Vela-kommenteissa minua usein ihmetyttää se kun ne puhuu lapsista kuin ne olisi lapsia aina, etenkin pikkulapsiaikaa korostetaan

Vierailija kirjoitti:

Tuputatko Ap lapsillesi samoja elämänohjeita? Ovatko kiitollisia?

Lapseni saavat tehdä omat valintansa, en niihin puutu. Jos eivät lapsia halua, se on heidän ja kumppaninsa asia, ei minun. Minulla ei ole mitään tarvetta tuputtaa lapsilleni omia elämänvalintojani. 

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä paisuttelua. Lapsista on valtavasti iloa. Lapsenlapset vasta ihania onkin! Elämässä on touhua, vilskettä ja rakastavia ihmisiä. Kavereiden kanssa ei pääse läheskään samaan.

Entä kun ei halua touhua ja vilskettä, vaan arvostaa paljon enemmän rauhaa ja hiljaisuutta?

Vierailija kirjoitti:

No minä olen vapaaehtoisesti lapseton osaksi siitä syystä, että näin, miten raskas taakka minun aikuiset sisarukseni, erityisesti veli, olivat meidän vanhoille vanhemmille. Todellakaan en luota siihen, että lapset olisivat ihmiselle jokin vanhuuden turva. Voivat hyvin olla myös vanhuuden taakka kaikin mahdollisin tavoin. 

Tätä ihmettelen itsekin yhteiskunnallisessa keskustelussa, kun eihän lapset ole mikään takuuturva vanhemmilleen nykyaikana, vaan heistä voi tulla nistejä, mt-ongelmaisia, vammaisia, väkivaltaisia, nepsyjä, erityisherkkiä tms. jolloin ovat taakka vanhemmilleen. Ja vaikka heidän omissa ominaisuuksissaan ei olisi vikaa, voivat joutua ulkoisten olosuhteiden uhreiksi esim. köyhyyteen, työttömyyteen, sairastua, väkivaltaisen eksänsä vainoamiksi, jopa sotaan tässä maailmantilanteessa tms. Tuntuu ihmeelliseltä enemmän niin päin, että parinkymmenen vuoden aikana ei tapahtuisi mitään suurta mullistavaa ja lapsista tulisi kaikin tavoin täyspäisiä, menestyviä, terveitä ja hyvinvoivia yksilöitä, jotka vieläpä jäävät lähelle asumaan ja olemaan vanhemmilleen oikeasti avuksi.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle tiedoksi, se pikkulapsi-aika korostuu kun silloin äiti on yleensä aika nuori ja siinä menee se nuoruus, se ainoa asia elämässä, jota ei tulisi menettää, se minkä takia tänne moni kokee syntyvänsä.

Tuo on se ainoa aika elämässä, jolloin oikeasti voi elää itselleen ja on energiat ja ulkonäöt ja muut tallella, joka tämän myös mahdollistaa.

Ettäkö nuoruus on ihmisen ainoa aika, jolloin voi elää täysipainoisesti? Ensimmäisen lapseni syntyessä olin 38v, sen jälkeen sain kaksi lisää. Olen siis elänyt erittäin täysipainoisen nuoruuden. Nyt elän erittäin täysipainoista keski-ikäisen elämää. Lasten aikuistuttua tulen takuulla elämään erittäin täysipainoista elämää. Vanhuuskaan ei automaattisesti merkitse täysipainoisen elämän menettämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkulapsiaika on se hauskin aika. Hauskempaa myös kuin aika ennen lapsia. Elämä 2-5-vuotiaan kanssa on ihan Kummelia aamusta iltaan.

Kaipa se riittää silloin, kun vanhemman aivot ovat kummelitasoa.

Ei nyt tarvitse olla noin hyökkäävä. Minä en kannusta ketään mihinkään vastentahtoiseen vanhemmuuteen, mutta pikkulapsista puhutaan kyllä aivan turhan negatiiviseen sävyyn. Ovat parempaa seuraa kuitenkin kuin aikuiset.

Eivät minun mielestäni. Kaipaan syvällisiä keskusteluja aikuisten kesken. Ja rauhaa.

N30, äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä paisuttelua. Lapsista on valtavasti iloa. Lapsenlapset vasta ihania onkin! Elämässä on touhua, vilskettä ja rakastavia ihmisiä. Kavereiden kanssa ei pääse läheskään samaan.

Minä en jostain syystä odota lapsenlapsia yhtään, epäkiinnostava ajatus ja no en varmaan saakaan, kun lapsista osa ei ole ns. normaaleja. 

En minäkään odottanut lapsenlapsia. Mutta nyt kun sellainen on kuitenkin tullut, niin kyllä se on suuri ilo. Lapsenlapsi on sillä tavalla eri asia kuin oma lapsi, että siitä voi nauttia vain välillä, ja lapsikin on silloin yleensä aina hyväntuulinen ja nauttii. Johtuu varmaan juuri siitä että lapenlapsi ei ole meillä usein kylässä tai varsinkaan hoidossa, niin mukana on vieraskoreutta. 

Vierailija kirjoitti:

Lapset on ihan hirveitä otuksia jotka imee kaiken elämänilon. Muiden lapset on vielä pahempia.

Kauheata puhetta. Minulla on lapsia ja elämänilo kukoistaa, samoin kuin ennen lapsia. Kovin elämäniloiselta ei tekstisi vaikuta. 

Vierailija kirjoitti:

Tuttavan vaimo .  Hänet raiskasi somaliegyptin orjajoukko keskellä päivää ulkona .  Näitä tapahtuu usein koulumatkalla . Hän sai ruumiin vammoja ja pahat tulehdukset kuin sukupuoli taudit . Kuulkaa te vela nimittelijät , hän ei voi koskaan tulla raskaaksi kun munasarjat tulehtui.  Siinä kylvetään sukupuolitautien lisäksi bakteereita usein trooppisia. Mies ei häntä hylännyt koskaan on jo kuollut. Älkää te parempi lasiset päästelkö muita tuomitsevia mielipiteitä.  Kuin meidän tuttava perheessä tapahtui toisessa että lapsi kuoli 4 vuotiaana syöpään. Te jotka muita syyttelette . Hävetkää. Olette petoja.  ( Eikä sinua hoida lapsesi vaan palvelutalon lääkärit. ) 

Otan osaa, hirveä tapahtuma. Vela = vapaaehtoisesti lapseton. 

Tuttavasi on tahattomasti lapseton.

Toki kumpaakaan ei tarvitse haukkua, oli lapsettomuus oma valinta tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Kysyn Velalta: Et pidä lapsista, pidätkö vanhuksista, pidätkö eri-ikäisistä ihmisistä kuin sinä? Muista, että sinäkin itse vanhenet ja nuoruuden huolettomat päivät jäävät taakse.

Olin teininä peruskoulun jälkeen hoitamassa muistisairasta mummoani, olitko sinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa minäkin olen ihmetellyt, koska se pikkulapsiaika on todella lyhyt elämänvaihe. Samoin olen ihmetellyt, että eihän sitä voi etukäteen tietää, haluaako jotain koskaan. Itse siis en nuorempana halunnut lapsia, mutta joskus 28-29-vuotiaasta lähtien alkoi mieli muuttua, niin että halusin lapsia, ja olin onnellinen kun niitä sain. Nykyään olen onnellinen myös lastenlapsista. 

Kyllä voi tietää etukäteen haluaako niitä lapsia vai ei. Itse olen lapsesta asti tiennyt että en halua lapsia koskaan. Ei ole muuttunut ajatus. 

Tässä varmaan tarkoitettiin sitä, että ei kukaan voi lapsena etukäteen tietää, mitä joskus kolmikymppisenä aikuisena ajattelee. Kun eihän lapsella ole vielä sitä elämänkokemusta ja näkemystä, mitä myöhemmin on. Syvä rakastuminen usein muuttaa ajattelua, niin että haluaa lapsia. Mutta eihän kaikki koe sellaista suurta rakkauttakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle tiedoksi, se pikkulapsi-aika korostuu kun silloin äiti on yleensä aika nuori ja siinä menee se nuoruus, se ainoa asia elämässä, jota ei tulisi menettää, se minkä takia tänne moni kokee syntyvänsä.

Tuo on se ainoa aika elämässä, jolloin oikeasti voi elää itselleen ja on energiat ja ulkonäöt ja muut tallella, joka tämän myös mahdollistaa.

Ainoa aika elämässä kun on nuo lopussa mainitsemasi asiat? Niin, niillä jotka jossain vaiheessa hankkii lapsia. Veloilla on todennäköisempää että on "energiat, ulkonäöt ja muut" tallella ja voi elää itselleen koko elämänsä (ellei ole/tule sairauksia tai vaikkapa päädy hoitamaan huonokuntoisia vanhempiaan tms).

Ei minun ulkonäköni mennyt pilalle lapsista. Eivät kaikki liho muodottomiksi palleroiksi lasten myötä, tai lopeta elämistä

Tätäkin velat kumoavat alapeukuillaan. Vaan ei ole minunkaan habitukseni kärsinyt ollenkaan lapsistani. Kaksi tuntemaani velaa sensijaan ovat jostain syystä happamia kurttunaamoja, vaikka sanojensa mukaan "saavat elää vain itselleen". Lapseni antavat täyskätisesti virtaa ja nuorekkuutta minulle. 

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä pelle voi laittaa ajatuksiin toisten päähän ?  Et pidä lapsista.    MITEN SE LIITTYY LAPSEN TEKEMISEEN TAI TEKEMÄTTÖMYYTEEN.  PITÄÄ TAI EI.  USEIMMAT SYNNYTTÄNEET EI PIDÄ . VAI MIKSI HEIDÄN LAPSET ON HUOSTAANOTETTUJA ?  TAI KUOLLUT. TAI RIKOLLISIA. HUUMEISSA.  SYNNYTTÄMINEN EI TARKOITA YHTÄÄN MITÄÄN VALLANKAAN RAISKATUILLE.  SAATI LASTEN KIUSAAJILLE.  Yksikin uskontokaheli antoi poikansa sijaiskotiin ja varasteli. Yksi jätti ilman ruokaa. Sitten niitä jätetään isovanhemmille ja raahataan jonnekin myyntiin.  Älä nyt yhtään syyllistä ihmisiä joita et tunne vähääkään.  Kenen lapsia noi katujen taskuvarkaat on ? Oletko rakastanut heistä huumemyyjiä.  

Mitä onnetonta sössötät. "Useimmat synnyttäneet eivät pidä lapsistaan"??????? Puhut joistain kaheleista, et normivanhemmista.

Kyllä se nyt vaan niin menee, että oma lapsi on se oma lapsi aina. Sitten on elämän lotosta kyse, että tuleeko sen lapsen mukana enemmän iloa vai surua. Olen vapaaehtoisesti lapseton eikä mun stressaavalla luonteella enää toisten murheita halua kantaa.

Toisaalta, jos se pikkulapsiarki on niin kivaa, niin miksi moni eroaa silloin puolisosta? Tosi raskasta ja kallista  kasvattaa lapset yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn Velalta: Et pidä lapsista, pidätkö vanhuksista, pidätkö eri-ikäisistä ihmisistä kuin sinä? Muista, että sinäkin itse vanhenet ja nuoruuden huolettomat päivät jäävät taakse.

Yksi ystäväni sanoi kerran, että hän ei pidä kenenkään muun lapsista kuin omistaan.

Näinhän se oikeasti menee. Olisimme kansana yhteisökeskeinen, mikäli välittäisimme muistakin, kuin omista lapsistamme. Suomessa on ydinperhe, yh ja lapset, aviopari tai minä itse. Harvassa ovat he, jotka ajattelevat myös muita ihmisiä. Se näkyy suurina ongelmina yhteiskunnassamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aikaisemmin oli helpompaa, kun näitä asioita ei sen kummemmin pohdittu. Naimisiin meno oli naiselle elämän päämäärä yleensä jo ihan oman hengissä selviämisen vuoksi, ja lapsia vain tuli. En sano, että ennen olisi ollut paremmin, vaikka siltä osin oli helpompaa, ettei noita asioita tullut mieleenkään kyseenalaistaa. 

Onneksi joku ymmärsi kyseenalaistaa jossain vaiheessa ja nainenkin on saanut ihmisoikeudet.

Oikeasti tuo kyseenalaistaminen tuli mahdolliseksi sen jälkeen kun onnistuttiin kehittämään ehkäisypillerit, Suomessa ne tulivat markkinoille vuonna 1962. Kierukkakin auttoi perhesuunnittelussa, se tuli vuonna 1972. Lisäksi vuotta myöhemmin tuli myös kunnallinen päivähoitolaki, joka auttoi äitejä käymään töissä, joten yksinhuoltajuuskin tuli monille oikeasti mahdolliseksi myös käytännössä. Asenteet ovat muuttuneet hitaammin. Sekä ehkäisyyn, avioliittoa edeltävään seksiin, yksinhuoltajuuteen ja vapaaehtoiseen lapsettomuuteen suhtaudutaan yllättävän vanhanaikaisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Ajattelitko ehkä, että vanhuus vaippoineen kiertää kaikki teidät velat? :D

Tässä on erittäin hyvä kysymys. Kyllä se velakin vanhenee siinä kuin muutkin. 

Minä olen yh ja täysin varjo entisestä itsestäni. Lapsi on tälläinen palstalla haukuttu nepsy, perinnöllistä isänsä puolelta jota en ennen raskautta tiennyt.

Lapsen ongelmien takia en ole pystynyt käymään töissä ja oma itsetunto on vedsampöntöstö vedetty alas. Olemme täysin kaksin lapsen kanssa,,sukulaisia ei ole ja kaverit hävisivät kun tulin raskaaksi.

Elämä on kuin kivirekeä vetäisi perässään. Lapsi tarvitsee esim läksyissä apua monta tuntia illassa, ei nuku yksin jne. Tähän päälle taloudelliset ongelmat muuttoineen, elämme toimeentulotuella.

Lapsi on 11v ja olen syntymänsä jälkeen ollut yhden yön eri paikassa yön hänen kanssaan. Edes kaupassaköynti yksin ei aina onnistu.

Kivittäkää ja haukkukaa vaan kuorossa olen siihen tottunut. Lapsen isä oli väkivaltainen myös lastamme kohtaan jo taaperona.

Joskus mietin että vssn häipyisin. Lähden pois ja laitan puhelimen kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Aika pitkä rasti on käyttää edes 10 saatika 20 vuotta elämästään johonkin sellaiseen mitä ei halua ja mistä ei nauti.

Niinpä. Kuten nyt vaikka työelämään. Tänä vuonna hyppään pois oravanpyörästä ja senkin ajan vietän lasteni kanssa. Valintojen maailma, kuka nyt tykkää mitenkin tehdä.

M44

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelitko ehkä, että vanhuus vaippoineen kiertää kaikki teidät velat? :D

Tässä on erittäin hyvä kysymys. Kyllä se velakin vanhenee siinä kuin muutkin. 

 

Ja menee silloin johonkin hoitolaitokseen siinä kuin muutkin. Vai miten moni teistä oikeasti kuvittelee että se lapsikulta ottaa luokseen asumaan kun ei vanhana enää pärjää yksin?