Millä voisin korvata sen ettei ole ketään kelle puhua?

Kotona seinille puhuminen ja sitten omien ajatusten kirjoittaminen paperille tai tietokoneelle

Mullakin on puhumattomia päiviä. Koirista tykkään, joskus kysyn sellaisen ulkoiluttajalta että saako silittää. Joskus syntyy siinä samalla pieni keskustelu, usein aika lyhyt ja sinällään yhdentekevä, tyyliin säästä puhumista. Mutta koska muitakaan keskusteluja ei pahemmin ole, niin tollasetkin nousee aika arvokkaiksi. Ja pysyy vähän tuntuma yllä. Että miten keskustellaan.

Minä puhun koirilleni paljon, mutten silti osaa enää keskustella ihmisten kanssa. Mulla on kyllä kumppani, mutta häntä ei kiinnosta mun juttuja kuunnella, joten puhun hänelle nykyään enää vain pakolliset, arjen pyörittämiseen liittyvät asiat. 

Mua ahdistaa paljon olla ihmisten kanssa tekemisissä, koska joudun koko ajan vahtimaan itseäni, etten sanoisi mitään tyhmää ja muistuttamaan itseäni, että ihmisten asioista pitää esittää olevansa kiinnostunut, vaikka he eivät kysyisi minulta mitään minun asioistani. 

Ilmoittaudu vaikka jollekin kansanopiston tms kurssille. Väkisinkin siellä tulee ainakin jonkinverran puhuttua. Tai ryhdy opeskelemaan uutta kieltä.

Tervetuloa Mitä Sinulle tänään kuuluu? ketjuun. Siellä on vilkasta kuulumisten kerrontaa päivittäin, voit kertoa sen verran kuin haluat.

Vierailija kirjoitti:

Minä puhun koirilleni paljon, mutten silti osaa enää keskustella ihmisten kanssa. Mulla on kyllä kumppani, mutta häntä ei kiinnosta mun juttuja kuunnella, joten puhun hänelle nykyään enää vain pakolliset, arjen pyörittämiseen liittyvät asiat. 

Mua ahdistaa paljon olla ihmisten kanssa tekemisissä, koska joudun koko ajan vahtimaan itseäni, etten sanoisi mitään tyhmää ja muistuttamaan itseäni, että ihmisten asioista pitää esittää olevansa kiinnostunut, vaikka he eivät kysyisi minulta mitään minun asioistani. 

Mulla on täysin sama juttu. Yleensä esitän kaikenlisäksi järkyttävän ylipirteää ja iloista, vaikka oikeasti olen surullinen, masentunut, väsynyt ja onneton.

Itse kirjoittelen tänne mitta ei se ole sen takia että kaipaisin sen sijaan puhumista jonkun kanssa. Tai miksei joskus vähän enemmänkin voisi olla keskustelu kumppaneita,  kun ei tuo mieskään osaa aina keskustella rakentavasti. 

 

Ei sitä voi millään korvata 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut täällä joskus kertoi että kun tekee meikkiä tai kokkaa niin leikkii että häntä kuvataan ja kertoo siinä miten se asia tehdään "katsojille". Sitähän voi tehdä missä asiassa hyvänsä. Mä puhun itsekseni aika paljon, suunnittelen ääneen asioita ja jostain syystä käyn läpi vaikka edellisenä päivänä käymää keskustelua? Ja vielä pahempi kun suunnittelen mitä sanon (en kuitenkaan sano) tai mitä olisi pitänyt sanoa (vielä turhempaa). Juttua riittää eli sekopää täälläkin.

Joo, vähän tuollaista tulee tehtyä minunkin tai siis ohjeistan / neuvon itseäni ihan ääneen tosi tyhmältä kuulostavalta tavalla eli sitten tämä menee tähän ja sitten tuo menee näin jne. Etenkin siis kun neulon / virkkaan ja useinkin myös lasken silmukoita ääneen. Juttelen myös kukille.. Tutulta kuulostaa myös tuo jossittelu että käy jonkun joutavan tyhjänpäiväisen sananvaihdon (esim kaupan kassan kanssa) uudelleen läpi paremmilla vuorosanoilla ja lupaa itselleen että seuraavalla kerralla olen sitten vähemmän outo ja nolo.

Ehkä pitäisi tosiaan alkaa lukemaan ääneen. Senkin olen jo huomannut että jos oikein saa kunnon puheripulin (yksikseen siis) niin seuraavana päivänä sattuu kieleen, kaulaan, leukaan ja ääni on ihan outo eli varmaan siitä voi olla oikeasti jotain haittaakin jos on vaan mykkänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä puhun koirilleni paljon, mutten silti osaa enää keskustella ihmisten kanssa. Mulla on kyllä kumppani, mutta häntä ei kiinnosta mun juttuja kuunnella, joten puhun hänelle nykyään enää vain pakolliset, arjen pyörittämiseen liittyvät asiat. 

Mua ahdistaa paljon olla ihmisten kanssa tekemisissä, koska joudun koko ajan vahtimaan itseäni, etten sanoisi mitään tyhmää ja muistuttamaan itseäni, että ihmisten asioista pitää esittää olevansa kiinnostunut, vaikka he eivät kysyisi minulta mitään minun asioistani. 

Mulla on täysin sama juttu. Yleensä esitän kaikenlisäksi järkyttävän ylipirteää ja iloista, vaikka oikeasti olen surullinen, masentunut, väsynyt ja onneton.

Mulla tulee kanssa tuollainen ihme rooli päälle jos jonkun kanssa saan puhua ja sitten se vielä jää päälle niin, että tuntuu kuin olisi saanut jonkun superboostin energiaa eli hetken aikaa on hirveän aikaansaava ja siivoaa kotiin tullessaan esim keittiön oikein kunnolla ja sitten olisi vielä virtaa jutella enemmänkin, mutta edelleenkään ei ole ketään kenen kanssa jutella. Sitten se yksinäisyys lävähtää kuin märkä rätti päin näköä eli mulle tuo pienikin jutustelu tuo sellaisen euforian että parempi olisi kun niitä hetkiä ei olisikaan. Sen jälkeen on tosi syvällä taas.

Ihmiset saa kokea typeriksi. Se on ihan ok. En kuitenkaan itse siltä pohjalta lähtisi ensimmäisenä hakemaan neuvoa vauva-foorumilta, että miten voin ylläpitää taitoa jutella. Ehkä joku facebook-ryhmä yms. kävisi enemmän järkeen, mutta kaikista paikoista tämä foorumi vaikuttaa erikoiselta. Varsinkin jos kokee ihmiset typeriksi.

Vierailija kirjoitti:

Tekoälyllä

Tekoäly tap paa yhden puun, kun oikein haastavan haun tekee. Milloin aletaan puhumaan ,että tekoäly saastuttaa enemmän kuin liikenne. Haloo elokapina.