalainen tietää että Suomi on korporaatiovalta jossa etujärjestöt teettävät lait mieleisekseen ja säätelevät markkinoita. Korporaatiot eivät luovu vallasta. Kaikki on säädeltyä, työvoima, koulutus, rahoitus, .. korporaatioiden ehdoilla, politiikan, lainsäädännön ja EU direktiivien avulla. Työvoimapolitiikka on politisoitunut. Yhteiskunnan henkinen ilmapiiri tekee yrittäjistä luokkavihollisia. Suomessa on tutkitusti Euroopan yrittäjyysvastaisin ilmapiiri. Se tarkoittaa ettei Suomessa yrittäjille ole sijaa eikä kasvuyrityksille mahdollisuuksia. Suomessa ei synny yrityksiä. Kansainvälistyvät PK-yritykset puuttuvat lähes täysin. Yritykset myydään ulkomaisille investoijille. Suomi on poikkeus länsimaissa koska yritysomistus on ulkolaista. Muualla kotimaista. Siksi kaiken tämän huipuksi Suomessa kehitettiin Slush, markkina jossa suomalaiset yritysideat myydään ulkomaille koska Suomi on hedelmätön maaperä niitä kehittää.

Kansainvälisen tutkimuksen mukaan maamme yritysjohdolla esiintyy keskivertoa enemmän narsismia. 

Itse katson vierestä apaattisena puolison asemaa eräässä kasvavassa yrityksessä. Johto on saanut päähänsä säästää, ja se tapahtuu nyt kirjaimellisesti työntekijöiden kustannuksella. Nämä puolestaan joutuvat mm. kyselemään läheisiltään lainaksi välineitä/laitteita joiden päivävuokra tuskin ylittää satasta, sumplivat keskenään vuoroja kun yksi neljästä (oikea tarve olisi vähintään kuusi työntekijää tässä tiimissä) on vuorollaan saikulla jne. Kohta puolitoista vuotta on lupailtu rekrytä yksi uusi tekijä, vaan mitään ei ole tapahtunut. 

Samassa yrityksessä tulos kasvaa kohisten (tuplaantunut viime vuodesta) ja toiminta samoin, mutta itse tekijöiden tulisi pärjätä aina vaan pienentyvillä resursseilla, joista osa tulisi taikoa itse tyhjästä. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on käynyt kansainvälisen tason yritysjohtajia jotka ovat vetäneet yrityksiä kasvuun. Esimerkiksi Nesteen

Kävi myös muuan eräs Floppi, anteeksi, Eloppi. Tuhoamassa sisältä päin yhden kaikkien aikojen suomalaisista brändeistä ja vientituotteista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Irtisanomiset on varmasti se helpoin vaihtoehto aina, kun menee heikommin. Mutta usein siinä menee lapsi pesuveden mukana. Minä väitän, että tämän maan yrittäjiltä puuttuu sellaista kunnianhimoa, jota esimerkiksi jenkkiyrittäjillä on. Siellä ei tyydytä oleman hyviä sinänsä valtavilla sisämarkkinoilla, vaan ajatellaan, että ollaan isoja koko planeetalla. 

Jenkki-yrittäjällä riskinottamista palkitaan aivan eri tavalla kuin Suomessa. Onnistujat on moninkertaisesti rikkaampia kuin suomalainen vastaava ja keskinkertaisella onnistumisellakin elintaso on jotain ihan muuta kuin Suomessa. Olen vahvasti sitä mieltä, että suuri syy suomalaisten johtajien kasvuhaluttomuuteen on ihan loogista laskelmointia, ei mitään sisäistä huonoutta. Onhan meillä esimerkkejä useista kunnianhimoisista start-upeista mutta kun ne myydään poikkeukset

Ja sitten kun sitä riskiä otetaan, sitäkään ei osata. Esimerkkinä Fortum ja Sonera. Mutta johtajien ei näistäkään toilailuista tarvinnut kantaa mitään vastuuta.

Miksi firman johdon pitäisi kantaa vastuu siitä että täys tyhjäpää bilebimbo pääministeri ei viitsi neuvotella tai edes teeskennellä neuvottelua vaan dumppaa 10 miljardin tappiot firman (ja veronmaksajan) niskaan samalla kun itse vetelee lomallaan pitkin festareita, jauhobileitä ja vielä sekoilee pääministerin asunnollakin bilejengeineen. 

Varmaan yksi osuus tästä liittyy suomalaiseen luonteeseen. Ollaan vaatimattomampia mitä tarvitsisi. Tämä pätee ihan johtotasolle asti. 

On totta, että suomalaiset pörssiyhtöt kaihtaa isompia riskejä ja tyytyvät tuottamaan tasaista osinkoa omistajilleen. Sillä tavalla firma toki pyörii, mutta aika vähän silloin voitetaan uusia markkinoita maailmalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on käynyt kansainvälisen tason yritysjohtajia jotka ovat vetäneet yrityksiä kasvuun. Esimerkiksi Nesteen

Kävi myös muuan eräs Floppi, anteeksi, Eloppi. Tuhoamassa sisältä päin yhden kaikkien aikojen suomalaisista brändeistä ja vientituotteista. 

Eloppi teki mitä microsoft käski. Pieleen toki meni mutta tuo sai silti palkan yrityksestä ja hyvän aseman muualla konsernissa jälkeenpäin. Ja suomihan tuosta isoimman hinnan sitten maksoi. Kannattaisko lopettaa kostoksi microsoftin kaikkien tuotteiden käyttö suomen julkisella ja yksityisellä sektorilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Irtisanomiset on varmasti se helpoin vaihtoehto aina, kun menee heikommin. Mutta usein siinä menee lapsi pesuveden mukana. Minä väitän, että tämän maan yrittäjiltä puuttuu sellaista kunnianhimoa, jota esimerkiksi jenkkiyrittäjillä on. Siellä ei tyydytä oleman hyviä sinänsä valtavilla sisämarkkinoilla, vaan ajatellaan, että ollaan isoja koko planeetalla. 

Jenkki-yrittäjällä riskinottamista palkitaan aivan eri tavalla kuin Suomessa. Onnistujat on moninkertaisesti rikkaampia kuin suomalainen vastaava ja keskinkertaisella onnistumisellakin elintaso on jotain ihan muuta kuin Suomessa. Olen vahvasti sitä mieltä, että suuri syy suomalaisten johtajien kasvuhaluttomuuteen on ihan loogista laskelmointia, ei mitään sisäistä huonoutta. Onhan meillä esimerkkejä useista kunnianhimoisista start-upeista mutta kun ne myydään poikkeukset

 

Riskien ottaminen tarkoittaa, että siinä on merkittävä todennäköisyys saada näpeilleen. Et voi vaatia että riskejä pitää ottaa ja sitten valittaa kun epäonnistui. Jenkeissä on sanonta, että 7. yritys on menestys. Ennen sitä yrittäjä on kuopannut tai vetänyt konkurssiin 6. ensimmäistä yritystä. 

Ei se mene niin, että riskiä aletaan ottamaan ja kaikki onnistuu. Usko tai älä, Jenkeissä nähdään tosi paljon myös epäonnistuneita riskinottoja. Siksi niitä riskejä otetaan, koska onnistuessa tuleekin sitten ihan jäätävä potti.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtajien isoja palkkoja perustellaan sillä, että he muuten karkaavat ulkomaille. Kuka noita muka siellä haluaa? Keskenään kilpailevat täällä siitä kuka saa isoimman liksan ja bonarit kun on niin kovin vastuullista ja raskasta.

Jutun mukaan vain neljä suomalaista johtajaa on jossain merkittävässä positiossa maailmalla isommissa yrityksissä. Samaan aikaan norjalaisia ja ruotsalaisia johtajia on kymmenkertainen määrä. Kyllä se jostain kertoo. 

 

Se että johtajat ja alimman tason johtajat palkkaa pärstäkertoimella ja tuttuja töihin asiantuntijoiden sijaan, niin minkä näköistä porukkaa habitukseltaan on ne johtajat?

He itse haluaa edustavan näköisiä töihin, mutta entä heidän plösähtänyt habituksensa. 

Star Warssissa oli Jabba de Hutt. 

Yritysten ja yrittäjien asemaa ei ole parannettu. Millä saada osaajat pysymään suomessa?

Silläkö, että palkan sivukulut  ja verotus ovat maailman kärkeä? Suomessa kulut työnantajalle ovat 2.2x jotta työntekijälle jää sama euromäärä käteen.

Ero kasvaa entisestään kun katsotaan ostovoimaa.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan yksi osuus tästä liittyy suomalaiseen luonteeseen. Ollaan vaatimattomampia mitä tarvitsisi. Tämä pätee ihan johtotasolle asti. 

On totta, että suomalaiset pörssiyhtöt kaihtaa isompia riskejä ja tyytyvät tuottamaan tasaista osinkoa omistajilleen. Sillä tavalla firma toki pyörii, mutta aika vähän silloin voitetaan uusia markkinoita maailmalta. 

Suomen suurin ongelma näinä vuosina on se, että edelleen maa on täynnä vasemmistolaisesti aivopestyjä aivorappiopotilaita jotka yrittää kääntää maan väkisin kommunistiin tai mihin lie kuten loputtomasta tuloeroista, rikkaista, yrittäjistä, omaisuuksien lisääntymisistä ja muusta vastaavasta valittamisesta näkee. Ja media on täynnä tuota porukkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Irtisanomiset on varmasti se helpoin vaihtoehto aina, kun menee heikommin. Mutta usein siinä menee lapsi pesuveden mukana. Minä väitän, että tämän maan yrittäjiltä puuttuu sellaista kunnianhimoa, jota esimerkiksi jenkkiyrittäjillä on. Siellä ei tyydytä oleman hyviä sinänsä valtavilla sisämarkkinoilla, vaan ajatellaan, että ollaan isoja koko planeetalla. 

Jenkki-yrittäjällä riskinottamista palkitaan aivan eri tavalla kuin Suomessa. Onnistujat on moninkertaisesti rikkaampia kuin suomalainen vastaava ja keskinkertaisella onnistumisellakin elintaso on jotain ihan muuta kuin Suomessa. Olen vahvasti sitä mieltä, että suuri syy suomalaisten johtajien kasvuhaluttomuuteen on ihan loogista laskelmointia, ei mitään sisäistä huonoutta. Onhan meillä esimerkkejä useista kunnianhimoisi

Fortumin johto taisi investoida Venäjälle suuria summia, siinä osaamista kerrakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Irtisanomiset on varmasti se helpoin vaihtoehto aina, kun menee heikommin. Mutta usein siinä menee lapsi pesuveden mukana. Minä väitän, että tämän maan yrittäjiltä puuttuu sellaista kunnianhimoa, jota esimerkiksi jenkkiyrittäjillä on. Siellä ei tyydytä oleman hyviä sinänsä valtavilla sisämarkkinoilla, vaan ajatellaan, että ollaan isoja koko planeetalla. 

Jenkki-yrittäjällä riskinottamista palkitaan aivan eri tavalla kuin Suomessa. Onnistujat on moninkertaisesti rikkaampia kuin suomalainen vastaava ja keskinkertaisella onnistumisellakin elintaso on jotain ihan muuta kuin Suomessa. Olen vahvasti sitä mieltä, että suuri syy suomalaisten johtajien kasvuhaluttomuuteen on ihan loogista laskelmointia, ei mitään sisäistä huonoutta. Onhan meillä esimerkkejä useista kunnianhimoisi

Riskien ottaminen tarkoittaa, että siinä on merkittävä todennäköisyys saada näpeilleen. Et voi vaatia että riskejä pitää ottaa ja sitten valittaa kun epäonnistui. Jenkeissä on sanonta, että 7. yritys on menestys. Ennen sitä yrittäjä on kuopannut tai vetänyt konkurssiin 6. ensimmäistä yritystä. 

Ei se mene niin, että riskiä aletaan ottamaan ja kaikki onnistuu. Usko tai älä, Jenkeissä nähdään tosi paljon myös epäonnistuneita riskinottoja. Siksi niitä riskejä otetaan, koska onnistuessa tuleekin sitten ihan jäätävä potti.  

Suomisysteemin ongelma on, että ekan epäonnistumisen jälkeen rehellinen tavisyrittäjä on niin naulattu niihin velkohinsa ettei tuo ainakaan 20 vuoteen kykene yrittämään uudelleen. Eli joko yrität ja onnistut kerralla, tai sitten rupeat tällaiseksi kepuliyrittäjäksi joka jättää tappiot muiden niskoille ja haasteita vältellen koittaa uudelleen. Välillä haasteet saa nuo kiinni ja sitten ollaan vankilassa kuten muutamasta bisnesmiehestä on nähty.

Aika moni jättää yrittämättä kun riskit on tuollaiset. 

Juttu oli maksumuurin takana. Suomessa suuri osa yrityksistä on pk-yrityksiä ja suuryritykset sitten pääasiassa ulkomaisessa omistuksessa. Ulkomaiset sijoittajat haluavat rahoilleen vastinetta eli osinkoja ja siksi yrityksissä pitää jakaa osinkoja. Ei tänne kukaan sijoita ajatuksella, että 20 vuoden päästä hyötyisi sijoituksestaan jotain. Pk-yrityksissä taas on paljon pieniä yrityksiä, joissa yrittäjän tavoitteenakaan ei ole muu kuin se, että saisi leivän pöytään. Yritys on alunperin perustettukin vain ajatuksella työllistää itsensä eikä päätyä miljonääriksi. Lisäisin  myös vielä sen, että nykyisin aika usein lapset valitsevat itse ammattinsa eikä siitä lääkäristä tai opettajasta ole vanhempansa firmassa jatkajaksi. Yhä vähemmän siis on perustettu yrityksiä ajatellen, että sinne sitten aikanaan omat lapset ja lapsenlapsetkin vielä työllistyisivät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Lisäksi Suomessa on yrittäjävastainen ilmapiiri. Olen itse yrittäjäperheestä, miehenikin on yrittäjä. Itse en koskaan yrittäjäksi lähtisi vaikka osaamista ja liikeideakin on, kaikki mahdollisuudet menestyä. Ilmapiiri yrittäjiä kohtaan vaan on niin ankea että en halua sellaista niskaani. Ihan fyysistä tönimistä olen todistanut, täysin tuntemattomalta ihmiseltä. Syy siihen oli: yrittäjät on perseestä. 

 

Ryhdyin yrittäjäksi, niin kaikki entiset kaverit kaikkosivat. Suomi on niin vasemmistolainen persläpi, että kateutta riittää ja kaikkea edistystä jarrutetaan.

Ne katosi sen takia kun halusit niitä halpatyövoimaksi ja tekemään hommia talkoohengessä ja sitten teit liian pitkää päivää vuosia ja et ottanut yhteyttä muihin kuin siinä mielessä ett halusit hyötyä heistä. 

Sen lisäksi olet katkera ja se paistaa ulos habituksestasi. Millainen on johtajan runkosi?

Onko se oikeasti johtajan runko vai sellainen hamsteri, joka syö muiden kuormasta, eikä palkitse muita siitä että ovat tehneet hommia yrityksenne eteen? 

Ovet käy kuin lepankosiipiovet saluunassa ja yksikään nuori työntekijä ei ole hommissasi edes onnitunut hankkimaan ajokorttia saati autoa.

Niin mksi kukaan kävisi töissä sielä? Ei vaurastuta ketään paitsi jotain.

Suomalaisten pörssiyhtiöiden toimitusjohtajien yleisin koulutustausta on diplomi-insinööri (lähde: Talouselämä). Eli johdossa on hyvinkin pragmaattisia ja enemmän tai vähemmän varovaisia johtajia. He myös haalivat ympärilleen saman luonteisia henkilöitä päättäviin asemiin. 

Näillä eväillä ei ole odotettavissa uutisia isoista innovaatioista ja rohkeista peliliikkeistä.

Suomen yrityskulttuurista puuttuu kokonaan "The 12th Man" -toiminta. Eli kun 11 ihmistä on samaa mieltä jostain, on 12:sta oltava eri mieltä ihan vaan kriittisen perspektiivin takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Irtisanomiset on varmasti se helpoin vaihtoehto aina, kun menee heikommin. Mutta usein siinä menee lapsi pesuveden mukana. Minä väitän, että tämän maan yrittäjiltä puuttuu sellaista kunnianhimoa, jota esimerkiksi jenkkiyrittäjillä on. Siellä ei tyydytä oleman hyviä sinänsä valtavilla sisämarkkinoilla, vaan ajatellaan, että ollaan isoja koko planeetalla. 

Jenkki-yrittäjällä riskinottamista palkitaan aivan eri tavalla kuin Suomessa. Onnistujat on moninkertaisesti rikkaampia kuin suomalainen vastaava ja keskinkertaisella onnistumisellakin elintaso on jotain ihan muuta kuin Suomessa. Olen vahvasti sitä mieltä, että suuri syy suomalaisten johtajien kasvuhaluttomuuteen on ihan loogista laskelmointia, ei mitään sisäistä huonoutta. Onhan meillä esimerkkejä useista kunnianhimoisi

 

Jauhopuheille pitäisi löytyä todisteita. Olen huolestuneena kuunnellut kristilliskonservatiivien jauhopuheita ja lähes koulukiusaajamaista ilkkumista pilkkalauluineen ihan iäkkäiltäkin ihmisiltä. Jos jauhoja on tapahtunut, niin siitä pitäisi löytyä todisteita. Muussa tapauksessa rikotaan Raamatun sääntöjä.

Annetaan väärä todistus toisesta ja valehdellaan sekä uskotaan valheeseen, elikä eletään totuuden vastaisessa maailmankuvassa. Se on saatanasta sellainen.  

Miksi tämä väki väittää että pääministeri olisi ollut huumeissa? 

Suomalaisiin yrityksiin tarvittaisiin johtoon lisää kansainvälisiä johtajia. Sellaisia, jotka veisivät firman SM-tasolta MM-tasolle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtajien isoja palkkoja perustellaan sillä, että he muuten karkaavat ulkomaille. Kuka noita muka siellä haluaa? Keskenään kilpailevat täällä siitä kuka saa isoimman liksan ja bonarit kun on niin kovin vastuullista ja raskasta.

Jutun mukaan vain neljä suomalaista johtajaa on jossain merkittävässä positiossa maailmalla isommissa yrityksissä. Samaan aikaan norjalaisia ja ruotsalaisia johtajia on kymmenkertainen määrä. Kyllä se jostain kertoo. 

 

Se että johtajat ja alimman tason johtajat palkkaa pärstäkertoimella ja tuttuja töihin asiantuntijoiden sijaan, niin minkä näköistä porukkaa habitukseltaan on ne johtajat?

He itse haluaa edustavan näköisiä töihin, mutta entä heidän plösähtänyt habituksensa. 

Star Warssissa oli Jabba de Hutt. 

 

Läskit ja huonokuntoisen näköiset johtajat on kehnoa imagoa.

Vähän kuin ennen Napoleonia olleet kuninkaat. Syö muiden kuormasta.