Lue keskustelun säännöt.
Miten lasta on tarkoitus kasvattaa, jos sanoittaminen ei tehoa?
Neuvokaa osaamatonta esikoisen äitiä. Miten lasta on tarkoitus kasvattaa, jos tilanteiden ja tunteiden sanoittaminen ei toimi tai tehoa? Ei, vaikka niitä olisi käyttänyt johdonmukaisesti aina.
Kommentit (196)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos yrittää vain sanoittaa tilanteita niin sillä tavalla kasvattaa lapsensa pahasti kieroon. Välillä pitää olla vähän kovemmat keinot käytössä, mutta en tietenkään tarkoita mitään nyrkillä lyömistä.
Mitä se "kovemmat keinot" tarkoittaa? Millaiset kovemmat?
Pitäisikö olla tunteiden sanallistaminen? Sanoittaminen on laulujen sanojen kirjoittamista.Tai oli ennen. Kaksi ihan hyvää sanaa sekoitettu turhaan nykykielenkäytössä.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö olla tunteiden sanallistaminen? Sanoittaminen on laulujen sanojen kirjoittamista.Tai oli ennen. Kaksi ihan hyvää sanaa sekoitettu turhaan nykykielenkäytössä.
Ennen ymmärrettiin ihan hyvin että tunteitakin sanoitetaan eli ne puetaan sanoiksi ja kerrotaan ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhukaa asioistakin niiden lastenne kanssa, ei vain tunteista ja niiden sanoittamisesta. Kysykää lapselta asioita ja pysykää kärryillä siitä missä mennään. Puhukaa omistakin tunteista ja ajatuksista, olkaa läsnä lapsillenne ja viettäkää aikaa yhdessä tehden mukavia asioita.
Älkää loukkaantuko lapsille kaikesta, antakaa heidän olla sellaisia kuin ovat ja antakaa näyttää tunteet, puhua ja osoittaa mieltä. Kaikki lapsen kipuilun ja oireilun sietäminen ja kestäminen on vahvuutta joka on lapsen näkökulmasta turvallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huumorintajua elämään, rakkautta ja terveitä rajoja. Iloa, valoa ja onnellisuutta. Raikkautta ja selkeyttä elämään.
Lasta ei saa alentaa tai alistaa jos hän kiukuttelee. Älä siis katso lastasi kuin halpaa makkaraa ja halveksi häntä vain siksi että hänestä tuntuu nyt pahalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ööö - tilanteiden ja tunteiden sanoittaminen - mitä? Miksi?
"Nyt on uhkaava tilanne, pitää paeta, keskustellaanpa siis siitä!"
"Nyt on olen niin iloinen että haluan vain hyppiä, mutta ei, keskustellaan sen sijaan!"
En minä ainakaan jaksaisi loputonta sanoittamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan pieni ei kovin paljoa pelkästä sanaata saa kiinni.Jos lapsi esim aikoo ottaa kasvin lehden suuhunsa,sanotaan Ei ja otetaan lehti pois.Jos on jo isompi voi perustella enemmän.Tällä tavoin sana saa merkityksen.Toisten lasten lyöminen sama,jos on isompi lapsi,on tärkeä estää teko ja kertoa mitä toiselle tapahtuu/miltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttämällä mitä huonosta käytöksestä seuraa.
Lapsi viskoo ruokaa-> pois pöydästä ja vasta seuraavalla ruualla uusi yritys
Lapsi lyö hiekkalaatikolla -> lapsi nostetaan laatikosta pois, lähdetään kotiin
Lapsi lyö toista -> sanotaan tiukasti EI, annetaan lohdutusta, huomiota lyödylle. Näytetään aikuisen pettynyt ilme lyöjälle.
Lapsi kiukuttelee pelin poislaittamisesta-> pelitauko useaksi päiväksi. Ennen seuraavaa kertaa puhutaan milloin ja miten pelaaminen lopetetaan. Jos ei taaskaan toimi-> peli on pidempään jäähyllä
Vähemmän sanoja, enemmän selkeää, rauhallista, konkreettista rajan näyttämistä.
Tässä esimerkkejä vanhan ajan pelolla kasvattamisesta.
En näe tuota pelolla kasvattamiseksi, jos opettaa lapselle että teoilla ( niin hyvillä kuin pahoilla) on seurauksensa.
Vankilat on täynnä näitä, joille tätä ei ole lapsena opetettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkkä sävellys ja sanoitus ei riitä. Aikuisen tehtävä on johtaa orkesteria, ja paras neuvonantaja tähän on notkea tahtipuikko. Aukeaako tämä metafora?
Terv: johan sebastian bach
Vierailija kirjoitti:
Ihan pieni ei kovin paljoa pelkästä sanaata saa kiinni.Jos lapsi esim aikoo ottaa kasvin lehden suuhunsa,sanotaan Ei ja otetaan lehti pois.Jos on jo isompi voi perustella enemmän.Tällä tavoin sana saa merkityksen.Toisten lasten lyöminen sama,jos on isompi lapsi,on tärkeä estää teko ja kertoa mitä toiselle tapahtuu/miltä tuntuu.
Voi niille pienillekin kertoa miksi ei saa tehdä niin. Joskus on kiireellisiä tilanteita jolloin voi vain nopeasti ja napakasti kieltää. Tilanteen jälkeen voi kertoa lapselle miksi asia kiellettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein perhetyö keskittyy siihen miten sanoitusta voidaan tehostaa kuvakortteja käyttämällä. Esimerkiksi varhaiskasvatusyksiköissä työntekijöillä on aina kaulassa kuvakortit mistä lapsille näytetään tunteet.
:D
Muistan ajan kun kortteja käytettiin esim autistisille lapsille.
Ja mitenkähän käytännössä tää korttijuttu edes toimii..
Esimerkki omasta elämästäni:
Olin jokapäiväisellä metsäretkellä vilkkaan 2v taaperon ja pienen vauvan kanssa. Pysähdyttiin ankkalammelle, kun vauva nukahti vaunuihin. Taapero alkoi heittää vesilintuja kivillä noin 3m päässä minusta, olin juuri lukitsemassa vaunuja. Kielsin, mutta lapsi ei totellut. Riensin lapsen luo, fyysisesti estin häntä heittämästä kiviä, pidin sylissä ja sanoin:"äiti ei voi antaa sun satuttaa ankkoja. Ketään ei saa heittää kivellä". Lapsi yritti lyödä ja potkia, lopulta rauhoittui. Loppuaika menikin sitten mukavasti.
Miten tuossa tilanteessa jotkin kortit olisi toimineet? Ensinnäkin olisi pitänyt raahata niitä kortteja (repussa?) joka paikkaan, kaikkien muiden kamojen lisäksi. Ja siinä kun lapsi alkaa yks kaks heittää niitä kiviä, olisiko pitänyt rie tää väliin heilutellen korttia, jossa on kielto, "kaipa tätä!", ja sittenkö 2v olisi maagisesti totellut? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näyttämällä mitä huonosta käytöksestä seuraa.
Lapsi viskoo ruokaa-> pois pöydästä ja vasta seuraavalla ruualla uusi yritys
Lapsi lyö hiekkalaatikolla -> lapsi nostetaan laatikosta pois, lähdetään kotiin
Lapsi lyö toista -> sanotaan tiukasti EI, annetaan lohdutusta, huomiota lyödylle. Näytetään aikuisen pettynyt ilme lyöjälle.
Lapsi kiukuttelee pelin poislaittamisesta-> pelitauko useaksi päiväksi. Ennen seuraavaa kertaa puhutaan milloin ja miten pelaaminen lopetetaan. Jos ei taaskaan toimi-> peli on pidempään jäähyllä
Vähemmän sanoja, enemmän selkeää, rauhallista, konkreettista rajan näyttämistä.
Tässä esimerkkejä vanhan ajan pelolla kasvattamisesta.
En näe tuota pelolla kasvattamiseksi, jos opettaa lapse
Lapsella pitää olla rajat. Ja mikä tärkeintä, aikuinen päättää. Ei se ole mitään pelolla kasvattamista että lapselle opetetaan mitä saa tehdä ja mitä ei. Kaupoissa näkee äitejä taaperon kanssa ostoksilla ja tältä taaperolta kysellään joka hyllyn kohdalla että mitähän tänään haluaisit syödä, ostetaanko tätä sitä vai tuota ja että mitä haluaisit välipalaksi. Lapsi menee tuosta vain sekaisin. Aikuinen päättää mitä kulloinkin syödään.
Nämä lapset jotka saavat päättää kaiken syömisestä pukeutumiseen, he ovat näitä tämän päivän työelämässä uupujia ja ennenaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä olevia kun ei kestetä minkäänlaisia pettymyksiä, ja kun pitäisi ilmestyä töihin työnantajan määräämään kellonaikaan ja tehdä jopa pomon määräämiä töitä. Koska minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäähyt ovat tehokas keino pienillä. Jos ei tottele niin joutuu jäähylle ja siellä ollaan niin kauan kunnes uhmakkuus häviää. Jäähyn voi lusia esimerkiksi penkillä istuen, nurkassa seisten tai vanhemman kädestä kiinni pitäen.
Höpöhöpö! Lapsella on muisti kuin kultakalalla, ei hän ymmärrä syytä eikä seurausta, jäähyt on surkea tapa toimia.
Sama, mene siitä oman huoneeseen! Mikö se on, ei mitään, siellähän ne kivat tavarat on!
Jos lapsella on kultakalan muisti, lapsi ei taida olla ihan normaali..
Kyllä normaali 3v esimerkiksi muistaa helposti päivän tapahtumat illalla ja osaa niistä kertoa yksityiskohtaisesti vielä parinkin viikon päästä :D
Ja nimenomaan tuota syy-seuraussuhteiden hahmottamista pitää harjoitella ihan taaperosta alkaen jo! Jäähyjä en kannata, mutta sitä kyllä, että asioilla on seuraukset. Jos hiekkalaatikolla lapsi heittää hiekkaa vaikka kielletään, lapsi viedään sieltä pois.
Jos noita asioita ei ajoissa opetella, vaan luullaan että pikkulapsilla ei muisti pelaa niin ei kannata, kohta on käsissä koululainen joka ei omaa mitään empatiaa.
Vierailija kirjoitti:
Näyttämällä mitä huonosta käytöksestä seuraa.
Lapsi viskoo ruokaa-> pois pöydästä ja vasta seuraavalla ruualla uusi yritys
Lapsi lyö hiekkalaatikolla -> lapsi nostetaan laatikosta pois, lähdetään kotiin
Lapsi lyö toista -> sanotaan tiukasti EI, annetaan lohdutusta, huomiota lyödylle. Näytetään aikuisen pettynyt ilme lyöjälle.
Lapsi kiukuttelee pelin poislaittamisesta-> pelitauko useaksi päiväksi. Ennen seuraavaa kertaa puhutaan milloin ja miten pelaaminen lopetetaan. Jos ei taaskaan toimi-> peli on pidempään jäähyllä
Vähemmän sanoja, enemmän selkeää, rauhallista, konkreettista rajan näyttämistä.
Tää toimii koirilla. Lapsillakin joskus. Mutta on naiivia uskoa, että tää olisi joku takuuvarma keino. Eivät ihmiset, lapsetkaan, ole näin loogisia. Totuus on että ei ole mitään yhtä tapaa joka toimii, koska lapset ovat erilaisia ja tilanteet ovat erilaisia. Lasten kasvatus voi olla tosi vaikeaa.
Tästä on hyvä lähteä liikkeelle.
https://yle.fi/a/74-20180939