Miten lasta on tarkoitus kasvattaa, jos sanoittaminen ei tehoa?

Vierailija kirjoitti:

Rajoja ja rakkautta.

Rajat - on asioita joista vanhemmat päättävät, piste. Tietyt säännöt on ja niistä ei jousteta tai poiketa, tai sillä on seurauksia. Ei rangaistuksia, vaan seurauksia. Seuraus liittyy aina kiinteästi tekemiseen, ei mihinkään ei lauantaina karkkia tyyppiseen asiaan liittymättömään. Vanhempi jämäkästi ja tiukasti ohjaa, välillä kieltää, tarvittaessa estää tai jopa joissain tilanteissa pakottaa (esim kantamalla pois tilanteesta). 

Sanoitus vain silloin kun lapsi ei ole tunteiden vallassa, lukossa tai muuten tilanne päällä - lapsen pitää olla siihen valmis ja vastaanottavainen. 

Vanhempi saa myös menettää malttinsa ja näyttää että kaikki tunteet ovat sallittuja ja niitä voi oppia hallitsemaan, ja mallintaa näitä keinoja. Välillä kiehahtaminen osoittaa inhimillisyyttä ja sen jälkeinen sopiminen mallintaa miten hankalia tunteita ja tilanteita ei pakoilla, vaan kohdataan ne ja sovitaan,

Vanhemman kannattaa tosiaankin ehdottomasti järkevissä rajoissa näyttää myös omia tunteitaan! Ei ole hyvä, jos on aina täysin viilipytty, ei lapsi silloin opi mallia siitä, että tunteet kuuluvat elämään ja rauhoittuminen on taito. Sitten sovitaan ja pyydetään anteeksi

Vierailija kirjoitti:

Rajoja ja rakkautta.

Rajat - on asioita joista vanhemmat päättävät, piste. Tietyt säännöt on ja niistä ei jousteta tai poiketa, tai sillä on seurauksia. Ei rangaistuksia, vaan seurauksia. Seuraus liittyy aina kiinteästi tekemiseen, ei mihinkään ei lauantaina karkkia tyyppiseen asiaan liittymättömään. Vanhempi jämäkästi ja tiukasti ohjaa, välillä kieltää, tarvittaessa estää tai jopa joissain tilanteissa pakottaa (esim kantamalla pois tilanteesta). 

Sanoitus vain silloin kun lapsi ei ole tunteiden vallassa, lukossa tai muuten tilanne päällä - lapsen pitää olla siihen valmis ja vastaanottavainen. 

Vanhempi saa myös menettää malttinsa ja näyttää että kaikki tunteet ovat sallittuja ja niitä voi oppia hallitsemaan, ja mallintaa näitä keinoja. Välillä kiehahtaminen osoittaa inhimillisyyttä ja sen jälkeinen sopiminen mallintaa miten hankalia tunteita ja tilanteita ei pakoilla, vaan kohdataan ne ja sovitaan,

Miksi alapeukku?

Vierailija kirjoitti:

Usein perhetyö keskittyy siihen miten sanoitusta voidaan tehostaa kuvakortteja käyttämällä. Esimerkiksi varhaiskasvatusyksiköissä työntekijöillä on aina kaulassa kuvakortit mistä lapsille näytetään tunteet.

Juu, riehuvalle kersalle näytetään korttia. Sen jälkeen lapsi rauhoittuu ja toimii oikein. Ihan varmasti. 

Lasta ei voi fyysisesti pakottaa kaikkeen. Hyvänä esimerkkinä rumien puheiden lopettaminen

 

Sitten otat käyttöön palkitsemisen eli palkitset hyvästä käytöksestä ja tarvittaessa rangaistukset tyyliin mieleisen tekemisen menettäminen huonosta käytöksestä. 

Toi on kyllä totta, että ihmiskunnan historiassa tämmönen sanoittamiskasvatus on ollut olemassa ehkä noin 10 vuotta. Että en pitäis automaattisesti ainoana tai parhaana kasvatuskeinona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näyttämällä mitä huonosta käytöksestä seuraa. 

Lapsi viskoo ruokaa-> pois pöydästä ja vasta seuraavalla ruualla uusi yritys 

Lapsi lyö hiekkalaatikolla -> lapsi nostetaan laatikosta pois, lähdetään kotiin

Lapsi lyö toista -> sanotaan tiukasti EI, annetaan lohdutusta, huomiota lyödylle. Näytetään aikuisen pettynyt ilme lyöjälle. 

Lapsi kiukuttelee pelin poislaittamisesta-> pelitauko useaksi päiväksi. Ennen seuraavaa kertaa puhutaan milloin ja miten pelaaminen lopetetaan. Jos ei taaskaan toimi-> peli on pidempään jäähyllä

Vähemmän sanoja, enemmän selkeää, rauhallista, konkreettista rajan näyttämistä. 

Tässä esimerkkejä vanhan ajan pelolla kasvattamisesta.

Jälkimmäinen kommentti täyttä roskaa, kertakaikkiaan! Ja juuri tuollaisten takia lapset on rajattomia ja turvattomia. Juuri noin pitää toimia kuten pidemmässä kommentissa neuvotaan. Lapsen jättäminen kasvattamatta, rajojen jättäminen vetämättä, on lapsen henkinen pahoinpitely ja heitteillejättö. Ei normaalijärkiseen kasvatukseen tarvita mitään pelkoa. Jos on normaalijärkinen vanhempi ja normaali, terve lapsi, riittää myös normaalijärkinen kasvatus. On aikuisen tehtävä opettaa rajat ja käytöstavat. Esim, jos lapsi raivoaa ja räyhää kaupassa, eikä tottele sanallista kehoitusta rauhoittua, niin lapsi kainaloon ja ulos kaupasta. Tuttavaperheessä oli kerran tilanne jossa automatkalla neljävuotias avasi jatkuvasti kiusallaan turvavyönsä, eikä totellut kieltoa. Vanhemmat totesi että peli ei vetele: Isä pysäytti auton tien reunaan ja äiti jäi lapsen kanssa ulos autosta. Isä jatkoi matkaa autolla muiden lasten kanssa ja äiti ja kiukuttelija jatkoivat matkaa kävellen. Isä tuli sitten 10 min päästä takaisin hakemaan kävelijät takaisin autoon. Yllättäen sen jälkeen turvavyö pysyi kiinni. Lapselle selitettiin, että ei voi matkustaa autossa, jos avaa turvavyönsä. Loistava esimerkki oikeasta kasvatustyylistä.

 

Itselläni on 3 aikuista, hyväkäytöksistä poikaa ja ovat hyvinkin tyytyväisiä lapsina saamaansa kasvatukseen. Kertaakaan ei kukaan edes teininä haistatellut tai järjestänyt mitään perfomansseja, kun rajat oli vedetty jo aiemmin. Sen sijaan meillä on aina ollut keskenämme pirun hauskaa. Silloin lapsina ja teineinä ja nyt aikuisina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pienen lapsen kanssa kannata varsinkaan ristiriitatilanteen ollessa päällä sanoittaa pidemmästi yhtään mitään. Se on selkeä ei, ja epätoivottu toiminta lopetetaan. Sitten otetaan vastaan tunnereaktio mielellään itse kiihtymättä, ja vasta rauhallisessa tilanteessa käydään läpi tunteita ja itsesäätelyä vaikka leikin kautta.

Ja lisään vielä, että olen samaa mieltä siitä, että lapselle kannattaa sanoa jämäkällä äänellä ja uskottavasti se Ei. Ei tarvitse huutaa, eikä olla uhkaava, mutta "lässyttäminen" ei myöskään tuo lapselle turvan tunnetta tilanteessa, jossa hän on menettänyt itsensä hallinnan. Ap, soita perheneuvolaan ja varaa vaikka yksittäinen puheluaika, pääset miettimään tätä ammattilaisen kanssa.

Kevyet on keinot jos jo jämäkkä EI on rankka keino.

Riippuu lapsen iästä aika paljon, mitä keinoja voi käyttää. Mutta kun sen jämäkän ein opettelee heti alkuun, pääsee kyllä vähemmällä jatkossa. Yleensä rangaistukset ja uhkailu toimivat lopulta aika huonosti.

Musta on ihan totta, että vanhemmat pelkäävät nykyään lapsen vaikeita tunteita paljon, ja ideaali olisi se, ettei lasta koskaan harmittaisi, eikä koskaan olisi hankalaa. Jos osaa asettaa rajat, ja pitää niistä kiinni, ja saa itse sen verran breikkiä, että jaksaa edes useimmiten pysyä itse rauhallisena, yleensä ei tarvita mitään "kovia" keinoja, mitä ne sitten ovatkaan.

Ja vanhemmalla kyllä saa myös joskus mennä hermot, ja lapselle saa sanoa, että toimit väärin, ja tulen siitä tosi vihaiseksi. Ja sit rauhallisessa tilanteessa voi aina kertoa, että kaikki ihmiset tekee joskus väärin, ja oot aina maailman rakkain silloinkin, kun sulle käy niin.

Rajasta kiinni pitäminen ei voi olla vain sen ein varassa. On löydyttävä konkreettiset keinot millä vastahakoinen lapsi saadaan tottelemaan silloinkin, kun ein sanominen ei tehoa. Mieluiten olisi oltava vielä tukku varakeinoja käytössä siltä varalta, että jokin keino ei juuri sillä kerralla toimi. Liika moralisointi ja teoretisointi on myrkkyä, kun kyse on keinoista saada rajat pitämään. Mitä enemmän vanhempi sulkee keinoja pois valikoimasta niin sitä avuttomammaksi hän muuttuu lapsensa edessä.

Moni puhuu kovemmasta linjasta. En käyttäisi tuollaisia sanoja. Mutta sanoittamisen pitää pitää sisällään se, että kerrotaan mitä mistäkin seuraa. Ja sitten se olennaisin pointti: Seurauksista ei saa valehdella, vaan sinun täytyy pitää huoli, että asioista myös oikeasti tulee ne seuraukset mitä on sanottu.

Eli ei riitä, että sanot kerta toisensa perään, että jos otat siskon tutin, niin lempilelusi menee vaatehuoneen hyllylle. Vaan seuraavasta tutin varastamisesta pitää seurata oman lelun menetys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pienen lapsen kanssa kannata varsinkaan ristiriitatilanteen ollessa päällä sanoittaa pidemmästi yhtään mitään. Se on selkeä ei, ja epätoivottu toiminta lopetetaan. Sitten otetaan vastaan tunnereaktio mielellään itse kiihtymättä, ja vasta rauhallisessa tilanteessa käydään läpi tunteita ja itsesäätelyä vaikka leikin kautta.

Ja lisään vielä, että olen samaa mieltä siitä, että lapselle kannattaa sanoa jämäkällä äänellä ja uskottavasti se Ei. Ei tarvitse huutaa, eikä olla uhkaava, mutta "lässyttäminen" ei myöskään tuo lapselle turvan tunnetta tilanteessa, jossa hän on menettänyt itsensä hallinnan. Ap, soita perheneuvolaan ja varaa vaikka yksittäinen puheluaika, pääset miettimään tätä ammattilaisen kanssa.<

 

Joo ja tämä pitäisi vielä tehdä silloin, kun lapsi on riittävän pieni. Ei siinä kohtaa kun käsissä on 130cm+ voimapesä.  

Vierailija kirjoitti:

Moni puhuu kovemmasta linjasta. En käyttäisi tuollaisia sanoja. Mutta sanoittamisen pitää pitää sisällään se, että kerrotaan mitä mistäkin seuraa. Ja sitten se olennaisin pointti: Seurauksista ei saa valehdella, vaan sinun täytyy pitää huoli, että asioista myös oikeasti tulee ne seuraukset mitä on sanottu.

Eli ei riitä, että sanot kerta toisensa perään, että jos otat siskon tutin, niin lempilelusi menee vaatehuoneen hyllylle. Vaan seuraavasta tutin varastamisesta pitää seurata oman lelun menetys.

Entä jos lapsi ei välitä siitä, että lempilelu menee vaatehuoneen hyllylle?

Älä nyt ainakaan kerro minkä ikäinen muksu kyseessä. 

Vasu pois. 

Vierailija kirjoitti:

Moni puhuu kovemmasta linjasta. En käyttäisi tuollaisia sanoja. Mutta sanoittamisen pitää pitää sisällään se, että kerrotaan mitä mistäkin seuraa. Ja sitten se olennaisin pointti: Seurauksista ei saa valehdella, vaan sinun täytyy pitää huoli, että asioista myös oikeasti tulee ne seuraukset mitä on sanottu.

Eli ei riitä, että sanot kerta toisensa perään, että jos otat siskon tutin, niin lempilelusi menee vaatehuoneen hyllylle. Vaan seuraavasta tutin varastamisesta pitää seurata oman lelun menetys.

Lapsen motiiveja pitää myös yrittää ymmärtää. Miksi lapsi ottaa vauvan tutin? Todennäköisintä on että hän kaipaa huomiota, kun vauva vie sitä paljon isommalta sisarukselta. Eli keinot pitäisi ensisijaisesti olla isomman sisaruksen huomioimista arjessa enemmän niin ettei hän enää koe tarvetta ottaa tuttia ja hakea siten vanhemman huomiota. Toisekseen opettaa mitä siskon kanssa saa tehdä sen tutin ottamisen sijaan. Jos hän sen tutin ottaa ohjeista ja kielloista huolimatta silti, niin sisarus ja vauva erotetaan kiihtyneessä tilanteessa siten toisistaan että tuttia ei voi ottaa. Esim jos unitilanne niin sisko laitetaan ulos nukkumaan ja isomman kanssa ollaan sisällä. Yms. 

Sanoittaa???

Aloittaja lähti? Vai trollasiko vaan. 

Voimalla. Niin kauan kuin sinä olet voimakkaampi kuin lapsesi, sinä voit käydä nostamassa hänet pois räpeltämästä hellaa tai ottaa kiinni, kun on juoksemasta auton alle. Vaikeaksi menee sitten, kun teininä on isompi, voimakkaampi ja nopeampi kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa käyttää ihan perinteistä kasvatusta missä lasta sanoittamisen sijasta torutaan, ja jos lapsi ei tottele niin otetaan käyttöön uhkailu, kiristys ja lahjonta.

no ei todellakaan! Tosi tosi vanhanaikaista!

Esimerkki ja joihdonmukaisuus!

Vierailija kirjoitti:

Sanoittaa???

Mitä viddua taas, vakka pois ja vasu kaniin

Vierailija kirjoitti:

Jäähyt ovat tehokas keino pienillä. Jos ei tottele niin joutuu jäähylle ja siellä ollaan niin kauan kunnes uhmakkuus häviää.  Jäähyn voi lusia esimerkiksi penkillä istuen, nurkassa seisten tai vanhemman kädestä kiinni pitäen.

Höpöhöpö! Lapsella on muisti kuin kultakalalla, ei hän ymmärrä syytä eikä seurausta, jäähyt on surkea tapa toimia.

Sama, mene siitä oman huoneeseen! Mikö se on, ei mitään, siellähän ne kivat tavarat on!

Pertti rikkoo maljakon ja äiti sanoo rauhallisesti  Pertti on nyt pahalla päällä... tällaistako sanoittamista tarkoitat?