Lue keskustelun säännöt.
Mikä ihme aiheuttaa tällaista käytöstä? Olen tajunnut vasta aikuisena kuinka kummallinen äitini on.
31.08.2025 |
Kävin taas pitkästä aikaa kotona ja tajusin miten omituisessa ympäristössä olen kasvanut.
Äitini ei saata vastata mitään jos tälle sanoo jotain. Kun asian toistaa uudestaan tämä saattaa sanoa ihan kysymykseenkin "juujuu" tai ärähtää, että kyllä hän kuulee. Ei tee tätä pelkästään minulle vaan myös isälleni, siskolleni, kaikille. Enkä usko että kyseessä on kuulo-ongelmatkaan, kun tätä tismalleen samaa on tapahtunut koko ikäni. Sama reagoimattomuus on myös isoissa uutisissa, eikä tätä tunnu kiinnostavan seurata yhtään mitä elämässäni tapahtuu.
Tämä saattaa jäädä jankkaamaan neuvoja tai asioita, jotka ovat vain yksinkertaisesti väärin. Siis en nyt puhu mistään mielipideasioista, mutta jos tämä toteaa vaikka että eikös se sinun kaverisi muuttanut Ouluun vaikka kyseessä oli Helsinki, tämä saattaa jäädä inttämään että kyllä se oli hänen mielestään Oulu. Puhuu päälle ja loukkaantuu, jos tästä sanoo. Omat yksityisasiani leviävät heti suvulle eikä tämä vaan hahmota mikä on yksityistä ja mikä ei, joten opin jo lapsena että oikeastaan mitään ei voi kertoa. Toisaalta hänestä jotkut ihan ei-yksityiset asiat ovat sitten sellaisia että niistä ei voi puhua eteenpäin, kuten juhlat.
Kaikenlainen ihmisiin kontaktin ottaminen on häiritsemistä. Soittaminen, viestittely ja kyläily. Juhlista tämä on repimässä perhettä pois ja lähtemässä aina parin tunnin sisään, kun kaikki muu on isäntäväen häiritsemistä. Ei tunnu tajuavan että oikeastaan on epäkohteliaampaa olla isoissa juhlissa pari tuntia, ja tehdä pikälähtö heti kun kahvit ja kakkupala on imaistu.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Yhtä en ymmärrä näissä vanhemman ikäpolven naisissa. Miksi ne kommentoi kovaan ääneen (ja usein!) toisten ihmisten painoa? Anoppini saattaa katsoa ikkunasta ja todeta arkisesti "tuossa menee naapuri, sen vaimo on tosi lihava" tai äitini "vieläkö se sun kaveri Niina on yhtä lihava kun nuorena".
Minä ymmärrän tuon ihan helposti. Esim oma äitini kommentoi ihmisten painoa siksi, että hänen lapsuudessaan se on ollut täysin ok. Silloin ei juuri ollut lihavia, ja koko suvussa vissiin oli yksi, joten häneen on sitten viitattu tyyliin "Marja, se lihava tyyppi". Sama porukka ei voi koskaan aidosti hyväksyä, että n-sana on jotenkin loukkaava, kun itse ei ole sitä niin ymmärtänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exä väitti, ettei Englannissa autojen ratit ole oikealla, siis eripuolella kuin meillä. Hän ei ollut koskaan käynyt siellä, minä taas olin asunut siellä jonkin aikaa.
Perusteluksi esitti, että sieltä on vuosia tuotu autoja tänne ja ratit on ihan samalla puolella. Ei uskonut, kun sanoin, että valmistavat ne meidän markkinoille.
En ikinä tajunnut syytä. Oli muutenkin jäärä joka asiassa.
Kuulostaa siltä, että henkilö ei ole hyvä viestimään muiden kanssa. Ei osaa puhua eikä kuunnella niin, että saisi yhteyden toiseen ihmiseen helposti. Ei osaa viestiä. Toisen puheen erilaiset asia-ulottuvuudet, kuten puhutun luottamuksellisuus, hämärtyvät myöskin. Vierailulta pois kiirehtiminen kertoo siitä, että tajuaa olevansa alakynnessä isossa vieraassa porukassa ja häpeää erilaisuuttaan. Omissa oloissa kehtaa jankata, kylässä ei. Voi olla joku nepsyongelma tai sitten on vaan kielellisesti kovin lahjaton. Ydinongelma on hänen erilaisuutensa, jota häpeää ja salaa.
Vierailija kirjoitti:
Hei alleelit, kaikki kummallinen käytös EI OLE autismia. Älkää viitsikö levitellä harhaluuloja, se osoittaa vain tietämättömyytenne.
t. Aspergernainen, joka osaa käyttäytyä ja huomioi/hyväksyy muut ihmiset sellaisenaan. Elämä on opettanut ja ujoudestakin pääsin kun itsetuntoni kehittyi. Äitini oli autistinen, eikä sitä itse tiennyt joten ei osannut reflektoida omaa käytöstään.
Autismista on tullut uusi narsismi, kyökkipsykologit jakelevat diagnooseja kaikille, joista eivät pidä tai joiden kanssa eivät oikein tule toimeen, tai jotka ovat muuten vain jotenkin massasta poikkeavia.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on sinun kokemuksesi.
Juhlista on aika usein tarkoitus lähteä pois kahvin ja kakun jälkeen (oletus: söitte jo ruuat, isoista juhlista kun on kyse). Juhlien järjestäjänä mikään ei ole niin ikävää kuin porukka, joka ei ymmärrä, että juhlapaikan vuokra-aika on päättymässä ja vielä pitäisi ehtiä siivoamaankin.
Jos sinä puhut äidillesi jonnijoutavia, niin miksi puheeseesi pitää reagoida? Kun selkeästi suutut, jos kanssasi on eri mieltä asioista, niin eikö silloin ole loogista, että äitisi ei reagoi sanomisiisi, koska jos jotain sanoo, niin puhuu päällesi tai inttää omiaan. Kun on hiljaa, ei kelpaa sekään?
Yksityiset asiat ovat sellaisia, joita ei kerrota muille. Ei edes äidille. Jos niistä on tarvetta puhua, mene vaitiolovelvollisen henkilön puheille.
Olet nyt jakamassa meille äitisi yksityisiä asioita. Tuntuuko hyvältä?
Typerys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei alleelit, kaikki kummallinen käytös EI OLE autismia. Älkää viitsikö levitellä harhaluuloja, se osoittaa vain tietämättömyytenne.
t. Aspergernainen, joka osaa käyttäytyä ja huomioi/hyväksyy muut ihmiset sellaisenaan. Elämä on opettanut ja ujoudestakin pääsin kun itsetuntoni kehittyi. Äitini oli autistinen, eikä sitä itse tiennyt joten ei osannut reflektoida omaa käytöstään.
Sama täällä.
Diagnoosina on autismi (tämäkin tosin häilyvää, ehkä olen as-/autismipiirteinen tai sitten epätyypillinen autismi, mutta varmoja voidaan olla, että autismikirjosta on kyse).
Koululaisena ollessa sosiaalinen käytökseni oli jäykkää, mikä johti vaikeuksiin pahimmassa tapauksessa. Olin naiivi ja liian kiltti. Hitaasti olin kehittynyt tällä saralla yläasteen aikana. Nykyään aikuisena aavistan helposti, että jotain nyt on taatusti pielessä ja minua on luonnehdittu myös kriittiseksi ihmiseksi. Aikuisena tunnistan lapsuudessa tapahtuneita epäkohtia, joita osaan nykyään reflektoida todeten, että tuo on juuri tyypillinen autismin oire.
Ja siihen voi luottaa, että toisten kertomia asioita en levitä - itse asiassa aina ollut luotettava ihminen, joka on pitänyt sanansa.
AP:n äidistä on vaikeaa antaa arviota, mikä hänen ongelmiensa ydin todellisuudessa on. Totta kai vanhemmasta sukupolvesta voi löytyä diagnosoimattomia ihmisiä, oli kyseessä sitten autismin kirjo tai kehitysvammaisuus, ja jos ei mitään konkreettista näyttöä löydy lapsuudesta ja nuoruudesta, niin vaikeaa arvioida syytä.
Kuulostaa älyllisesti heikkolahjaiselta ihmiseltä. Onko hän pärjännyt työelämässä ja missä ammatissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi tuntia juhlissa on kyllä ihan normaali aika.
Omassa lähipiirissäni tuollaiset ovat olleet psykopaatteja.
Narsistit ja psykopaatit harrastavat tuota juhlista heti lähtemistä (psyyke ei kestä sitä, ettei juhlissa ole kyse heistä ja lisäisi bonuksena voi pilata muiden iloa). He ovat aina oikeassa, eivät kuuntele toista ja voivat heittää täysin absurdeja väitteitä ihan vakavalla naamalla. Heidän psyyke ei taivu olemaan väärässä, joten voidaan tehdä ties mitä mentaalista akrobatiaa, jotta on aina oikeassa. Lisäksi saattavat ihan tahallaan kaasuvalottaa ihmistä väittämällä epätotta todeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että henkilö ei ole hyvä viestimään muiden kanssa. Ei osaa puhua eikä kuunnella niin, että saisi yhteyden toiseen ihmiseen helposti. Ei osaa viestiä. Toisen puheen erilaiset asia-ulottuvuudet, kuten puhutun luottamuksellisuus, hämärtyvät myöskin. Vierailulta pois kiirehtiminen kertoo siitä, että tajuaa olevansa alakynnessä isossa vieraassa porukassa ja häpeää erilaisuuttaan. Omissa oloissa kehtaa jankata, kylässä ei. Voi olla joku nepsyongelma tai sitten on vaan kielellisesti kovin lahjaton. Ydinongelma on hänen erilaisuutensa, jota häpeää ja salaa.
Ei tuollainen ole mitään nepsyongelmaa. Jos olisi, se olisi aika harvinaista ja silloin olisi kyllä jo muitakin merkkejä paljon. Ihan vaan narsistista tuo on.
Ei kuulosta minustakaan autismilta. Voisiko olla persoonallisuushäiriön piirteitä? Skellähän on tällaisia vähemmän tunnettuja kuten:
Ryhmä A (oudon tai epätavallisen käyttäytymisen häiriöitä)
Epäluuloinen (paranoidinen) persoonallisuus
Eristäytyvä (skitsoidinen) persoonallisuus
Psykoosipiirteinen (skitsotyyppinen) persoonallisuus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa hän vaan haluaa olla omissa oloissaan rauhassa?
Rasittuu varmaankin muista ihmisistä, jolloin ärsyyntyy ja puhuu päälle yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jospa hän vaan haluaa olla omissa oloissaan rauhassa?
Ahaa, eli ei vastaa jos samassa tilassa oleva henkilö puhuu hänelle?
Jospa hän on vain hieman kusipää?
Mun mummo oli jotenkin samantyylinen. Ei aina kommentoinut, tosin ajattelin sen johtuvan siitä, ettei hän oikein käsittänyt mistä puhuttiin. Täysin sivistymätön, ei ikinä ollut lukenut yhtään kirjaa.
Äidistäsi eroten mun mummo jäi jankkaamaan jotain tiettyä asiaa, siis ihan mielipidettä, ei välttämättä faktaa. Mutta tämä jankkaus teki hänestä jo jotenkin yksinkertaisen oloisen. Joku nuorison ruma tyyli saattoi olla jankkauksen aihe. Siis ainahan nuorisoa on päivitelty, ainahan nuoret ovat hirveitä vanhempien mielestä. Mutta ei tarvitse jankata. Päivittelyn aihe saattoi olla vaikka jonkun ruma hiustyyli tai se että jollakulla oli liian pitkät housunlahkeet joskun viis vuotta sitten.
Ihmisten lihavuus nyt oli oikea ohjelmanumero. Mitähän näille muoreille on opetettu, kun se on niin päivittelyn aihe?
Piikittelyä, esim. tuota lihavuuden tai edes lievän pyöreyden vetämistä mukaan ihan mihin vain asiaan.
Yksityisasioiden kyselyä ihan hyvänpäiväntutuilta, siis ei mitään ymmärrystä, että jos jotain voi kysyä läheiseltä niin ei välttämättä naapurilta. Vähän sellainen ivallinen suhtautuminen vastaukseen kuin vastaukseen. Aivan niinkuin tietäisi, että toinen loukkaantuu, sama tuossa painoasiassa.
Jotenkin outo suhtautuminen ihmisiin, että esim. naapurit ovat uteliaita. No kyllä kai joku naapuri miettikin, että mikä sekopää tuo on.
Mummo oli olevinaan hyvä ihminen, korosti olevansa hoikka, ei tupakoinut ja otti nuorena alkoakin sen yhden lasin jos sitäkään. Kodin siisteys oli ihan pääprioriteetti, siis hermostui ihan hirveästi jos me lapsenlapset sotkettiin edes vähän. Jopa mun isä, jolle siis tää mummo oli anoppi, otti asioita puheeksi kotona, että menee yli.
En ole diagnosoinut mummoani, mutta äidiltäni olen kuullut, että hirveä lapsuus on mummollani ollut...
Vierailija kirjoitti:
Kaksi tuntia juhlissa on kyllä ihan normaali aika.
Ainoat juhlat joissa kaksi tuntia on ollut normaali aika, on ollut pikkuvauvan ristiäiset/nimiäiset tai lakkiaisissa piipahtaminen. Missään muualla noin lyhyt aika ei tuntuisi luontevalta.
Olisiko äitisi lievästi kehitysvammainen tai heikkolahjainen?
Ei tuohon aikaan ollut niin hyviä kuntoutuksia kuin nyt, mutta toisaalta ehkä ymmärrettin, että toisella on älyllinen kapasiteetti niin alhainen, ettei asialle voinut mitään ja näin ollen toiselta ei voinut vaatia samoja asioita kuin muilta. Esim. 70-luvulla, jolloin peruskoulu-uudistus alkoi tulla ja olin tuolloin koululainen, ja naapurikoulu oli apukoulu, jossa oli kehitysvammaisia ja heikkolahjaisia oppilaita, meille kerrottiin että he eivät voineet sille mitään, millaisiksi olivat syntyneet ja näin ollen oppiminen oli heille haasteellista.
Ennen tarvittiin myös apulaisia teollisuuteen, maaseudulle jne. jolloin pystyi heikolla älykkyydellä varustetutkin hankkimaan elantonsa toisin kuin nykyisin automatisoituvassa ja digitalisoituvassa yhteiskunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Eipä siihen sinun, selvästikin elämäänsä kyllästyneeseen, äitiisi parempaa suhdetta saa luotua kuin sinä itse. Puhut itsekin negatiivisesti selän takana, joten ei omena kauas puusta ainakaan ole tipahtanut. Sinulla on nyt valinnan paikka. Voit joko olla sukusi piirteitten jatkaja tai sitten uuden luoja. Kun itse lakkaa ajattelemasta ja puhumasta muista negatiivisesti, sen alkaa vaistota ja asiat voivat alkaa muuttua jo sitä kautta.
Lässynlää. Ap on tiedostanut tärkeän asian äitinsä huonosta käytöksestä. Se kertoo aikuistumisesta, koska lapsi käsittää vanhemman käytöksen normaalina ja nimenomaan toistaa ja hyväksyy omituisuuksia ja rajojensa rikkomisia. Ei se niin mene, että toinen saa käyttäytyä miten vaan ja täysin metsäläisesti, ja itse ei saisi edes analysoida ja kriittisesti tarkastella sitä, vaikka se äidin käytös aiheuttaa itselle hallaa. Kaikki pitäisi vain kiltisti niellä purematta, ja olla äitinsä ikuinen tossu, niinkö?
Kun kirjoitellaan anonyymisti, tekstit voi tulkita puheenaiheetta kuvaaviksi esimerkeiksi. Monilla on samanlaisia ongelmia ja on helpottavaa, kun voi edes jossain pohtia niitä yhdessä ja jakaa kokemuksia, ilman, että ketään henkilöä nimeltä osoitetaan.
Tämän äidin henkilöllisyydestä emme voi varmuudella päätellä muuta kuin sen, ettei kysymyksessä ole ainakaan kuningatar Elizabeth II, koska hän on jo kuollut.