Vela-kommenteissa minua usein ihmetyttää se kun ne puhuu lapsista kuin ne olisi lapsia aina, etenkin pikkulapsiaikaa korostetaan

Velana en ymmärrä, miksi lapsia hankkineita kiinnostaa niin paljon meidän velojen valinnat. Itse tykkään lapsista, mutta vaaka on nyt kääntynyt niin, että on siinä kuitenkin liikaa negatiivisia puolia. En halua olla raskaana enkä synnyttää. Isän roolin olisin voinut ottaa, mutta näin naisena se nyt ei vaan onnistu. Elämä on hyvää ilman lapsia, en sitä ruljanssia kaipaa mitä lapsien kanssa on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää, kuinka monta ihmisenalkua nämäkin "velanaiset" ovat tuhonneet omaan kohtuunsa. Vela-ideologia äärimmilleen vietynä on luonnoton kuoleman kultti.

Luonto kiittää, yhteiskunta kiittää ja syntymättömät lapset kiittää :)

Itse en halunnut syntyä. En aio tehdä samaa pahaa tekoa kuin äitini. Äidit synnyttävät lapsia kärsimään ja kuolemaan. Eivät kysy, että haluatkos kuolla yksin joskus sadan vuoden kuluttua. Ei kiitos, en halua kuolla, joten miksi synnytit minut? En aio synnyttää lasta ja jättää sitä yksin kuolemaan.

Ajatuksesi on esimerkki nykyajan nurinkurisesta ja sairaasta ajattelutavasta. Että elämä on hirveää, ja abortti kiitoksen arvoinen asia. 

Surullista että tällaiset kyyniset, irvokkaat ja anti-kristilliset näkemykset on niin tavallisia nykyisin.

onnellinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun velat eivät halua yhtäkään vuotta sellaista elämää, ihan sama miten ohimenevä jakso se on. Eikä velat halua olla äitejä minkään ikäisille lapsille. Lapsista on aina huolta, se muoto vaan muuttuu. On varmasti paljon iloakin, mutta vela osaa arvioida omalla kohdallaan niitä miinuspuolia olevan plussapuolia enemmän. Simple as that.

No eikä ole aina huolta. Mitä höpöjä taas. Ei äitiys nyt koko elämää määritä, ainakin minulla on elämässä paljon kaikkea muutakin. Nautin myös äitiydestä, ja se oli aikoinaan itselleni oma valinta. Ymmärrän kyllä, jos se kaikille ei ole, mutta ei tarvitse sentään kärjistää asioita. Puolin ja toisin. Nykyään nautin mummoudesta ilman mitään huolen häivää. 

Et sinä voi toisten puolesta puhua, jokainen kokee eri tavalla asiat. Moni vela tunnistaa olevansa niin vahvasti huolenkantaja ja stressaaja, ettei siksi halua olla vanhempi, koska ei kestäisi jatkuvaa huolta omasta lapsesta. Ihmiset on erilaisia ja velat ovat ratkaisunsa tehneet oman itsetuntemuksensa pohjalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väärää on siinä että pyrkii onnellisuuteen, ts. että elämä on nautintoa?

Paradoksaalisesti se ei tuo onnellisuutta, vaan ahdistusta. Kuuluminen johonkin itseä suurempaan, johon liittyy myös velvollisuuksia, tuo elämään merkitystä ja onnea. 

Nuoret aikuiset, jotka keskittyvät omaan mielihyvään, ovat kaikkein ahdistuneimpia.

Kuuluminen johonkin suurempaan ei tarkoita vain yhteisöön kuulumista.

keskittyä voi muuhunkin kuin mielihyvään.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelitko ehkä, että vanhuus vaippoineen kiertää kaikki teidät velat? :D

Teitkö sinä siksi lapsia että he tulevat pyyhkimään perseesi jos elät vanhaksi ja tarvitset vaippoja? Meidän suvussa en muista kenenkään käyneen vaihtamassa vanhempansa vaippoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minua kiinnosta kenenkään lapsettomuus ja elämänvalinnat, mutta monesti jutellessa tulee höpötettyä kaikkea. Kerran kysyin työkaverilta, että onko hänellä lapsia, ja hän vastasi, ettei ole. Sanoin okei ja vaihdoin puheenaihetta. 

Itselleni jäi kuitenkin sellainen tunne, että hän suuttui kysymyksestä. Tarkoitushan ei ollut loukata vaan vain jutella. Monelle perhe ja lapset ovat aika neutraali puheenaihe, josta saa helposti lisää juteltavaa. Vähän sama kuin joku kysyisi tuletko töihin autolla? Mulla ei ole autoa. Voinko suuttua kysymyksestä? En usko, että työkaveria oikeasti edes kiinnostaisi millainen auto mulla on, kunhan juttelee. 

Ehkä työkaverisi onkin lapseton, mutta tahattomasti? Sitten sellainen kysymys loukkaa, vaikka ei olisi tarkoituskaan. 

Voi sentään, mitä lumihiutaleita. Ei kai tuollainen kysymys voi loukata, johon voi vastata kyllä tai ei, ja jatkaa sen jälkeen juttua jostain muusta aiheesta. Lapset ja etenkin lasten harrastukset on suomalaisilla työpaikoilla ihan yleinen puheenaihe. 

"Mitä väärää on siinä että pyrkii onnellisuuteen, ts. että elämä on nautintoa?"

Tutkitusti ihminen on onnellisimmillaan, kun tärkein arvo ei ole pyrkiä onnellisuuteen. Se on aina itsekästä ja hedonistista, ja paradoksaalisesti se vie kauemmaksi oikeasta onnesta, sisäisestä rauhasta ja tyytyväisyydestä.

Äkkisältäänhän me kaikki halutaan nautintoa ja olla onnellisia, mutta kaikin keinoin siihen pyrkiminen tekee onnettomammaksi. Kun keskitytään miettimään myös muita ihmisiä eikä pyöritä vain oman navan ympärillä, onni  tulee usein sivutuotteena.

Nautinnossa on hetken onni, mutta se ei ole oleellisinta tai merkityksellisintä elämän pidemmässä kaaressa. Harva miettii kuolinvuoteellaan, että oli minulla sitten ihania hetkiä irtareiden ja seksihekuman parissa. Enkä siis sano, että nuo on vääriin, vaan että ne ei riitä elämän koko sisällöksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika pitkä rasti on käyttää edes 10 saatika 20 vuotta elämästään johonkin sellaiseen mitä ei halua ja mistä ei nauti.

Tämähän se juuri on niin erikoista, että joku ajattelee tietävänsä etukäteen, millaista on olla vanhempi. Sitä nimittäin ei oikeasti voi tietää, se on fakta. 

Mitä sitten ehdotat, että jos ei halua lapsia niin tekee silti jos vaikka sitten kuitenkin tykkäisi olla vanhempi? Miten siitä päätöksestä sitten peräännytään jos huomaa olleensa oikeassa eikä vanhemmuus olekaan oma juttu? Monelle miehelle tämä toki tuntuu olevan normaali toimintatapa liueta kun ei huvitakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun velat eivät halua yhtäkään vuotta sellaista elämää, ihan sama miten ohimenevä jakso se on. Eikä velat halua olla äitejä minkään ikäisille lapsille. Lapsista on aina huolta, se muoto vaan muuttuu. On varmasti paljon iloakin, mutta vela osaa arvioida omalla kohdallaan niitä miinuspuolia olevan plussapuolia enemmän. Simple as that.

No eikä ole aina huolta. Mitä höpöjä taas. Ei äitiys nyt koko elämää määritä, ainakin minulla on elämässä paljon kaikkea muutakin. Nautin myös äitiydestä, ja se oli aikoinaan itselleni oma valinta. Ymmärrän kyllä, jos se kaikille ei ole, mutta ei tarvitse sentään kärjistää asioita. Puolin ja toisin. Nykyään nautin mummoudesta ilman mitään huolen häivää. 

Et sinä voi toisten puolesta puhua, jokainen kokee eri tavalla asiat. Moni vela tunnistaa olevansa niin vahvasti huolenkantaja ja stressaaja, ettei siksi halua olla vanhempi, koska ei kestäisi jatkuvaa huolta omasta lapsesta. Ihmiset on erilaisia ja velat ovat ratkaisunsa tehneet oman itsetuntemuksensa pohjalta.

Näinpä. Minulla on ainakin juuri tämä. Kun on katastrofiajatteluun ja huolestuneisuuteen taipuvainen, niin olisi todella pelottava ajatus jos olisi lapsia. Lapset sopivat huolettomille ja optimistisille ihmisille jotka eivät stressaa ja murehdi tulevaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minua kiinnosta kenenkään lapsettomuus ja elämänvalinnat, mutta monesti jutellessa tulee höpötettyä kaikkea. Kerran kysyin työkaverilta, että onko hänellä lapsia, ja hän vastasi, ettei ole. Sanoin okei ja vaihdoin puheenaihetta. 

Itselleni jäi kuitenkin sellainen tunne, että hän suuttui kysymyksestä. Tarkoitushan ei ollut loukata vaan vain jutella. Monelle perhe ja lapset ovat aika neutraali puheenaihe, josta saa helposti lisää juteltavaa. Vähän sama kuin joku kysyisi tuletko töihin autolla? Mulla ei ole autoa. Voinko suuttua kysymyksestä? En usko, että työkaveria oikeasti edes kiinnostaisi millainen auto mulla on, kunhan juttelee. 

Ehkä työkaverisi onkin lapseton, mutta tahattomasti? Sitten sellainen kysymys loukkaa, vaikka ei olisi tarkoituskaan. 

Voi sentään, mitä lumihiut

Ei se kysymys, mutta ei-vastausta seuraava hämmentynyt ja säälivä katse sekä vaivaantunut hiljaisuus sitäkin enemmän. -Tahattomasti lapseton

Vierailija kirjoitti:

Pikkulapsiaika on se hauskin aika. Hauskempaa myös kuin aika ennen lapsia. Elämä 2-5-vuotiaan kanssa on ihan Kummelia aamusta iltaan.

Kummelit on ihan hauskoja. Odota lasten murrosikää, sitten kaipaat sitä kummelia.

Minusta juuri se pikkulapsiaika vaikuttaa aivan kamalalta enkä tahdo elää sitä vuottakaan, saati useampaa. Ihmettelen vanhempia, jotka ensin hokevat lasten olevan parasta ikinä, ja seuraavassa hetkessä tyrkkäävät taaperon päiväkotiin jäädäkseen vauvan kanssa kotiin tai tulevat maanantaiaamuna töihin lepäämään, kun viikonloppu oman perheen kanssa oli niin syvältä.

Kun katson lähipiirin lapsiperheiden elämää, en näe mitään sellaista, että tahtoisin vaihtaa paikkaa äitien kanssa sekunniksikaan. 

Kouluikäiset lapset ovat ok, mutta silloinkin vain hyvätapaiset ja asiallisesti käyttäytyvät lapset. En silti halua sellaistakaan, koska kasvattaminen siihen pisteeseen vie vuosikausia. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset tulee näihin keskusteluihin niin piikit pystyssä ja riitaisesti?

Ei täällä ole muuta kuin tuo yksi uskovainen vanhapiika joka yrittää saada kaikki tekemään heti 20 lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun velat eivät halua yhtäkään vuotta sellaista elämää, ihan sama miten ohimenevä jakso se on. Eikä velat halua olla äitejä minkään ikäisille lapsille. Lapsista on aina huolta, se muoto vaan muuttuu. On varmasti paljon iloakin, mutta vela osaa arvioida omalla kohdallaan niitä miinuspuolia olevan plussapuolia enemmän. Simple as that.

No eikä ole aina huolta. Mitä höpöjä taas. Ei äitiys nyt koko elämää määritä, ainakin minulla on elämässä paljon kaikkea muutakin. Nautin myös äitiydestä, ja se oli aikoinaan itselleni oma valinta. Ymmärrän kyllä, jos se kaikille ei ole, mutta ei tarvitse sentään kärjistää asioita. Puolin ja toisin. Nykyään nautin mummoudesta ilman mitään huolen häivää. 

Et sinä voi toisten puolesta puhua, jokainen kokee eri tavalla asiat. Moni vela tunnistaa olevansa niin vahvasti huolenkantaja ja stressaaja, ettei siksi halua olla vanhempi, koska ei kestäisi jatkuvaa huolta omasta lapsesta. Ihmiset on erilaisia ja velat ovat ratkaisunsa tehneet oman itsetuntemuksensa pohjalta.

Ahaa, okei. Eli velat ovat huolenkantajia ja stressaajia. Sen takia siis he yrittävät minimoida omasta elämästään huolta tai stressiä aiheuttavat tekijät. Onhan tuokin yksi keino ratkaista omat ylitunnollisuus- ja riittämättömyysongelmansa. Ehkä kuitenkin kannattaisi yrittää päästä noista yli ja hakeutua mieluummin vaikka terapiaan. Eihän noiden vaikutus kutienkaan pelkästään lapsikysymykseen rajoitu, vaan voi vaikeuttaa elämää monilla muillakin alueilla. 

Vierailija kirjoitti 

Ahaa, okei. Eli velat ovat huolenkantajia ja stressaajia. Sen takia siis he yrittävät minimoida omasta elämästään huolta tai stressiä aiheuttavat tekijät. Onhan tuokin yksi keino ratkaista omat ylitunnollisuus- ja riittämättömyysongelmansa. Ehkä kuitenkin kannattaisi yrittää päästä noista yli ja hakeutua mieluummin vaikka terapiaan. Eihän noiden vaikutus kutienkaan pelkästään lapsikysymykseen rajoitu, vaan voi vaikeuttaa elämää monilla muillakin alueilla. 

Miksi sinulle on niin tärkeää että kaikki hankkisivat lapsia? Miten voi risoa toisten vapaaehtoinen lapsettomuus noin paljon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun velat eivät halua yhtäkään vuotta sellaista elämää, ihan sama miten ohimenevä jakso se on. Eikä velat halua olla äitejä minkään ikäisille lapsille. Lapsista on aina huolta, se muoto vaan muuttuu. On varmasti paljon iloakin, mutta vela osaa arvioida omalla kohdallaan niitä miinuspuolia olevan plussapuolia enemmän. Simple as that.

No eikä ole aina huolta. Mitä höpöjä taas. Ei äitiys nyt koko elämää määritä, ainakin minulla on elämässä paljon kaikkea muutakin. Nautin myös äitiydestä, ja se oli aikoinaan itselleni oma valinta. Ymmärrän kyllä, jos se kaikille ei ole, mutta ei tarvitse sentään kärjistää asioita. Puolin ja toisin. Nykyään nautin mummoudesta ilman mitään huolen häivää. 

Et sinä voi toisten puolesta puhua, jokainen kokee eri tavalla asiat. Moni vela tunnistaa olevansa niin vahvasti huolenkantaja ja stressaaja, ettei siksi halua olla vanhempi, koska ei kestäisi jatkuvaa huolta omasta lapsesta. Ihmiset on erilaisia ja velat ovat ratkaisunsa tehneet oman itsetuntemuksensa pohjalta.

Ihan samalla tavalla ei velakaan voi puhua minun puolestani. Eikä vela sitä paitsi voi tietää, aiheuttaako lapsi aina huolta vai ei, koska häneltä puuttuu se kehitysvaihe. Lapsen saamiseen liittyvä toisesta ihmisestä huolehtiminen on yksi ihmisen tärkeä kehitysvaihe, joka kasvattaa ja muuttaa ihmistä. Mutta kunnioitan toki velan omaa arviota tässä asiassa. Lapsia ei kannata ainakaan tieten tahtoen hankkia, jos ei koe olevansa siihen valmis. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelitko ehkä, että vanhuus vaippoineen kiertää kaikki teidät velat? :D

Teitkö sinä siksi lapsia että he tulevat pyyhkimään perseesi jos elät vanhaksi ja tarvitset vaippoja? Meidän suvussa en muista kenenkään käyneen vaihtamassa vanhempansa vaippoja. 

Vela on joutunut käymään. Kertoi tuossa aiemmin, että oli joutunut 14-vuotiaana koulun jälkeen hoitamaan muistisairasta mummoaan. On varmasti ollut raskas kokemus, liian nuorena joutunut. Siinä iässä teinin kuuluisi nimenomaan saada keskittyä omaan kasvuunsa eikä joutua ottamaan vastuuta muiden ihmisten tarpeista. 

Miksi kaikki velat ovat kusipäisiä tosikkoja? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki velat ovat kusipäisiä tosikkoja? 

Ai vanhemmatko muka ei ole 😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki velat ovat kusipäisiä tosikkoja? 

Jos sinulta kyseenalaistettaisiin joka käänteessä jotain merkittävää päätöstäsi elämässä, niin saattaisi olla, että vastaukset alkaisi olla lyhyempiä ja töksähtävämpiä ajan kanssa.