Lue keskustelun säännöt.
Olisinpa syntynyt 1950-luvulla
30.08.2025 |
Olisin ollut 1970-luvulla nuori aikuinen. Elämä olisi ollut paljon mukavampaa, yksinkertaisempaa ja helpompaa kuin nykyään.
Kommentit (175)
Ehkä joku olikin ja kuoli nuorena. Syntyi uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet niin täysin oikeassa. Olen syntynyt vuonna 1958. Tulevaisuus oli valoisaa koska töitä oli. Ja hiton hauskaa vapaa-ajalla kun ihastuin diskoihin.
Mistä sinä sen tiedät millaista elämä olisi silloin ollut? Tyhmää haikailla johonkin aikaan jota ei ole edes elänyt.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmille tuli sähköt vasta 1960-luvulla, ajoivat kauppa-asiat mopolla tai linja-autolla ja henkilöautosta pystyi vain unelmoimaan. ulkohussi kesät talvet. Elinajanodote ehkä 60 vuotta. Ei pidä romantisoida aikoja, jotka olivat itseasiassa suurimmalle osalle melkoisen ankeita. Hyvää oli toki se, että 50-luvulla syntynyt sai töitä tuosta noin vaan ja usein urasta sai helposti nykyaikaan verrattuna aidosti etenevän. Enää ei juoksupoika pääse tehtaalla etenemään johtajan hommiin vaan tarvitaan korkeakoulutus, ekstrovertti luonne ja röyhkeyttä.
T. 70-luvulla syntynyt
Älä yleistä. Ei töitä saanut tosta noin vaan. Monta sataa tuhatta nuorta joutuivat etsimään työtä vieraista maista.
Vierailija kirjoitti:
Isänisä pieksi isää koko sen lapsuuden, paitsi ne pari vuotta milloin se oli teillä tietämättömillä. Äidinäiti sairastui tuberkuloosiin ja oli pitkään sairaalassa ja poissa kotoa, äidinisälle ehdotettiin että lapset voisi laittaa lastenkotiin kun eihän nyt mies voi hoitaa, mutta vaari sentään piti lapset kotona.
Ei se entisaika niin ihanaa ollut kuin suomi-filmit antaa ymmärtää.
Äidin isä kuoli tuberkuloosin komplikaatioihin 60-luvun alussa ja suuri perhe jäi köyhyyteen.
Isäni isä oli tuberkuloosin takia menettänyt toisen keuhkonsa, eikä kyennyt raskaisiin töihin. Isäni teki maatilan miesten töitä 10-vuotiaana.
Vanhempani hakivat parempaa elämää Ruotsista kansakoulupohjalla ja täysin kielitaidottomina. Ei löytynyt onnea sieltä, mutta hieman apua kyllä, Ruotsin keikkatöiden palkoilla pääsivät Suomessa elämän alkuun.
Ei ole monenkaan 50-luvulla syntyneen suomalaisen nuoruus ollut mitenkään helppo.
t:nimim. Assburger
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä sen tiedät millaista elämä olisi silloin ollut? Tyhmää haikailla johonkin aikaan jota ei ole edes elänyt.
Elämä oli hyvin erilaista riippuen siitä, millaiseen kotiin ja ympäristöön sattui syntymään.
Suomen syrjäseudut olivat surkeaa kehitysmaata.
Viimeiset Kainuun kylät sähköistettiin vasta 70-luvulla.
Köyhiä oltiin, mutta silti oli ihan ok lapsuus. Nuoruus - oi - eka Ruisrock!!! Ekat hare krisnat, eka kasvisravintola. Alaikäisenä eka oikea disco ja yökerho. Liftireissut eri puolille Suomea! Juu, oli kivaa, Jamekset päällä, Pamit jalassa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmille tuli sähköt vasta 1960-luvulla, ajoivat kauppa-asiat mopolla tai linja-autolla ja henkilöautosta pystyi vain unelmoimaan. ulkohussi kesät talvet. Elinajanodote ehkä 60 vuotta. Ei pidä romantisoida aikoja, jotka olivat itseasiassa suurimmalle osalle melkoisen ankeita. Hyvää oli toki se, että 50-luvulla syntynyt sai töitä tuosta noin vaan ja usein urasta sai helposti nykyaikaan verrattuna aidosti etenevän. Enää ei juoksupoika pääse tehtaalla etenemään johtajan hommiin vaan tarvitaan korkeakoulutus, ekstrovertti luonne ja röyhkeyttä.
T. 70-luvulla syntynytÄlä yleistä. Ei töitä saanut tosta noin vaan. Monta sataa tuhatta nuorta joutuivat etsimään työtä vieraista maista.
Tämä. 60-70-lukujen taitteessa oli valtava ylitarjonta työvoimasta, joka purkautui siirtolaisuutena. Anoppi- vainajan veljistä 2 lähti ja jäi Ruotsiin, nuorin 15-vuotiaana. Vanhempani kävivät myös hetken työskentelemässä Ruotsissa.
Mikko Niskanen on kuvannut tätä 70-luvun "helppoa" nuoruutta elokuvassa "Ajolähtö".
Joo, oli hienoa aikaa nuoruus. Töitä tehdessä meni kansakoulun jälkeen. Palvelualalla palkka oli pieni, röttelön vuokra oli tuloihin nähden kallis. Kukaan ei auttanut, eikä tukia ollut. En haluaisi elää samaa uudelleen. Aina sai pelätä miten selviytyisi, mutta eipä tullut ylimääräisiä kiloja, tosin aina oli nälkä. Kolmea puseroa pesin käsin vuorotellen, kahdet farkutkin oli. Ainoa harrastus oli lukeminen, siitä oli kyllä hyötyä myöhemmin. Eipä tee mieli nykyäänkään turhasta inistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tarkastaa tota matematiikkaa vähän. Ei 50 luvulla syntyneiden isät ole missään sodassa ollut. Miten tyhmä tää on ???
Höh! Isäni oli syntynyt 1921 ja oli sodassa alusta loppuun asti! Olen syntynyt 1957. Eikä isä ollut edes 'vanha' isäksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipasit siis isää, joka oli sodan traumatisoima ja hakkasi sinua pienestäkin rikkeestä.
EI 50-57 SYNTYNEIDEN ISÄT MISSÄÄN SODASSA OLLUT. ( ellei ole joku Iranista) . Iso isät on voinut olla tai isoisoisät. Eikä kaikki ollut niistäkään koskaan.
No kyllä 50-luvulla syntyneiden monien lasten isät olivat tavi-, jatko- tai harvempi jopa Lapin sodassa olleet.
Itse synnyin 60-luvun alussa ja vaikka oma isäni oli himpun liian nuori joutuakseen sotaan, niin monen luokkakaverini isä oli ollut sodassa.
Isäni pari vuotta vanhempi veli oli sodassa, samoin isän setä, mutta isänisä perheen ainoana huotajana ei ollut sodassa. Eli tarkistapa ihan itse sitä matematiikkaasi. Sodassa etenkin loppupuolella oli monen ikäistä reservistä vedettyä niin tosi nuorta kuin iäkkäämpääkin miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmille tuli sähköt vasta 1960-luvulla, ajoivat kauppa-asiat mopolla tai linja-autolla ja henkilöautosta pystyi vain unelmoimaan. ulkohussi kesät talvet. Elinajanodote ehkä 60 vuotta. Ei pidä romantisoida aikoja, jotka olivat itseasiassa suurimmalle osalle melkoisen ankeita. Hyvää oli toki se, että 50-luvulla syntynyt sai töitä tuosta noin vaan ja usein urasta sai helposti nykyaikaan verrattuna aidosti etenevän. Enää ei juoksupoika pääse tehtaalla etenemään johtajan hommiin vaan tarvitaan korkeakoulutus, ekstrovertti luonne ja röyhkeyttä.
T. 70-luvulla syntynytÄlä yleistä. Ei töitä saanut tosta noin vaan. Monta sataa tuhatta nuorta joutuivat etsimään työtä vieraista maista.
Tämä. 60-70-lukujen taitteessa oli valtava ylitarjonta työvoimasta, joka purkautui siirtolaisuutena. Anoppi- vainajan veljistä 2 lähti ja jäi Ruotsiin, nuorin 15-vuotiaana. Vanhempani kävivät myös hetken työskentelemässä Ruotsissa.
Mikko Niskanen on kuvannut tätä 70-luvun "helppoa" nuoruutta elokuvassa "Ajolähtö".
Päätin kouluni 70-luvun puolivälissä ja silloin oli kyllä vaikea työllistyä mihinkään.Paljon lähti porukkaa Ruotsiin tehdas töihin.Minunkin ekan poika kaverin kaikki vanhemmat sisarukset lähti sinne töihin,osa jäi sille tielle.Kesälomilla kävivät täällä synnyinmaassa.Paras tyttökaverinikin lähti Ruotsiin autotehtaalle töihin.Meille muille yritti kunta järjestää ns.työllisyystöitä.Niitä oli puoli vuotta kerrallaan ja sitten taas kortistoon ja uudet tilalle.Palkat oli surkeat,11markkaa tunti.Esim.Lee Cooperin farkut maksoi 300 markkaa joten ei niissä tienesteissä hurraamista ollut.Hector lauloi työttömän arkiveisua ja maassa oli hätätila hallitus kun työttömyys ylitti satatuhatta henkeä.Jos johonkin töihin ns.vain käveltiin niin se oli naapurin pellolle heinä töihin tai perunoita nostamaan.Eipä nykyään nuoret sellaista edes työksi kelpuuta,mansikanpoimintakin muka liian raskasta😀😀😀😀
Ap on oikeassa. Synnyin 1957. 70-luvulla oli hyvää musiikkia, kaikilla oli upeat hiukset ja seksikkäät vaatteet, ymmärrettiin huumoria ym. Hienoa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on oikeassa. Synnyin 1957. 70-luvulla oli hyvää musiikkia, kaikilla oli upeat hiukset ja seksikkäät vaatteet, ymmärrettiin huumoria ym. Hienoa aikaa.
Oletpa tainnut syntyä kulta lusikka suussa tai jossain muussa?;;?;
Vierailija kirjoitti:
Ap on oikeassa. Synnyin 1957. Nuoruus 70-luvulla oli hienoa aikaa.
Minä syntynyt 1953.
Menin 17vuotiaana työnvälitystoimistoon,heti sain lähetin paikan.
työurani kesti 45v
nyt onnellisesti eläkkeellä.
Isäni oli syntynyt 1950, siskonsa 1955. Heidän isänsä eli pappani oli ollut sodassa alusta loppuun, viisi vuotta.
Asuivat maalla, lehmiä navetassa, ei sähköä, vettä tai sisävessaa talossa. Puilla lämmitys ja veden kanto kaivosta. Lähimpään kauppaan 10 km, ei autoa. Polkupyöriä, mopo ja hevonen.
Vierailija kirjoitti:
Olet niin täysin oikeassa. Olen syntynyt vuonna 1958. Tulevaisuus oli valoisaa koska töitä oli. Ja hiton hauskaa vapaa-ajalla kun ihastuin diskoihin.
discot oli kova sana 1970luvulla
Olin teini -70 luvulla, luulen ettei ikinä ole ollut parempaa (kuumempaa) aikakautta olla teini. / M1957
Tarkistapa sinä itse. Isäni syntyi 1920 ja oli todellakin sodassa. Olen syntynyt 50-luvulla.
Vuonna 1957 syntynyt henkilö oli vuonna 1970 13-vuotias ja vuonna 1979 22-vuotias. Hän oli siten 70-luvun alkupuolella alaikäinen ja 70-luvun loppupuolella täysi-ikäinen nuori aikuinen...
22-vuotias on täysi-ikäinen aikuinen. 22-vuotias on tarpeeksi vanha juomaan alkoholia ja äänestämään.
P.s. Esimerkiksi laulaja Donny Osmond on syntynyt vuonna 1957.
Elikö Donny Osmond 70-luvulla nuoruuttaan vai lapsuuttaan?
Sinun ajattelumallisi mukaan Donny Osmond oli 70-luvulla varmaankin lapsi.