Tarvitseeko 3-vuotias oikeasti päiväkotia mihinkään? Jos tilanne on se, ettei ole pakko viedä töiden tms takia?

Vierailija kirjoitti:

Joku kirjoitti, ettei subjektiivista päivähoitoa pitäisi olla kuin korkeintaan 5-vuotiaasta lähtien.

Perustelut oli oudot. Teksti muistutti keskustelua heikkolaatuisista maahanmuuttajista sillä erotuksella, että nyt puhuttiin myös kantaväestön lapsista.

Millainen ihminen luokittelee elämänsä alussa olevat lapset näin? Aivan kuin he olisivat kuonaa, joka pitäisi lakaista pois. Kaikuja 1930-luvun Saksasta?

Muistutuksena, että aika monella on kokemuksia varakkaiden, pitkälle koulutettujen perheiden lapsista, jotka oireilevat pahasti ja kiusaavat muita. Lapseni koulussa pahin kiusaaja oli rehtorin poika. 

Minähän se näin kirjoitin. En käsitä minkäväristen lasien läpi oikein luet. Tässä se mun teksti:

"Subjektiivista oikeutta voitaisin rajata, alkamaan vaikka 5-vuotiaasta? kun aina nostetaan se esiin, että lasten täytyy päästä samalle viivalle ennen koulua. Riittäisikö, jos tasapäistäminen aloitetaan viisivuotiaana? "

Missä kohtaa löydät minkäänmoista viittausta mihinkään kansallissosialistiseen? Ihan oikeasti? Ettei olisi pientä väärinymmärtämistä? Vai etkö ole seurannut keskustelua subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta, sillä sitä perustellaan nimenomaan tuolla, että LASTEN PITÄÄ PÄÄSTÄ SAMALLE VIIVALLE. 

Saanko vielä kuulla SINULTA perustelun, miten tämä opetusministeriön ja lastensuojelujärjestöjen linjaus on sinusta kansallissosialistista? 

Vierailija kirjoitti:

Jos on mahdollisuus olla kotona hyvässä ja turvallisessa kodissa, jossa saa aidosti huomiota, ikätasoisia virikkeitä ja kaverisuhteita, ja vanhemmilla on ymmärrys siitä, mitä tulisi harjoitella missäkin iässä kehityksen puolesta, niin totta kai kotona on parempi olla, jos vain on mahdollisuus. Niin tekisin itsekin, jos olisi omia pieniä lapsia, eikä olisi velvoitteita kuten työssäkäymistä.

Mutta monessa kodissa lasten "vapaa oleskelu" ei ole lapselle kehittävää, joissakin perheissä lapsi jää vaille vähintäkin turvaa ja tarpeitaan, ei opi kieltä kunnolla (edes suomalaisessa perheessä, jos lapselle ei puhuta ym).

Ja tietenkin vertailussa paljon riippuu päiväkodista, millainen se on; osa on superihania ja ammattilaisilla on riittävästi aikaa ja huomiota lapsille, mutta sitten on niitäkin katastrofitapauksia, joista saadaan uutisista lukea. 

Yksi tärkeä asia, jonka lapsi oppii päiväkodissa, on ryhmässä toimiminen. O

Päinvastoin, yltäkylläinen "virikkeiden" tarjoaminen ja toisaalta ylisuuret ryhmät oikeasti osaamattoman henkilöstön höpöhöpö pölinöineen ovat myrkkyä lasten kehitykselle.

Jokainen alle kouluikäinen tarvitsee, nimenomaan tarvitsee, tyhjää tilaa ja "tylsää" aikaa saadakseen aivoille tilaa kehittyä, luoda, keksiä ja löytää itse. Ajattelun taidot eivät kehity yhtään mihinkään valmiita virikkeitä kuluttamalla, ultraprosessoiduilla välineillä suorittaen.

Lue mikä tahansa Tahkokallion kirja vaikka pohjaksi, lähdeluetteloista löytyy lisää luettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, eli tämän ketjun tarkoitus oli muokata asenteita siihen suuntaan, että subjektiivinen päivähoito-oikeus poistettaisiin laista. 

Sitä ei kuitenkaan uskallettu kysyä rehellisesti suoraan. Voisiko mielestänne subjektiivisen päivähoidon oikeuden poistaa?

Keskustelussa moni kommentti perustui nykyisen varhaiskasvatuksen heikkoon tilanteeseen, minkä vuoksi moni ei veisi lapsiaan mielellään hoitoon. Kritiikki kohdistui  hoidon laatuun, ei sen saatavuuteen.

Ketjuun kirjoittavat vanhemmat, joilla on resursseja pohtia asiaa ja taloudelliset mahdollisuudet valintoihin. Muiden äänet jäävät kuulumattomiin.

Meillä on kuitenkin paljon lapsia, joille huonokin päiväkoti on parempi vaihtoehto, vaikka vanhemmat eivät kävisi työssä. Se tarjoaa strukturoidut päivät ja perustarpeet: ravintoa, lepoa, ulkoilua, leikkiä. Moni tavallinen perhe ei osaa kuvitella näiden laste

Sitä vittua oikeasti. Kyllä vein 3-vuotiaan esikoisen hoitoon 3 x viikossa n. 5 tunnin ajaksi, kun olin todella haastavan vauvan kanssa kotona ja meinasi oma mielenterveys mennä siinä samalla mm. univajeesta johtuen :) eipä tullut mummut tai kummit auttelemaan arjessa. Mieskin teki normi työpäivää ja pyysin, että olisi vähentänyt työtuntejaan, mutta ei... En olisi oikeasti kyennyt siinä mielentilassa olemaan mikään pullantuoksuinen jatkuvaa puuhastelua keksivä kodinhengetär. Sellainen 3v. ei vaan voi istua sohvalla katsomassa Pipsa possua vauvan rääkyessä ja äidin itkiessä väsymystä vieressä. Onneksi ne ajat on takana päin ja kadun, että tehtiin 2 lasta. 

"Voiko lapsen elämä olla "liian mukavaa?"

Mitä hittoa?

Me ihmiset nyt vain ollaan erilaisia. Hiljainen ja vetäytyvä lapsi on samanlainen aikuisenakin. Mitä häneltä oikein odotetaan? Mehän tarvitsemme kaikenlaisia ihmisiä. Yhteiskunta tarvitsee myös niitä, jotka eivät kaipaa toisten seuraa kaiken aikaa, vaan hakeutuvat aloille, joissa voivat tehdä töitä rauhassa ja keskittyneesti.

Hyvä lapsuus on kaiken perusta. Liian mukavaa lapsuutta ei ole olemassakaan."

Sinulle vastaus, että se liian mukava lapsuus on sitä kun vanhempi herkistyy liikaa lapsen tunnetiloille ja alkaa kasvattaa tästä lumihiutaletta. Herkkyys ja ujous on mukana kulkeva luonteen piirre, mutta myös tällaisen lapsen tulee pärjätä ympäröivässä maailmassa ja pakoilu sekä tynnyrissä kasvattaminen ei kyllä auta lasta selviämään muiden kanssa. Ohjaaminen ja esimerkki on osa kasvatusta ja joskus on mentävä epämukavuus alueelle. 

Ei tarvitse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse mikäli kotona osataan kasvattaa lapsesta ulospäin suuntautunut ja sosiaalisesti toimeen tuleva. Yleensä nämä lapset kyllä haluaa olla päiväkodissa keveiden takia ja sopeutuvat sinne hyvin. Vähintään paljon kerhoja ja kontakteja oltava. Jos lapsi on arka ja vetäytyvä niin kotona saatetaan vahvistaa näitä piirteitä ja se ei eskariin ja kouluun mentäessä ole kuin karhunpalvelus.

Voi olla järkytys koulussa erilaisten persoonien kirjo ja se mitä toisilta joutuu sietämään, jos vanhempi on suojellut ja tehnyt elämästä liian mukavaa. Yleisesti voisi sanoa, että onnellinen on se lapsi, jonka kanssa vanhemmat haluavat olla mahdollisimman paljon

Sä puhut jotenkin sekavia.

Että sosiaalista: vie päiväkotiin.

Onnellinen se kenen vanhemmat on kanssaan.

Sekavia? Yritin ilmaista ettei ole yhtä oikeaa vastausta. Osalle lapsista päiväkodista voi olla hyötyä, mutta oikein toteutettuna kotihoito on paras ratkaisu. Eikä asioiden tarvitse olla jompi kumpi vaan on olemassa osapäivähoitoa ja silloin arki voidaan rakentaa rauhallisemmaksi ja porrastaa siirtymä kodista hoitopaikan elämään. Myös ne kerhot yms voi olla riittävä ratkaisu

Vierailija kirjoitti:

Numerolle 323 tiedoksi, että aikainen päivähoito ei suinkaan ole yhteydessä mielenterveysongelmien kanssa. Muutenhan joissakin maissa kuten Hollannissa olisi moninkertainen määrä mielenterveysongelmia Suomeen verrattuna.

Kun on tutkittu aikaisin ja myöhään päivähoidon aloittaneita, on huomattu sekä hyötyjä että haittoja. Aiemmin aloittaneilla on paremmat kognitiiviset kyvyt mutta myös enemmän aggressiivisuutta. Selvää syy-yhteyttä hoidon aloituksen ja näiden asioiden välillä on kuitenkin vaikea osoittaa.

Hollanti ei käy esimerkiksi, siellä ei pidetä lasta 5 päivää joka viikko hoidossa. Päivähoitopaikka maksaa jopa 1500 euroa kuukaudessa, eli kalleuden vuoksi vanhempien on pakkokin vähentää niitä hoitopäiviä.

Arvaatko, missä maassa lapset ovat maailman onnellisimpia? Vastaus ei ole Suomi - Ilta-Sanomat

https://www.is.fi/perhe/art-2000001187386.html

Lainaus jutusta: " Esimerkiksi meidän naapurustossamme isä saattaa tehdä nelipäiväistä viikkoa ja äiti kolmipäiväistä viikkoa. Yhtenä päivänä isovanhemmat tulevat hoitamaan lapsia. Siten päivähoitopäiviä tulee vain yksi viikossa, äiti kertoo."

Noilla hinnoilla suomalaisetkin laittaisivat lapsensa vain päiväksi hoitoon. Hollantilaisnaisista suurin osa työskentelee vain 25 tuntia viikossa, ja työpaikoilla "papa dag" on käsite, eli päivä jolloin isä hoitaa lapsia. Myös isovanhemmat hoitavat.

Hollantilaiset lapset ovat tuon jutun mukaan maailman onnellisimpia. eivätkä he ole päiväkodissa niin pitkiä päiviä kuin Suomessa. Löydäpä joku muu maa esimerkiksi, jos haluat löytää perustelun, että  pitkät hoitopäivät eivät aiheuta mt-ongelmia. Päinvastoin, tuo juttu tukee sitä ajatusta, että lapsen kannattaa olla paljon sukulaistensa hoidossa ja vain harvoin päivähoidossa. 

Kyllähän pitkät stressaavat päivät tekevät aikuisellekin mt-ongelmia pitkään jatkuessaan, mikä hitto saa ajattelemaan, että lapselle ei? Koska lapsi ei sitä näytä? Kyllä lapsi näyttää, mutta sitä ei osata tulkita. Suomessa on kasvava määrä levottomia, adhd:ksi arveltuja lapsia, vaikka psykologien tiedossa on että myös traumaoireet saavat lapset käyttäytymään kuten adhd. 

Jopa vauva voi kärsiä masennuksesta, jos hän ei saa riittävää hoivaa, hän masentuu, vetäytyy, lakkaa hymyilemästä. Mt-ongelmat koskevat kaiken ikäisiä. 

Vierailija kirjoitti:

"Voiko lapsen elämä olla "liian mukavaa?"

Mitä hittoa?

Me ihmiset nyt vain ollaan erilaisia. Hiljainen ja vetäytyvä lapsi on samanlainen aikuisenakin. Mitä häneltä oikein odotetaan? Mehän tarvitsemme kaikenlaisia ihmisiä. Yhteiskunta tarvitsee myös niitä, jotka eivät kaipaa toisten seuraa kaiken aikaa, vaan hakeutuvat aloille, joissa voivat tehdä töitä rauhassa ja keskittyneesti.

Hyvä lapsuus on kaiken perusta. Liian mukavaa lapsuutta ei ole olemassakaan."

Sinulle vastaus, että se liian mukava lapsuus on sitä kun vanhempi herkistyy liikaa lapsen tunnetiloille ja alkaa kasvattaa tästä lumihiutaletta. Herkkyys

Juuri näin. Käytöshäiriöt ovat hyvin usein, jos ei täysin kasvatusmetodien aiheuttamia, niin vähintään vahvistamia. Mikä on johtanut kouluissa oppimiserojen jyrkentymiseen, vaikka sitä arvosanalepsuudella pyritään lakaisemaan maton alle. 

Vierailija kirjoitti:

"Voiko lapsen elämä olla "liian mukavaa?"

Mitä hittoa?

Me ihmiset nyt vain ollaan erilaisia. Hiljainen ja vetäytyvä lapsi on samanlainen aikuisenakin. Mitä häneltä oikein odotetaan? Mehän tarvitsemme kaikenlaisia ihmisiä. Yhteiskunta tarvitsee myös niitä, jotka eivät kaipaa toisten seuraa kaiken aikaa, vaan hakeutuvat aloille, joissa voivat tehdä töitä rauhassa ja keskittyneesti.

Hyvä lapsuus on kaiken perusta. Liian mukavaa lapsuutta ei ole olemassakaan."

Sinulle vastaus, että se liian mukava lapsuus on sitä kun vanhempi herkistyy liikaa lapsen tunnetiloille ja alkaa kasvattaa tästä lumihiutaletta. Herkkyys ja ujous on mukana kulkeva luonteen piirre, mutta myös tällaisen lapsen tulee pärjätä ympäröivässä maailmassa ja pakoilu sekä tynnyrissä kasvattaminen ei kyllä auta lasta selviämään muiden kanssa. Ohjaaminen ja esimerkki on osa kasvatusta ja joskus on mentävä epämukavuus alueelle. 

Minä vastaan ainostaan että olen täysin eri mieltä. Lapsen ei tarvitse harjoitella ennen eskaria jotain päiväkotia, jossa on viidakon lait. Joku lapsi voi oppia hälyisessä ympäristössä paljon hitaammin kuin kodin rauhassa. Näin niin kuin erityisopetuksen näkökulmasta. Päiväkoti ei ole välttämätön, jos lapsi oppii tarvittavia taitoja kuten itse pukeminen, kynäote sun muita myös kotona. ... ja kyllä eskarinkin aloittaa monta lasta, jotka ei ole kynäotetta vielä oppineet, vaikka sitä päiväkotia käyvät. 

Lapsi tarvitsee hyvän perustan, vasta sitten opetellaan "selviämään muiden kanssa" ja mennään epämukavuus alueelle. Varsinkin jos on herkkä tai ujo. Ja se on hyvin yksilöllistä, missä vaiheessa lapsi on valmis näihin selviämistaisteluihin. Alkuvuoden lapsi lähtee ihan eri tasolta kuin loppuvuonna syntynyt. Loppuvuonna syntynyt voi aivan aidosti tarvita aikaa (hermoston) KYPSYMISEEN, kasvuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, eli tämän ketjun tarkoitus oli muokata asenteita siihen suuntaan, että subjektiivinen päivähoito-oikeus poistettaisiin laista. 

Sitä ei kuitenkaan uskallettu kysyä rehellisesti suoraan. Voisiko mielestänne subjektiivisen päivähoidon oikeuden poistaa?

Keskustelussa moni kommentti perustui nykyisen varhaiskasvatuksen heikkoon tilanteeseen, minkä vuoksi moni ei veisi lapsiaan mielellään hoitoon. Kritiikki kohdistui  hoidon laatuun, ei sen saatavuuteen.

Ketjuun kirjoittavat vanhemmat, joilla on resursseja pohtia asiaa ja taloudelliset mahdollisuudet valintoihin. Muiden äänet jäävät kuulumattomiin.

Meillä on kuitenkin paljon lapsia, joille huonokin päiväkoti on parempi vaihtoehto, vaikka vanhemmat eivät kävisi työssä. Se tarjoaa strukturoidut päivät ja perustarpeet: ravintoa, lepoa, ulkoilua, leikkiä. M

Sitä vittua oikeasti. Kyllä vein 3-vuotiaan esikoisen hoitoon 3 x viikossa n. 5 tunnin ajaksi, kun olin todella haastavan vauvan kanssa kotona ja meinasi oma mielenterveys mennä siinä samalla mm. univajeesta johtuen :) eipä tullut mummut tai kummit auttelemaan arjessa. Mieskin teki normi työpäivää ja pyysin, että olisi vähentänyt työtuntejaan, mutta ei... En olisi oikeasti kyennyt siinä mielentilassa olemaan mikään pullantuoksuinen jatkuvaa puuhastelua keksivä kodinhengetär. Sellainen 3v. ei vaan voi istua sohvalla katsomassa Pipsa possua vauvan rääkyessä ja äidin itkiessä väsymystä vieressä. Onneksi ne ajat on takana päin ja kadun, että tehtiin 2 lasta. 

Niin, miksi ne ei tule auttamaan vaikka äidillä hajoaa pää. 

Mikä meitä vaivaa? Tunnekylmiä, empatiakyvyttömiä aikuisia. Ja me vielä tehdään lapsia lisää. Tuossa edellä oli Hollannin esimerkki, niin isät kuin isovanhemmatkin hoitaa, ei jätetä äidin hartioille. Osasyy siellä on kallis päivähoito, sukulaisten on pakko osallistua. Kellään tavallisella ei ole varaa maksaa täyttä päivähoitomaksua. 

Onko tässä menty metsään, kun Suomessa tarjotaan subjektiivinen ilmainen tai lähes ilmainen hoito kaikille? Silloin käy niin, että sitä käytetään vaikka ei olisi pakko. Onko oikeasti lasten lasten etu? Silloin käy noin, että isäkin tipauttaa pallon, antaa yhteiskunnan hoitaa lapsensa, kun se on niin halpaa. Ei ota vastuuta omasta lapsestaan, kun vieraalla hoidattaminen on halpaa tai ilmaista. Miksipä ei! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, eli tämän ketjun tarkoitus oli muokata asenteita siihen suuntaan, että subjektiivinen päivähoito-oikeus poistettaisiin laista. 

Sitä ei kuitenkaan uskallettu kysyä rehellisesti suoraan. Voisiko mielestänne subjektiivisen päivähoidon oikeuden poistaa?

Keskustelussa moni kommentti perustui nykyisen varhaiskasvatuksen heikkoon tilanteeseen, minkä vuoksi moni ei veisi lapsiaan mielellään hoitoon. Kritiikki kohdistui  hoidon laatuun, ei sen saatavuuteen.

Ketjuun kirjoittavat vanhemmat, joilla on resursseja pohtia asiaa ja taloudelliset mahdollisuudet valintoihin. Muiden äänet jäävät kuulumattomiin.

Meillä on kuitenkin paljon lapsia, joille huonokin päiväkoti on parempi vaihtoehto, vaikka vanhemmat eivät kävisi työssä. Se tarjoaa strukturoidut päivät ja

Eduskunta on yhteiskunnan peili ja siellä määräenemmistö arvomaailma on kovin lyhytnäköinen, kylmä ja materialistinen. Onnellisia ovat ne, jotka ovat paremmassa asemassa arvomaailman ja tukiverkoston suhteen. Oli se sitten tuurin tai taidon johdosta. Usein molempien.

Ei tarvitse. En ole itse käynyt koskaan päiväkotia ja sen tuloksena olen ollut aina itsenäisesti pärjäävä, introvertti ja omalla tavallani ajatteleva. Näistä ominaisuuksistani ei ole ollut ollenkaan haittaa. Ainoita huonoja puolia ovat olleet sosiaalisten suhteiden ja tilanteiden lukemisen taidon puute lapsena ja nuorena. Luotin pitkään katteetta ihmisten hyvyyteen. Nämäkin korjaantuivat myöhemmin. Jos perheessä on muitakin lapsia, tästäkään ei ole huolta.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on lasten etu. Sitä ei tarvi lapsi, jonka vanhemmilla on mahdollisuus ja resursseja hoitaa lapsi kotona ja tarjota hyvä kasvuympäristö.

Silloin kun näin ei ole, lapsen etu on olla päiväkodissa. 

Miksi haluatte viedä lapsilta tämän oikeuden?

Jotkut haluaa  poistaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden, jotta vanhemmat, joista vaikka toinen on kotona, ei voisi tuoda lasta hoitoon, ei myöskään sisarusta, jos perheessä on vauva. 

Ei tämä lisäisi päivähoidon resursseja mitenkään. Päiväkodin henkilökuntaa vähennettäisiin samassa suhteessa kuin lapsimäärä vähenisi.

Syitä, miksi lapsi tarvii päivähoitoa, vaikka vanhempi on kotona, on ketjussa esitetty useaan kertaan. Asiaa ovat avanneet nekin, joille tuo tilanne on ollut itselle tosiasia.

Silti saa lukea kommentteja tyyliin "Mitä vittua ihan oikeasti. Missä siinä on järki? Miksi ne lapset on tehty?". Kaikki eivät kykene ymmärtämään muiden elämäntilanteita. Silti he katsovat oikeudekseen moralisoida ja tuomita muita. 

Jos subjektiivinen päivähoito rajattaisiin alkamaan vasta 5-vuotiaista, se olisi haavoittuvassa asemassa olevien lasten kannalta liian myöhään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Numerolle 323 tiedoksi, että aikainen päivähoito ei suinkaan ole yhteydessä mielenterveysongelmien kanssa. Muutenhan joissakin maissa kuten Hollannissa olisi moninkertainen määrä mielenterveysongelmia Suomeen verrattuna.

Kun on tutkittu aikaisin ja myöhään päivähoidon aloittaneita, on huomattu sekä hyötyjä että haittoja. Aiemmin aloittaneilla on paremmat kognitiiviset kyvyt mutta myös enemmän aggressiivisuutta. Selvää syy-yhteyttä hoidon aloituksen ja näiden asioiden välillä on kuitenkin vaikea osoittaa.

 

Hollanti ei käy esimerkiksi, siellä ei pidetä lasta 5 päivää joka viikko hoidossa. Päivähoitopaikka maksaa jopa 1500 euroa kuukaudessa, eli kalleuden vuoksi vanhempien on pakkokin vähentää niitä hoitopäiviä.

Arvaatko, missä maassa lapset ovat maailman onnellisimpia? Vastaus ei ole Suomi - Ilta-Sanomat

https://w

Suomi on erittäin lapsikielteinen yhteiskunta. Lapsia ei missään suunnittelussa oteta huomioon, vaikka lapsivaikutusten arviointi pitäisi tehdä. Lapsiperheköyhyys lisääntyy koko ajan. Mistä luulet löytyvän työpaikan, josta otat papa dagin?

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus ei toisi säästöjäkään.

Lapset, jotka nyt tulevat autetuiksi pääsemällä päivähoitoon, vaikka vanhempi on kotona, joutuisivat osa pian toisenlaisten, kalliimpien auttamistoimien kohteiksi. Tämä kuormittaisi resurssipulasta kärsivää sosiaalipuolta yhä enemmän.

Se, mikä päivähoidossa henkilöstön vähennyksellä säästettäisiin, kostautuisi kuluina moninkertaisesti, inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on lasten etu. Sitä ei tarvi lapsi, jonka vanhemmilla on mahdollisuus ja resursseja hoitaa lapsi kotona ja tarjota hyvä kasvuympäristö.

Silloin kun näin ei ole, lapsen etu on olla päiväkodissa. 

Miksi haluatte viedä lapsilta tämän oikeuden?

Siksi, että sitä käytetään väärin, eikä se ole enää lapsen etu että lapsi on aina hoidossa, pahimmillaan pitkiä päiviä, vaikka aivan kelpo vanhemmat kotona. Lapsista halutaan lomaa. Siksi. Ei ajatella enää että on lapsen etu - paitsi niin päin kääntäen, että mun pitää laittaa lapsi hoitoon että jaksan taas olla hyvä isä / äiti. Eli se oman loman tarve käännetään sekin lapsen eduksi. 

"Sitä ei tarvi lapsi, jonka vanhemmilla on mahdollisuus ja resursseja hoitaa lapsi kotona ja tarjota hyvä kasvuympäristö." Ei tarvikaan, mutta nekin sitä käyttää. Tiedän useita, jotka ovat isommat sisarukset laittaneet hoitoon kun uusi lapsi tulee. Jotkut lapset kestää tällaisen eriarvoistamisen, kyllä pienikin tajuaa, että vauva saa olla mun äidin kanssa mutta minut äiti vie pois. Jotkut lapset taas ei kestä ja alkaa käyttäytymään sen mukaisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut haluaa  poistaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden, jotta vanhemmat, joista vaikka toinen on kotona, ei voisi tuoda lasta hoitoon, ei myöskään sisarusta, jos perheessä on vauva. 

Ei tämä lisäisi päivähoidon resursseja mitenkään. Päiväkodin henkilökuntaa vähennettäisiin samassa suhteessa kuin lapsimäärä vähenisi.

Syitä, miksi lapsi tarvii päivähoitoa, vaikka vanhempi on kotona, on ketjussa esitetty useaan kertaan. Asiaa ovat avanneet nekin, joille tuo tilanne on ollut itselle tosiasia.

Silti saa lukea kommentteja tyyliin "Mitä vittua ihan oikeasti. Missä siinä on järki? Miksi ne lapset on tehty?". Kaikki eivät kykene ymmärtämään muiden elämäntilanteita. Silti he katsovat oikeudekseen moralisoida ja tuomita muita. 

Jos subjektiivinen päivähoito rajattaisiin alkamaan vasta 5-vuotiaista, se olisi haavoittuvassa asemassa olevien lasten kannalta liian myöhään.

"Ei tämä lisäisi päivähoidon resursseja mitenkään. Päiväkodin henkilökuntaa vähennettäisiin samassa suhteessa kuin lapsimäärä vähenisi."

Yksi resurssi kyllä kasvaisi. Nimittäin tilantarve. Enää ei tarvitsisi hyödyntää toimintaan jopa käytäviä. Saataisiin vaikkapa kunnolliset tilat pukeutumiseen, se vie tilaa kun kurasankareita puetaan, ja tarvikkeet pitäisi saada kaikki kuivamaan jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Numerolle 323 tiedoksi, että aikainen päivähoito ei suinkaan ole yhteydessä mielenterveysongelmien kanssa. Muutenhan joissakin maissa kuten Hollannissa olisi moninkertainen määrä mielenterveysongelmia Suomeen verrattuna.

Kun on tutkittu aikaisin ja myöhään päivähoidon aloittaneita, on huomattu sekä hyötyjä että haittoja. Aiemmin aloittaneilla on paremmat kognitiiviset kyvyt mutta myös enemmän aggressiivisuutta. Selvää syy-yhteyttä hoidon aloituksen ja näiden asioiden välillä on kuitenkin vaikea osoittaa.

 

Hollanti ei käy esimerkiksi, siellä ei pidetä lasta 5 päivää joka viikko hoidossa. Päivähoitopaikka maksaa jopa 1500 euroa kuukaudessa, eli kalleuden vuoksi vanhempien on pakkokin vähentää niitä hoitopäiviä.

Arvaatko, missä maassa lapset ovat maailman onnellisimpia? Vastaus

Suomi on erittäin lapsikielteinen yhteiskunta. Lapsia ei missään suunnittelussa oteta huomioon, vaikka lapsivaikutusten arviointi pitäisi tehdä. Lapsiperheköyhyys lisääntyy koko ajan. Mistä luulet löytyvän työpaikan, josta otat papa dagin?

Sen papa dagin voisi ammattiliitot neuvotella, kuten ne neuvottelee kaiken muunkin, ehkä vähemmänkin tarpeellisen. Tällä hetkellä sitä ei Suomessa saa mistään. Olisi ehdottomasti lasten etu että olisivat enemmän kotona vanhempiensa kanssa, kuin joka arkipäivä päivähoidossa. 

Mutta en usko että Suomessa toteutuu. Kuten kirjoitit, Suomi on lapsikielteinen yhteiskunta. Raha menee tämän edelle. Vanhemmat tuskin suostuisi Hollannin malliin, eli maksa 1500 euroa päivähoidosta, tai tee huomattavasti lyhyempää päivää pienemällä palkalla. Ei siihen suostuttaisi. Hirveä rutina lapsiperheköyhyyden lisäämisestä siitä tulisi, että lasten vanhempien olisi pakko työskennellä entistä vähemmän KOSKA LAPSET. Niin, aivan käsittämätön ajatuskin. Tunnen paljon lapsiperheitä, enkä tunne ainuttakaan, josta osaisin kuvitella että vähentäisivät tunteja ja palkkaa LASTEN takia. 

Subjektiivinen päivähoitoetu on myös tasa-arvokysymys.