Miten saavuttaa sisäisen rauhan, löytää rauhan ja turvan itsestään?
Tarvitsen tähän yleensä toisen ihmisen, mutta se auttaa vain hetken ja kohta mennään taas ahdistuksen kanssa.
Kommentit (44)
Se tässä vielä on, että kun ihmisestä tulee liian tuttu, en saa hänestäkään enää sitä turvaa mitä tarvitsisin. Puolituntemattoman ihmisen kanssa tunnen parhaiten olevani turvassa. Tottakai tiedän ettei toimintani ole normaalia, mutta terapeutit eivät ole osannet auttaa sisäisen rauhan ja turvallisuuden saavuttamisessa.
Henkisyys, uskonto, meditointi. Jostain niistä.
Vierailija kirjoitti:
mene metsään halailemaan puita
Tätäkin kokeilin, mutta se auttaa vain hetken.
En osaa sanoa mistä nuo löytää, minulla ovat luonnostaan etsimättä
Vierailija kirjoitti:
Se tässä vielä on, että kun ihmisestä tulee liian tuttu, en saa hänestäkään enää sitä turvaa mitä tarvitsisin. Puolituntemattoman ihmisen kanssa tunnen parhaiten olevani turvassa. Tottakai tiedän ettei toimintani ole normaalia, mutta terapeutit eivät ole osannet auttaa sisäisen rauhan ja turvallisuuden saavuttamisessa.
Eli kun toinen toiminnallaan paljastaa olevansa inhimillinen ihminen, se "turvan jännite" häviää.
Mikähän se oisi sinun kohdallasi? Olet varmaan yrittänyt kaikkea. Kuulostaa tosiaan, että olet kääntänyt kaikki kivet.
Ehkä sun pitää hyväksyä oma epätäydellisyytesi. Ja se että elämäsi on mitä on. Ei ole mitään yhtä ainoaa onnellisuuden reseptiä. Joskus ihmiset ovat onnettomia koko elämänsä. Se nyt on niin. Hyväksy tämä asia.
Olet yrittänyt niin paljon. Hyväksy.
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa mistä nuo löytää, minulla ovat luonnostaan etsimättä
Ole kiitollinen tuosta ominaisuudesta. Sinulla on ilmeisestikin ollut turvallinen ja tasapainoinen lapsuus ja elämä muutenkin.
Jos ajattelet, että "sinä itse" olet muusta universumista erillinen saareke, niin et varmasti löydäkään siitä rauhaa. Kun ymmärrät ja sisäistät olevasi yhtä kaiken kanssa, niin löydät.
Löydät turvan ja rauhan Jeesuksesta.
Vastasit jo itsellesi. Pode tuntosi ja saat turvasi takaisin. Kun pärjäät yksin niin vahvistut ja olet itsenäisempi. Nykyajassa hyvä ominaisuus pärjätä yksin elämässä, se on osa kokonaista turvaa ja rauhaa. Rauhan löydät sen etsimällä itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mene metsään halailemaan puita
Tätäkin kokeilin, mutta se auttaa vain hetken.
Eli puiden halailu kuitenkin auttaa? Sitten vaan toistoa, toistoa. Kuten tuossa turvallisten ihmisten hakemisessa, sinulla on kaava. Ei se rikkoudu hetkessä.
Mars sinne metsään. Ja paras ajatus selviämisessä on, että muistaa hengittää. Kaikki menee ohi. Ehkä huomenna on jo toisin. Sinne tarvitsee kulkea ajan virrassa yksi hengenveto kerrallaan.
Hyväksymällä. Hyväksymällä ensin sen, että olet turvaton. Että et ole lapsena saanut sitä turvaa ja ymmärrystä jota olisit tarvinnut. Tunnistamalla ja hyväksymällä surun, vihan ja häpeän jota sisälläsi on tämän takia. Antamalla näiden tunteiden tulla, katsomalla pientä lasta sisälläsi hyväksyvästi ja lohduttavasti. Konkreettisesti voit halata itseäsi, viedä itsesi lämpimään kylpyyn, keittää itsellesi kupin lämmintä juotavaa ja kääriä itsesi lämpimään vilttiin ja sanoa itsellesi: "On täysin ymmärrettävää, että olet surullinen/vihainen/häpeissäsi. Ei se haittaa."
Vierailija kirjoitti:
Mikähän se oisi sinun kohdallasi? Olet varmaan yrittänyt kaikkea. Kuulostaa tosiaan, että olet kääntänyt kaikki kivet.
Ehkä sun pitää hyväksyä oma epätäydellisyytesi. Ja se että elämäsi on mitä on. Ei ole mitään yhtä ainoaa onnellisuuden reseptiä. Joskus ihmiset ovat onnettomia koko elämänsä. Se nyt on niin. Hyväksy tämä asia.
Olet yrittänyt niin paljon. Hyväksy.
Sinänsä osaan hyväksyä epätäydellisyyteni, mutta ongelma on siinä että olen lähes koko ajan ylivirittynyt ahdistuksen vuoksi ja tähän juuri tarvitsen rauhoittumiskeinoja. Oikeastaan parhaiten kuvaa, ettei palopesäkettä varmaan millään saa sammumaan, mutta niitä pikkupaloja on pakko sammuttaa ettei roihahda liian suurella liekillä.
Vierailija kirjoitti:
Se tässä vielä on, että kun ihmisestä tulee liian tuttu, en saa hänestäkään enää sitä turvaa mitä tarvitsisin. Puolituntemattoman ihmisen kanssa tunnen parhaiten olevani turvassa. Tottakai tiedän ettei toimintani ole normaalia, mutta terapeutit eivät ole osannet auttaa sisäisen rauhan ja turvallisuuden saavuttamisessa.
Hypit kukasta kukkaan?
Usko johonkin korkeampaan voimaan. Se on ainoa tie. Vasta kun luovutin tahtoni universumille tai Jumalalle, asiat alkoivat kääntyä parempaan. Usko siihen, että kaikella on lopulta tarkoituksensa vie pois alhoista. Kärsimyksenkin voi myöhemmin jalostaa avuksi muille.
Tasapainoiset ja terveelliset rutiinit -> hormonitoimintasi toimii oikein ja olosi on hyvä.
Riittävä uni, terveellinen ja monipuolinen ravinto (ei liian nautinnollinen), sopiva määrä henkistä rasitusta tai liikuntaa, sekä hereillä tapahtuvaa lepoa.
Nykypäivänä itselle tosi tärkeä hiljainen ja pimeä tila, missä meditoin. Tai ennen nukkumaanmenoa, ilman kirjaa tai puhelinta, olla vaan omien ajatustensa kanssa. Antaa huomiota itselleen, tai jumalalle.
Lisäksi: liiallinen huomio pois mielestä ja erilaisista ajatusrakenteista. Nykymaailma ohjaa keskittämään hirveästi huomiota ajatteluun, suunnitteluun, kaikkeen tällaiseen. Läsnäolo ja hyvinvointi ovat olemista, havainnointia, aistien kuulostelua.
Tuo itselle sopivan päivärutiinin ja ruokavalion rakentaminen ottaa aikaa, mutta sen voi aloittaa heti ja se hioutuu pikku hiljaa.
Usko Jeesukseen