Lue keskustelun säännöt.
Lapseni ei tunnu hahmottavan, että hän ei ikuisesti asu mun kanssa
31.08.2025 |
Ikää 18 eikä minkäänlaista viittausta itsenäistymisestä. Äiti vie, hakee, hoitaa, huolehtii ja järjestää. (Ja alkaa olla aika loppu)
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi pitäisi heti heittää pihalle, kun nuori täyttää 18v? Toki asioita pitää vähitellen oppia tekemään, mutta kuten moni on sanonut niin irtiotto voi tapahtua hyvinkin nopeasti.
Aikoinaan aloin itse liikkumaan kodin ulkopuolella 14-vuotiaasta lähtien ja kun huomasin ettei vanhempiani paljoa kiinnostanut niin liikuin ties missä. Vanhempani eivät kannustaneet mihinkään eivätkä ohjanneet, mutta tekivät selväksi ettei takaisin ole tulemista, kun olen lähtenyt. Muutin heti kun täytin 18 parinsadan kilometrin päähän silloisen poikaystävän luokse, koska en osannut hankkia asuntoa eikä minulla ollut rahaakaan. Lopputuloksena oli 15 vuotta kestänyt väkivaltainen parisuhde, josta erosin lasten ollessa kouluikäisiä. Lopulta kävi hyvin, mutta jos kotoa olisi edes vähän tuettu en olisi ensinnäkään päätynyt väkivaltaiseen suhteeseen tai olisin eronnut lasten isästä paljon aikaisemmin, jos joku olisi auttanut.
Omat lapsen
En ole heittämässä pihalle, ei tässä siitä ole kyse. Minusta vaan on erikoista, että hän suunnittelee esim. omakotitalon ostamista äidin kanssa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään muuttaisi minnekään, jos saisi ilmaiseksi asua ja syötyä, kuski olisi aina paikalla ja puhtaat vaatteet saa kaapista! Sun tehtävä EI ole paapoa lasta, vaan VALMISTAA itsenäiseen elämään!
Ei yleensä mene noin. Yleensä lapsi itse haluaa omilleen, vaikka kotona saisi palvelua.
Halusi ainakin ennen. Entä nyt, kun kaverivanhemmuus on muotia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään muuttaisi minnekään, jos saisi ilmaiseksi asua ja syötyä, kuski olisi aina paikalla ja puhtaat vaatteet saa kaapista! Sun tehtävä EI ole paapoa lasta, vaan VALMISTAA itsenäiseen elämään!
Ei yleensä mene noin. Yleensä lapsi itse haluaa omilleen, vaikka kotona saisi palvelua.
Halusi ainakin ennen. Entä nyt, kun kaverivanhemmuus on muotia?
Niinpä. On se kauheaa, kun vanhemmat ei nykyään ole ylhäältäpäin määräilijöitä vaan kohtelevat lapsiaan kuin ihmisiä!
Mikä saa nykynaiset syyttämään aina jotain muuta tahoa kuin itseään?
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän sama ilmoö. Poika 21, ylioppilas, vielä 2 vuotta. Mutta, meillä iso omakotitalo, ahtautta ei saa millään. Tykää meidän kanssa matkustaa ja isä kuskaa milloin mihinkään. Hän on selline stressava luonteltaan uusissa tilanteissä. Tekee kyllä kotitöitä jnp, mutta sano itsekin että ei ole valmis itsenäistymään ja tulevaisuus pelottaa. Kai se sitten tulee, kun menee töihin loppujen lopuksi. Kieltämättä mekin meitimme asiaa vähän väliä että olemmekö tehneet elämäänsä liian mukavaksi...
Mun poika samanikäinen ja ei ole valmis muuttamaan. Mitä vanhempana muuttaa niin sitä parempi turvallisuuden tunne. Meillä saa asua pojat ja ei ne ikuisesti tänne meille jää. Kummalakin hyvät säästöt. Monet vaan kadehtii kun köynä ja velkaisena asuvat nuorena. Itse en välitä muiden sanomisista. Muutenkaan mulla ei ole oikeutta puhua heidän asioistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillinen tiedostamattaan monin eri tavoin itseensä lasta sitova äiti. jolla on kohta mt tapaus anorektikko tai ylilihava avuton aikuinen kontollaan. Tarvitset psykiatria sinä äiti siis ja pian.
18-vuotias on vielä hieman teini. Ehdit kyllä opettaa hänet itsenäiseksi. Sano suoraan, että nyt on aika opetella ja miettikää järjestys, missä alkaa itse hoitaa asiansa. Joku tavoite, että milloin on valmis muuttamaan omilleen.
Toisaalta kiva jos olet pitänyt hänestä hyvää huolta. Sanon tämän ihmisenä, jonka piti ottaa liikaa vastuuta liian nuorena. Ei se tehnyt minusta pärjäävää, vaan aiheutti traumoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhien vanhempien lapset muuttaa nuorina ja se katkeruus paistaa täälläkin. Toisilla 40 kiloa opintolainaa ja toisella samanverran säästössä.
Kaikista pahinta mitä voi tehdä on ensin passata täysihoidolla ja sitten potkia pihalle kylmään maailmaan. En näe kuitenkaan yhtään pahan sitä että lapsi haluaa asua äitinsä kanssa, sehän kertoo hyvistä väleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on sama juttu. Sillä ei ole edes kavereita mistä ottaa mallia. Nyt viime päivinä on sitten tullut jotain merkkejä, että alkaisi olla valmis. Olen myös lopettanut suurimmalta osin avustamisen.
Vierailija kirjoitti:
Köyhien vanhempien lapset muuttaa nuorina ja se katkeruus paistaa täälläkin. Toisilla 40 kiloa opintolainaa ja toisella samanverran säästössä.
Onko se sinusta isokin ihme? Mitä mielihyvää tuo sinussa tuotti? Mitä se kertoo luonteestasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule äiti sinä et tässä nyt ole tajunnut hahmottaa omaa osuuttasi äitinä ja vanhempana ollenkaan ellei tuo siirtymä suju ongelmitta. Katselehan peiliin todellakin. Ota asiantuntija kertomaan missä menee pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään muuttaisi minnekään, jos saisi ilmaiseksi asua ja syötyä, kuski olisi aina paikalla ja puhtaat vaatteet saa kaapista! Sun tehtävä EI ole paapoa lasta, vaan VALMISTAA itsenäiseen elämään!
Ei yleensä mene noin. Yleensä lapsi itse haluaa omilleen, vaikka kotona saisi palvelua.
Kun vanhempi ei anna lapsen itsenäistyä ja katkaista napanuoraa (tämä alkaa jo taaperosta), lapsella on suurempi velvollisuus pysyä äitinsä lapsena kuin kasvaa, vaikka joskus kävisikin mielessä ajatus irtiotosta. Ja vanhempi on vielä naamioinut sen hyvien tekojen eikä suoran kontrollin taakse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikista pahinta mitä voi tehdä on ensin passata täysihoidolla ja sitten potkia pihalle kylmään maailmaan. En näe kuitenkaan yhtään pahan sitä että lapsi haluaa asua äitinsä kanssa, sehän kertoo hyvistä väleistä.
Ei kerro. Se kertoo vääristyneestä dynamiikasta. Äiti kuoli niin pääsin terapiaan viimeistelemään kasvuani. On täysi karhunpalvelus antaa lapsen olla liian läheinen, jos muka itse on siitä huolissaan.
Onhan näitä lapsia, jotka kokevat osansa olevan elää vanhempansa elämän sivuhenkilönä sen sijaan, että eläisi omaa elämäänsä. Toinen on se, että lapsi voi kokea, ettei vanhempi pärjää ilman tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista pahinta mitä voi tehdä on ensin passata täysihoidolla ja sitten potkia pihalle kylmään maailmaan. En näe kuitenkaan yhtään pahan sitä että lapsi haluaa asua äitinsä kanssa, sehän kertoo hyvistä väleistä.
Ei kerro. Se kertoo vääristyneestä dynamiikasta. Äiti kuoli niin pääsin terapiaan viimeistelemään kasvuani. On täysi karhunpalvelus antaa lapsen olla liian läheinen, jos muka itse on siitä huolissaan.
Onhan näitä lapsia, jotka kokevat osansa olevan elää vanhempansa elämän sivuhenkilönä sen sijaan, että eläisi omaa elämäänsä. Toinen on se, että lapsi voi kokea, ettei vanhempi pärjää ilman tätä.
No ei kaikki kerro aina jostain paskasta. Teillä on ollut noin, joillain muilla voi olla aidosti hyvät välit. Itsenäistyä voi myös ilman suurta repäisyä, jopa samassa talossa asuen, hyvissä väleissä.
Vierailija kirjoitti:
Olisit antanut lapsen alkaa pikkuhiljaa itsenäistyä jo yläasteella.
Kyllä ala-astelainenkin osaa jo voileipänsä tehdä.
Mä oon jo lukion aikana alkanut puhua asioita siihen sävyyn, että sitten kun koulu loppuu ja muutat .. jne. Samalla olen vähentänyt "palveluita". Jos haluaa harrastuksiin niin menee julkisilla tai kaverin kyydillä. Toki voin joskus viedä, mutta en säännöllisesti.
Esikoinen meni lukion jälkeen armeijaan niin se hoiti lopun itsenäistymisen. Kuopus on kohta muuttamassa, on 19v tyttö.
Yhdessä katsottu miten haetaan opintukea ja muut tällaiset asiat ja olen auttanut alkuun järkkäämällä huonekaluja/takuuvuokran jne. Silleen pyrkinyt tukemaan itsenäiseen elämään.
Ap, suosittelen katsomaan tämän animaation ajatuksella. Ja vaikka lukea kommenttiketjua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi pitäisi heti heittää pihalle, kun nuori täyttää 18v? Toki asioita pitää vähitellen oppia tekemään, mutta kuten moni on sanonut niin irtiotto voi tapahtua hyvinkin nopeasti.
Aikoinaan aloin itse liikkumaan kodin ulkopuolella 14-vuotiaasta lähtien ja kun huomasin ettei vanhempiani paljoa kiinnostanut niin liikuin ties missä. Vanhempani eivät kannustaneet mihinkään eivätkä ohjanneet, mutta tekivät selväksi ettei takaisin ole tulemista, kun olen lähtenyt. Muutin heti kun täytin 18 parinsadan kilometrin päähän silloisen poikaystävän luokse, koska en osannut hankkia asuntoa eikä minulla ollut rahaakaan. Lopputuloksena oli 15 vuotta kestänyt väkivaltainen parisuhde, josta erosin lasten ollessa kouluikäisiä. Lopulta kävi hyvin, mutta jos kotoa olisi edes vähän tuettu en olisi ensinnäkään päätynyt väkivaltaiseen suhteeseen tai olisin eronnut lasten isästä paljon aikaise
"En ole heittämässä pihalle, ei tässä siitä ole kyse. Minusta vaan on erikoista, että hän suunnittelee esim. omakotitalon ostamista äidin kanssa.
Ap"
No, mikäpä, jos teettekin niin - hankitte vaikka paritalon. Jos ei ole muita lapsia, olisi varmaan kannaltasi käytännöllistä jossain vaiheessa.
Mutta sitä ennen, nuori opiskelee ammatin, menee töihin ja tienaa ne talorahansa. Palaatte sitten asiaan kun se on oikeasti ajankohtainen.
Hahaa niinhän sinä luulet.
t.tuleva komeroituva lapsesi