Lue keskustelun säännöt.
Olisinpa syntynyt 1950-luvulla
30.08.2025 |
Olisin ollut 1970-luvulla nuori aikuinen. Elämä olisi ollut paljon mukavampaa, yksinkertaisempaa ja helpompaa kuin nykyään.
Kommentit (175)
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olisin halunnut syntyä 1950-luvulla. Olisin halunnut olla nuori aikuinen kultaisella 70-luvulla.
Sinäkään et tiedä mistä puhut. Minä olen syntynyt 50-luvulla ja voin kertoa sinulle ettei 70-luvussa ollut mitään kultaista. Se oli hirveää aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olisin halunnut syntyä 1950-luvulla. Olisin halunnut olla nuori aikuinen kultaisella 70-luvulla.
Sinäkään et tiedä mistä puhut. Minä olen syntynyt 50-luvulla ja voin kertoa sinulle ettei 70-luvussa ollut mitään kultaista. Se oli hirveää aikaa.
70-luvulla oli kauniita lauluja ja kivoja elokuvia. Silloin parani myös yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo.
50-luvulla syntyneet pääsi työelämään ihan kansakoulupohjalta ja tienasivat omakotitalorahat, ostivat uusia autoja ja olivat suurten ikäluokkian kanssa varmaan Suomen historian hyväosaisimpia muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
50-luvulla syntyneet pääsi työelämään ihan kansakoulupohjalta ja tienasivat omakotitalorahat, ostivat uusia autoja ja olivat suurten ikäluokkian kanssa varmaan Suomen historian hyväosaisimpia muutenkin.
Toivoisin että olisin syntynyt 50-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Sinun nuoruudessasi ja aikuusuuden kynnyksellä lehdet julkaisivat juttuja, joissa mm. melkein nelikymppinen mies paneskelee 15-vuotiaan tytön kanssa (artikkelissa oli ihan värikuvia jutun tueksi) ja eläimeensekaantumisesta (taas ihan värikuvia toiminnasta). Tämä oli ihan laillista ja normaali silloin.
Tarkoitatko niitä juttuja Donnerista?
Jotain minä muistan, en kyllä eläimiin sekaantumisista.
Mitään laillista ja normaalia sellainen ei kyllä ollut.
Mutta 50-luvun lapsuus oli kyllä siitä mielenkiintoinen, että kaikenlaiset kylähullut sai elää ja olla ihan siinä omissa oloissaan ja kotonaan ja ihmisten parissa. Niitä ei kovin helposti kyörätty minnekään laitoksiin. Hyvä vai huono juttu, vaikea sanoa. Kaikkihan oli vielä tapauskohtaisia.
Minä asuin pienessä kirkonkylässä periaatteessa ihan maalaisoloissa, vaikka en maatalon lapsi ollutkaan. Lapsia oli niin paljon, että kavereita oli aina. Koirat ja kissat juoksi vapaina, lehmiä oli heti keskustan ulkopuolella joka niittylämpäreellä. Lähellä oli maalaistalo, jossa kukko kiekui aina aamulla. Niin tuttuja ääniä, kukon kiekumiset, lampaitten määkimiset ja lehmien ammumiset.
Isä oli tosiaan sotaveteraani, mutta ei sillä mitään traumoja ollut tai ei ainakaan tullut esille. Äitikin oli sotaveteraani, rintamalottana neljä vuotta. Oli mielenkiintoisia juttuja.
Kyllä minusta silloin ainakin minun lapsuuspitäjässäni oli turvallista. Kesäisin oltiin ulkona niin pitkään kuin valoa riitti, uimarannalla vietettiin koko päivä. Kai sitä kaikenlaista pahaakin tapahtui, niin kuin aina tapahtuu, on aikakausi mikä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olisin halunnut syntyä 1950-luvulla. Olisin halunnut olla nuori aikuinen kultaisella 70-luvulla.
Sinäkään et tiedä mistä puhut. Minä olen syntynyt 50-luvulla ja voin kertoa sinulle ettei 70-luvussa ollut mitään kultaista. Se oli hirveää aikaa.
70-luvulla oli kauniita lauluja ja kivoja elokuvia. Silloin parani myös yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo.
Kaikki riippuu aina siitä, millaisissa oloissa elit. Sillä sitä peilaa koko vuosikymmentä. Jollekin 70-luku oli ihanaa nuoruuden aikaa ja jollekin toiselle tavattoman synkkää.
Minä opiskelin 70-luvulla ja minulle se leimasi koko vuosikymmenen sellaiseksi huolettomaksi ja iloiseksi opiskelijoitten kultakaudeksi. Sain työpaikankin, kun oppilaitokseni rehtori suositteli minua virkaan, jota olin hakenut. Siitä kiitos hänelle ikuisesti, sain ihanan työpaikan!
Sittemmin elämä on kohdellut kaltoinkin, mutta ei se johdu muusta kuin omista huonoista valinnoista ja vääristä ihmissuhteista jne. Jokaisella vuosikymmenenllä on ollut omat hyvät ja huonot juttunsa.
Vierailija kirjoitti:
No joo, nuoruus 60-70-luvulla ois varmaan ollut aika jees!
Mutta kyllä mä tykkäsin siitä 2000-luvun maailmastakin ennen älypuhelinaikaa.
Tämä on totta. Suomi oli ihan ok maa normi ihmiselle vielä 2000-luvulla. Loppua kohden kyllä huononi sitte 2008 finanssi kriisin jälkeen kaikki on mennyt kokoajan huonompaan. T: m82
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipasit siis isää, joka oli sodan traumatisoima ja hakkasi sinua pienestäkin rikkeestä.
EI 50-57 SYNTYNEIDEN ISÄT MISSÄÄN SODASSA OLLUT. ( ellei ole joku Iranista) . Iso isät on voinut olla tai isoisoisät. Eikä kaikki ollut niistäkään koskaan.
No jos oli syntynyt esim. vuonna 1950 niin sen viimeisen, eli Lapin sodan päättymisestä oli kulunut vasta 5 vuotta! Ja nuorimmat sotaveteraanit olivat siinä 23-24 vuotiaita!
Eli laske siitä...
Remmiä perseeseen 1950-luvulla
Kansalaiskoulussa opetttelemassa lapion, sahan ja vasaran käyttöä 1960-luvulla
Koulutuksen mukaisissa tehtävissä 1970-luvulla, vapaalla vakosamettihousut jalassa, Marlboboro huulessa ja katsastamassa naistarjontaa torin ympärillä, kaverin Datsun 100 A:n kyydissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
50-luvulla syntyneet pääsi työelämään ihan kansakoulupohjalta ja tienasivat omakotitalorahat, ostivat uusia autoja ja olivat suurten ikäluokkian kanssa varmaan Suomen historian hyväosaisimpia muutenkin.
Jaa, en minä kyllä päässyt. Kyllä minun piti opiskella itselleni ammatti. Ilman sitä en olisi saanut työpaikkaani. Kävin lukion ja toisen asteen oppilaitoksen.
Omakotitalorahoja en tienannut, vaan otettiin miehen kanssa pankista lainaa. Työllämme ja tienesteillämme tietysti sen sitten maksoimme pois, mutta pikku hiljaa. Eli pankkia tarvittiin, ei muuten olisi onnistunut. Ostimme vanhan talon ja kymmeneen vuoteen emme tehneet siihen mitään remonttia, vaikka se oli 40-luvulla rakennettu ja alkuperäiskunnossa.
Uutta autoa en ole koskaan omistanut.
Ja siitä yhteiskunnallisesta hyväosaisuudestakaan ei vielä tiedä. Kun en ole elämääni vielä loppuun elänyt. Voihan vielä tulla vaikka sota, joka kurittaa meitä 50-luvulla syntyneitäkin.
Tiedän, että vielä 50-luvulla on ollut valtavaa köyhyyttäkin varsinkin pohjoisessa ja rajaseuduilla. Marttaliitto tai joku vastaava keräsi joululahjoja sikäläisille lapsille ja lehtikuvissa oli kyllä kamalan surkeita näkymiä. Muistan vieläkin kuvauksen yhdestä perheestä, jossa oli kymmenen lasta ja asuivat savupirtissä. Minun luokallanikin kansakoulussa alaluokilla oli yksi poika, joka oli tosi köyhästä paikasta, vieläkin näen luokkakuvasta hänen vaatetuksensa, aikuisen miehen vanhat housut jalassa ja paikkaa paikan päällä. Ei kaikille elämä vielä niin auvoista ollut, mutta parempaan päinhän koko ajan mentiin.
Rikkailla on mennyt aina hyvin, elivät sitten mitä aikaa tahansa. Köyhillä on mennyt aina huonosti, kaikkina aikoina. Niin nytkin. Täydellistä vakautta ei voi koskaan varmistaa, kaikki riippuu kaikesta. Se, mitä maailmalla tapahtuu, säteilee tänne omat juttunsa aina.
Vierailija kirjoitti:
Remmiä perseeseen 1950-luvulla
Kansalaiskoulussa opetttelemassa lapion, sahan ja vasaran käyttöä 1960-luvulla
Koulutuksen mukaisissa tehtävissä 1970-luvulla, vapaalla vakosamettihousut jalassa, Marlboboro huulessa ja katsastamassa naistarjontaa torin ympärillä, kaverin Datsun 100 A:n kyydissä.
No näin! Pojat oppi ainakin työn tekemisen jo varhain. Ja niitä vanhoja Datsuneita ja Escortteja rassatessaan oppivat autojen korjaamisenkin itse, siitä oli hyötyä myöhemmässä aikuiselämässäkin.
Suuret ikäluokat osaa tehdä itse ja tietää, mitä kova työ on. Heinä- ja perunapelloilla huhkiessaan aamusta iltaan tietää, miltä tuntuu mennä saunaan kaiken sen jälkeen. Ja sitten lauantai-iltana lavalle tangoa taituroimaan.
Katoavaa - tai paremminkin jo kokonaan kadonnutta - kansanperinnettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen syntynyt 56. Haluatko kysyä jotakin?
Missä kunnossa polvesi ja lonkkasi ovat? Onko tekoniveliä kun täytät sentään tänä vuonna 1969 vuotta.
Eri vastailee. Ei mulla ole polvissa ja lonkissa mitään vikaa, ja ilman tekoniveliä ja ilman mitään lääkitystä olen ja elän. Joten terve melkein 69-v. nainen täällä tyytyväisenä elelee. Entäpä sinä, ahistaako kun moisia asioita mietit.
Minulla sama. Olen synt. 1950 ja nyt 75 v. Eipä ole tarvinnut polviin ja niveliin mitään, ei lääkkeitä eikä leikkauksia. Isäni oli synt. 1926 ja äiti 1927. Molemmat elivät yli 90 vuotiaiksi.
Vierailija kirjoitti:
50-luvulla syntyneet pääsi työelämään ihan kansakoulupohjalta ja tienasivat omakotitalorahat, ostivat uusia autoja ja olivat suurten ikäluokkian kanssa varmaan Suomen historian hyväosaisimpia muutenkin.
Kappas vaan. Mikä joukko se sitten oli 1960 ja 1970 luvuilla kun Suomesta lähti lähes puoli miljoonaa nuorta ihmistä Ruotsiin töihin? Itsekin lähdin v. 1971 kun ekonomina ei vaan löytynyt kunnon työpaikkaa Suomessa tuolloin. Enkä tullut takaisin edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipasit siis isää, joka oli sodan traumatisoima ja hakkasi sinua pienestäkin rikkeestä.
EI 50-57 SYNTYNEIDEN ISÄT MISSÄÄN SODASSA OLLUT. ( ellei ole joku Iranista) . Iso isät on voinut olla tai isoisoisät. Eikä kaikki ollut niistäkään koskaan.
No jos oli syntynyt esim. vuonna 1950 niin sen viimeisen, eli Lapin sodan päättymisestä oli kulunut vasta 5 vuotta! Ja nuorimmat sotaveteraanit olivat siinä 23-24 vuotiaita!
Eli laske siitä...
SIIS MITÄ HÖPISET?
Olen syntynyt v. -51. Isä ja äiti oli molemmat sodassa. Veli syntyi vielä 60-luvun alussa ja siis hänenkin isä ja äiti oli olleet sodassa.
Noinko saamarin huonolla tolalla nykyaikuisten tietämys on?
Tiedättekö edes, minä vuosina sota käytiin?
Ja osaatteko laskea, edes laskimella????
Vanhin veljeni syntyi vuonna 1948. Isä oli silloin 28-vuotias, parhaassa lapsensaanti-iässä. Ja sodankäynyt mies. Äiti oli 25-vuotias ja hänkin oli ollut koko jatkosodan ajan muonituslottana rintamalla sitä ennen.
Kyllä on paukapäitä nuoria täällä. Pitäiskö jo todella sanoa, niin kuin ennen sanottiin, että älä tule isääs opettamaan.
En valitsisi 1950-lukua, silloin ei ollut vielä polio-rokotuksia vuosikymmenen alkupuolella. Samoin kait kurkkumätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipasit siis isää, joka oli sodan traumatisoima ja hakkasi sinua pienestäkin rikkeestä.
EI 50-57 SYNTYNEIDEN ISÄT MISSÄÄN SODASSA OLLUT. ( ellei ole joku Iranista) . Iso isät on voinut olla tai isoisoisät. Eikä kaikki ollut niistäkään koskaan.
No jos oli syntynyt esim. vuonna 1950 niin sen viimeisen, eli Lapin sodan päättymisestä oli kulunut vasta 5 vuotta! Ja nuorimmat sotaveteraanit olivat siinä 23-24 vuotiaita!
Eli laske siitä...
SIIS MITÄ HÖPISET?
Olen syntynyt v. -51. Isä ja äiti oli molemmat sodassa. Veli syntyi vielä 60-luvun alussa ja siis hänenkin isä ja äiti oli olleet sodassa.
Noinko saamarin huonolla tolalla nykyaikuisten tietämys on?
Tiedättekö edes, minä vuosina sota käytiin?
Ja osaatteko laskea, edes laskimella????
Vanhin veljeni syntyi vuonna 1948. Isä oli silloin 28-vuotias, parhaassa lapsensaanti-iässä. Ja sodankäynyt mies. Äiti oli 25-vuotias ja hänkin oli ollut koko jatkosodan ajan muonituslottana rintamalla sitä ennen.
Kyllä on paukapäitä nuoria täällä. Pitäiskö jo todella sanoa, niin kuin ennen sanottiin, että älä tule isääs opettamaan.
Tämä viesti ei ollut tälle kirjoittajalle, joka näkyy viestini yläpuolella, vaan sille aiemmalle, joka höpisi omiaan, kuinka 1950-57 -syntyneiden vanhemmat ei muka ole olleet sodassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tarkastaa tota matematiikkaa vähän. Ei 50 luvulla syntyneiden isät ole missään sodassa ollut. Miten tyhmä tää on ???
Synnyin 1951, kyllä, isäni oli sodassa. Evakkoina tulivat vanhempani.
Tarkoitat varmaan että ISO ISÄSI OLI sodassa eikä isäsi.
Sivusta: useimpien 50 - luvulla syntyneiden isät olivat sodassa.
Etkö osaa laskea?
Minunkin 50 - syntyneiden sukulaisteni isät olivat olleet sodassa.
Tiedän eräänkin 1968 - syntyneen ihmisen isän olleen sodassa. Hänellä on vieläpä yksi nuorempi sisarus. Muistaakseni heidän isänsä meni sotaan noin 17 - vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50-luvulla syntyneet pääsi työelämään ihan kansakoulupohjalta ja tienasivat omakotitalorahat, ostivat uusia autoja ja olivat suurten ikäluokkian kanssa varmaan Suomen historian hyväosaisimpia muutenkin.
Kappas vaan. Mikä joukko se sitten oli 1960 ja 1970 luvuilla kun Suomesta lähti lähes puoli miljoonaa nuorta ihmistä Ruotsiin töihin? Itsekin lähdin v. 1971 kun ekonomina ei vaan löytynyt kunnon työpaikkaa Suomessa tuolloin. Enkä tullut takaisin edes.
Näinpä. On tietysti riippunut siitäkin, missä on asunut. 60- ja 70-luvuilla pääsi suht. helposti paperitehtaille duunaritöihin periaatteessa suoraan kansakoulusta, tosin mun mies joutui kyllä käymään sitä ennen alan ammattikoulun, mutta sitten olikin työpaikka varma. Aika monet vanhemmat työntekijät kumminkin oli olleet jo tehdasta rakentamassa ja sitä rataa, esim. mun isä. Hän oli kylläkin syntynyt v. -20, joten ei kuulunut suuriin ikäluokkiin.
Kai noitten tehtaitten takia tältä paikkakunnalta ei kovinkaan paljon ollut Ruotsiin lähtijöitä, mutta kyllähän sinne todellakin monet joutui lähtemään.
Minäkin olisin halunnut syntyä 1950-luvulla. Olisin halunnut olla nuori aikuinen kultaisella 70-luvulla.