### SYYSKUUN SALAISUUDET UUTEEN VIIKKOON###

...mutta vauvalla ei taida olla kalenteria mukana tuolla masussa. :D



Päätettiin että tänä iltana kokeillaan sitä yhtä S-keinoa (siivottu on jo monta viikkoa ja saunaa ei meillä kaupunkilaisilla ole). Olo on kuin ekakertalaisella, viime kerrasta on nimittäin vierähtänyt tovi (se oli silloin joskus keskiraskaudessa, kun en muistuttanut vielä ryhävalasta). Että nyt täällä oikein jännitän koska mies tulee kotiin ja päästään asiaan. Tää on jotenkin ihan naurettavaa! :D



Onko pakko siirtyä lokakuun ryhmään keskiviikkona? Täällä on niin kotoisaa.. Eikö voitais tehdä kollektiivinen päätös venyttää hieman syyskuuta? :)



Flunssa ei ole vielä ainakaan pahentunut, toivotaan että pysytään kaikki terveinä viimeiset päivät/viikot!



caligirl + ekavekara 40+0

Jos LA on ollut syyskuun puolella, niin minusta on edelleen kyse syyskuun salaisuudesta =)

Tervetuloa uusille! Kiva tosiaan kun mukaan tulee vielä odottajia, kun on niin hiljentynyt täällä.

Tulin vaan kurkkaamaan imuroinnin jäljiltä ja keräämään voimia jotta jaksais vielä luututa. Suppareita tulee edelleen vaihtelevasti, mut lyhin väli on 10minuuttia ja sitten on tosi pitkiäkin taukoja. Tosi napakoita ne on eli ei pysty istumaan eikä puhumaan vaan menee ihan hengittelyn muistamiseen. Enää ei pitkälti tätä vuorokautta, niin että sitten vois tullakin. Vauvan hikka on siirtynyt selkeästi tuntumaan ihan alakerrassa.

Lähiporukka tulossa siis illalla esikon synttäreille. Rajana oli että jos ei klo 15 mennessä peruta niin terve tuleman. Toivottavasti ei tule kesken lähtö - olis kuitenki vähän noloa vaikka ovat tilanteen tasalla.

Varasin muuten sen neuvola ajankin vielä ens keskiviikoksi, jos vaikka tää tyssää tähän. Ajattelin ruveta huomenna kokeilemaan jossain ketjussa esitettyjä akupainanta juttuja ja ehkä miestäkin onnistaa tänä yönä ;D



Selidora

sillä yskä on taas tosi pahana. Väsyttää, ahdistaa, nokka valuu, joka paikkaan sattuu, mutta EI SUPISTA. Täysin epätoivoinen ja epätodellinen olo. Ihan kuin minut olisi tuomittu olemaan tästä ikuisuuteen raskaana ja flunssassa. Noin 2 viikkoa olen nyt sairastanut tämän jättiläisvatsani (sf 37) kanssa. Sekä flunssaa että odotusta voi jatkua vaikka 2 viikkoa vielä. Karmea ajatus...



Donna 40+1

Eikä mitään vieläkään... Tosin olen jo asennoitunut niin että vauveli syntyy 2 viikon kulutuua kuten isoveljensäkin.. Aah, rasittavaa... Toissailtana luulin jo vessassa lapsivesien menneen, kun olin jo nousemassa pytyltä, kun nestettä vaan tuli lisää. Huusin jo miehelle, että nyt meni vedet!, mutta pissaa se vain oli. Siitä lähtien on vauva painanut virtsarakkoa niin että kirvelee. Kaippa se jotenkin painoi päällään niin virtsarakkoa, että vähän valahti... Kuulostaapa ihanalta!! :)



Tervetuloa mukaan Ellikki! Vielä mahtuu! Voi Maikki, miten sä voit olla noin positiivinen?? Ihanan positiivinen ja noilla viikoilla! Olisinpa itsekin... Onkohan Selidoralle tullut lähtö kun ei vielä ole kuulunut, toivottavasti...



Mun mielestä EI SIIRRYTÄ LOKAKUISTEN PINOON, kun laskettu on kuitenkin ollut tässä kuussa. Pysytään tässä ja katsellaan kuinka pino HIIPUU!!! Mitä mieltä olette muut?



Sitten omaa napaa... pari viikkoa ollut kivuttomia suppareita, kiristäviä. Öisinkin aina ajoittain herättelee. Välillä on päiviä, jolloin supistelee usein ja välillä vaan muutaman kerran koko päivän aikana. No, eteenpäin nämäkin kait... Nyt on sitä painetta enemmän alhaalla. Muuten vointi vaihtelee väsyneestä tosi energiseksi. Eilen illalla vielä innostuin jynssäämään mm ovet (!), peilit, siivoamaan sieltä täältä ja sitten vielä tein sen klassisen saunanpaesun. Hei oikeesti, mistä ihmeestä se virta yhtäkkiä tulee, kun toisaalta ei saa jotain pikkujuttuja tehtyä? Kipuja ei onneksi hirveästi ole. Vähän kolottaa lonkkia ja seisomaannoustessa luut hakee kohtaansa. Alaselkäsärkyä on kans jonkun verran ja pohkeet pakottaa, mutta nää nyt kait kuuluu asiaan. Aika ihme jos ei mitään olis....



Voi kun pääsis jo synnyttään ja sais vauvan syliin! Ja voi kun taas tällekin päivälle keksis MIELEKÄSTÄ tekemistä. Kyllähän tekemistä riittäis.. Kuvat pitäis plokata, vaatekaappi siivota, leipoa, hioa ja maalata lastenhuoneen kalusteita ja leikkiä 2½ vuotiaan kans. No... ehkä se ainoa mielekäs tekeminen lis oikeasti tällä hetkellä vain se synnyttämään lähtö! Meillä on ihana tilanne kun anoppi saa viikon loman heti kun vaan soitamme että nyt tuli lähtö. Hän singahtaa tänne (tunnin matka + valmistautuminen) ja me lähdetään synnyttään. Se on hienoa.



Hmm.. hieman tälläistä odottavaista ja alakuloista kirjoittelua, mutta niin se taitaa olla meillä kaikilla ähän samanlaiset fiilikset..



Kaikille paljon henkistä jaksamista ja ennenkaikkea supistuksia!!!!! Tai vesien menoa, tai..... Hyvää viikonloppua!



Maarge 40+0

Aurinkoista lauantaita kaikille mammoille. Eilen käytiin miehen kanssa kattomassa ystävien vauvaa, muutaman vkon ikäinen pieni tytön tyllerö.

Siinä jutusteltiin kahvin lomassa kaikenlaista ja kun lähdettiin pois niin mulle tuli ihan kamala olo; Minä en pystykkään tähän, voidaanko tämä perua? En minä osaa enkä pysty huolehtimaan tuollaisesta pienestä ihmisestä 24/7 enkä osaakkaan(?) Illalla sain unen päästä kiinni mutta yöllä 3 heräsin tähän samaan ahdistukseen, synnytys ja kaikki pyöri vaan sekavasti mielessä...herätin siinä miehenkin ja itkukin siinä hässäkässä tuli. Onko muille käynyt näin? Nyt on ihan epätodelinen olo ja katselen tuota vauvasta otettua valokuvaa jotenkin pelokkaan ahdistuneesti.....tämä kaikki tuntuukin yhtä-äkkiä liian pelottavalta, en tiedä mitenkä selviän synnytyksestä ja kaikesta ellen saa mieltäni jotenkin rauhoittumaan. Auttavia sanoja kaivataan siis !!! Mitä tämä tarkoittaa?



Epätietoinen Luluzu & Pertti 40+6 jo....

Ihanaa kun mies on kotona,ei masenna niin paljon.Kohtapuoliin lähdemme mökillä käymään,nautitaan ihanasta syyspäivästä. Eihän tässä muukaan auta..



Maarge: Minäkin pyyhin eilen ovien karmit ja pölyt ovien päältä,tekeminen on siis vähissä ja pakko on jotain keksiä kun kotona keikkuu.



Luluzu: Kuulostaa ihan normaalilta viime hetken paniikilta tuo kirjoituksesi. Itselläni on vuosien tauko vauvanhoidossa, kummilapset ovat jo 12- ja 11-vuotiaat. Uskon kuitenkin siihen luontaiseen äidinvaistoon ja siihen,että jokainen osaa hoitaa omaa lastaan parhaalla mahdollisella tavalla :-)

Ei kannata kuunnella muiden ihmisten juttuja ja "hyviä" vinkkejä saati arvostelua! Saat varmasti tukea mieheltäsi,isovanhemmilta,ystäviltä ym. vauvanhoidossa. Hyvin kaikki menee, sairaalassa saamme opastusta ja loput opimme matkan varrella!



Menen tästä makaronivellin keittoon (ihmeellisiä mielitekoja...)! Piristystä päivään!



Miaea ja masukki - tullut jäädäkseen 40+5

..ja vielä kokonaista kolme ja puoli päivää syyskuuta jäljellä! Eipäs hätiköidä, tässä voi tapahtua vielä vaikka mitä. :)



Donna: Ajattele, että sun on nyt paljon helpompi sairastaa flunssa kunnolla loppuun kun et ole vielä jakautunut. Siellä se vauva köllii turvassa, hoitaa omat syömisensä ja pissaamisensa ja sä voit vauvanhoidon sijasta levätä. Kyllä se tauti kohta hellittää...



Maarge: Jos nyt mennään näihin anatomia- ja eriteasioihin, niin mullakin on jo pitkään ollut sellaista, että luulee pissan jo tulleen mutta sitten sitä lirahtaakin vielä vaikka kuinka paljon lisää kun vähän pinnistää ylös pöntöltä. :D Ja jos pissahädän päästää liian kovaksi, niin se on ihan tuskaa. Mua ainakin sattuu rakkoon kävellessä jos se on liian täynnä.



Luluzu: Olisi kai outoa jos ei jännittäisi ollenkaan vauvan tuloa. Mä olen siis aivan avuton vauvanhoidossa, koirien ja muiden eläinten hoito onnistuu paremmin. :) Olen hoitanut viimeksi pikkusiskoani, viime vaipanvaihdosta on aikaa noin 22 vuotta jolloin olin itse 8-vuotias! Mutta mua ainakin lohduttaa ajatus, että kaikki - siis aivan kaikki - ovat joskus olleet siinä tilanteessa ensimmäistä kertaa. Meidän äidit, isoäidit, ja kaikki pro-mammat. :) Kyllä mekin osataan, katsotaan vaikka!



Vaikka LA tuli ja meni niin olo on kumman positiivinen. Ehkä se johtuu eilisistä lemmenleikeistä, pitkästä aikaa sai läheisyyttä mieheltä ja juteltiinkin oikein kunnolla. Se on ollut niin paljon töissä ja illat menneet yleensä tv:n ääressä nuokkuen, mutta eilinen oli mukavaa vaihtelua! Ensin illallinen kynttilänvalossa, sitten yhdessä suihkuun ja petiin. Suosittelen! ;)



Taidanpa taas mennä keittelemään vadelmanlehtiteetä... Mukavaa lauantaipäivää!



caligirl + ekavekara 40+1

Älä yhtään sure... oli tuo tekstisi ihan kuin omaani. Varsinkin loppuraskauden aikana mua on ahdistanut kaikki muiden vauvat ja pienet lapset. En osaa selittää miksi, mutta varmaan pääkoppa työskentelee tilaa sille omalle lapselle.

Heräilen myöskin paniikinomaisiin tuntemuksiin keskellä yötä ja välillä on tosiaan pakko herättää mieskin sitä ahdistusta puimaan. Synnytys pelottaa ja vauvanhoito myös. Tekee joskus mieli laittaa kiinni tuo vauvanhuoneen ovi, ettei näe niitä tavaroita ym. (Ja huom. vauva siis todella on toivottu ja haluttu ja häntä on odotettu kohta 8 vuotta...)

Itsellä on auttanut se, että olen hyväksynyt myös nämä negatiiviset tunteet osana äidiksi tuloa. Muutos on niin suuri kuitenkin, että olisi kai ihmeellistä jos sen edessä ei tuntisi joskus jopa suoranaista paniikkia. Laita se vauvankuva pois ja yritä (tiedän että helppoa ei ole) ajatella hetki aivan muita kuin vauva-asioita.

Sinusta tulee joka tapauksessa maailman paras äiti Pertille, halusit tai et =))).



Halituksin minipanda & pikkumini 39+4

Tämä on jotain IHAN järkkyä! Eilen pidettiin sitten esikon synttärit lähipiirille ja suppareita (saakelin kipeitä ja pitkäkestosia) tuli aikas tasaseen 10min välein.... heheee hauskinta että ne ei koskaan loppuneet vaan niitä tulee yhä ja väli on sama. Alapää on kuin tuli ja leimaus ja alkaa kyllä henkinen kantti vähitellen hiipumaan...

Sorry mutta nyt on kyllä ajatukset omassa navassa.........



Selidora ja takiainen rv 40 + 3

Luluzu: Todellakin, ihan normaaleja tuntemuksia. Meillä on kolmas lapsi tulossa ja välillä tosiaan mietityttää, miten pärjätään. Ja kun tämä raskaus ei ole ollut erityisen helppo, niin tunteet on menneet tosi ylämäkea ja alamäkeä.



Sain muuten perjantaina postitse ajan sinne lapsivesikontrolliin ja se on vasta viikon päästä perjantaina! Eli ei ilmeisesti ole kiireinen juttu. Toivottavasti vauva nyt vaan tulis ennen sitä.

Ahdistaa ihan hirveästi tämä loppuraskaus. Öisin valvon ja kuulostelen tuskaisena, eikä mitään. Viime yönäkin tuli nukuttua vaivaiset pari tuntia. =( Sitten olen aamuisin tosi pahantuulinen.

Kaikki kyselee, milloin, milloin... Arghh......!!



Ei kunnon suppareita, ei limatulppaa ei mitään... Rasittavaa...



Sorry negatiivinen viesti. Masentaa vaan.



mamaj 40+1

Heippa kaikille!



En olekaan taas vähään aikaan saanut kirjoiteltua, lapset ollu kipeenä ja kaikenlaista hässäkkää...



LA tuli ja meni 22. päivä, eikä vielä ole lähtö tullut. 24, pvä oli neuvola. Kaikki muuten ok, mutta terkka ei saanut Helviä hereille vaikka kuinka tuuppi, ja syke oli n. 125. Yleensä siinä 140 - 170 välillä. Laitto sitten lähetteen äitipolille, minne meninkin samantien. Vauvalla kaikki oli ok, hyvät sykkeet kun käyrässä olin. Painoarvio 3,7 ja lapsivettäkin vielä riittävästi. Kohdunsuu auki 2 senttiä, ja kunnolla sitä lääkäri pyöritteli. Suppareita ollut tasaiseen tahtiin, mutta eipä tässä mitään näytä tapahtuvan...



Piti ihan Luluzua tulla tsemppaamaan, koska muistan niin hyvin tuon ahdistuksen ja uskon loppumisen tunteen juuri ennen synnytystä. Oli ihan samoja oloja 11 vuotta sitten kun sain esikon, ja samat tuntemukset olen jollain tavalla jokaisen kanssa käynyt läpi. Vaikka Helvi on meille jo neljäs, niin silti herään yöllä pohtimaan noita samoja juttuja kuin sinäkin. Millainen tapaus on tällä kertaa tulossa? Miten siskot suhtautuu vauvaan? Osaanko minä vielä... edellisestä on 5v aikaa... Ja ennenkaikkea: miten mä itse jaksan?!



Luulen sen johtuvan siitä, että alitajunta tekee vauvalle tilaa meidän korvien väliin oikein konkreettisesti, vaikka se on jatkunutkin koko raskauden ajan :). Muista, että susta tulee paras äiti Pertille, kun hän tulee esiin, luulen että kaikki tuntuu susta ihan luontevalta. Tsemppiä!!



Ei muuta kuin mukavaa viikonloppua kaikille jotka vielä täällä lahoo... :D



T. Ryhävalas-trikoo ja Helvi 40+5...

Uusi päivä ja syyskuu menee kohti loppuaan... Kuinkakohan moni on päässyt viime yönä tositoimiin?



Luluzua on jo hienosti tsempattu ja itsekin voin yhtyä aivan samoihin ajatuksiin. Kyllä se jonkinmoinen paniikki iskee ennen vauvan tuloa. Ekan kohdalla juuri tuo, että osataanko varmasti ja nyt toisen kohdalla, että apua jaksanko varmasti kahden kanssa kun tuo eka on 2½ v ja vaatii leikkiä ja huomiota ja pieni vielä hänkin. Toisaalta taas uskon ja luotan siihen, että kyllä sitä pärjää ja jaksaa. Tilanteen mukaan vain. Ihminen venyy lopulta yllättäviin asioihin tarpeen tullessa.

Luluzu; kun sä edes mietit tällaisia asioita niin sen tietää että varmasti osaat vauvasi hoitaa ja olet juuri paras äiti lapsellesi!



Omaa napaa... Eilen käytiin kaverin lapsien ja oman tenavan kanssa Ideaparkissa PiiPoossa. Vuoroteltiin lastenvahtia, että toinen pääsi kierteleen kauppoja. Itse kiertelin alle puol tuntia ja totesin että se oli aivan maksimisuoritus. Sen verran pahasti vauva painaa. Ilta ja yö olikin sitten "menkkasärkyä" ja pari kivuliaampaa supistustakin oli yöllä. Mutta ei, valvoin neljästä kuuteen ja kuulostelin, jos nyt tulis lähtö, mut ei....



Kaippa tää menee sinne kahden viikon päähän käynnistettynä. Pää vaan ei meinaa kestää... Kaks neuvolaakin on jo varattu ens viikolle ja yliaikaiskontollilähete mennyt TAYSiin. Taas mennään siis pitkän kaavan mukaan ?



Aurinkoista sunnuntaita kaikille ja runsaasti jaksamista!



Maarge 40+1

Niin eli kiitos kaikille lohduttavista sanoista, niistä on apua todellakin. Huomenna ois neukku ja sit kuulumisia taas!



Luluzu ja Pertti 41 tasan

Nyt mullekin kävi niin, että kirjoitin piiiiiiiiiitkän viestin ja menetin sen bittiavaruuteen!!! Tylsää!



No, viestini ydin oli yrittää tsempata meitä kaikkia taas uuteen päivään. Itselläni perjantain yliaikakontrollia seuranneet jännät tuntemukset loppui perjantain jälkeen ja nyt ei taas sitten mitään. Kyllästyttää, väsyttää ja turhauttaa. Todellakin kärsivällisyyskoulu tämä loppuraskaus ja etenkin nämä lasketun ajan ylimenevät päivät, luulen että sitä ei voi ymmärtää muut kuin samassa tilanteessa olevat tai olleet joten onneksi tämä palsta on olemassa!



Mutta, minultahan sitä ei kysytä koska vauva on valmis syntymään vaan minun osuuteni on odottaa ja pitää itsestäni niin hyvää huolta kuin pystyn.



Joten nyt sitten taas jälleen positiivinen tsemppi päälle vielä muutamaksi päiväksi. Koetan ajatella, että vauvasta tulee varmaankin vieläkin vahvempi ja terveempi kun se saa kohdussa näin pitkään kasvaa ja vahvistua :-) Koettakaa samaa te muutkin, jos vain pystytte!



Hyvää mieltä ja voimia kaikille!



Maikki ja pikkunöpö 41+6

Juupa juu, eilen aamulla alkoi rusehtava limainen vuoto ja tänään sitä on tullut lisää. Olen kovasti pohtinut, että olisiko limatulppa...? Siinä on sellaisia selviä klönttejä, pieniä tosin. Tämän olitte varmasti aina halunneet kuulla :D



Eilen illalla ajelimme mökiltä kotiin ja n. klo 20 alkoi kovat supistukset, jotka loppuivat kun pääsimme kotiin. Ne alkoivat taas yöllä yhden aikoihin ja viimeinen taisi tulla joskus puoli viiden maissa. Alavatsa on koko ajan kuin tulessa, eli sellaista menkkajomotusta tuntuu. Tulisipa tähän nyt joku selvyys!



Huomenna on neuvola ja ajattelin kysyä sieltä tästä limaisesta vuodosta. Perjantaina on sitten se yliaikakontrolli, katsotaan saako sieltä käynnistysaikaa..



Olen varmaan tulossa kipeäksi, kun kurkku on todella kipeä :-( sehän tästä oikeastaan enää puuttuikin. Yritän piristää itseäni katsomalla ulos, siellä on tosi kaunis auringonpaiste :-) kait se on mentävä haukkaamaan raikasta ilmaa, jos näiltä kivuiltaan pystyy..



Leppoisaa sunnuntaita ja PAAALJOOON supistuksia, lapsivettä ja limatulppaa! (heh)



Miaea ja masukki (joka venkoilee hullun tavalla supistuksen aikana) 40+6

Miaea, tuo limavuotohan kuulostaa hyvältä! :D Onkohan Selidora jo tositoimissa?



Oltiin eilen ravintolassa syömässä miehen ja anopin kanssa. Siinä pöydässä istuessa alkoi tulla kunnon aaltomaisia supistuksia, kesto noin minuutin ja väliä alle 10 min. PIti oikein laskea haarukka ja veitsi kädestä, tuskanhiki nousi otsalle. Niitä tuli 4-5, sitten loppuivat. HÖH! No, sanoin juuri miehelle että voidaanko mennä tänäkin iltana ulos syömään jos siinä joku taika. :)



Mulla on ollut viime päivinä huono omatunto siitä, etten enää jaksa laulaa vauvalle tai jutella sille yhtä paljon kuin ennen. Mutta eilen tajusin, että alan alitajuisesti "luopua" kohtuvauvasta ja siihen liittyvistä mielikuvista jotta voin valmistautua "oikean" vauvan kohtaamiseen. Kuulostaako järkeenkäyvältä? Pitäähän mielen ja kehon olla yhtä lailla valmiit synnytykseen, pitää haluta vauva ulos sieltä. Tai niin ainakin minä ajattelisin.



odottavissa tunnelmissa

caligirl + ekavekara (tulisit jo!) 40+2