Lue keskustelun säännöt.
Mikä ihme aiheuttaa tällaista käytöstä? Olen tajunnut vasta aikuisena kuinka kummallinen äitini on.
31.08.2025 |
Kävin taas pitkästä aikaa kotona ja tajusin miten omituisessa ympäristössä olen kasvanut.
Äitini ei saata vastata mitään jos tälle sanoo jotain. Kun asian toistaa uudestaan tämä saattaa sanoa ihan kysymykseenkin "juujuu" tai ärähtää, että kyllä hän kuulee. Ei tee tätä pelkästään minulle vaan myös isälleni, siskolleni, kaikille. Enkä usko että kyseessä on kuulo-ongelmatkaan, kun tätä tismalleen samaa on tapahtunut koko ikäni. Sama reagoimattomuus on myös isoissa uutisissa, eikä tätä tunnu kiinnostavan seurata yhtään mitä elämässäni tapahtuu.
Tämä saattaa jäädä jankkaamaan neuvoja tai asioita, jotka ovat vain yksinkertaisesti väärin. Siis en nyt puhu mistään mielipideasioista, mutta jos tämä toteaa vaikka että eikös se sinun kaverisi muuttanut Ouluun vaikka kyseessä oli Helsinki, tämä saattaa jäädä inttämään että kyllä se oli hänen mielestään Oulu. Puhuu päälle ja loukkaantuu, jos tästä sanoo. Omat yksityisasiani leviävät heti suvulle eikä tämä vaan hahmota mikä on yksityistä ja mikä ei, joten opin jo lapsena että oikeastaan mitään ei voi kertoa. Toisaalta hänestä jotkut ihan ei-yksityiset asiat ovat sitten sellaisia että niistä ei voi puhua eteenpäin, kuten juhlat.
Kaikenlainen ihmisiin kontaktin ottaminen on häiritsemistä. Soittaminen, viestittely ja kyläily. Juhlista tämä on repimässä perhettä pois ja lähtemässä aina parin tunnin sisään, kun kaikki muu on isäntäväen häiritsemistä. Ei tunnu tajuavan että oikeastaan on epäkohteliaampaa olla isoissa juhlissa pari tuntia, ja tehdä pikälähtö heti kun kahvit ja kakkupala on imaistu.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Tuo on sinun kokemuksesi.
Juhlista on aika usein tarkoitus lähteä pois kahvin ja kakun jälkeen (oletus: söitte jo ruuat, isoista juhlista kun on kyse). Juhlien järjestäjänä mikään ei ole niin ikävää kuin porukka, joka ei ymmärrä, että juhlapaikan vuokra-aika on päättymässä ja vielä pitäisi ehtiä siivoamaankin.
Jos sinä puhut äidillesi jonnijoutavia, niin miksi puheeseesi pitää reagoida? Kun selkeästi suutut, jos kanssasi on eri mieltä asioista, niin eikö silloin ole loogista, että äitisi ei reagoi sanomisiisi, koska jos jotain sanoo, niin puhuu päällesi tai inttää omiaan. Kun on hiljaa, ei kelpaa sekään?
Yksityiset asiat ovat sellaisia, joita ei kerrota muille. Ei edes äidille. Jos niistä on tarvetta puhua, mene vaitiolovelvollisen henkilön puheille.
Olet nyt jakamassa meille äitisi yksityisiä asioita. Tuntuuko hyvältä?
Kuulostat veemäiseltä. Tuntuuko hyvältä? Nuo äidin huonon käytöksen kuvaukset olisivat äidin yksityisasioita, jos tietäisimme äidin nimen tai pystyisimme tunnistamaan hänet aloituksesta. Aloitus on niin yleisellä tasolla, että sen perusteella ei voi äitiä sen paremmin kuin ap:takaan tunnistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on sinun kokemuksesi.
Juhlista on aika usein tarkoitus lähteä pois kahvin ja kakun jälkeen (oletus: söitte jo ruuat, isoista juhlista kun on kyse). Juhlien järjestäjänä mikään ei ole niin ikävää kuin porukka, joka ei ymmärrä, että juhlapaikan vuokra-aika on päättymässä ja vielä pitäisi ehtiä siivoamaankin.
Jos sinä puhut äidillesi jonnijoutavia, niin miksi puheeseesi pitää reagoida? Kun selkeästi suutut, jos kanssasi on eri mieltä asioista, niin eikö silloin ole loogista, että äitisi ei reagoi sanomisiisi, koska jos jotain sanoo, niin puhuu päällesi tai inttää omiaan. Kun on hiljaa, ei kelpaa sekään?
Yksityiset asiat ovat sellaisia, joita ei kerrota muille. Ei edes äidille. Jos niistä on tarvetta puhua, mene vaitiolovelvollisen henkilön puheille.
Olet nyt jakamassa meille äitisi yksityisiä asioita. Tuntuuko hyvältä?
Kuu
Kusipäitä aina ahdistaa, kun tietoisuutta heidän toiminnastaan jaetaan.
Vie äitisi neuvolaan ja kysy sieltä hoito-ohjeita, muista vaihtaa vaippa sitä ennen, ja tutti suuhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtä en ymmärrä näissä vanhemman ikäpolven naisissa. Miksi ne kommentoi kovaan ääneen (ja usein!) toisten ihmisten painoa? Anoppini saattaa katsoa ikkunasta ja todeta arkisesti "tuossa menee naapuri, sen vaimo on tosi lihava" tai äitini "vieläkö se sun kaveri Niina on yhtä lihava kun nuorena".
Se on sitä kun ei ole mitään omia saavutuksia tai tuon suurempia ajatuksia. Naisten painoasiat vaan pyörii päässä.
Juuri luin tanssii tähtien kanssa ohjelman keskustelua. Todella törkeitä kommentteja ihmisistä ja erään lihavan henkilön painosta. En usko, että kommentoijat olivat vahempaa sukupolvea. Kyllä ne osaa nuoremmatkin, ikävä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autismi
Tämä. Vanhemmassa ikäpolvessa on paljon diagnosoimattomia.
Onneksi mammapalstan tohtorit osaavat diagnosoida muutaman lauseen anekdoottien perusteella potilasta tapaamatta. Ja niitä diagnooseja sitten löytyykin jokaiselle repullinen, ei taatusti jää diagnosoimatta kukaan tässä käsittelyssä.
Kun on elänyt vuosikymmeniä autismi/adhd -ihmisten ympäröimänä, on helppo nähdä olennainen. T. Neurotyypillinen nepsyperheestä.
Onko ne sinun perheenjäsenesi kuitenkin diagnosoinut lääkäri vai ovatko heidänkin diagnoosinsa kuulopuheiden perusteella annettu keskustelupalstalla?
Niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADD
minulla on ADD ja se ei tee minusta kykenemätöntä hyvään käytökseen
tiedän kyllä että eräs epävakaa sukalainen käyttää ADD:ta tekosyynä raivokohtauksille ja yleiselle ilkeydelle
Minäkin ihmettelen tätä.. keskittymishäiriö ei tee ihmisestä mulkkua
Mä jätän joskus vastaamatta kysymyksiin tai kommentoimatta keskustelun aloitusta. En tiedä yhtään miksi. Jotenkin jää omaan ajatukseen kiinni/ajatukset harhailee/olen omassa maailmassani.
Kuulen usein, että "no mähän sanoin sulle", mutten muista.
Olen myös kusipää, mutta en tiedä liittyykö nämä ihan siihen. 'Tipun' ajatuksiini tai jään miettimään mitä toinen sanoi/ tai jotain siitä seurannutta ajatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä jätän joskus vastaamatta kysymyksiin tai kommentoimatta keskustelun aloitusta. En tiedä yhtään miksi. Jotenkin jää omaan ajatukseen kiinni/ajatukset harhailee/olen omassa maailmassani.
Kuulen usein, että "no mähän sanoin sulle", mutten muista.
Olen myös kusipää, mutta en tiedä liittyykö nämä ihan siihen. 'Tipun' ajatuksiini tai jään miettimään mitä toinen sanoi/ tai jotain siitä seurannutta ajatusta.
Hienoa et tiedostat itsesi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on tosi tavallista tietyllä sukupolvella. 1940-luvulla syntynyt äitini ihan samanlainen. Itse ajattelen, että on kyse vaan siitä että on ollut aika vaikea elämä ja jo lapsuudessa monella tapaa henkisesti vaurioitunut. Nyt kun itsekin olen jo viisikymppinen, tunnen lähinnä myötätuntoa äitiäni kohtaan, ja suhtaudun hymyillen hänen juttuihinsa.
Tämä! Lukekaa tuo ylläoleva ja ottakaa muutkin opiksi!
Vanhemmat sukupolvet ovat eläneet usein eri tavoin vaikean lapsuuden ja koko elämän. Minutkin on remmipiiskattu lannistuneeksi. Mitään tunteiden sanoittamista ei ollut, eikä hellyyden osoituksia. Omia lapsia olen sentään sylitellyt ja kehunut. Oma psyyke on kumminkin vaurioitunut ja nyt vanhemmiten vasta ymmärrän miten pahasti. Tuntuu kauhealta, jos nuoret pullasorsat nokkivat traumaperäistä olemistani selän takana.
N68
Se, että itsellä on traumoja, ei käy syyksi käyttäytyä huonosti muita kohtaan. Varsinkaan, jos ongelman tiedostaa, mutta ei tee mitään korjatakseen asian. T: myös hirveä lapsuus, mutta silti omaan käytöstavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä jätän joskus vastaamatta kysymyksiin tai kommentoimatta keskustelun aloitusta. En tiedä yhtään miksi. Jotenkin jää omaan ajatukseen kiinni/ajatukset harhailee/olen omassa maailmassani.
Kuulen usein, että "no mähän sanoin sulle", mutten muista.
Olen myös kusipää, mutta en tiedä liittyykö nämä ihan siihen. 'Tipun' ajatuksiini tai jään miettimään mitä toinen sanoi/ tai jotain siitä seurannutta ajatusta.
Hienoa et tiedostat itsesi!
Mitäpä se auttaa, kun ei hän halua kehittää itseään.
Vierailija kirjoitti:
Mä jätän joskus vastaamatta kysymyksiin tai kommentoimatta keskustelun aloitusta. En tiedä yhtään miksi. Jotenkin jää omaan ajatukseen kiinni/ajatukset harhailee/olen omassa maailmassani.
Kuulen usein, että "no mähän sanoin sulle", mutten muista.
Olen myös kusipää, mutta en tiedä liittyykö nämä ihan siihen. 'Tipun' ajatuksiini tai jään miettimään mitä toinen sanoi/ tai jotain siitä seurannutta ajatusta.
Kyllä se siitä kusipäusyydestä sinänsä johtuu, ettet voi ilmaista olevasi väärässä, miettiväsi ihan muuta, yritä edes kunnioittaa vastapuolta, yritä keskittyä jne. Ja epäilen, että tuo toisen sanomisen miettiminenkin tapahtuu muusta kuin empatiasta käsin. Mietit, miksi hän sanoo jotain, yrittääkö hän manipuloida sinua tai miten sanottu auttaa sinua manipuloimaan häntä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan omalta äidiltäni. Hänen tapauksessaan vielä avoimen aggressiivinen ja mitätöivä kasvatustyyli. Täydellinen sosiaalisen silmän ja käytöstapojen puute, esim. karonkassa hymisteli hiljaa typerä hymy naamallaan ja imeytyi jonnekin vessasyvennyksen seinänvierukseen seisomaan viittoen minuakin sinne kun muut osallistujat normaalisti esitteli ja kätteli toisiaan.
Kerran suuttui minulle kun rautakaupassa nostin hänen lannoitesäkkinsä ostoskärryjen alaosasta kassalle skannattavaksi ja jälkikäteen hän sitten sätti minua pitkään että etkö nyt tajua miten kallista kaikki on ja hän "ottaa noin takaisin" kun "kantaa jo tarpeeksi rahaa" sinne kauppaan. Ööö eli varastaa kaupasta eikä edes tajua tekevänsä väärin ja sitten sättii 18-vuotiasta tytärtään tyhmäksi?
Kotona ei ikinä syönyt samaan ruoka-aikaan vaan aina hoki että syö sitten myöhemmin pieneltä lautaselta tms. tuubaa. Siis vaikka jos toin poikaystävän kotiin, sitten söisimme siinä kahdestaan vaikka ruokaa oli kaikille, ja äitini joko liukenisi paikalta tai seisoisi ruokapöydän vieressä syömättä tai jostain pikkulautaselta närppien.
Jne jne jne. Esimerkkejä löytyisi vaikka kuinka.
Vuosia mietin pääni puhki mikä aiheuttaa tuollaista käytöstä, ja sitten tajusin että olemme sen verran erilaisia ihmisiä että turha pysyä väleissä. Luulin itsekin pitkään olevani autisti kun kotoamuuttaneena sain opetella kaiken normaalin sosiaalisen interaktion suunnilleen nollasta. Ajan myötä tajusin etten lapsena ole edes nähnyt normaalisti käyttäytyviä aikuisia niin eikö ihmekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on sinun kokemuksesi.
Juhlista on aika usein tarkoitus lähteä pois kahvin ja kakun jälkeen (oletus: söitte jo ruuat, isoista juhlista kun on kyse). Juhlien järjestäjänä mikään ei ole niin ikävää kuin porukka, joka ei ymmärrä, että juhlapaikan vuokra-aika on päättymässä ja vielä pitäisi ehtiä siivoamaankin.
Jos sinä puhut äidillesi jonnijoutavia, niin miksi puheeseesi pitää reagoida? Kun selkeästi suutut, jos kanssasi on eri mieltä asioista, niin eikö silloin ole loogista, että äitisi ei reagoi sanomisiisi, koska jos jotain sanoo, niin puhuu päällesi tai inttää omiaan. Kun on hiljaa, ei kelpaa sekään?
Yksityiset asiat ovat sellaisia, joita ei kerrota muille. Ei edes äidille. Jos niistä on tarvetta puhua, mene vaitiolovelvollisen henkilön puheille.
Olet nyt jakamassa meille äitisi yksityisiä asioita. Tuntuuko hyvältä?
Kuulostat veemäiseltä. Tuntuuko hyvältä? Nuo äidin huonon käytöksen kuvaukset olisivat äidin yksityisasioita, jos tietäisimme äidin nimen tai pystyisimme tunnistamaan hänet aloituksesta. Aloitus on niin yleisellä tasolla, että sen perusteella ei voi äitiä sen paremmin kuin ap:takaan tunnistaa.
Juuri näin! Lisäksi kuvaus sopii aika isoon joukkoon juuri 40-50-luvulla syntyneistä äideistä, joka on suuri ikäluokka.
Tämä jonninjoutavuuksista syyttäjä on kirjoituksestaan päätellen juuri heitä, teksti on ihan sanavalintoja myöten kuin oman vastaavalla tavalla luonnehäiriöisen äitini suusta.
minulla on ADD ja se ei tee minusta kykenemätöntä hyvään käytökseen
tiedän kyllä että eräs epävakaa sukalainen käyttää ADD:ta tekosyynä raivokohtauksille ja yleiselle ilkeydelle