Miksi ihmiset eivät osta taidetta?

Ihan päällimmäinen syy on se, että ei ole rahaa. Toinen syy on se, että en ole muutenkaan erityisen kiinnostunut mistään sisustamisesta ja merkkihuonekaluista: jos olisi rahaa, niin käyttäisin sen mukaviin ja kestäviin, rauhallisen näköisiin huonekaluihin eikä ole mitenkään itsestään selvää, että ne olisivat mitään hienoa merkkiä. En ole elämässäni ollut kiinnostunut merkkivaatteistakaan.

Taiteesta olen kyllä hyvinkin kiinnostunut ja käyn ahkerasti taidenäyttelyissä, vaikka kotoa minua ei ole siihen opetettu: Miten olisi voitukaan, kun asuimme maalla kaukana kaikista taidemuseoista? Tai no yksi oli naapurikunnassa ja siellä oli siihen aikaan aina vain esillä sen nimikkotaiteilijan samat vanhat taulut. Ne oli kerran nähty ja se siitä.

Uskon, että en ostaisi itselleni mitään minuun vaikutuksen tehneitä tauluja, vaikka rahaakin olisi. Se visuaalinen vaikutelma olisi minulle niin voimakas ja samalla häiritsevä, jos koko ajan silmieni edessä olisi juuri se taulu. Kotikaupungissani toimii taidelainaamo, mutta en varmaan uskaltaisi sieltäkään vuokrata taulua, koska sitten pelkäisin koko ajan, että se taulu jotenkin menee pilalle kodissani.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmiset ostaa taidetta! Kun ostetaan esim. panimokaljaa etiketissä on taidetta, tai vaikkapa videopeli nämä ovat täynnä taidetta.

Uskokaa tai älkää, tässä on ketjun toistaiseksi fiksuin kmmentti. Omieni lisäksi tietysti. Litografian, paskan ja pornon sekä pahojen päivien palvojien keskuudessa edes yksi, joka näkee valon.

Tee se itse ihmisenä teen omat taulut itse. En kallista rahaa muitten töherryksiin laita.

Hmm.. varastotilan ja vapaan seinätilan puute estää ostamasta enempää. Muutaman pienikokoisen teoksen olen ostanut, mutta ne eivät ole esillä, vaan huolellisesti arkistoituna. Kulutan kuvataidetta paljonkin ja koen, että taide on parhaimmillaan ammattimaisesti ripustettuna museossa ja galleriassa. Installaatiota ei voisi edes ostaa kotiin.

Ei taiteen arvo ole omistamisessa, ostamisessa ja myymisessä, tai sisustuselementtinä, vaan siinä, että sitä tehdään ja koetaan. Edellämainittua on hyvin monen suomalaisen vaikea ymmärtää nykypäivänä. En tiedä mihin sivistyksemme on haihtunut vuosien saatossa. Taidekirjoja, julisteita ja taidekortteja ostan toisinaan myös, mutta niidenkään arvo ei ole ensisijaisesti toimia sisustuselementtinä. Taiteella sisustamista en siis arvosta kovin korkealle. Toki saa ostaa sohvaansa sopivan teoksen jos haluaa, mutta itse näen taiteen arvon ensisijaisesti muualla ja soisin sen myös pysyvän ensisijaisesti muualla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 maksamme jo verojen kautta noiden huu haa taiteilijoiden vinkut tuki sinne tuki tänne jne jne jne... täyttä paskaa ei kukaan seinilleen halua saatikka maksa siitä.

No ei kukaan tietenkään täyttä paskaa seinälleen halua, yleensä ihmiset ostaa sellaista taidetta josta pitää. 

Minä pidän kovastikin erään taiteilijan töistä, mutta työt ovat liian hinnakkaita. Aiemmin ajattelin, että ne ovat liian hinnakkaita _minulle_, mutta seurattuani vuosia ko taitelijan jatkuvaa valitusta siitä, kuinka kauppa ei käy, elämä ei etene, on rahapula, olen tullut lopputulemaan, että työt ovat yksinkertaisesti ylihinnoiteltuja. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan päällimmäinen syy on se, että ei ole rahaa. Toinen syy on se, että en ole muutenkaan erityisen kiinnostunut mistään sisustamisesta ja merkkihuonekaluista: jos olisi rahaa, niin käyttäisin sen mukaviin ja kestäviin, rauhallisen näköisiin huonekaluihin eikä ole mitenkään itsestään selvää, että ne olisivat mitään hienoa merkkiä. En ole elämässäni ollut kiinnostunut merkkivaatteistakaan.

Taiteesta olen kyllä hyvinkin kiinnostunut ja käyn ahkerasti taidenäyttelyissä, vaikka kotoa minua ei ole siihen opetettu: Miten olisi voitukaan, kun asuimme maalla kaukana kaikista taidemuseoista? Tai no yksi oli naapurikunnassa ja siellä oli siihen aikaan aina vain esillä sen nimikkotaiteilijan samat vanhat taulut. Ne oli kerran nähty ja se siitä.

Uskon, että en ostaisi itselleni mitään minuun vaikutuksen tehneitä tauluja, vaikka rahaakin olisi. Se visuaalinen vaikutelma olisi minulle niin voimakas ja samalla häiritsevä, jos koko ajan si

Jännästi se sotakin kiinnostaa monia, vaikka tapahtuisi toisella puolen maailmaa tai tuhansien kilomerien päässä. Kirjoja kirjoitellaan, kirjeitä kirjoitellaan, sotaa mietitään ja rukoillaan.

Etäisyys ei ole ongelma vaan sielun laatu. Juntit ovat juntteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 maksamme jo verojen kautta noiden huu haa taiteilijoiden vinkut tuki sinne tuki tänne jne jne jne... täyttä paskaa ei kukaan seinilleen halua saatikka maksa siitä.

No ei kukaan tietenkään täyttä paskaa seinälleen halua, yleensä ihmiset ostaa sellaista taidetta josta pitää. 

Minä pidän kovastikin erään taiteilijan töistä, mutta työt ovat liian hinnakkaita. Aiemmin ajattelin, että ne ovat liian hinnakkaita _minulle_, mutta seurattuani vuosia ko taitelijan jatkuvaa valitusta siitä, kuinka kauppa ei käy, elämä ei etene, on rahapula, olen tullut lopputulemaan, että työt ovat yksinkertaisesti ylihinnoiteltuja. 

Ei yleisön köyhyys hänen taitonsa tasoa määritä. 

Se taitaa olla vaan muoti-ilmiö. Muutama vuosikymmen sitten kaikilla oli niitä öljyväri-maisemamaalauksia seinät täynnä, nykyään se ei ole in. Toisaalta nykymuotia on se yksi iso abstrakti tosi jossain isolla seinällä muutoin vaaleassa olohuoneessa, sellaisia kyllä näkee niissä design-kalustein sisustetuissa kodeissa. Ajat ja muodit muuttuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan päällimmäinen syy on se, että ei ole rahaa. Toinen syy on se, että en ole muutenkaan erityisen kiinnostunut mistään sisustamisesta ja merkkihuonekaluista: jos olisi rahaa, niin käyttäisin sen mukaviin ja kestäviin, rauhallisen näköisiin huonekaluihin eikä ole mitenkään itsestään selvää, että ne olisivat mitään hienoa merkkiä. En ole elämässäni ollut kiinnostunut merkkivaatteistakaan.

Taiteesta olen kyllä hyvinkin kiinnostunut ja käyn ahkerasti taidenäyttelyissä, vaikka kotoa minua ei ole siihen opetettu: Miten olisi voitukaan, kun asuimme maalla kaukana kaikista taidemuseoista? Tai no yksi oli naapurikunnassa ja siellä oli siihen aikaan aina vain esillä sen nimikkotaiteilijan samat vanhat taulut. Ne oli kerran nähty ja se siitä.

Uskon, että en ostaisi itselleni mitään minuun vaikutuksen tehneitä tauluja, vaikka rahaakin olisi. Se visuaalinen vaikutelma olisi minulle nii

"Jännästi se sotakin kiinnostaa monia, vaikka tapahtuisi toisella puolen maailmaa tai tuhansien kilomerien päässä. Kirjoja kirjoitellaan, kirjeitä kirjoitellaan, sotaa mietitään ja rukoillaan.

Etäisyys ei ole ongelma vaan sielun laatu. Juntit ovat juntteja."

Siis mitä ihmettä?! Minä tulen täysin uutena tähän ketjuun pohdiskelemaan minua kiinnostavaa asiaa ja joku random syöksyy puskasta haukkumaan vanhempiani junteiksi? Sinun käytöksesihän tässä on omituista ja suorastaan junttimaista. Sanoisin niin, vaikka seinälläsi roikkuisi kaikki Ateneumin teokset.

Vierailija kirjoitti:

Hmm.. varastotilan ja vapaan seinätilan puute estää ostamasta enempää. Muutaman pienikokoisen teoksen olen ostanut, mutta ne eivät ole esillä, vaan huolellisesti arkistoituna. Kulutan kuvataidetta paljonkin ja koen, että taide on parhaimmillaan ammattimaisesti ripustettuna museossa ja galleriassa. Installaatiota ei voisi edes ostaa kotiin.

Ei taiteen arvo ole omistamisessa, ostamisessa ja myymisessä, tai sisustuselementtinä, vaan siinä, että sitä tehdään ja koetaan. Edellämainittua on hyvin monen suomalaisen vaikea ymmärtää nykypäivänä. En tiedä mihin sivistyksemme on haihtunut vuosien saatossa. Taidekirjoja, julisteita ja taidekortteja ostan toisinaan myös, mutta niidenkään arvo ei ole ensisijaisesti toimia sisustuselementtinä. Taiteella sisustamista en siis arvosta kovin korkealle. Toki saa ostaa sohvaansa sopivan teoksen jos haluaa, mutta itse näen taiteen arvon ensisijaisesti muualla ja soisin sen myös pysyvän ensisijaisesti muualla. 

Jaa niin vähän niinkuin lääkäröinninkin arvo on lääkärileikissä eli puoskaroinnissa eikä siinä, että ammattilainen tekee hommansa ja asiakas hyötyy. Sen vuoksi taiteilijoilta aina ränkytetään jotain kansanopiston kursseja sen sijaan että heille maksettaisiin. Ränkyttäkää lääkäreiltä välillä ja olkaa vaikka ilman korkealaatuista ammattitaidetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan päällimmäinen syy on se, että ei ole rahaa. Toinen syy on se, että en ole muutenkaan erityisen kiinnostunut mistään sisustamisesta ja merkkihuonekaluista: jos olisi rahaa, niin käyttäisin sen mukaviin ja kestäviin, rauhallisen näköisiin huonekaluihin eikä ole mitenkään itsestään selvää, että ne olisivat mitään hienoa merkkiä. En ole elämässäni ollut kiinnostunut merkkivaatteistakaan.

Taiteesta olen kyllä hyvinkin kiinnostunut ja käyn ahkerasti taidenäyttelyissä, vaikka kotoa minua ei ole siihen opetettu: Miten olisi voitukaan, kun asuimme maalla kaukana kaikista taidemuseoista? Tai no yksi oli naapurikunnassa ja siellä oli siihen aikaan aina vain esillä sen nimikkotaiteilijan samat vanhat taulut. Ne oli kerran nähty ja se siitä.

Uskon, että en ostaisi itselleni mitään minuun vaikutuksen tehneitä tauluja, vaikka rahaaki

Todellakin jos seinälläni roikkuisi ateneumin teokset olisin juntti. Sitä vartenhan ne siellä ateneumissa ovat, junteille.

Tässä ketjussa nähtävästi mellastaa joku mielenterveyshäiriöinen, jonka kaikki kommentit kuulostavat todella vihamielisiltä ja hyökkääviltä... Ikävää, että asiasta ei voi käydä mukavaa keskustelua tällaisen vandaalin takia.

Vierailija kirjoitti:

Olen jo monta vuotta halunnut ostaa tauluja. Jotain abstraktia taidetta. Rahakaan ei olisi ongelma. Ongelma on se ettei niitä voi vaan mennä kaupasta ostamaan. Inhoan kaikkea shoppailua ja tilaan kaiken mahdollisen.

Instassa olen nähnyt joitain mielenkiintoisia taidetilejä, mutta hankala on saada selkoa, mistä taidetta voi ostaa. Yhdelläkin oli kesän aikana joku yksi näyttely jossain pöpelikössä. Ja viisi klikkausta saa tehdä, että saa selvää, missä myyntiä on ja milloin ja onko kaikkea nähtävää edes kaupan.

Tähän on olemassa helppo ratkaisu, nimittäin gallerioiden nettikaupat ja taidelainaamojen nettisivut. Olen hyödyntänyt molempia ja ostaminen on oikein sujuvaa. Isompaa valikoimaa kerralla haluavalle löytyy myös Taikon nettikauppa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 maksamme jo verojen kautta noiden huu haa taiteilijoiden vinkut tuki sinne tuki tänne jne jne jne... täyttä paskaa ei kukaan seinilleen halua saatikka maksa siitä.

No ei kukaan tietenkään täyttä paskaa seinälleen halua, yleensä ihmiset ostaa sellaista taidetta josta pitää. 

Minä pidän kovastikin erään taiteilijan töistä, mutta työt ovat liian hinnakkaita. Aiemmin ajattelin, että ne ovat liian hinnakkaita _minulle_, mutta seurattuani vuosia ko taitelijan jatkuvaa valitusta siitä, kuinka kauppa ei käy, elämä ei etene, on rahapula, olen tullut lopputulemaan, että työt ovat yksinkertaisesti ylihinnoiteltuja. 

Ei yleisön köyhyys hänen taitonsa tasoa määritä. 

Ihan juuri se sen määrittää! Köyhä yleisö laittaa varojaan taiteeseen joka miellyttää = taiteen arvo ja taso.  Ei hän voi _subjektiivisesti_ sitä hatusta tempaista! 

Vierailija kirjoitti:

Minä ostaisin, mutta ostoprosessi tuntuu työläältä. Haluaisin siis että mieleiseni taulut (ja patsas!) vain maagisesti ilmestyisivät paikoilleen. Nauttisin niistä kovasti.

Mikä siinä on työlästä? Jos teos kelpaa valokuvien perusteella, niin eihän se ole Tori-kauppoja kummempi juttu, jos ostat suoraan taiteilijalta. Galleriassa sanot työntekijälle että olisit kiinnostunut tietystä teoksesta, tai lähetät sähköpostia taiteilijalle. Yleensä taiteilija lähettää teoksen. Saat toki pyytää voisiko käydä studiolla katsomassa teoksia. Taidelainaamot ja teosmyyntitapahtumat vielä helpompi juttu, teos kainaloon ja kotiin.

Huomasin kun yritin myydä perittyjä tauluja niin galleristi sanoi että vie kirpputorille, kukaan ei tänä päivänä osta. Vaihtaa olisin saanut. Siis ihan matrikkelitaiteilijoiden töitä, ei töherryksiä. No täällä ne sitten taulut sitten odottaa parempia aikoja tai perikuntaa, kumpi vain tulee ensin. 

Vierailija kirjoitti:

Huomasin kun yritin myydä perittyjä tauluja niin galleristi sanoi että vie kirpputorille, kukaan ei tänä päivänä osta. Vaihtaa olisin saanut. Siis ihan matrikkelitaiteilijoiden töitä, ei töherryksiä. No täällä ne sitten taulut sitten odottaa parempia aikoja tai perikuntaa, kumpi vain tulee ensin. 

Sama kokemus. 

Jos itse olisin varakas henkilö, en ostaisi taidetta kotiini enkä myöskään ottaisi sitä vastaan kodinsisustukseen vaikka saisin ilmaiseksi vaan möisin sen samantien eteenpäin. Minun kotini sisustus on käytännöllinen ja helppo siivottava.

Ehkä siinä tapauksessa voisin tehdä poikkeuksen jos olisin niin varakas että ei tarvitse itse siivota ja että minun pitäisi jotenkin edustaa kotonani.

Hauskinta tässä on se, että minulla on museokortti ja käyn todella usein taidemuseossa. En vain halua niitä teoksia kotiini. 

Minulle ei ole kehittynyt silmää taiteelle, kun sillä tarkoitetaan kuvataidetta. En osaa kaivata sellaista, mihin en ole altistunut enkä itse syventynyt esim harrastamalla piirtämistä tai maalaamista. Käyn katsomassa näyttelyitä ja matkoilla taidemuseoissa. En kuitenkaan osaa analysoida erityisemmin. Joko jokin teos on hieno, kiva, outo, tylsä tai jotain perustuen omaan tykkäämiseen. 

En osaisi hankkia taidetta kotiini. Meillä on muutama puolison kautta tullut pienehkö taulu seinällä. Itse voisin laittaa pois näkyviltä, koska eivät merkitse minulle mitään muuta kuin että ne ovat puolisolle tärkeitä. 

 

Lisäksi prioriteettilistallani muut asiat nousevat korkeammalle. Syynä edellä kuvattu.

En osaa perustella tämän tarkemmin.

Vierailija kirjoitti:

Jos itse olisin varakas henkilö, en ostaisi taidetta kotiini enkä myöskään ottaisi sitä vastaan kodinsisustukseen vaikka saisin ilmaiseksi vaan möisin sen samantien eteenpäin. Minun kotini sisustus on käytännöllinen ja helppo siivottava.

Ehkä siinä tapauksessa voisin tehdä poikkeuksen jos olisin niin varakas että ei tarvitse itse siivota ja että minun pitäisi jotenkin edustaa kotonani.

Hauskinta tässä on se, että minulla on museokortti ja käyn todella usein taidemuseossa. En vain halua niitä teoksia kotiini. 

Juuri tällaisen ajattelun vuoksi et ole varakas ihminen, vaan siivoaja.