Olisinpa syntynyt 1950-luvulla

Minä haluaisin olla syntynyt 1990-luvulla. Olisin nyt parhaassa iässä.

- Syntynyt 60-luvulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Kannattaa tarkastaa tota matematiikkaa vähän.    Ei 50 luvulla syntyneiden isät ole missään sodassa ollut.  Miten tyhmä tää on ???    

Olen syntynyt 1952 ja kyllä mun isä oli  sodassa, syntynyt 1920.

Kyllä vaan ovat, mun isä oli vm 1912, ja sai minut kun oli 48 vuotias. Isä koki pikupoikana ensimmäisen maailmansodan, sitten 1939 joutui talvisotaan ja sen jälkeen toiseen maailmansotaan, oli sodassa yli viisi vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Samaa toivon. Eläisin muiden maksamalla tuella ja saisin levätä eläkkeellä vakavan sairauden jälkeen.

Paitsi että sun vakavaa sairautta ei ehkä tuolloin olisi osattu parantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa toivon. Eläisin muiden maksamalla tuella ja saisin levätä eläkkeellä vakavan sairauden jälkeen.

Sinä olisit kuollut siihen vakavaan sairauteesi.

Ehkä. Eipä tarvitsisi pienellä palkalla elättää niitä, jotka maksoivat koomisen pieniä eläkemaksuja.

Sähän kirjoitit, että olisit itse sairauden jälkeen toisten elätettävänä..

Vierailija kirjoitti:

 Kannattaa tarkastaa tota matematiikkaa vähän.    Ei 50 luvulla syntyneiden isät ole missään sodassa ollut.  Miten tyhmä tää on ???    

Voi olla. Isä voi olla vanhempi ja ollut edellisessä sodassa, tai sitten nuorempi ja lapsi syntynyt esim -59.

Vierailija kirjoitti:

Parhaat vuosikymmenet 60-70 luku oli mahtavaa.

En menisi ylistämään tuota aikaa noin yleisesti, mutta musiikki oli mahtavaa juuri silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on oikeassa. Synnyin 1957. Nuoruus 70-luvulla oli hienoa aikaa.

Aika nuojuuden, se oli juusuinen, se oli jautaa.

Ai se on "juusuinen"? Olen ihmetellyt, mikä ihmeen "jusuinen"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olisin halunnut syntyä 1950-luvulla.  Olisin halunnut olla nuori aikuinen kultaisella 70-luvulla. 

Sinäkään et tiedä mistä puhut. Minä olen syntynyt 50-luvulla ja voin kertoa sinulle ettei 70-luvussa ollut mitään kultaista. Se oli hirveää aikaa.

70-luvulla oli kauniita lauluja ja kivoja elokuvia. Silloin parani myös yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo.

Sä voit katsoa niitä elokuvia ja kuunnella lauluja nykyäänkin. Ja tasa-arvo on kehittynyt siitä aiemmasta vielä paremmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei se 70-luku meitä silloisia nuoria ahdistanut eikä masentanut.  Ei nuo mainitsemasi jutut tavallisia ihmisiä koskettaneet.  Meillä elettiin hyvää aikaa.  

 

Jos politiikkaa ajatellaan, niin meillä ei ole ollut yhtään sellaista vuosikymmentä, jota ei voisi jostain politiikasta arvostella.  Aina on jotain.

 

Ihmisten on kuitenkin vaan elettävä elämäänsä ja annettava nuo asiat niille, jotka niitä haluaa mällätä.  Mikään "suomettuminen" ei vaikuttanut missään.  Ihan vapaita me oltiin tekemään mitä halusimme.   

Minun äitini oli lottana jatkosodassa ja muisteli sitäkin aikaa mukavana nuoruus aikana.  Tottakai siinä oli synkkä puolensa, mutta eihän ihminen voi koko ajan olla synkältä mielellä ja mitä niistä töistä olisi tullut, jos olisi ollut koko ajan masentunut?  Äiti oli lisäksi Karjalan evakko ja menetti kahteen kertaan kotinsa.  Kun sota loppui, ei tiennyt heti edes minne mennä, kun ei tiennyt mihin kotiväki oli päätynyt.

Äiti oli silti aina positiivinen ja iloinen ihminen.  

 

Olen varma siitä, että on ihmisiä, jotka on eläneet täysin onnellista elämää 1800-luvullakin, vaikka silloin on ollut jos jonkinlaista vitsausta ja vaikeutta ja poliittista epävarmuutta maailmassa.  

Tämä on kuin minun tarinani, kiva että muilla samat kokemukset!