1940-luvun nimet tulossa muotiin. Mitä mieltä olet nimistä Eira, Risto, Laila ja Aimo?
Me Naisissa pohditaan seuraavaa:
"Entä mitkä nimet menneisyydestä nousevat hiteiksi? Sekin kiinnostaa.
192040-lukujen nimet sieltä seuraavaksi ovat tulossa, eli myös suurten ikäluokkien nimet. Mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa, kaikkein yleisimmät eivät tällä kierroksella tule niin yleisiksi. Esimerkiksi 2000-luvulla suosituksi noussut Venla oli sata vuotta sitten suhteellisen vähän annettu.
Voi siis olla, että ystävämme Tuula, Pentti, Ritva ja Raimo eivät ole voittavia arpoja mutta ehkäpä takaa tulevat vaikka Eira, Laila, Risto tai Aimo! "
https://www.is.fi/menaiset/ilmiot/art-2000011290446.html
Mitä mieltä olette nimistä Eira, Laila, Risto ja Aimo? Tulevatko muotiin?
Mulle tulee nimestä Risto mieleen kaksi asiaa: Se Risto niminen artisti/yhtye joka on hyvä ja sitten se Risto joka joutui maksamaan elareita lapsesta joka ei ollutkaan hänen. Se taas on huono mielleyhtymä.
Vaikea sanoa, voisko se tulla muotiin.
Eirasta tulee mieleen yksi tutun tuttu ja tietenkin Helsingin kaupunginosa Eira. Jotenkin vaikeaa uskoa, että siitä mitään hittiä tulisi.
Laila on äänneasultaan ihan kiva nimi, ja Laila Kinnunen oli upea laulajatar. Voisin kuvitella, että Laila voisi nousta uuteen suosioon.
Aimo on kanssa kiva äänneasultaan, tulee se näyttelijä Aimo Räsänen mieleen, eikä mitään negatiivista mielleyhtymää tule hänestä eikä nimestä.
Entä muut 1940-luvun nimet? Osaatteko veikata mitkä niistä voisivat vielä tulla muotiin?
Kommentit (67)
Eira ja Laila ihania nimiä! Uskon, että Risto ja Aimokin vielä nousee, kun paljon on myös Arvo, Alpo yms. nimisiä
Mä veikkaan nimiä Liisa, Eeva, Helena ( ja siitä johdettu Leena ), Jouko ja Veikko.
Niistä ainakin itse pidän.
Eila on kiva nimi ja uskon että tekee paluun lähi vuosikymmeninä.
Kerttu olisi kaunis tytön nimi.
Myös Ritva on kaunis, mutta osalle vaikea ääntää. R kirjaimesta saa upean koristeellisen niin halutessaan.
Eira on hieman tunkkainen, samoin joku Alpo. Viimeisin voi johtua siiitä, että lapsena meidän naapurissa asui äitinsä kanssa Alpo niminen aikuinen mies joka lähinnä lipitti kaljaa.
Aimo käy. Eira ei käy tai Laila. Risto ei ehkä palaa vähään aikaan nimenä. Riippuu nimestä.
Vierailija kirjoitti:
Eila on kiva nimi ja uskon että tekee paluun lähi vuosikymmeninä.
Toisaalta siitä tulee mieleen Valion Eila - tuotteet. Se voi ehkä jarruttaa suosiota.
R-nimien fani en ole koskaan ollut, mutta Laila ja Aimo on oikein hyviä nimiä.
Jostain syystä nimet Martti ja Paavo ovat söpöjä.
Jos ne trendaa koirien nimissä, kohta niitä on lapsillakin. Mä harkitsin Paavo nimeä koiralle ja mutta perheessä on muita nimiä jotka loppuvat o:hon niin diskasin sen.
Hyviä nimiä.
Toivon että R - kirjain tulee muotiin.
Se antaa ryhtiä ja särmää. Suomihan on varsin vetelä kieli.
Eira on tosi hieno nimi kuten nuo muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Mites Pirkko?
En tykkää sen äänneasusta enkä oikein merkityksestäkään. Lisäksi se merkitsee slangiksi naista ylipäätään vähän niin kuin mimmikin.
Pirkosta tulee mieleen joku reipas ja pirteä nainen jolla on polkkatukka.
Eira on vanha pohjoismainen nimi, jolla on pari erilaista taustaa:
Muinaisskandinaavinen alkuperä: Eira liittyy muinaisnorjalaiseen sanaan eirr, joka tarkoittaa apua, suojaa, rauhaa. Nimi tunnetaan myös parantamisen jumalattaren (Eir) nimenä skandinaavisessa mytologiassa.
Kelttiläinen alkuperä: Nimi on esiintynyt myös iirin kielessä, missä Éire on Irlannin oma nimi.
Suomessa Eira yleistyi 1900-luvun alkupuolella, ja erityisen tutuksi se tuli Helsingin Eira-nimisen kaupunginosan kautta (kaupunginosa sai nimensä yksityissairaalasta, joka puolestaan oli saanut nimensä parantamisen jumalattarelta).
Nimen merkityksiä voi siis tulkita mm. "rauhan tuoja", "parantaja" tai "Irlantiin liittyvä".
Vierailija kirjoitti:
Mites Pirkko?
Käy. Se on erikoinen ja sopii persoonallisille ihmisille. Ei kaikille sovi. Pitää tietää energiat suvussa ja ihmisissä.
Aimo on suomalainen etunimi, jolla on hyvin kotoperäinen tausta.
Sana aimo on vanhaa suomea ja merkitsee isoa, suurta, runsasta, reilua. Esim. "aimo annos" = runsas annos.
Nimestä välittyy siis ajatus suurisuuntaisesta, uljaasta tai reilusta ja hyvästä miehestä.
Vierailija kirjoitti:
Eila on kiva nimi ja uskon että tekee paluun lähi vuosikymmeninä.
Eila on ollut ehkä liian monella, vaikka on neutraali. Tulee mieleen joku jämähtänyt mummo joka juo Eila piimää?
Jännä juttu: meidän suvussa, siis kummankaan vanhemman, ole ketään tuon nimisiä, vaikka vanhemmat olivat Hiljaista sukupolvea ja "kuopukset" sitten boomer- tai X-sukupolven välillä. Itse siis olen X-.
ohis:
Laskin äskettäin, että olen viidettä sukupolvea, siis niin kauan kuin mun tieto/käsitys riittää. Toki voisin saada tietoon kirkonkirjoista tai jostain, vielä vanhemman, sukuhistorian. Mutta miksi, mitä minä sillä tiedolla tekisin?
Isän kotipaikka oli aikoinaan lohkottu suuremmasta paikasta, asuneet ensin pottukuopassa. Isä sanoi, että _koskaan_ et saa kertoa tuota, kenellekään. Mitä sitten? Olen olemassa eli jotenkin ovat pärjänneet. Aikaa tuosta n. 125 vuotta. Vähän kumma, että ukin isoisän etunimen tiedän, Antti, mutta en hänen puolison/vaimon nimeä.
(siis on meitä jo ainakin 7 sukupolvea, en vaan pidä yhteyttä. Itse en ole lisääntynyt, luojaa kiittäen).
Laila on kaunis ja monimerkityksinen nimi:
Arabialais-persialainen alkuperä: Layla () merkitsee yötä tai yön kauneutta. Nimi tuli tunnetuksi arabialaisesta kansanrunoudesta (Layla ja Majnun -tarina).
Pohjoismainen tulkinta: Norjassa ja Suomessa Laila on tulkittu myös muunnelmana nimistä kuten Laila/Lajla, joilla on saamelaista alkuperää. Niiden taustalla voi olla sana, joka tarkoittaa pyhä tai liittyy luontoon.
Kirjallisuuden vaikutus: Suomessa Laila yleistyi varsinkin 193040-luvuilla, osin J. A. Holman romaanin Laila (1908) ja siitä tehdyn elokuvan (1937) myötä.
Eijeih!