Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä keski-ikäinenkin nainen voi halutessaan jättäytyä kotirouvaksi, jos on sen tyyppinen.
05.09.2025 |
Nuo on vain yksi, tietyn tyyppinen rikkaiden miesten ryhmä, jotka etsii nuorempia. Ei rikkaudet kuitenkaan luonnetta sen tyyppiseksi automaattisesti tee, vaan monet pariutuu omassa ikäryhmässään. Mikäs tässä ollessa. Tykkään kokata ja leipoa. Puutarhassa on kiva puuhailla. Maalla asutaan ja on rauhallista. Koen, että olen tosi onnekas!
Kommentit (68)
Voisin olla jonkun varakkaan miehen "Juurakon Hulda". Sillä erotuksella, että pysyttelisin pelkästään kotiapulaisena. Itseäni en ala myymään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisin olla jonkun varakkaan miehen "Juurakon Hulda". Sillä erotuksella, että pysyttelisin pelkästään kotiapulaisena. Itseäni en ala myymään!
En ymmärrä vertaustasi. Juurakon Huldan tavoite ei ollut hyväksikäyttää miehiä taloudellisen tilanteensa parantamisessa, vaan työläisnaisen emansipaatio eli sen vastakohta.
Kannattaa mennä naimisiin ennen kuin täyttää 50. Saa leskeneläkettä. Tähtään tuohon.
N46
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä naimisiin ennen kuin täyttää 50. Saa leskeneläkettä. Tähtään tuohon.
N46
Kannattaako ottaa puheeksi, kun tapaa sopivan miehen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä naimisiin ennen kuin täyttää 50. Saa leskeneläkettä. Tähtään tuohon.
N46Kannattaako ottaa puheeksi, kun tapaa sopivan miehen?
Vai onko jotenkin tiungettelevaa? En tietenkään toivo tulevan mieheni kuolemaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis hyvä tehdä selväksi, etten aio pitkään seurustella ilman avioliittoa. Ei ole kovin monta vuotta tuohon 50-v:n ikään.
No sitähän mä tarkoitinkin. Hulda opiskeli kotiapulaisena työskentelyn lisäksi ja pääsi jopa kansanedustajaksi.
Tarkoitin siis sitä, etten haluaisi suhdetta työnantajana kanssa. Siksikin, että olen vannoutunut ikisinkku. Tietysti voi tykästyi, mutta en vaan jaksa. Teen mieluummin duunii.
Alue: Aihe vapaa
Tulethan sinä saamaan eläkettä reilun 10 vuoden kuluttua. Jos jäisit kotiin jää saamatta vain kertymä, jonka pystyt laskemaan paljonko se olisi. Tiedät myös tulevan eläkkeesi ja varallisuutesi tuottoineen suurin piirtein.
Kuulostaa siltä, että rahan loppumisen pelko on jotain irrationaalista eikä käytännön asia. Onhan se aina mahdollista menettää kaikki, mutta siihen konkurssiin ei kuitenkaan vaikuttaisi 10 vuoden eläkekertymä, joka sinulla on saamatta ja jää saamatta, jos jäät kotiin. Elämiseen ei lopultakaan kulu rahaa paljoakaan, jos ei ole velkoja. Eli kyse on enemmän henkisestä kuin käytännön esteestä.
Tällaisia irrationaalisia, rahaan liittyviä pelkoja ja epävarmuuksia on monilla, koska raha symboloi muutakin kuin rahaa. Tämä tekee näistä kotirouvakeskusteluista aika monitahoisia, koska jokaisella nuo asenteet ja tunteet rahaan ovat hiukan erilaiset.
Luulen, että niillä, jotka eivät ole varakkaasta taustasta, raha herättää enemmän turvan ja varmuuden tunnetta kuin niiden kohdalla, joiden ei ole hirveästi tarvinnut huolehtia rahasta. Kuulun jälkimmäiseen ryhmään eli asenteeni on, että aina asiat kuitenkin järjestyvät. Uskallan ottaa riskejäkin, samoin kuin mieheni. Ja ilman riskinottoa ei varallisuutta oikein pääse kunnolla kertymään. Eikä kyllä hirveästi muutakaan merkittävää, koska kaikkeen merkittävään liittyy riski epäonnistua. Jos pelkää epäonnistumista, asiat jäävät monesti tekemättä (perfektionismi). Ja sitten jos on aina elänyt varovaisesti, ei ole kokemusta sopivan kokoisista riskeistä ja yrittämisestä sekä epäonnistumisesta.