Kyllä keski-ikäinenkin nainen voi halutessaan jättäytyä kotirouvaksi, jos on sen tyyppinen.

"Ainakin minut aivopestiin lapsesta asti ajattelemaan niin, että on kunniallisempaa käydä palkkatyössä. Äiti puhui kotona siihen malliin, että kotirouvat elävät muiden siivellä. Hän puhui tästä vain kotona, ei muiden kuullen, mutta kanta tuli selväksi. Isä taas näki asian niin, että kotirouvuus on vaativampaa työtä kuin palkkatyö."

Minua ei aivopesty, vaikka oma äiti oli vimpan päälle uraäiti (kutsumusammatti), 3 kk vauvana minut vietiin seimeen ja sen jälkeen oli hoitajia kotona. Äiti itsekin oli vieraiden hoitama, se oli tuolloin tapana. Minut kasvatettiin tekemään omia valintoja, ei vanhempien valintoja.

Olivatko vanhempasi 60-70 -luvulla nuoria aikuisia? Silloin oli vasemmistohenkinen herännäisyys yleistä, ihannoitiin naisten töissäkäymistä (kuten Neuvostoliitossa) ja perustettiin päiväkoteja kaikille lapsille (kuten Neuvostoliitossa) niin että äidit pääsivät töihin ilmaan kalliita lastenhoitajia. Yhteiskunta halusi äidit töihin, että kansakunta kehittyisi ja rikastuisi.

Töissäkäymistä markkinointiin väylänä vapauteen, mutta jos katsotaan matalapalkka-aloja, oli tuloksena useimpien kohdalla kuitenkin se, että perheen tulot hiukan kohenivat, mutta naisen vapaus tarkoitti kaksinkertaista työtaakkaa, töissä ja kotona. Matalapalkka-alat olivat fyysisesti raskaita, siivousta, hoitotyötä, pitkiä työpäiviä (v. 1970 viisipäiväiseen työviikkoon). Vain harva nainen oli tuolloin korkeasti koulutettu ja pääsi käsiksi siisteihin sisätöihin, joissa on korkea palkka. Se olisi tarkoittanut vapautta, jota mainostettiin, koska olisi ollut mahdollista palkata kotiin siivous- ja lastenhoitoapua.

"Joku nuori mallivaimo edistää uraa, Vanhan lehmän kanssa ihmisillä tulee mieleen, että eikö toi parempaa saa."

Tekoäly Copilotilta kun kysyin joskus täällä olleen kysymyksen innoittamana ikäerosuhteista, niin se vastasi, että korkeimmissa tuloluokissa ja koulutetuissa ihmisissä asenteet ikäerosuhteita kohtaan ovat jyrkemmät kuin matalan koulutuksen ja tulotason ihmisissä. Tilastotietojen perusteellahan isoja ikäeroja Suomessa on matalasti koulutettujen ja vähän ansaitsevien joukossa.

En itse paheksu ikäerosuhteita, itse asiassa toivoisin, että jos kuolen, ottaisi mies nuoren ja kauniin naisen, ja olen tästä hänelle useasti puhunutkin. Mutta mitä syytä nuorella naisella olisi ottaa itseään huomattavasti vanhempi mies, jos hän on geenikaunis? Ylemmissä tuloluokissa suositaan geenikauniita naisia. Tämän voin havaita katsomalla ympärilleni, ei minun ystävissäni ole niitä, jotka tarvitsevat hiuslisäkkeitä, ottaisivat silikoneja tai muita teko-osia. Ikäero eronneissa ja leskeksi jääneissä on noin 10 vuotta ja silloinkin on naisen ulkonäöstä hieman jouduttu tinkimään mitä tulee geenikauneuteen (pariskuntien ulkoinen viehättävyys on useimmiten suurin piirtein samaa tasoa). Mutta tämä on vain mutua. Uskoisin, että oman miehen ei tarvitsisi tinkiä naisen ulkonäöstä, mutta tuskin häntä kiinnostaisi kovin nuori nainen. 10-15v. max.

Palstan miehet ovat ilmeisesti oikeasti löytäneet naisten heikon kohdan siinä, kun monet naisetkin pelkäävät ja kertovat siitä, miten mies "voi vaihtaa nuorempaan". Kuten jo kirjoitin, en ole koskaan pelännyt sellaista enkä sitäkään, että mies jättäisi minut. Voihan niin tapahtua, mutta asia ei ole minua koskaan huolettanut. Meillä on ollut enemmän niin päin, että mies on joskus puolivakavissaan tuonut esille tuollaista pelkoa. Jostain ihmeen syystä hän edelleen pitää itseään taviksena ja minua hurmaavana ja itselleen liian "hienona". En ole kyllä koskaan antanut aihetta hänelle tuntea alemmuutta missään suhteessa. Hän on kertakaikkiaan "toppen" joka tavalla ja myös muiden naisten silmin. Kaikki ylistävät häntä ja ovat aina ylistäneet - luonteesta ja mukavuudesta tietenkin, koska eiväthän naiset ole pinnallisia ;) 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa mennä naimisiin ennen kuin täyttää 50. Saa leskeneläkettä. Tähtään tuohon. 

N46

Mies halusi välttämättä naimisiin ja tuo oli yksi syy. Olen 51v kotirouva. Arvostan nykyistä miestäni aivan eri tasolla kuin edellistä. Vaikka edelleen on hiukan outoa ottaa vastaan tämä huolenpito ja turva, kun sellaista ei aiemmassa elämässä ole ollut.

Vierailija kirjoitti:

Voihan jonkun naisen elämän tarkoitus olla se, että saa tehdä vuorotyötä Saarioisen maksalaatikkolinjalla. Tai luututa tehtaan käytäviä.

Juu mutta aloitajan mielestä on vain hauskempi olla kotona ja tehdä kaikkea kivaa.

Meillä on niin päin, että mieheni on "kotirouvana" täällä ulkomailla. Hän ei saa minkäänlaisia tukia vaan elätän hänet palkallani. En ikinä voisi luopua työstäni, mutta miehelle se oli helppoa. Hän tulee aina työmatkoillenikin mukaan, kuukauden välein aina käydään jossain.

Voiko kotirouvaksi jäädä kuka vain, jos ei ole miestä eikä lapsia.

Entä jos on nuori, entä jos on mies tai poika?

Ja miten ilmoitan työkkäriin, että olen kotirouva, ettei tuet katkea.

Kyselee Veeti 22v Porvoosta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on niin päin, että mieheni on "kotirouvana" täällä ulkomailla. Hän ei saa minkäänlaisia tukia vaan elätän hänet palkallani. En ikinä voisi luopua työstäni, mutta miehelle se oli helppoa. Hän tulee aina työmatkoillenikin mukaan, kuukauden välein aina käydään jossain.

Yksi tuntemani pariskunta oli aikoinaan lasten ollessa pieniä tehnyt tuon ratkaisun, kun asuivat äidin työn takia ulkomailla. Kesti vain muutaman vuoden, mutta joskus noinkin päin ja hyvä ratkaisu. Mies löysi sittemmin töitä omalta alaltaan, kun muuttivat eurooppalaiseen maahan. Hänelläkin on hyväpalkkainen työ eli työstä luopumisen koki uhrauksena.

Vierailija kirjoitti:

Voihan jonkun naisen elämän tarkoitus olla se, että saa tehdä vuorotyötä Saarioisen maksalaatikkolinjalla. Tai luututa tehtaan käytäviä.

Kuulostaa mielekkäämmältä kuin olla 24/7/375 kotirouvana 😌

Vierailija kirjoitti:

Voiko kotirouvaksi jäädä kuka vain, jos ei ole miestä eikä lapsia.

Entä jos on nuori, entä jos on mies tai poika?

Ja miten ilmoitan työkkäriin, että olen kotirouva, ettei tuet katkea.

Kyselee Veeti 22v Porvoosta.

Kotirouva on jonkun rouva eli pitää olla naimisissa. Nykyäänhän setä voi olla täti eli kyllä minusta mies voi hyvin nimittää itsensä kotirouvaksi. Kotiherra ei oikein ole vakiintunut ja onhan kotirouva kuitenkin huomattavasti lähempää haettu ajatus kuin se, että sukupuolta voisi ihan oikeasti vaihtaa. Kotirouva voi olla mies, mutta mies ei voi olla nainen. Ennemmin niin päin.

"Ja miten ilmoitan työkkäriin, että olen kotirouva, ettei tuet katkea."

... Ja tämä vielä eli tukia saava ei ole kotirouva. Kotirouva on siis naimisissa ja puoliso elättää häntä. Muussa tapauksessa hän ei ole kotirouva. Voidaan sopia, että kotirouva on sukupuolineutraali eli mieskin voi halutessaan olla kotirouva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa mennä naimisiin ennen kuin täyttää 50. Saa leskeneläkettä. Tähtään tuohon. 

N46

Kannattaako ottaa puheeksi, kun tapaa sopivan miehen? 

Mistä ihminen tietää etukäteen jäävänsä leskeksi?

Minä jättäydyin kotirouvaksi 40 vuoden ikäisenä ja nyt nautin eläkepäivistä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä jättäydyin kotirouvaksi 40 vuoden ikäisenä ja nyt nautin eläkepäivistä. 

Onko iso eläke?

Voisin jäädä kotirouvaksi näin viisikymppisenä, kunhan huolehdittaisiin etten jää ns tyhjän päälle, jos tulisi ero tai puoliso kuolisi.

Tykkään työstäni.

Eli minkä tyyppinen?

Puutarhassa voi sitten puuhailla komean nuoren puutarhurin kanssa, kun provider mies painaa työtä näppäimistö sauhuten ja lirkutellen työmatkoilla ties mille sihteeriköille ja escorteille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa mennä naimisiin ennen kuin täyttää 50. Saa leskeneläkettä. Tähtään tuohon. 

N46

Kannattaako ottaa puheeksi, kun tapaa sopivan miehen? 

Mistä ihminen tietää etukäteen jäävänsä leskeksi?

Miehet kuolevat todennäköisesti naisia aikaisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa mennä naimisiin ennen kuin täyttää 50. Saa leskeneläkettä. Tähtään tuohon. 

N46

Mies halusi välttämättä naimisiin ja tuo oli yksi syy. Olen 51v kotirouva. Arvostan nykyistä miestäni aivan eri tasolla kuin edellistä. Vaikka edelleen on hiukan outoa ottaa vastaan tämä huolenpito ja turva, kun sellaista ei aiemmassa elämässä ole ollut.

<3

Keski-ikäiselle ura- tai yrittäjänaiselle on voinut kertyä omaa varallisuutta ja säästöjä niin paljon, että on varaa jättäytyä täysipäiväiseksi kotirouvaksi vaikka Ranskan Rivieralle, olipa sitten perhettä ja kumppania tai ei.

no mutta