Miten saavuttaa sisäisen rauhan, löytää rauhan ja turvan itsestään?
Tarvitsen tähän yleensä toisen ihmisen, mutta se auttaa vain hetken ja kohta mennään taas ahdistuksen kanssa.
Kommentit (44)
Sun täytyy käsitellä ne asiat, jotka sua ahdistaa - ei ongelmat sillä poistu, että saa ajatukset hetkeksi uuteen jännittävään ihmiseen.
Tyyneysrukous: Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.
Kaiketi hyväksymällä "se on, mikä tulee". Ja muuttaa sen, minkä voi.
Vierailija kirjoitti:
Sun täytyy käsitellä ne asiat, jotka sua ahdistaa - ei ongelmat sillä poistu, että saa ajatukset hetkeksi uuteen jännittävään ihmiseen.
Tyyneysrukous: Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.
Vapaus on tämän toisella puolella. Täytyisi kyetä kohtaamaan ne tunteet, jotka ovat sen ahdistuksen alla. Ne voi olla kovin rajuja, mutta onko hyviä muita vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Se tässä vielä on, että kun ihmisestä tulee liian tuttu, en saa hänestäkään enää sitä turvaa mitä tarvitsisin. Puolituntemattoman ihmisen kanssa tunnen parhaiten olevani turvassa. Tottakai tiedän ettei toimintani ole normaalia, mutta terapeutit eivät ole osannet auttaa sisäisen rauhan ja turvallisuuden saavuttamisessa.
Tuo on ihan järkeenkäypää. Itsekään en tykkää sekoittaa toisia ihmisiä asioihini enkä myöskään sotkeutua heidän ongelmiinsa. Sitten kuitenkin "lauma" tuo turvan tunnetta, että kukaan ei hyökkää kimppuusi, jne. Aika primitiivistä, luulisin.
Ehkäpä sinun kannattaa viettää enemmän aikaa yksin ja muiden lähettyvillä, mutta ei suorassa vuorovaikutuksessa heihin. Kaupunkiasuminen on tässä kätevää.
Mindfullness ja meditointi. Aloita vaikka lainaamalla kirjastosta joku asiaa käsittelevä kirja. Tai lataa puhelimeen appi. Esimerkiksi Oak-niminen appi on hyvä ja ilmainen.
Mistä se turvattomuuden tunne tulee? Päästämällä irti ja keskittymällä nykyhetkeen murehtimatta tulevaa voit havainoida asioita ympärilläsi ja huomata ettei mitään hätää ole. Elämä on tässä ja nyt. Tämä hetki. Mennyttä emme voi muuttaa. Tulevaa ei ole vielä tapahtunut. Ja se oahin mitä pelkäät, ei koskaan tapahdu, se on vain sinussa itsessäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun täytyy käsitellä ne asiat, jotka sua ahdistaa - ei ongelmat sillä poistu, että saa ajatukset hetkeksi uuteen jännittävään ihmiseen.
Tyyneysrukous: Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.
Vapaus on tämän toisella puolella. Täytyisi kyetä kohtaamaan ne tunteet, jotka ovat sen ahdistuksen alla. Ne voi olla kovin rajuja, mutta onko hyviä muita vaihtoehtoja.
No joo, uskoon kuuluu hyvin tärkeänä se, että ihmisen ei todellakaan tarvitse kantaa kaikkia taakkojaan yksin.
"Jätä huolesi minulle. Rukoile kaikesta, älä huoli mistään." Tällaisia juttuja kuuluu juutalaisuuteen/kristinuskoon ja rukoukseen. Jumala huolehtii niistä asioista, mitä pieni ihminen ei osaa ratkaista tai hoitaa tyydyttävällä tavalla. Ja kun tämän huolensa on jumalalle jakanut, voi sen miettimisen myös lopettaa, sillä voi luottaa siihen, että jumala järjestää asian parhain päin.
Nämä saattavat olla joillekin vähän liian abstrakteja metodeja arkipäivän ahdistuksen, mutta jos pystyy tuon ajatusmallin omaksumaan niin se on kyllä ihan 10/10 ja myös aidosti toimii, kunhan usko eli luottamus sen toimivuuteen on myös 10/10.
Vierailija kirjoitti:
Hyväksymällä. Hyväksymällä ensin sen, että olet turvaton. Että et ole lapsena saanut sitä turvaa ja ymmärrystä jota olisit tarvinnut. Tunnistamalla ja hyväksymällä surun, vihan ja häpeän jota sisälläsi on tämän takia. Antamalla näiden tunteiden tulla, katsomalla pientä lasta sisälläsi hyväksyvästi ja lohduttavasti. Konkreettisesti voit halata itseäsi, viedä itsesi lämpimään kylpyyn, keittää itsellesi kupin lämmintä juotavaa ja kääriä itsesi lämpimään vilttiin ja sanoa itsellesi: "On täysin ymmärrettävää, että olet surullinen/vihainen/häpeissäsi. Ei se haittaa."
Kiitos tästä.
Vihattu lapsi
Joskus vaan jokaisella tunteella on aikansa. Ja parannus tulee, kun on oikea aika. Koen itsekin tämän. Harmittelen, miksi joku asia ei tapahtunut 10 vuotta sitten. Miksi elämää meni hukkaan väärän lääkityksen vuoksi. Se on mysteeri. ( Tai ei ole, minulla on aavistus siitä, miksi se meni niin).
Kaikki asiat tapahtuvat juuri niinkuin on tarkoitettu. Jossain vaiheessa palaset loksahtavat paikoilleen. Olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet nyt.
Olet hyvä. Juuri sellainen, kuin Jumala tarkoitti sinun olevan.
Olet ap hyvä noin kun olet. Olet yrittänyt parantua. Yritit.
Kun ihminen yrittää, se riittää. Koulussakin sanottiin niin. Se riittää. Miksi sinun pitäisi olla ylihyvä? Moni ei edes yritä. Sinä yrität.
Me synnytään kuitenkin uudestaan vielä. Tässä elämässä tehdään parempaa elämää ensi elämään.
Vierailija kirjoitti:
käytä "peukkua"..
Typerin "neuvo" ikinä.
Kokeile Youtubessa Turun Kriisikeskuksen Turvapaikkaharjoitusta.
Voimia Sinulle <3
Kannattaa lukea Juha Klaavun kirja 'Lapsuuden kehityksellinen trauma'. Siinä kuvataan erinomaisesti mistä syntyvät ihmisen arvottomuuden, syyllisyyden ja häpeän olotilat.
Ymmärrys näistä on ensiaskel toipumiseen ja aidon minuutesi vahvistumiseen. Aidossa minuudessasi olet täydellisen rakastettava ja turvassa omana itsenäsi.
Vierailija kirjoitti:
Olet ap hyvä noin kun olet. Olet yrittänyt parantua. Yritit.
Kun ihminen yrittää, se riittää. Koulussakin sanottiin niin. Se riittää. Miksi sinun pitäisi olla ylihyvä? Moni ei edes yritä. Sinä yrität.
Me synnytään kuitenkin uudestaan vielä. Tässä elämässä tehdään parempaa elämää ensi elämään.
Ei kiitos, toinen näytös jää esittämättä.
Vierailija kirjoitti:
Olet ap hyvä noin kun olet. Olet yrittänyt parantua. Yritit.
Kun ihminen yrittää, se riittää. Koulussakin sanottiin niin. Se riittää. Miksi sinun pitäisi olla ylihyvä? Moni ei edes yritä. Sinä yrität.
Me synnytään kuitenkin uudestaan vielä. Tässä elämässä tehdään parempaa elämää ensi elämään.
Tässä on se ongelma, että vaikka yrittäisin vakuutella itselleni että riitän, niin jostain tulee aina pinnalle ne vakuuttelut lapsuudestani etten riitä teen mitä tahansa, olen aina liikaa jotain tai liian vähän jotain. Ihan liian nuorena menin naimisiin ihmisen kanssa, joka oli samanlainen kuin vanhempani, koskaan en kelvannut, aina liikaa tai liian vähän. Aina kun ajattelen että riitän tai asiat ovat hyvin, jokin mielessäni sabotoi kaiken. Vaikka lapsuudesta ja nuoruudesta on aikaa, tuntuu kuin kaikki paha olisi koodattu ihan selkäytimeen.
Sekin lienee harhaa, että jotkut ihmiset olisivat kaiken aikaa tilassa, jossa kykenevät hallitsemaan hermostoaan. En minä ainakaan tällä traumataustallani pääse koskaan täysin eroon ylivirittyneisyydestä, dissosiaatiosta ynnä muista elämää haittaavista oireista. Mutta pikkuhiljaa olen oppinut hyväksymään sen, mitä on ja mitä ei ole. Olen myös tutustunut ihmisiin toisista kulttuureista ja saanut uusia näkökulmia. Hetkessä elämisen kyky on lisääntynyt ja positiivisempi elämänasenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tässä vielä on, että kun ihmisestä tulee liian tuttu, en saa hänestäkään enää sitä turvaa mitä tarvitsisin. Puolituntemattoman ihmisen kanssa tunnen parhaiten olevani turvassa. Tottakai tiedän ettei toimintani ole normaalia, mutta terapeutit eivät ole osannet auttaa sisäisen rauhan ja turvallisuuden saavuttamisessa.
Hypit kukasta kukkaan?
Taustalla tuossa on käsittelemätön alitajunnassa syvällä oleva hylkäämisen pelko.
Kun pitäisi pystyä olemaan aito ja näyttämään haavoittuvuutensa niin pakenee. Loppu viimein itseään.
Tuossakin mietit liikaa. Ja olet niin älykäs, että pystyt hallitsemaan. Pystyt ohjaamaan elämääsi. Lähes kaikki parannuskeinot on niitä, joita valitset ja joilla kumminkin pystyt hallitsemaan elämääsi.
Jotkut ihmiset parantuvat, kun joutuvat luonnonkatastrofin uhriksi. Kun on täysin hallitsemattomassa tilassa. Ihminen nöyrtyy.