### SYYSKUUN SALAISUUDET UUTEEN VIIKKOON###

En huomannut että kukaan syyskuun salaisuuksista olisi aloittanut uutta pinoa joten tästäpä alkaa taas pitkästyttävä uusi viikko. Tuolla näkyi olevan jo synytyneiden salaisuuksien oma pino, taitaa kaikilla muilla olla jo omat nyytit kainalossa ja meikäläinen on ainut oman salaisuutensa kanssa täällä keskustelemassa(?). Kyllä tuntuu että meidän syyskuulainen taitaa painella pitkälle tuonne lokakuulle, täytynee siirtyä sit heidän pinoon....



Massussa ei mitään uutta, jätkä potkii ja poukkoilee, aika ajoittain potkut ovat jo niin kovia että sattuu, onneksi sentään yöllä nukumme molemmat;)

Alhaalla tuntuu kovaa painontunnetta, mutta ne vähäiset vihlaisutkin ovat jääneet kokonaan pois, tuntuu että tästä ei tule "lasta eikä paskaa"...:) Olo alkaa olla tosi masiksissa ja miehelle eilen itkin että ei tämä tule ikinä.....

Kai se on niin että tässä nyt odotellaan kai se 10 vrk eteenpäin ja sit saa lähetteen äitipkl ja varataan aika käynnistykseen, sitä en kyllä haluaisi.

Viimeksi jo neukussa valittelin oloani ja tylsistymistä mutta täti vaan totesi että kun meillä ei ole mitään hätää ja kaikki on mennyt tähän asti hyvin niin sinne viikolle 41 +5 odotellaan ja ei auta pitkästymisetkään että käynnistäysivät, vähän jännittää tuo poitsun kokokin ku arvio tehtiin viimeks reilu kk sitten että millanen köllykkä sieltä on tulossa. Joka tapauksessa huonot on fiilikset ihan koko ajan eikä tästä enää osaa nauttia vaikka kuinka yrittäs.



Ne jotka tuskailevat vielä yhdessä paketissa ( onko teitä vielä ? ) niin laittakaa kuulumisia



Erityisen pitkästynyt ja kyllästynyt Luluzu ja Pertti joka taitaa jäädä ikuiseksi massuasukiksi. 40+1

Mulla hyvin saman suuntaiset ajatukset kuin sinulla. Taitaa tämä olla vakiintunut olo tila, eikä muutu mihinkään. Mulla nyt 39+4. Kolme aikaisempaa lasta syntyneet vkolla 38 ja niimpä sitten olen odotellut jo tuskastuttavan pitkään synnytystä. Ja lisäksi kun koko ajan lääkärit veikkas et vaavi ois pari viikkoa isompi kuin laskettu aika näyttää, mut aikaa ei muutettu.



Huomiseksi sain poli ajan aamuun kokoarviota varten. Musta kun tuntuu et tää on nyt sitten kerenny kasvaakin hurjan isoksi. Neli kiloista veikkasvat 36 vkolla, jos laskettuun aikaan menee, mut mua pelottaa et on vieläkin isompi jo nyt. Ja lisäksi ku nuo mun kaksi viimeistä, joista toinen 4kg, ovat syntyneet niin et just oon sairaalaan kerenny ambulanssilla ni pelottaa. Mitä jos syntyy ambulanssiin ja on hurjan iso eikä mahdukkaan...



Kaikenlaisia ajatuksia. Mut odotetaanhan huominen et mitä sanovat. Synnytyssairaalaan on tunnin matka ja jotenkin jo toivoisin et voisin jäädä sinne odottelemaan.



Nyt pinaattikeiton tekoon :)



Voidaan paksusti vielä hetkinen.

3_x_äippä 39+4

edelleen täällä, LA häämöttää perjantaina. Viime viikolla oli ensimmäiset menkkajomotukset, viikonloppuna ei enää mitään. Enpä tiedä, kuinka paljon niitä tuntemuksia pitäisi olla ennen synnytystä kun olen ekaa kertaa tässä tilanteessa...



Viikonloppuna olin tosi kärsimätön ja lähes varma, että nyt se tapahtuu. Soitin siskollekin että varautuu koiranhoitajaksi lähipäivinä. No, sitten kävi niin ikävästi että koiramme on nyt sairastunut ja illalla mennään eläinlääkäriin. Nyt toivonkin, etten synnyttäisi ainakaan viikkoon, että hauva ehtisi parantua! En tiedä onko täällä paljon muita koiranomistajia, mutta huoli omasta karvakuonosta on aivan sietämätön. Voin vain kuvitella, miten paljon pahempi se on omasta lapsesta... Koko yön heräilin tsekkaamaan koiraa ja aamulla itkeskelin - vaikka vaiva ei edes välttämättä ole kovin vakava.



Luluzu. onhan tässä vielä syyskuuta jäljellä. Älä hätäile sen lokakuun pinoon siirtymisen kanssa! B-)



vähän itkuinen caligirl + vilkas ja iloisentuntuinen ekavekara 39+3

Kuten otsikkokin vihjaa,on tänään laskettu päivä.Vauvaa ei näy eikä kuulu.Ärsyttävä menkkajomotus jatkuu alavatsalla ja olo voisi olla parempikin.



Ajattelin jo olla kirjoittamatta tänne ja masentua yksinäni,mutta kun huomasin et täällä on muitakin,niin päätin kantaa korteni kekoon.Tuskin osaan teitä piristää,koska olen ihan valmis tähän touhuun.Vatsaan on ilmestynyt hirveästi raskausarpia ja öisin on kääntyminen ihan tuskaa.Jalat särkee ja paikat puutuu.Minut voi oikeesti passittaa jonnekin lataamoon,jos joudun odottamaan sinne 41+5 ja siitäkin vielä eteenpäin!!Mitä järkeä raskautta on päästää yli 42 viikon,vauva kasvaa vain kokoa ja äidin vointi,sekä fyysinen että psyykkinen,on koetuksella.En haluaisi,että eka synnytys on käynnistetty,koska se spontaanisuus olisi plussaa etenemisen kannalta.



Neuvola on taas ylihuomenna ja kohtahan sitä ollaan sitten ä-polin yliaika-asiakas,hehheh.



Onkos teillä muilla pinnan kireyttä,ärtyneisyyttä ja makeanhimoa?Minä kärsin kaikesta ja ei kuulu luonteeseen.



Kaikesta valituksesta huolimatta toivotan jaksamista meille odottaville!!



Miaea ja masukki tasan 40 (eikä aikomustakaan tulla ulos)

Hei vaan

Kirjottelinkin tuolla aiemmin, että maanantaina kävin äitipolilla ja koska maksa-arvot oli edelleen hieman koholla, niin sain kutsun tiistaiksi osastolle käynnistelyä varten.

Sain heti aamupäivällä osastolla kohdunsuuta kypsyttelevän lääkkeen ja illasta se saikin aikaan aika tehokkaan tuntuisia suppareita, jotka sitten yötä myöten hyytyivät. Keskiviikkona lääkettä ei annettu, kun omiakin suppareita oli ja silloin sain myös tiedon että pääsen synnytyssaliin kunhan siellä ruuhka vähän helpottaa.

Torstai-aamuna minut kutsuttiinkin heti aamupalan jälkeen ja silloin teki jo mieli vetää hätäjarrusta ja pistää pakki päälle. Meinasi oikeasti iskeä paniikki, siis että nytkö se tapahtuu, kun ensin oli odoteltu että eikö oikeasti mitään jo ala tapahtua.. :) Synnytyssalissa minut otti vastaan sama kätilö, jonka luona kävin sype-käynneillä ja olo helpotti hieman.

Olin hetken aikaa käyrässä ja juttelimme niitä näitä synnytyksestä. Lääkäri tuli sitten ja kalvot puhkaistiin ja sen jälkeen toiminta olikin melkoisen nopeaa. Sain epiduraalin kyllä, mutta olin silti loppuvaiheessa melkoisen kipeä, kun vauvalla vielä oli syntyessään käsi poskella. (Josta asennosta tuntuu tykkäävän edelleen :) )

Pojalla oli syntyessään mittaa 4110g ja 53,5cm, eli oikein hyvän kokoinen pieni mies. :) Pääsimme eilen kotiin sokeriseurannan päätyttyä. Kyllä tuntuu ihanalta olla viimein kotona.



Onnea täältä muillekin vauvan jo saaneille ja edelleen voimia teille jotka vielä odotatte. Ihan pian tekin pääsette pieniä ihmisiä tuoksuttelemaan. :)



tittamarianne ja mustatukkainen pikku-ukko 4 vrk

Meille syntyi POIKA 17.9.2008 kl.6.44 rv 40+2



Aivan ihanan ihana peikko, jolla paksu ja pitkä musta tukka, niin kuin siskoillaankin on ollut. Mitat olivat 50,5cm 3560gr ja pipo 34,5cm. Synnytys kesti 4h 30 min



Maanantainahan kävin vyöhyketerapiassa käynnistelemässä, en tiedä auttoiko mutta tiistai iltana oli koko illan semmoinen olo että jokin painaa tuolla alhaalla. Mietin jo että oisikohan se ummetusta? Kymmenen aikaan alkoi supistuksia tuleen silloin tällöin, ei mitenkään tuskaisina mutta epämiellyttävinä kuitenkin. Päätettiin miehen kanssa mennä nukkumaan, koska jos synnytys olisi käynnistyäkseen, se käynnistyisi vaikka nukkuisimmekin.( Ja siihen taatusti herää)

2.15 heräsin siihen ensimmäiseen kunnon supistukseen, joka tuntui siltä kuin salama olisi lyönyt. Ja tiesin heti että nyt se käynnistyi, seuraava supistus tuli jo 7min päästä, jolloin soitin äidilleni, jotta hän tulisi lapsia kaitsemaan, mikä oli viisasta, koska supistukset olivat heti säännöllisiä.. Kello kolme olimme jo sairaalassa käyrässä, jolloin ei tullut supistuksen supistusta. Olin jo aivan varma että saisimme lähteä kotiin, mutta kun kätilö teki sisätutkimuksen, olin jo 6cm auki, ja vauvan pää tosi alhaalla. Vaihdoin vaatteet ja menimme synnytyssaliin. Siellä istuskelin sitten fysiopallon päällä. (siis semmoinen jumppapallo) joka otti ihanasti kaiken paineen tunteen pois tuolta kohdunsuulta, ja supistusten tullessa hengittelin vain rauhallisesti ja yritin rentoutua. Ja totta kai miehelläni oli suuri osa kivun lievityksessä. Pelkkä käsistä pitely ja hengittämään auttaminen tekee niin paljon. Supistuksia tuli ja kl.5.30 olin 8cm auki, jolloin kätilö ehdotti kalvojen puhkaisua, sanoi vauvan tulevan nopeasti sen jälkeen. Ja halusin vauvan syntyvän tämän kätilön aikana, hän oli tosi ihana.

Hän jätti meidät omaan rauhaamme, ja kävi vain silloin tällöin tarkistamassa vauvan sydänäänet. Mikä oli kivaa koska toisen tyttäremme syntyessä kätilö oli ihan hysteerinen sydänäänten kanssa, ja loppujen lopuksi tytölle laitettiin antura päähän, jonka kätilö sai laittaa uudestaan 3 kertaa. Eikä siinä tilanteessa sitten osattu edes kyseenalaistaa koko anturaa. Joten olin iloinen ettei tarvinut istua käyrän kanssa.

Kello 6.30 alkoi supistukset olemaan jo todella kivuliaita ja tiheitä. Meinasi välillä jo usko loppumaan, mutta ihana mieheni auttoi minut kuitenkin jokaisen läpi. Kun tunsin tarvetta ponnistaa, mieheni nosti minut synnytysjakkaralle (hänen täytyi nostaa minut koska kahden viimeisimmän synnytyksen ponnistusvaiheet ovat olleet ne kaikista kivuliaimmat vaiheet synnytyksessä, joten menin vähän paniikkiin ja sanoin miehelleni etten haluakaan ponnistaa, että jään vain tähän, kiitos) Kätilö tuli sisään ja tarkisti vielä että olen auki, ja antoi luvan ponnistaa. Pieni peikko syntyi kolmella ponnistuksella neljässä minuutissa, enkä voi sanoin kuvailla kuinka ihanalta kuulosti sanat "It's a boy" kun mieheni ne kuiskasi korvaani. (mieheni on siis englanninkielinen)

Kahden tytön jälkeen en uskonut että meille voisi poikaa tullakaan.



Kotiuiduin jo perjantaina, ja nyt ollaan totuteltu elämään kolmen pikkaisen kanssa. Nämä ensimmäiset viikot ovat niitä maailman ihanimpia, kun vauva on niin pieni ja ruttuinen ja avuton ja vain niin kertakaikkisen suloinen.



Semmoinen syntymä meillä. Kovasti tsemppiä vielä teille jotka odottelevat synnytykseen pääsyä, ja sylikaupalla onnea muille jo nyyttinsä hakeneille!



Nyla ja pieni poika 6vrk (vaaleansiniseen hullaantuneena)

Ihan ekaksi onnea Tittamariannelle poikavauvasta!



Caligirl: Täällä toinen koiraihminen. Meillä pieni terrierityttö, jonka hoidosta stressaan jo etukäteen. Ja sitä miten suhtautuu vauvaan. Toivon että teidän hauveli paranee pian!



Tänään oli neuvola ja mitäs siellä... kaikki ihan hyvin ja odotus jatkuu. Oon just yrittänyt miehelle selvittää, miten henkisesti rankkaa on synnytyksen odottelu, kun ei tiedä koska, missä ja miten. Raahaan sairaalakassiakin joka paikkaan mukana ja mun kassi on tosi painava! =) Öisin kädet puutuu tunnottomiks ja sormien nivelet särkee. Taitaa olla sitä turvotustakin viimein ilmennyt. En vieläkään ole mitenkään sinut synnytyksen suhteen, joten mieliala ei ole paras mahdollinen. Mutta eteenpäin mennään, ja mentävähän se on.



T: minipanda & pikkumini huomenna 39 täynnä (hui!)

Ja laitoin siis oman tekstini vahingossa kokonaan uudeksi aloitukseksi... Eli jos haluatte käydä lukemassa mun tänne tarkoitetun viestin se löytyy otsikolla kannan korteni kekoon.. (Ja siis tosi kunnioitettavasti kannoinkin ;) )

Kovin on keskustelu täällä hiljentynyt, mutta ihan ymmärrettävistä syistä eli Onnea taasen kaikille hiljattain synnyttäneille!!



Itsellä alkoi viikko johon olen 40edellistä itseä valmistanut.. Aiemmat raskaudet ovat menneet 4 ja 3 päivää yli, joten en ole tätäkään kovin tosissani vielä odotellut syntyväksi, mutta katsotaan mikä ääni on kellossa jos vielä ensi maanantaina täällä ilman vauvaa palstailen...



Olo on oikein hyvä, eilen käytiin lasten kanssa metsässä ja joka päivä olen ulkoillut paljon ja ihmeen hyvin jaksaa, varsinkin kun luontoäiti vielä hellii kauniilla keleillä.

Yöt ovatkin sitten eriasia, vauva on jo niin alhaalla että painaa rakkoa ihan tosissaan ja yleensä noin viidennen vessakäynnin jälkeen lopetan laskemisen.. Lisäksi levottomat unet vaivaavat ikävästi..



Sitten aiheeseen Ärsyttävät kanssaihmiset tyyliin "Etkö sä Vieläkään ole poksahtanut" yms. Joo olen tosi pahoillani kun en voi asiaan vaikuttaa, ja kun ihan ollaan vielä normaali viikoissa.. Usein nämä kommentoijat ovat vielä itse äitejä ja varmasti tietoisia fysiikan laeista..



No se taas minä, minä, minästä..

Onko mahdollista Caligirl että koirallanne on eturauhanen ruvennut vaivaamaan? Jos on niin onneksi on hoidettavissa leikkauksella tai hormooneilla. Toivottavasti saitte jo avun oli vaiva mikä tahansa ja ei tarvitse koirulaisen takia enää murehtia.

Meillä on nyt tulossa ekaa kertaa vauva koirattomaan taloon. Esikoisen aikana koiria oli kaksi ja tulevan keskimmäisen syntyessä yksi, josta jouduimme viime joulun alla sairauden takia äkillisesti luopumaan.. Uuden hankinta on jossain vaiheessa edessä, mutta ei talveksi kuitenkaan, ei repeä tämä äiti nin moneksi, kun haluan koiraankin sitten panostaa tosissani.



No on taas yksi päivä aamukammassa vähemmän.. Ehkäpä meistä loppukuun lorvijoista joku jo ensi yönä pääsee taas maaliin.

Tsemppiä ja jaksamista kaikille!



-Ellae ja Simo 39+5-

Täällä vielä ollaan yhtenä kappaleena. Hieman masentuneena myöskin..

Eilen yritin suunnitella menoja parin viikon päähän, mutta mies pisti hanttiin, että annetaan nyt vauvan syntyä ja rauhoitetaan tilanne. Tokasin siihen vain, että ei se synny. On jotenkin niin epätoivoinen olo. Molemmat lapset meillä on mennyt yli 42 ja 40+3, joten turhahan tässä vielä odotella.



Caligirl: toivottavasti koiranne voi jo paremmin. Meillä on koiria kaikkiaan neljä, joista vanhin täyttää kohta 15v. Paljon huolta olemme koirien kanssa kokeneet. Vanhusta puri reilu vuosi sitten kyy ja joutui olemaan neljä päivää teholla ja tankattiin punasoluja. Yllättävän hyvin pieni siitä toipui. Silloin en kyllä uskonut, että enää meidän seuraan jää. Nyt vaan eletään päivä kerrallaan..

Nuorin koirista on välillä melkoinen tohelo, joten sen kanssa saa olla varovainen. Tosin kotona on melko rauhallinen. Jotenkin jo innolla odotan, miten tämä poitsu suhtautuu uuteen tulokkaaseen. On näet kasvanut kuopuksen kanssa (4kk ikäeroa). Oli se hauskaa, kun kuopuksella ja pennulla oli silloin omat yhteiset harrastuksensa. Kuten wc-harjan jyystäminen. Toinen jyrsi toisesta päästä ja toinen toisesta. No joo.. silloin ei naurattanut... :D



Tuli vähän aiheen sivusta koirajuttuja, mutta josko ne piristäisivät? ?:|



Mulla kohta neuvola. Väliä onkin sitten ollut 11 päivää. Toivottavasti vauva voi hyvin. Kyllä se ainakin liikkuu ja silloin sattuu.

Joku puhui raskausarvista. Mullakin tullut nyt viimeisen viikon aikana niitä jonkun verran. Aikaisemmista raskauksista niitä ei ole oikeastaan tullutkaan. Nyt vauva ottanut jonkun kasvuspurtin ilmeisesti. Saa nähdä, mitä sf-mitta sanoo tänään.

Mulla sairaalakassi edelleen jotenkin vaiheessa. Osittain pakattuna. Vauvan vaatteet on lähestulkoon valmiina. Uskon, että ehdin katsoa ne sitten, kun h-hetki koittaa...



Tsemppiä loppuun!!



mamaj 39+4

Mä kirjoittelin alkuvuodesta tänne, mutta sen jälkeen olen vain käynyt lukemassa juttujanne lähes joka päivä. :-)



Ajattelin liittyä epätoivoisten ja malttamattomana nyyttejään odottavien joukkoon, jos se teille käy?



Mä olen jo asennoitunut, että saattaa mennä lokakuun alkupäiville, koska edes parin kunnon sisätutkimuksen tekeminen ei saanut meidän pienokaisen syntymään vauhtia. Mun pää on ihan hyvin kestäny tähän asti, mutta nyt on ollu pari tosi huonoa yötä (mm. esikoisen flunssan takia ja muuten vaan unettomuuden vuoksi), ja se kyllä heti vaikuttaa henkiseen jaksamiseen ja vireystasoon. Ja kun on väsynyt, ei jaksa edes lähteä ulkoilemaan kirpeään syysilmaan, eikä nyt kyllä pääsisi muutenkaan, kun isoveli on kipee.



Mutta onnea kaikille syysvauvan saaneille ja voimia jakaantumattomille loppuhetkiin! Kyllä on odottavan aika pitkä....



Jonskuponsku rv 40+4

Onnea Tittamarianne & Nyla!! Ja kiitos kauniista synnytyskertomuksista.



Hauva-asiaa, joka on edelleen päällimmäisenä mielessäni: Koiralla oli kuin olikin virtsatientulehdus, joka on levinnyt myös eturauhaseen. Saatiin hormonipiikki sekä 3 viikon antibioottikuuri, lisäksi virtsaputkea on huuhdeltava 2 kertaa päivässä (operaatio johon en tosiaan kykene yksinäni). Raukka joutuu edelleen pitämään pöksyjä sisätiloissa. On vähän parempi olo nyt kun tietää että sairaus on hoidossa, mutta silti syytän itseäni kun en tajunnut oireita aikaisemmin. Hormonimyrskyt yhdistettynä tähän tilanteeseen luovat aika pelottavan yhdistelmän...en muista koska viimeksi olisin ollut näin itkuherkkä. Kiitos kaikille kannustuksesta, niin se vaan on että hoidokeista on välillä huolta! Se taitaa olla onnen hinta tässä tapauksessa.



Miaea: mullekin suklaa maistuu, ensimmäistä kertaa koko raskauden aikana, ja pinna on todellakin tooosi kireällä. Anopilta ei tarvitse tulla kuin uteleva tekstari niin saan kauheat kilarit. :/ Todella epäsosiaalinen olo kaiken kaikkiaan. Mieskin tuntuu jotenkin ärsyttävältä, vaikka yrittää olla avulias ja kiltti minkä töiltään ehtii.



Tervetuloa jonskuponskulle odottavien kerhoon. Täällä taitaa tosin olla aika masentavat jutut, mutta yhdessä jakaminen helpottaa oloa - ja synnytys on päivä päivältä lähempänä meillä kaikilla!



Onneksi vauva on ollut liikkeellä paljon, myös öisin. Seurailen kotona tuota verenpainetta, joka tuntuu kohoavan koko ajan - normaalipainehan mulla on tosi alhainen n. 100/50. Leposyke on uskomattoman korkea koko ajan, 70-85 vaikka normaalisti alle 60. Onko teillä mittareita kotona, oletteko seurailleet paineitanne tässä loppuvaiheessa?



Nyt tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan, pientä päänsärkyä kahden levottoman yön jälkeen. Olisko liian aikainen ajankohta päikkäreille? No, äitiyslomallahan tässä ollaan. :D



Kaikesta huolimatta mukavaa viikkoa siskot!



caligirl+ekavekara 39+4

Suuret onnittelut jälleen kaikille oman pienokaisensa syliin saaneille!



Täällähän minäkin vielä pyörin kaikesta yritteliäisyydestä huolimatta. Eilen käytiin useampi tunti kiertelemässä Korkeasaaressa, mutta tuloksena oli yksi kestosupistus, joka kesti paluumatkan autolle ja siinä se sitten oli. Tosin tuntui koko illan että alapäässä on nuotio ja lonkat tippuu hetkenä minä hyvänsä, mutta siitäkin olen nyt toipunut.

Uhmaan vissiin kohtaloani, koska sairaalakassi on vieläkin pakkaamatta. Mies jaksaa siitä muistutella vähintään kerran päivässä joten ehkä pitäs jotain laittaa kasaan. Ainoastaan tulokkaan kotiutumisvaatteet on sievässä pinossa kaapinhyllyllä koska jos ukkokulta joutuisi niitä sitten kasaan riipimään niin tulos vois olla aika hirvittävä.

Musta jotenkin tuntuu että jos pitkään vielä menee yhtenä kappaleena niin tuloksena on vähintään napatyrä, jotenkin semmonen hassu kohta navan yläpuolella ja siinä on ollu sellasta repivää kipua aika ajoin - tosin aika pinnassa. Maha on kuin maailmankartta vanhoinen ja uusine arpineen, joten ajattelin laittaa sen ostostv:n arpirasvan kovalle koitokselle kunhan tämä on ohi. Pelkona ei ole muuta kuin että vauvalla olisi kaikki hyvin ja istukka jaksaisi pitempään kuin tuo pikkunen mahassa. Ei tässä kuitenkaan paljoa ole tehtävissä, joten taidan tuon uhmiksen viedä ensin pihalle ja vähän taas siivoilla kotiuduttua... Huomenna neuvola joka tympii jo etukäteen koska se on kuitenkin sitä yhtä ja samaa. Kai tänne vois vähän aktiivisemmin kirjottaa kun meitä on niin vähän enää koossa.



Tsemppiä ja jakaantumisia!



Selidora 39+6

Perjantai-iltana oli iltakuudesta aamuyöhön sekalaista menkkajomotusta. Sitten ei taas mitään. Viime yönä heräsin menkkakipuun puoli viideltä, tunnin verran sitä kuuntelin ja menin suihkuun. Siihen se sitten tyssäsikin.

Mitä hittoa tämä kroppa pelleilee? Eikö se synnytys voisi alkaa ihan oikeasti eikä vaan tällaista epämääräistä kypsyttelyä, jolla vielä pilataan ihmiseltä yöunetkin? Kun ne unet on muutenkin flunssan jälkimainingeissa rikkonaisia.

Esikoisen kanssa oli helppoa, ei mitään oireita ennen kuin alkoi lapsivettä lorahdella ja myöhemmin sit supparit pamahti päälle heti täydellä teholla. Nyt mietityttää, kun tätä kipuilua on ollut niin mitä on tapahtunut kohdunsuulla, joka muutama viikko sitten oli jo paljon vähäisemmillä kivuilla pehmennyt ja lyhentynyt? Tuleeko tässä vielä kiire lähtö sitten kun supparit oikeasti alkaa? Nauraako ne mut pihalle jos soitan synnärille ja kysyn?



Donna 39+5

Pelkäsin jo että saan tosissaan täällä yksikseni heilua mutta on teitä onneksi vielä kourallinen täällä muitakin odottajiin laskettavia. Kiva juttu että muutkin ovat jaksaneet kirjoitella, ja hieman olin aistivani samanlaista potemista muillakin.

Meillä on huomenna neuvola ja aion kyllä valittaa nyt oikein olan takaa tätä paskaa fiilistäni, eikai se hyvä ole jos olotila on sekä psyykkisesti että fyysisesti näin alamaissa loppuvaiheessa? Mulla kanssa lonkkia pakottaa aika-ajoin ja ne yöt....oivoi, sänky oikein narisee liitoksissaan kun yritän aina löytää mieleisen asennon järkyttävän tyyny/peittomeren seassa, viime yönä alkoi ihan naurattamaan kun mies raukka oli jäänyt kaiken sen mylläkän alle, totesin kaiken olevan kuitenkin hyvin kun kuorsaus kuului peiton alta tasaiseen tahtiin ;)

Mulle ei ole tullut raskausarpia, olen kyllä rasvailutkin nassua tasaisesti koko raskauden ajan, liekö auttanut...mahanahka kyllä tuntuu TOSI kireältä ja pinkeältä ja napa on silleeen tosi ihanasti muljahtanut ulos omasta kuopastaan.

Pinnankiristystä, masennusta, itkuisuutta, huonoja yöunia ja satunnaisia särkyilyjä...odotus on ihanaa!!!!!!!! Ja tosiaan ne menkkamaiset jomotukset, pistomaiset tunnot ja kaikki mitä tässä vaiheessa kait kuuluisi olla, on meiltä kyllä kaikonneet ihan kokonaan. Ja kun kaikki keinot on koekiltu niin mikä neuvoksi? ( saunomista, lenkkeilyä, siivoulua, seksiä yms ) Vieläkö joku keksii jotain mitä kannattaa yrittää?

Taidanpa lähtee kaupungille tyydyttämään tätä masista vähän shoppailemalla..josko auttaisi....kulumisia taas neukun jälkeen!



Luluzu & Pertti 40+2

Tässä muutamia luonnon keinoja, joilla kuulemma saa kropan omaa oksitosiinin eritystä lisättyä -> seurauksena supistusten käynnistyminen. En muuten ota mitään vastuuta näiden toimivuudesta, kunhan keräilin netistä.



- kutittelu ja sivelyhieronta erogeenisilla alueilla (selkä, niska, korvanlehdet, rinnat ja erityisesti nännit) Ei siis tarvitse välttämättä sitä yhdyntää, jos ei huvita. Ainakin minusta tämä tuntuu mukavammalta.. :)

- nauru ja huumori (niin, mistäs sitä repisi :o )

- munakoiso (siis sen syöminen :D)

- vadelmanlehtitee

- suklaa

- vyöhyketerapia (jalkapohjien hieronta)

- liikunta, kaikki mikä lisää endorfiinitasoa



Suklaa ja hieronta siis kokeiltu täällä. Suklaata vähän enemmän. :)

Olen kyllästynyt - ihan oikeasti! Onko teille tuttuja kommentit:



"Vieläkö olette yhdessä paketissa?"

"Etkö vieläkään ole räjähtänyt?"

"Onko vauvaa näkynyt?"

"Koska on laskettu aika?"

"No ei sinne kukaan vielä ole jäänyt"



YM.YM.



Pyydän jo etukäteen anteeksi tätä valitusvirttä. Jos sinä lukija koet vielä raskauden iloa, niin älä jatka lukemista, koska en halua pilata iloasi.

Vihdoinkin kohtasin tänään ymmärtävän ihmisen (=jumppaohjaajani), joka tuli kysymään nukunko öisin hyvin. Hänen kanssaan nauroimme pahimpia kommentteja, joita tässä vaiheessa saa kuulla. Oli ihanaa jutella jonkun sellaisen kanssa, jolla on aiheesta kokemusta ja ymmärtää fiilikseni.



Joku kirjoitti kipeästä kohdasta vatsanahassa (oliko navan seutu?), minullakin on muutama kipeä kohta. Vauva näet pynnää peppuaan navan kohdalta suoraan ylös ja se on oikeasti kivuliasta. Minäkin olen ahkerasti rasvannut vatsaa koko raskauden ajan, mutta näille raskausarville ei voi mitään. Kerropas Selidora minkälaista Ostos-TV:n rasvaa sinulla on kätkössä? Luulin tosiaan jo välttyneeni arvilta, mutta ne tulivat käytännössä muutaman päivän sisällä.



Olen aivan malttamaton, menen iltaisin nukkumaan sen ajatuksen siivittämänä, että yöllä voisi tulla lähtö. No, aamulla herään siihen, ettei tullutkaan. Yöllä ravaan vessassa ainakin 3-5 kertaa ja sängystä nouseminen ei ole se helpoin tehtävä. Ainut asia, joka pitää mieleni virkeänä, on liikunta, jota onneksi kykenen vielä harrastamaan. Miestä käy sääliksi, kun hän on niin kiltti ja ottaa vointini hienosti huomioon ja minulla on pinna jatkuvasti kireällä. Pyysin häneltä eilen anteeksi ja hän totesi, ettei ole huomannut minun olevan kireä tai tiuskivan. Hän halusi vain olla kiltti, koska tiedän, että hänkin on huomannut mielialan ailahteluni. Ainakin itse huomaan päivittäin miten minusta on tullut nalkuttava eukko, joka loksuttaa leukoja vain oman kyllästymisen ja tuskaisan olonsa takia.



Oikein paljon onnea kaikille nyyttinsä lunastaneille, ainakin Tittamarianne ja Nyla kertoivat synnytyksistään ja tippahan täällä on linssissä!



Huomenna neuvolaan...ei jaksaisi...jos siellä saarnataan painonnoususta, niin en ole vastuussa teoistani...



JAKSAMISTA KAIKILLE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Täällä on usko koetuksella :(



Miaea ja masukki 40+1

Viime perjantaina menimme käynnistykseen vauvan pienen koon takia. Kolme tablettia sain päivän aikana kohdunsuuta kypsyttämään, mutta mitään muuta iloa niistä ei ollut kuin pientä alavatsasärkyä. Käynnistäminen pelotti tosi paljon, kun tuttavapiirissä on saanut kuulla vaan niitä kauhukertomuksia kolmen vuorokauden taukoamattomista kivuista ym. ym. Lääkäri päätti, että lauantaina jatketaan, että saan levätä vielä yhden yön (en varmaan olisi nukkunut silmällistäkään, kuten en edellisenäkään yönä...)





Asettauduin sitten sängylle aamua odottamaan kera pienen alavatsajomotuksen. Klo 23 tuntui poksahdus ja lapsivedet tulivat! Sen jälkeen alkoivat supistukset ja kiireesti aloin soittamaan anopille että menisi meille (oli lähtenyt kotiin nukkumaan kun kuuli, että vasta aamulla tarvitaan) ja miehelle, että voisi suunnistaa kohti kättäriä.



Mies saapui osastolle juuri kun olin siirtymässä saliin klo 23.45. Supistuksia tuli jo lähes taukoamatta koko ajan voimistuen. Salissa hörpin ilokaasua (ei ole mun juttu, tulee vaan huono olo) ja sitten sain spinaalipuudutuksen joka on aivan mahtava! Kivut katosivat sen siliän tien ja sain hengähdettyä. Klo 2.00 olin avautunut kokonaan ja 2.05 tuli ponnistamisen aika. Poika syntyi klo 2.07!



Pieni poika on, 48cm ja 2580g, py 32,5, mutta meille aivan täydellinen, ihana vauva. Hyvin jäntevä ja tarkaavainen poika, joka syö ja nukkuu hyvin. Syödään tosin parin tunnin välein, joten kovin pitkiä aikoja ei nukuta kerrallaan... :)



Sairaalasta pääsimme maanantaina, kun oli pari vuorokautta seurattu vauvan lämpöjä ja sokereita. Kyllä tätä kannatti odottaa!



Ja olen muuttanut mielipiteeni käynnistyksestä, se voi olla myös helppo ja nopea synnytys, minulla synnytys kesti 3 tuntia 7minuuttia ja oli fyysisesti helpoin synnytykseni! Pelkäsin siis aivan turhaan!



Kaikille vielä odottaville tsemppiä, kakkonen meni kaksi viikkoa yli ennen kuin syntyi ja muistan vieläkin tunteen, kun ensin oli pelätty puoli raskautta että syntyy ennenaikaisesti ja sitten menikin reilusti yli... Hermoja raastavaa, mutta toisaalta, kun syntyi, niin paikat oli jo niin valmiita hommaan, että sujui nopeaan ja palauduinkin nopeasti.



Vauvasta sekaisin

Sanelma ja "Äijä" 4vrk

Onnea Sanelma ja pikku poika!! Mukava oli kuulla, ettei käynnistys välttämättä ole kurja kokemus. :)



Miaea: lohduttaako sua yhtään se, ettet ole yksin tilanteessa? Tuo sun kirjoitus oli kopio mun fiiliksistä ja kokemuksista. Olen saanut kuulla tasan samat kommentit moneen kertaan.



Facebook on ihan huippu tässä asiassa: jos en päivitä statusta, niin heti satelee kyselyitä että olenko synnyttämässä kun ei mitään ole kuulunut. Jos taas kirjoitan jotain statukseen, vaikkapa "-uusi viikko alkaa", niin heti joku kommentoi että eikö vieläkään uutta tulokasta jne. Voi luoja, eikö ihmiset muuta keksi. :/



Sitten vielä lisää valitusta: Mulla alkoi uusi, todella kummallinen vaiva eilen illalla. Jos nousen seisomaan ja varaan painoa toiselle jalalle, tunnen kovaa vihlontaa alapäässä häpyluun kohdalla. Kipu tuntuu tosi pinnalliselta eikä satu jos kohtaa painaa. Ainoastaan silloin kun yritän liikkua. Onko kyse jostain liitoskivusta? Onko kenelläkään kokemusta? Voikohan sille tehdä mitään? Ikävää... :(



En ole yhtään jaksanut seurata Kauhajoen tragediaa. En tarkoita, ettenkö olisi pahoillani ja järkyttynyt uhrien puolesta, mutta kaikki liian negatiivinen uutisointi on tosi kuormittavaa.



Kaikesta huolimatta, kaunista päivää ja nauttikaa te jotka pääsette liikkeelle ja ulos!



caligirl+ekavekara 39+5

Meille syntyi maanantaina klo: 17.40 Helmi! Pituutta neidillä on 50 cm ja painoa 3820g, pää 35,5, pieni ja sipponen 9 pisteen vauveli!

Synnytys oli pitkä, mutta lempeä ja kaunis kokemus, olen niin onnellinen, että voitin pelkoni ja uskaltauduin synnyttämään alakautta.



Päästiin jo eilen kotio, kun molempien kunto sen salli, Helmillä verensokereita seurattiin ja niissä ei mitään häikkää ollut niin nyt täällä kotona saadaan rauhassa tutustua! Ainut mikä nyt vaivaa on helkutinmoiset jälkisupistelut:(



Tittamariannelle, Nylalle ja Sanelmalle onnittelut pienistä miehistä!



Ja muille jaksamisia massujen kanssa, kaikki aikanaan ja hyvää kannattaa odottaa:)



Kimaro ja Helmi 1,5 vrk