Kyllä keski-ikäinenkin nainen voi halutessaan jättäytyä kotirouvaksi, jos on sen tyyppinen.
Nuo on vain yksi, tietyn tyyppinen rikkaiden miesten ryhmä, jotka etsii nuorempia. Ei rikkaudet kuitenkaan luonnetta sen tyyppiseksi automaattisesti tee, vaan monet pariutuu omassa ikäryhmässään. Mikäs tässä ollessa. Tykkään kokata ja leipoa. Puutarhassa on kiva puuhailla. Maalla asutaan ja on rauhallista. Koen, että olen tosi onnekas!
Kommentit (100)
Voisin olla jonkun varakkaan miehen "Juurakon Hulda". Sillä erotuksella, että pysyttelisin pelkästään kotiapulaisena. Itseäni en ala myymään!
Vierailija kirjoitti:
Voisin olla jonkun varakkaan miehen "Juurakon Hulda". Sillä erotuksella, että pysyttelisin pelkästään kotiapulaisena. Itseäni en ala myymään!
En ymmärrä vertaustasi. Juurakon Huldan tavoite ei ollut hyväksikäyttää miehiä taloudellisen tilanteensa parantamisessa, vaan työläisnaisen emansipaatio eli sen vastakohta.
Kannattaa mennä naimisiin ennen kuin täyttää 50. Saa leskeneläkettä. Tähtään tuohon. 
N46
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä naimisiin ennen kuin täyttää 50. Saa leskeneläkettä. Tähtään tuohon.
N46
Kannattaako ottaa puheeksi, kun tapaa sopivan miehen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä naimisiin ennen kuin täyttää 50. Saa leskeneläkettä. Tähtään tuohon.
N46Kannattaako ottaa puheeksi, kun tapaa sopivan miehen?
Vai onko jotenkin tiungettelevaa? En tietenkään toivo tulevan mieheni kuolemaa.
Siis hyvä tehdä selväksi, etten aio pitkään seurustella ilman avioliittoa. Ei ole kovin monta vuotta tuohon 50-v:n ikään.
No sitähän mä tarkoitinkin. Hulda opiskeli kotiapulaisena työskentelyn lisäksi ja pääsi jopa kansanedustajaksi.
Tarkoitin siis sitä, etten haluaisi suhdetta työnantajana kanssa. Siksikin, että olen vannoutunut ikisinkku. Tietysti voi tykästyi, mutta en vaan jaksa. Teen mieluummin duunii.
Vierailija kirjoitti:
Kotirouvat tekevät tärkeää työtä myös
Eivätkä tee :D Ehkä kaltaistesi loisten mielestä. Miksi muutenkaan kukaan varakas alkaisi elättämään jotain mummoparasiittia, kun saisi nuorenkin naisen.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän jokainen nainen saa itse päättää kotirouvaksi ryhtymisensä, kun se on mahdollista.
Olen huomannut, että eniten kotirouvia kadehtivat etenkin naiset, joilla itsellään ei ole nykytilanteessakaan, eikä edes ole koskaan ollutkaan mahdollisuuttakaan vaihtoehtoisesti ryhtyä kotirouvaksi miehensä elätettäväkseen.
Aivan pariskunnan keskinäinen yksityisasia, jääkö puoliso kotiin vai meneekö töihin. Ei kuulu muille.
Tuskin kyse on kadehtimisesta. Tuttavapiirissä on entisiä kotirouvia, leskiä, jotka valittavat nykyisten tulojensa pienuutta.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa kun löytyy tuollaisia miehiä kun ei noita työpaikkojakaan kaikille riitä. Menestyvän miehen takana onkin hyvä kotirouva. 💖
Ja vitut ole. M33
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin olla jonkun varakkaan miehen "Juurakon Hulda". Sillä erotuksella, että pysyttelisin pelkästään kotiapulaisena. Itseäni en ala myymään!
En ymmärrä vertaustasi. Juurakon Huldan tavoite ei ollut hyväksikäyttää miehiä taloudellisen tilanteensa parantamisessa, vaan työläisnaisen emansipaatio eli sen vastakohta.
Eikö Juurakon Hulda opiskellut juristiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotirouvat tekevät tärkeää työtä myös
Eivätkä tee :D Ehkä kaltaistesi loisten mielestä. Miksi muutenkaan kukaan varakas alkaisi elättämään jotain mummoparasiittia, kun saisi nuorenkin naisen.
Varmaan hän tarkoittaa, että kotirouva on yhtä kuin kotiapulainen ja rakastajatar samassa persoonassa.
Hesarissahan oli hiljattain juttu ulkomailta tulleiden kotiapulaisten työpäivistä. Kyllä sekin voi olla raskasta työtä.
Jotkut kotirouvat voivat olla edustusvaimoja, jotka edistävät puolisonsa uraa. Työtä sekin.
Vierailija kirjoitti:
Paljonko kotirouvalle kertyy eläkettä palvelusvuosista?
Minimieläkkeellä pärjää oikein hyvin jos on saanut asunnon maksettua, ja miehellä on auto.
Eläkeisässä on saanut muutaman perinnönkin, ja kaiken tarpeellisen on saanut vuosien varrella moneen kertaan ostettua.
Veikkaan tosin, että ap on jäänyt työttömäksi, ja sen takia kotona. Tulee siis kuitenkin se 600e, koska miehen tulot vievät asumistuen.
Veikkaan myös, että elämä on aika köyhää, ja mies sättii aiheesta usein.
Ihmisten silmissä on toisen luokan kansalainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan jonkun naisen elämän tarkoitus olla se, että saa tehdä vuorotyötä Saarioisen maksalaatikkolinjalla. Tai luututa tehtaan käytäviä.
Mulla on tuontyyppinen työ. Teen sitä osa-aikaisena muutaman kuukauden vuodesta, jotta saadaan kotiherran kanssa reissurahaa, ollaan kesät kaikki tien päällä. Se on se.elämän tarkoitus, ei työ. Työ mahdollistaa.
Arvosta itseäsi. Miehen kuuluisi maksaa. Ei pahalla.
Ei kaikki halua, että mies maksaa kaiken tai kaikki miehet ei edes ala maksamaan. Elämä on niin ihmeellistä, että kaikilla ei ole samanlaista elämää.
Sitä on monen tällä palstalla liian vaikea ymmärtää, että ihmisillä on erilainen tal
Sitä on monen tällä palstalla liian vaikea ymmärtää, että ihmisillä on erilainen taloustilanne kuin heillä itsellään. Ja kumma kyllä, näitä löytyy erit. töissäkäyvistä naisista, jotka eivät voi noinkin yksinkertaista asiaa ymmärtää. Miten sellaisella ymmärryksellä pärjää työelämässä?
Ainakin minut aivopestiin lapsesta asti ajattelemaan niin, että on kunniallisempaa käydä palkkatyössä. Äiti puhui kotona siihen malliin, että kotirouvat elävät muiden siivellä. Hän puhui tästä vain kotona, ei muiden kuullen, mutta kanta tuli selväksi. Isä taas näki asian niin, että kotirouvuus on vaativampaa työtä kuin palkkatyö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotirouvat tekevät tärkeää työtä myös
Eivätkä tee :D Ehkä kaltaistesi loisten mielestä. Miksi muutenkaan kukaan varakas alkaisi elättämään jotain mummoparasiittia, kun saisi nuorenkin naisen.
Tiesin jo nuorena, että tämä on suomalaisen miehen asenne perhettä kohtaan. Minkäänlaista perhekeskeisyyttä ei ole, kuten monissa muissa maissa. Tämän takia en koskaan hankkinut lapsia.
Sitten itketään ja alkoholisoidutaan, kun akka lähtee, ja lapsilla uusi isäpuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotirouvat tekevät tärkeää työtä myös
Eivätkä tee :D Ehkä kaltaistesi loisten mielestä. Miksi muutenkaan kukaan varakas alkaisi elättämään jotain mummoparasiittia, kun saisi nuorenkin naisen.
Varmaan hän tarkoittaa, että kotirouva on yhtä kuin kotiapulainen ja rakastajatar samassa persoonassa.
Hesarissahan oli hiljattain juttu ulkomailta tulleiden kotiapulaisten työpäivistä. Kyllä sekin voi olla raskasta työtä.
Jotkut kotirouvat voivat olla edustusvaimoja, jotka edistävät puolisonsa uraa. Työtä sekin.
Joku nuori mallivaimo edistää uraa, Vanhan lehmän kanssa ihmisillä tulee mieleen, että eikö toi parempaa saa.
Vierailija kirjoitti:
No sitähän mä tarkoitinkin. Hulda opiskeli kotiapulaisena työskentelyn lisäksi ja pääsi jopa kansanedustajaksi.
Tarkoitin siis sitä, etten haluaisi suhdetta työnantajana kanssa. Siksikin, että olen vannoutunut ikisinkku. Tietysti voi tykästyi, mutta en vaan jaksa. Teen mieluummin duunii.
Ai tarkoitit tuolla tavalla. Minusta vähättelet kotirouvaa ja hänen isäntäänsä (heh) kutsumalla jälkimmäistä työnantajaksi. Useimmilla kotirouvilla on lapsia miehensä kanssa ja pitkä yhteinen historia. Useimmilla suomalaisilla kotirouvilla Suomessa on myös työura takana. Eikä kotirouvan elämää pidetä työnä. Työstä saa palkkaa ja se on ammattinimike. Kotirouva ei sellainen ole. Siksi emme tiedä paljonko Suomessa on kotirouvia ja millainen heidän sosioekonominen asemansa on. Tekoäly Copilotin mukaan suomalaiset kotirouvat ovat varakkaita, mutta sille ei annettu lähdettä - itse olen kuitenkin taipuvainen ajattelemaan samoin. Kotirouvan mies on yleensä hyvätuloinen ja molemmat ovat korkeasti koulutettuja. Kaikki tuntemani kotirouvat ovat juuri tuollaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän jokainen nainen saa itse päättää kotirouvaksi ryhtymisensä, kun se on mahdollista.
Olen huomannut, että eniten kotirouvia kadehtivat etenkin naiset, joilla itsellään ei ole nykytilanteessakaan, eikä edes ole koskaan ollutkaan mahdollisuuttakaan vaihtoehtoisesti ryhtyä kotirouvaksi miehensä elätettäväkseen.
Aivan pariskunnan keskinäinen yksityisasia, jääkö puoliso kotiin vai meneekö töihin. Ei kuulu muille.
Tuskin kyse on kadehtimisesta. Tuttavapiirissä on entisiä kotirouvia, leskiä, jotka valittavat nykyisten tulojensa pienuutta.
Olen eri, mutta tuohan ei välttämättä johdu siitä, että olisivat olleet kotirouvia. Eläkkeet ovat Suomessa pieniä eivätkä useimmat naiset ole olleet hyvin palkatuissa töissä varsinkaan takavuosina. Vai olisivatko nämä naiset olleet lääkäreitä, johtajia tai muita hyvin palkattuja ihmisiä? Siinä ikäluokassa, jossa vanhempani ovat (1940-luvulla syntyneet), oli äitini lääkäri-, psykologi, -johtajaystävättärineen harvinaisuus. Nykyään on toisin, lääkärikunta ja yliopisto ylipäätään on naisistunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotirouvat tekevät tärkeää työtä myös
Eivätkä tee :D Ehkä kaltaistesi loisten mielestä. Miksi muutenkaan kukaan varakas alkaisi elättämään jotain mummoparasiittia, kun saisi nuorenkin naisen.
Varmaan hän tarkoittaa, että kotirouva on yhtä kuin kotiapulainen ja rakastajatar samassa persoonassa.
Hesarissahan oli hiljattain juttu ulkomailta tulleiden kotiapulaisten työpäivistä. Kyllä sekin voi olla raskasta työtä.
Jotkut kotirouvat voivat olla edustusvaimoja, jotka edistävät puolisonsa uraa. Työtä sekin.
Olen eri, mutta se on ihan totta, että jos perheellä on iso talo puutarhoineen ja useampi lapsi, niin kotiapulaisen työ muuttuu herkästi raatamiseksi, kun taas samat työt tekevät töissäkäyvä äiti on tasa-arvoinen ja vapaa?
Tämä minua näissä keskusteluissa hämmentää, että suomalaisnaiset pitävät kaksinkertaista työpanostaan vapautena ja itsenäisyytenä. Vaikka perhe asuisi pienessä kerrostaloasunnossa, valtaosan kotitöistä tekee edelleen nainen. Tutkitusti.
Tosiasiassa varakkaissa perheissä siivouskin on työläämpää, koska talot ovat isoja ja puutarhatöitäkin on. Tosin nykyään robotti-imuri ja -ruohonleikkuri helpottavat huomattavasti. Meillä ei ole kumpaakaan, koska otan nuo arkiliikunnan kannalta.
Tulethan sinä saamaan eläkettä reilun 10 vuoden kuluttua. Jos jäisit kotiin jää saamatta vain kertymä, jonka pystyt laskemaan paljonko se olisi. Tiedät myös tulevan eläkkeesi ja varallisuutesi tuottoineen suurin piirtein.
Kuulostaa siltä, että rahan loppumisen pelko on jotain irrationaalista eikä käytännön asia. Onhan se aina mahdollista menettää kaikki, mutta siihen konkurssiin ei kuitenkaan vaikuttaisi 10 vuoden eläkekertymä, joka sinulla on saamatta ja jää saamatta, jos jäät kotiin. Elämiseen ei lopultakaan kulu rahaa paljoakaan, jos ei ole velkoja. Eli kyse on enemmän henkisestä kuin käytännön esteestä.
Tällaisia irrationaalisia, rahaan liittyviä pelkoja ja epävarmuuksia on monilla, koska raha symboloi muutakin kuin rahaa. Tämä tekee näistä kotirouvakeskusteluista aika monitahoisia, koska jokaisella nuo asenteet ja tunteet rahaan ovat hiukan erilaiset.
Luulen, että niillä, jotka eivät ole varakkaasta taustasta, raha herättää enemmän turvan ja varmuuden tunnetta kuin niiden kohdalla, joiden ei ole hirveästi tarvinnut huolehtia rahasta. Kuulun jälkimmäiseen ryhmään eli asenteeni on, että aina asiat kuitenkin järjestyvät. Uskallan ottaa riskejäkin, samoin kuin mieheni. Ja ilman riskinottoa ei varallisuutta oikein pääse kunnolla kertymään. Eikä kyllä hirveästi muutakaan merkittävää, koska kaikkeen merkittävään liittyy riski epäonnistua. Jos pelkää epäonnistumista, asiat jäävät monesti tekemättä (perfektionismi). Ja sitten jos on aina elänyt varovaisesti, ei ole kokemusta sopivan kokoisista riskeistä ja yrittämisestä sekä epäonnistumisesta.