Puolet naisista on kokenut väkivaltaa. Millaista sinä olet kokenut ja kenen taholta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan naiset miesvihoissaan tarinoita keksii mutta kun ne tarinat pitäisi todistaa todeksi niin tulee ongelmia kuinka ei voida todistaa ja pitää uskoa pelkkää puhetta. Tarina on vain tarina kunnes sen pystyy todistamaan todeksi ja naiset ei koskaan halua/suostu todistamaan mitään ja vaatii että se pelkkä naisen puhe pitää olla riittävä todiste miestä vastaan ja kaikki naiset uskoo tämä  tarinan kun kaikki naiset jollain tasolla miehiä vohaa joka takaa sen että naiset ei ole koskaan rehellisiä nainen vastaan mies tilanteessa

Tiedätkö yhtään kuinka vaikeaa tällainen todistaminen on? Tilanne pitää käytännössä olla päällä ja poliisien tulla paikalle, jotta voi todistaa tekijän. Lisäksi jos on lapsia, on aina riski, että itseltäkin on huoltajuus vaarassa. Naisen asema on todella heikko väkivaltaisessa suhteessa ja pelkkä väkivallan uhka on aivan kamala henkinen taak

Mulla ainakin poliisi pari kertaa vaan naureskeli "rakastavaisten riidoille" ja käski mennä nukkumaan eikä niitä ilmoituksia edes kirjattu.

Nyt kun näitä luen niin tajusin että mieheni on väkivaltainen. Ollaan oltu 20 v yhdessä. Päivittäin potkii mua nilkkoihin, polvitaipeisiin tai lyö täydellä kauppakassilla naamaan jos istun silittämässä lemmikkejä lattialla kun hän tulee kaupasta. Hän myöskin aliarvioi mua: et sinä siihen pysty, et osaa, et tajua.  

Lapsena isompi lapsi (poika) käytti seksuaalisesti hyväksi, isä käytti lievää väkivaltaa, nuorena on ahdisteltu fyysisesti (myös kourien) ja "kaveri"poika uhkasi tappaa, kun en ollut hänestä seurustelumielessä kiinnostunut, aikuisena kaksi seksuaalista hyväksikäyttöä, toinen näistä oli terveydenhuollon ammattilainen, aviomies käytti lievää väkivaltaa, kun olin raskaana ja pian synnytyksen jälkeen (hänestä tuli pian ex). Ei tässä varmaan edes ole kaikki, kun mieli on aika hyvä blokkaamaan näitä, jotta hyvä minäkuva säilyisi edes jotenkin. Olen akateeminen nelikymppinen nykyisin. Nämä ovat kaikki olleet ihan kantasuomalaisia. Sekin seiska-kasikymppinen, joka halusi ostaa minulta seksiä, kun kävelin kadulla tavallisena päivänä. En tiedä, miksi hän ajatteli, että olisin prostituoitu. 

"Anteeksi, mutta.mä inhoan tätä kaksintaistelua. Mikä kumma siinä on, ettei voida myöntää, että yhtä lailla miehet pelkäävät väkivaltaa. Minä näin lapsuudessa kuinka äitini miehet eivät uskaltaneet tehdä tai sanoa mitään. Pelkäsivät suututtavansa äitini, jonka väkivalta oli todella raadollista. Hän esim kaapeli kaappeja miesten ja meidän lapsien päälle. 

Väkivaltaisia ihmisiä on molemmissa sukupuolisia ja molemmissa sukupuolissa on myös niitä, jotka projisoivat omat väkivaltaiset piirteet toiseen ja syyttää siitä toista. Ei nämä ole sukupuoleen sidottuja asioita! Inhottavaa toki on se, ettei koskaan voi heti tietää onko toinen uhri vai aidosti tekijä vai onko suhde molemminpuolisesti myös fyysisesti väkivaltainen. Nämä eivät selviä kuin aidosti kuuntelemalla!"

Vastasin henkilölle, joka pyysi naisia todistamaan väitteensä. Kerroin asian naisnäkökulmasta ja omasta kokemuksestani. Minä en millään muotoa hyväksy myöskään naisten tekemää väkivaltaa. Yhtälailla sen todistaminen on vaikeaa. Se on vaikeaa kaikille ja siksi suurinta osaa väkivaltateoista ei ilmoiteta tai rekisteröidä mihinkään. 

Sinä myös loukkasit minua kirjoituksellasi. Kirjoituksesi tavallaan pistää naisen syylliseksi kaikkeen: nainen projisoi tai nainen hakkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan naiset miesvihoissaan tarinoita keksii mutta kun ne tarinat pitäisi todistaa todeksi niin tulee ongelmia kuinka ei voida todistaa ja pitää uskoa pelkkää puhetta. Tarina on vain tarina kunnes sen pystyy todistamaan todeksi ja naiset ei koskaan halua/suostu todistamaan mitään ja vaatii että se pelkkä naisen puhe pitää olla riittävä todiste miestä vastaan ja kaikki naiset uskoo tämä  tarinan kun kaikki naiset jollain tasolla miehiä vohaa joka takaa sen että naiset ei ole koskaan rehellisiä nainen vastaan mies tilanteessa

Mietipä jos sinun kodissasi asuisi sinua noin parisenkymmentä senttiä pidempi ja ehkä parikymmentä kiloa painavampi henkilö, joka olisi aiemmin käynyt päällesi, kuvittele ensin millaista se olisi. Kuvittele sitten, pelkäisitkö, jos tämä sinua selkeästi suurempi ja vahvempi henkilö uhkailisi sinua

Tässä unohtuu vielä se, että vaikka mies olisi samankokoinen kuin nainen, hän on naista vahvempi. Naista paljon isokokoisempi mies puolestaan on naista todella paljon vahvempi ja täten uhka,

Äiti hakkasi lapsuuden ajan ja lievensi henkiseen väkivaltaan murrosiän kynnyksellä. 

Peruskoulun aikana kiusattiin, eli lyötiin, potkittiin, syljettiin ja haukuttiin poikien toimesta, mikä kuitattiin jo aiemmin täällä mainitulla rakkaudesta se hevonenkin potkii -fraasilla.

Ensimmäinen avomies käytti henkistä väkivaltaa, piti kiinni, heitti tavaroitani roskiin sekä esti usein minulta pääsyn kotiini ottamalla avaimen pois lähtiessäni ulos. Toinen käytti myös henkistä väkivaltaa, heitteli tavaroita ja kävi lisäksi kerran päälle (syytti minun olevan väkivaltainen kun purin häntä, että saisin happea hänen maatessaan päälläni) sekä lukitsi minut kerran parvekkeelle, lopetin suhteen sen jälkeen. Taloudellinen väkivalta oli myös mukana.

 

Aviomiehessä alkoi naimisiinmenon ja odotusajan aikana ilmetä henkisen väkivallan merkkejä, mm. vähättelyä, mykkäkoulua ja kontrollointia, seksiin painostaminen alkoi heti synnytyksen jälkeen vaikka tiesi vallan hyvin paikkojen olevan aivan hajalla. Annoin periksi, eikä uskonut, että se todellakin sattui. Tästäkin tyypistä tuli ex, joskin vasta muutama vuosi myöhemmin. 

Kun perinteinen tilanne on se, että ennen minkään sortin väkivaltaisuuksia sitä edeltää jonkinlainen riita, suunsoittoa jne. Niin mistä syystä mun pitäisi jotenkin olla enemmän tuohtunut, jos nainen saa siinä selkäänsä kuin että toinen mies saa?

Ja pointti ei ole se, että naisten kohtaamaa väkivaltaa ei pidä tuomita, vaan että miksi siihen pitäisi reagoida korostetusti? 

Lapsena on ollut vanhempien toimesta jotain ruumiillista kuritusta.

Kylän isommat pojat kävivät joskus ( omasta mielestään ehkä vitsillä) päälle. Veivät esim vessaan ja uhkasivat laittaa pään vessanpönttöön, repivät hiuksista, kamppasivat kumoon tai antoivat lumipesuja. 

Pahin oli kuitenkin ex- mies, joka löi naamaan, kuristi, repi hiuksista lattioita pitkin ja muutenkin retuutti sekä uhkasi tappaa.

Valtaosa vastaajosyta kokenut väkivaltaa ensin äitinsä ja siskonsa taholta ja ehkä kerrran jonkun miehenkin. Miehistä 100 & kokenut väkivaltaa ainakin 100 kertaa niin naisen kuin miehenkin taholta. Nainen eruoikeutetussa asemassa ja silkkihansikkain kohdeltu!

Seksuaaliväkivaltaa teininä ulkopuoliselta. Nyt lähes nelikymppisenä uudestaan. Lähisuhteessa. Luulin olevani jo turvassa. 

Ekoilla luokilla kovispojat hyokkaili koulun jalkeen. Kympintytto teroitti lyijykynaa paahani. Romaanitytot hyokkas polulla. Somalipoika ahdisteli liikkatunnilla.

Entinen katsoi pornoa ja alkoi puhua kidnappauksesta ja kayttaytymaan oudosti. Tuli tunne, etta loydyn jostain metikosta palasina.

Aviomies.

Naapurin poika puristi perseestä ala-asteen diskossa. Ja vain virnuili!

Olin ykkösluokalla. Hän 5- tai 6-luokalla.

Eka poikaystävä 90-luvulla oli henkisesti ja fyysisesti hyvin väkivaltainen. Nuorena parikymppisenä aikuisena en osannut toimia oikein ja jäin parisuhteeseen neljäksi vuodeksi. Hirveitä muistoja.

Väkisin on tehty asioita kun olin 20v. Ihan selvinpäin oltiin molemmat, mutta tyyppi uhkasi henkeäni jos vastustan.

Väki_valtaiseen suhteeseeseen ajauduin, kun oltiin vuoden seurusteltu ja kaikki oli ihanaa. Muutettiin yhteen ja viikon jälkeen se alkoi. Yhteenmuutossa olin menettänyt suurimman osan tavaroistani joten ei siitä noin vaan lähdetty. Lopulta onnistuin eroamaan, mutta vainoaminen jatkui 8 vuotta.

Kyseisellä miehellä on ollut niin paljon naisia ja asunutkin monen kanssa, että sen vuoksi niin moni nainen kokee tuollaista. Tekijä ehtii elämänsä aikana pa-hoin-pi-dellä jopa kymmeniä naisia. Yksi ihminen.

Teinipoikana henkistä väkivaltaa ja nöyryytystä teinityttöjen osalta koko koulun oppilaiden edessä kömpelöiden iskuyritysten jälkeen. 

Tämähän on "mielenkiintoinen" ketju, fab fab fab fabati fab. M33

Isä hakkasi kun olin pieni, oli ilmeisesti pulaa muista kasvatuskeinoista. Ollessani teini koulukaveri hyökkäsi yhtäkkiä kadulla kimppuun ja alkoi lyödä.

Niin paljon, etten viitsi edes kertoa. En jaksa. 

Vierailija kirjoitti:

Kun perinteinen tilanne on se, että ennen minkään sortin väkivaltaisuuksia sitä edeltää jonkinlainen riita, suunsoittoa jne. Niin mistä syystä mun pitäisi jotenkin olla enemmän tuohtunut, jos nainen saa siinä selkäänsä kuin että toinen mies saa?

Ja pointti ei ole se, että naisten kohtaamaa väkivaltaa ei pidä tuomita, vaan että miksi siihen pitäisi reagoida korostetusti? 

Perinteinen tilanne on se että mies kärsii sairaasta mustasukkaisuudesta. Sanot pihalla naapurissa asuvalle miehelle moi ja saat siitä syystä kotona nyrkistä. Tai kerrot että haluat erota ja seuraavaksi olet ruumispussissa. 

Vierailija kirjoitti:

Valtaosa vastaajosyta kokenut väkivaltaa ensin äitinsä ja siskonsa taholta ja ehkä kerrran jonkun miehenkin. Miehistä 100 & kokenut väkivaltaa ainakin 100 kertaa niin naisen kuin miehenkin taholta. Nainen eruoikeutetussa asemassa ja silkkihansikkain kohdeltu!

Mun kohdalla se oli veli.