Kyllä keski-ikäinenkin nainen voi halutessaan jättäytyä kotirouvaksi, jos on sen tyyppinen.

Yli 40 vuotta yhteiselämää, enkä ikinä ole ajatellut, että puoliso jättäisi. Jos jättäisi, niin se voisi olla kova paikka, mutta elämä jatkuisi kuitenkin. Itseltäni se ei veisi taloudellista turvaa, mutta takuulla henkisesti voisi olla raskasta ja veisi aikaa toipua erosta. 

Vierailija kirjoitti:

Tää ois mun salainen haave, jos mies vaan suostuisi. Pelkään että mulle käy juuri noin etten pääse ikinä nauttimaan eläkepäivistä. Olen kova stressaamaan ja kuormitus, huomaan että olen jatkuvasti huolissani kun olen tunnollinen ylisuorittaja. Aivoni tai sydämeni pettää taatusti, ellei sitten joku syöpä iske ennen sitä.

Minkä ikäinen olet? Miehesi ei välttämättä ole suostumatta ilkeyttään, vaan siksi, että teillä ei ole kotirouvaksi jäämiseen varaa. Kotirouvaksi jäävällä kannattaa mielellään olla omaa omaisuutta, onko sinulla? Vai elättekö kädestä suuhun, ei ole varaa sijoittaa, asuntokin maksamatta jne.? Jos se on tilanne, ei kannata jäädä kotirouvaksi, vaan pyrkiä laittamaan rahaa sivuun ja sijoituksiin aina kun mahdollista. 

Paradoksaalisesti stressiisi voisi auttaa, että etenisit urallasi esihenkilön töihin ja hankkisit apua siihen työnohjauksesta. Esihenkilön on pakko luopua perfektionistmista ja oppia mukavuudenhaluisemmaksi ja siihen, että välillä numero kahdeksan on hyvä suoritus. Seuraavassa vaiheessa oppii, että välillä saadaan töistä kutonen, toisinaan yhdeksän. Sellaista on elämä, kaukana täydellisestä.

Esihenkilön duuneista saa enemmän rahaa, joten jos on tavoitteena kotirouvan ura, kannattaa pyrkiä kovempipalkkaisiin hommiin, jolloin eläkettä kertyy nopeammin isompi määrä ja tavoite on lähempänä. Samalla pääset eroon perfektionismista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan jonkun naisen elämän tarkoitus olla se, että saa tehdä vuorotyötä Saarioisen maksalaatikkolinjalla. Tai luututa tehtaan käytäviä.

Mulla on tuontyyppinen työ. Teen sitä osa-aikaisena muutaman kuukauden vuodesta, jotta saadaan kotiherran kanssa reissurahaa, ollaan kesät kaikki tien päällä. Se on se.elämän tarkoitus, ei työ. Työ mahdollistaa.

Arvosta itseäsi. Miehen kuuluisi maksaa. Ei pahalla.

 

Ei kaikki halua, että mies maksaa kaiken tai kaikki miehet ei edes ala maksamaan. Elämä on niin ihmeellistä, että kaikilla ei ole samanlaista elämää.

Sitä on monen tällä palstalla liian vaikea ymmärtää, että ihmisillä on erilainen taloustilanne kuin heillä itsellään. Ja kumma kyllä, näitä löytyy erit. töissäkäyvistä naisista, jotka eivät voi noinkin yksinkertaista asiaa ymmärtää. Miten sellaisella ymmärryksellä pärjää työelämässä?

Oletko ap siis uuspari eli olette vasta äsken tavanneet?

Tuollaiset kotirouvat ovat ehkä harvinaisia, jos sellainen olet.

Minä haluaisin kotirouvaksi. Millainen omaisuus olisi hyvä olla, jotta uskaltaisi heittäytyä tällaiseen? Olettaen että mies ei kustanna koko loppuelämää syystä tai toisesta. 

Te työssäkäyvät, jotka olette huolissanne siitä, että kotirouvan mies jättää, huolestuttaako teitä se, että voitte sairastua ja menettää työkykynne? Elämässä on kuitenkin niin, että riippumatta siitä, minkä varaan tulevaisuutesi lasket, voit aina sen menettää. 

Vierailija kirjoitti:

Te työssäkäyvät, jotka olette huolissanne siitä, että kotirouvan mies jättää, huolestuttaako teitä se, että voitte sairastua ja menettää työkykynne? Elämässä on kuitenkin niin, että riippumatta siitä, minkä varaan tulevaisuutesi lasket, voit aina sen menettää. 

Niin tai se mies voi menettää terveytensä ja vaimo joutuu käymään töissä & olemaan omaishoitajana. 

Vierailija kirjoitti:

Te työssäkäyvät, jotka olette huolissanne siitä, että kotirouvan mies jättää, huolestuttaako teitä se, että voitte sairastua ja menettää työkykynne? Elämässä on kuitenkin niin, että riippumatta siitä, minkä varaan tulevaisuutesi lasket, voit aina sen menettää. 

Hyvä huomio. Jotenkin sitä ajattelee, että tällaisessa tilanteessa yhteiskunnan suojaverkko kannattelee. Tiedä sitten todellisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin kotirouvaksi. Millainen omaisuus olisi hyvä olla, jotta uskaltaisi heittäytyä tällaiseen? Olettaen että mies ei kustanna koko loppuelämää syystä tai toisesta. 

Se riippuu iästä ja siitä elintasosta, jota tavoittelet. Itselläni oli riittävä eläke 45v. ikäisenä, lisäksi arvoasunto Stadissa (voi realisoida tarvittaessa), kesämökki ison kaupungin lähellä järven rannalla (kesällä suunnitelma asua siellä) ja metsää, josta saa lisätuloa. Tämä riittää siihen elintasoon, jota haluan ja voin noudattaa kaikissa olosuhteissa (pl. suuri katastrofi, jolloin menettäisin kaiken) eli ei kovin ylellinen.

Jos avioliitto päättyisi eroon, minulle tulisi noiden lisäksi vielä merkittävä omaisuus eli elintasoni olisi korkeampi (halutessani) kuin nyt, koska osa omaisuudesta pitäisi realisoida. En tee niin isolla omaisuudella mitään, joten siirtäisin sitä vähitellen jälkikasvulle.

Taskulaskimellahan nämä selviävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te työssäkäyvät, jotka olette huolissanne siitä, että kotirouvan mies jättää, huolestuttaako teitä se, että voitte sairastua ja menettää työkykynne? Elämässä on kuitenkin niin, että riippumatta siitä, minkä varaan tulevaisuutesi lasket, voit aina sen menettää. 

Hyvä huomio. Jotenkin sitä ajattelee, että tällaisessa tilanteessa yhteiskunnan suojaverkko kannattelee. Tiedä sitten todellisuutta. 

Olen eri, mutta mielestäni ei hirveän paljon kannattaisi opastaa kotirouvia, jos ette itse ole selvittänyt tällaista perusasiaa. Minä olen selvittänyt senkin, ihan vain siksi, että töissä ollessani selvitin mikä tilanne on, jos sairauteni johtaisi pysyvään työkyvyttömyyseläkkeeseen. 

Sehän perustuu työssäkäynnin ansioihin ja laskennalliseen summaan, jonka olisi saanut, jos ei olisi työkyvytön (ns. tulevan ajan eläkekertymä). Jos palkka on ollut pieni, on työkyvyttömyyseläkekin pieni. Keskimäärin se on Suomessa n. 1200 euroa.

Tiedoksi sinulle, että voit laskea tuon ihan itse laskimella mikä tilanteesi olisi. Aivan kuten kannattaa tehdä kotirouvaksi jäävien ja kaikkien muidenkin. Tässä keskustelussa on ilmennyt, että työssäkäyvillä tuntuu olevan hatarampi käsitys taloustilanteestaan kuin kotirouvilla. He arvailevat kotirouvan tilannetta, koska kuvittelevat heidän olevan yhtä tietämättömiä erilaisista tulevaisuudenskenaarioista kuin itse ovat.

Kenen tahansa työura voi keskeytyä myös työttömyyteen eikä vanhemmiten välttämättä ole helppoa työllistyä ikäsyrjinnän takia. Liittynee tuohon aiemmin mainittuun sisäisen turvallisuudentunteen puuttumiseen, joka koskee tilannetta, jossa "mies vaihtaa nuorempaan". Se on pahin pelko ja ainoa tilanne, johon nainen varautuu käymällä töissä, vaikka muut riskit ovat vähintään yhtä todennäköisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te työssäkäyvät, jotka olette huolissanne siitä, että kotirouvan mies jättää, huolestuttaako teitä se, että voitte sairastua ja menettää työkykynne? Elämässä on kuitenkin niin, että riippumatta siitä, minkä varaan tulevaisuutesi lasket, voit aina sen menettää. 

Niin tai se mies voi menettää terveytensä ja vaimo joutuu käymään töissä & olemaan omaishoitajana. 

Niin. Oletko itse varautunut tuohon tilanteeseen? Minä kotirouvana olen laskenut myös tuon vaihtoehdon taskulaskimen avulla mitä se olisi.

Vierailija kirjoitti:

Kotirouvat tekevät tärkeää työtä myös

Älä sekoita kotirouvaa ja kotiäitiä. Voiko kotirouva olla avoliitossa? Eli olisi avorouva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ois mun salainen haave, jos mies vaan suostuisi. Pelkään että mulle käy juuri noin etten pääse ikinä nauttimaan eläkepäivistä. Olen kova stressaamaan ja kuormitus, huomaan että olen jatkuvasti huolissani kun olen tunnollinen ylisuorittaja. Aivoni tai sydämeni pettää taatusti, ellei sitten joku syöpä iske ennen sitä.

Minkä ikäinen olet? Miehesi ei välttämättä ole suostumatta ilkeyttään, vaan siksi, että teillä ei ole kotirouvaksi jäämiseen varaa. Kotirouvaksi jäävällä kannattaa mielellään olla omaa omaisuutta, onko sinulla? Vai elättekö kädestä suuhun, ei ole varaa sijoittaa, asuntokin maksamatta jne.? Jos se on tilanne, ei kannata jäädä kotirouvaksi, vaan pyrkiä laittamaan rahaa sivuun ja sijoituksiin aina kun mahdollista. 

Paradoksaalisesti stressiisi voisi auttaa, että etenisit urallasi esihenkilön töihin ja hankkisit apua siihen työnohja

Alle 50 olen, ja tiedän kyllä että meillä olisi siihen varaa. Asuntolaina on maksettu aikaa sitten, mies kuuluu ylimpään tulodesiiliin ja on mun kotiäitivuosista asti maksanut mulle omaa eläkettä eläkerahastoon. Myös omia sijoituksia löytyy ja yhden perinnönkin olen ehtinyt saamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin kotirouvaksi. Millainen omaisuus olisi hyvä olla, jotta uskaltaisi heittäytyä tällaiseen? Olettaen että mies ei kustanna koko loppuelämää syystä tai toisesta. 

Se riippuu iästä ja siitä elintasosta, jota tavoittelet. Itselläni oli riittävä eläke 45v. ikäisenä, lisäksi arvoasunto Stadissa (voi realisoida tarvittaessa), kesämökki ison kaupungin lähellä järven rannalla (kesällä suunnitelma asua siellä) ja metsää, josta saa lisätuloa. Tämä riittää siihen elintasoon, jota haluan ja voin noudattaa kaikissa olosuhteissa (pl. suuri katastrofi, jolloin menettäisin kaiken) eli ei kovin ylellinen.

Jos avioliitto päättyisi eroon, minulle tulisi noiden lisäksi vielä merkittävä omaisuus eli elintasoni olisi korkeampi (halutessani) kuin nyt, koska osa omaisuudesta pitäisi realisoida. En tee niin isolla omaisuudella mitään, joten siirtäisin sitä v

Kiitos. Tällä perusteella jo tiedän, että ei valitettavasti omalla kohdallani tule tapahtumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te työssäkäyvät, jotka olette huolissanne siitä, että kotirouvan mies jättää, huolestuttaako teitä se, että voitte sairastua ja menettää työkykynne? Elämässä on kuitenkin niin, että riippumatta siitä, minkä varaan tulevaisuutesi lasket, voit aina sen menettää. 

Niin tai se mies voi menettää terveytensä ja vaimo joutuu käymään töissä & olemaan omaishoitajana. 

Niin. Oletko itse varautunut tuohon tilanteeseen? Minä kotirouvana olen laskenut myös tuon vaihtoehdon taskulaskimen avulla mitä se olisi.

En mä siihen mitenkään ole "varautunut" erikseen, siis mä olen kotona ja mies tekee satunnaisesti töitä, varallisuutta on takana molemmilla. Ja molemmin puolin on sovittu että toistemme hoitajiksi ei aleta. Joku muu ratkaisu siihen sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te työssäkäyvät, jotka olette huolissanne siitä, että kotirouvan mies jättää, huolestuttaako teitä se, että voitte sairastua ja menettää työkykynne? Elämässä on kuitenkin niin, että riippumatta siitä, minkä varaan tulevaisuutesi lasket, voit aina sen menettää. 

Niin tai se mies voi menettää terveytensä ja vaimo joutuu käymään töissä & olemaan omaishoitajana. 

Niin. Oletko itse varautunut tuohon tilanteeseen? Minä kotirouvana olen laskenut myös tuon vaihtoehdon taskulaskimen avulla mitä se olisi.

En mä siihen mitenkään ole "varautunut" erikseen, siis mä olen kotona ja mies tekee satunnaisesti töitä, varallisuutta on takana molemmilla. Ja molemmin puolin on sovittu että toistemme hoitajiksi ei aleta. Joku

Itselleni se tuo turvallisuudentunnetta, että käyttelen taskulaskinta eri vaihtoehtojen hahmottamiseen. 

Jos Suomessa oli perheverotus, niin ehkä sitten. Tai jos mies olisi selvästi parempituloinen.

Nyt jos jäisin, niin perheen elintaso tippuisi liikaa. Ei nälkään kuoltaisi, mutta lapset ei pääsi uimakouluun/vastaaviin, eikä pystyttäisi ikinä tekemään mitään ekstraa. Olisi vaan sitä ruokalistan suunnittelua ja kirppiksillä ravaamista. Parempi töissä, työ on onneksi ihan ok, ja myös yhteiskunnallisesti tarpeellinen.

53. Mikä sitten estää? Jos kerran omillakin rahoillasi onnistuisi? Eikö miehesi tue sinua omissa valinnoissasi?

Vierailija kirjoitti:

Jos Suomessa oli perheverotus, niin ehkä sitten. Tai jos mies olisi selvästi parempituloinen.

Nyt jos jäisin, niin perheen elintaso tippuisi liikaa. Ei nälkään kuoltaisi, mutta lapset ei pääsi uimakouluun/vastaaviin, eikä pystyttäisi ikinä tekemään mitään ekstraa. Olisi vaan sitä ruokalistan suunnittelua ja kirppiksillä ravaamista. Parempi töissä, työ on onneksi ihan ok, ja myös yhteiskunnallisesti tarpeellinen.

On tosiaan valtava ero siinä onko kotirouvannelämästä haaveileva minkä ikäinen ja miten paljon lapsia on. Kun lapset ovat omillaan on vain kaksi kuluttajaa. Ja jos olisi vain yksi, menisi ruokaankin todella vähän. 

Vierailija kirjoitti:

53. Mikä sitten estää? Jos kerran omillakin rahoillasi onnistuisi? Eikö miehesi tue sinua omissa valinnoissasi?

Ehkä se on se, että jos ne rahat ei riitäkään. Jos vaikka elääkin miltei 100-vuotiaaksi niin tässä on vielä toiset 50 vuotta itsensä elätettävä.