HS: "Helsinkiläisäiti on neuvoton lapsensa puhelinaddiktion vuoksi, sillä lapsi ahdistuu kun ei saa kännykkää käteensä"

Tämä on tosi surullista. Osa syy tähän on kuitenkin myös lapsivihamielisessä ympäristössä. Itse en anna lapselleni puhelinta vaan esim bussissa ja muissa julkisissa paikoissa ihan vaan jutellaan ja joskus lapsi myös valitettavasti kiukuttelee. Lähes poikkeuksetta joku pyörittelee aina silmiään ja huokailee, kun 6v kyselee tyhmiä tai joskus marisee väsymystään ja noissa tilanteissa olisi todellakin niin paljon helpompaa vaan antaa lapselle se puhelin että olisi edes välillä hiljaa. Sitten saisivat aikuisetkin näprätä niitä kännyköitä ilman että napero häiritsee heidän sometustaan.

Silti en aio antaa periksi, mutta edes jonkinlainen empatia kanssaihmisiltä helpottaisi varmaan tämänkin äidin oloa. En hyväksy tuota että 5v tuijottaa puhelinta useamman tunnin päivässä, mutta ymmärrän kyllä miksi näin on.

Ehkä näin, mutta nämä eivät tarvitse mitään nepsy-tukea ja räätälöityjä tukitoimia päiväkodissa ja koulussa vaan rajat. Myös nämä vanhemmat. 

 

Turha kitistä sitä tilannetta, jonka ovat itse aiheuttaneet ja vaativat oman tyhmyytensä takia erityiskohtelua. 

Nämä ketjun kommentit ovat hupaisia.

Kommentoijat joko lapsettomia tai eläkeläisiä kuten suurin osa Suomen kansasta on nykyään

Pelottaako ettei teille riitä takapuolen pyyhkijä tulevaisuudessa? 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tosi surullista. Osa syy tähän on kuitenkin myös lapsivihamielisessä ympäristössä. Itse en anna lapselleni puhelinta vaan esim bussissa ja muissa julkisissa paikoissa ihan vaan jutellaan ja joskus lapsi myös valitettavasti kiukuttelee. Lähes poikkeuksetta joku pyörittelee aina silmiään ja huokailee, kun 6v kyselee tyhmiä tai joskus marisee väsymystään ja noissa tilanteissa olisi todellakin niin paljon helpompaa vaan antaa lapselle se puhelin että olisi edes välillä hiljaa. Sitten saisivat aikuisetkin näprätä niitä kännyköitä ilman että napero häiritsee heidän sometustaan.

Silti en aio antaa periksi, mutta edes jonkinlainen empatia kanssaihmisiltä helpottaisi varmaan tämänkin äidin oloa. En hyväksy tuota että 5v tuijottaa puhelinta useamman tunnin päivässä, mutta ymmärrän kyllä miksi näin on.

Miksi ei voi opettaa lastaan siihen että bussissa ym julkisilla paikoilla tulee käyttäytyä, eikä häiritä muita ihmisiä? Onnistuu ilman puhelintakin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tosi surullista. Osa syy tähän on kuitenkin myös lapsivihamielisessä ympäristössä. Itse en anna lapselleni puhelinta vaan esim bussissa ja muissa julkisissa paikoissa ihan vaan jutellaan ja joskus lapsi myös valitettavasti kiukuttelee. Lähes poikkeuksetta joku pyörittelee aina silmiään ja huokailee, kun 6v kyselee tyhmiä tai joskus marisee väsymystään ja noissa tilanteissa olisi todellakin niin paljon helpompaa vaan antaa lapselle se puhelin että olisi edes välillä hiljaa. Sitten saisivat aikuisetkin näprätä niitä kännyköitä ilman että napero häiritsee heidän sometustaan.

Silti en aio antaa periksi, mutta edes jonkinlainen empatia kanssaihmisiltä helpottaisi varmaan tämänkin äidin oloa. En hyväksy tuota että 5v tuijottaa puhelinta useamman tunnin päivässä, mutta ymmärrän kyllä miksi näin on.

Miksi ei voi opettaa lastaan siihen että bussissa ym julkisilla paikoilla tulee käyttäytyä, eikä häiritä muita ihmisiä? Onnistuu ilman puhelintakin

Siksi koska se on tehty liian vaikeaksi. Enää ei voi tukistaa jos lapsi käyttäytyy huonosti. Sen sijaan lapsen kanssa pitää puhua tunteista. Suuri osa lapsista ei kuitenkaan piittaa siitä vaikka heidän kanssaan puhuu tunteista.

Ei mikään ihme että lapsia ja nuoria ahdistaa niin lujaa kun pienestä asti ollaan totuttu roikkumaan puhelimella ja sitten mennään kouluun ja työelämään joissa se ei ole aina sallittua. En väitä että pitäisi siirtyä käpylehmiin mutta onhan tuo sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ketjun kommentit ovat hupaisia.

Kommentoijat joko lapsettomia tai eläkeläisiä kuten suurin osa Suomen kansasta on nykyään

Pelottaako ettei teille riitä takapuolen pyyhkijä tulevaisuudessa? 

Höpsis pöpsis, oletko ollut koko päivän vauvapalstalla kun noin kiukuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tosi surullista. Osa syy tähän on kuitenkin myös lapsivihamielisessä ympäristössä. Itse en anna lapselleni puhelinta vaan esim bussissa ja muissa julkisissa paikoissa ihan vaan jutellaan ja joskus lapsi myös valitettavasti kiukuttelee. Lähes poikkeuksetta joku pyörittelee aina silmiään ja huokailee, kun 6v kyselee tyhmiä tai joskus marisee väsymystään ja noissa tilanteissa olisi todellakin niin paljon helpompaa vaan antaa lapselle se puhelin että olisi edes välillä hiljaa. Sitten saisivat aikuisetkin näprätä niitä kännyköitä ilman että napero häiritsee heidän sometustaan.

Silti en aio antaa periksi, mutta edes jonkinlainen empatia kanssaihmisiltä helpottaisi varmaan tämänkin äidin oloa. En hyväksy tuota että 5v tuijottaa puhelinta useamman tunnin päivässä, mutta ymmärrän kyllä miksi näin on.

Miksi ei voi opettaa lastaan siihen että bussissa ym j

Ongelma on siinä, ettei lapsi saisi inahtaakaan. Omat lapseni ovat yläkouluikäisiä, joten saivat varhaisvuodet olla ilman puhelimia. Kummasti joskus tuli vastaan kanssaihmisiä, jotka eivät kestäneet edes lapsen tavallista keskustelua vanhempansa kanssa. Täällä on hyvä keskustelu siitä, jossa keskustellaan omista lapsuudenkokemuksistaan ja moni toi esiin aikuisten ihmisten negatiivisen ja kylmän suhtautumisen lapsiin. Mikäänhän ei ole muuttunut. Edelleen moni tuntuu odottavan lasten mystisesti vain osaavan toimia tietyllä tavalla eikä ymmärretä, että lapset opettelevat asioita. Oli ihana matkustella lasten ollessa pieniä esim Espanjassa missä ei tarvinnut koko ajan pelätä milloin joku hermostuu lasten äänistä. 

Kokonaan toinen juttu on tämä jatkuva nykyvanhempien haukkuminen. Ihan sama mitä vanhemmat tekevät tai eivät tee niin aina pitää nillittää sen sijaan, että autettaisiin. Yhden kerran uhmaikäinen ei suostunut rattaissa pitämään hanskoja, joten en viitsinyt alkaa tappelemaan, koska siitä olisi tullut huutoa. Vanhempi rouva tuli sitten huutamaan ja nälvimään viereen miten huono äiti ei pue lastaan ja lapsellakin on viileät sormet. Hän tuli siis vielä kokeilemaan lapsen käsiä. Sitten hän haukkui minua suureen ääneen eikä kukaan ympärillä olevista puuttunut tilanteeseen.

Outoa. Eihän sen ikäisen pidä olla ollenkaan millään älylaitteella, eikä varsinkaan montaa tuntia päivässä !!!!! Nyt se laite heti kokonaan veks lapselta !!!!! Vasta, ku o koululainen, ni sitte ehkä.........ja sittenkin aikaa on rajoitettava ja kunnolla, ja etenkin vahdittava lastaan !!!! Eikö osaa lapsi olla ollenkaan ilman älylaitetta ? Sekuntiakaan ? Ja jos lapsi alkaa huutamaan, kiljumaan yms, niin anna sen tehdä niin ! Mene itse pois näkyvistä. Lukitse vaikka lapsen huoneen ovi. Helppoa ! Eikö lapsi voi esim katsoa sitten TV:tä ? Sieltähän tulee tuutin täydeltä lastenkin ohjelmia. Tai esim papunet, siellä on paljon NS normaaleillekin lapsille, nuorille ja myös aikuisille puuhaa ! Mun lemppari on ne maailman liput. Muistipeli, yhdistä maa ja lippu...........ja ne äänet pois ! Tai ainakin pienelle. Muuten on kyseessä kuulovamma. Heikko kuulo. Sitten vain kuulokojeet. Niitä ei tarvitse hävetä ! Kuulo paranee heti, kun ne laittaa paikoilleen. 

Sen verran sanon myös äidin puolustukseksi (joo 5h ruutua päivässä 5v:llä on älytöntä) mutta edes tuollaisella määrällä ruutuaikaa ei enää 5v:nä pitäisi olla puheessa enää mitään viivästymiä (jos lapsi ei esim kaksikielinen, silloin heikompi kieli voi kehittyä hitaammin). 

Lapsella tod.näk. muutakin haastetta kuin vain ruutuajasta johtuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhemmat pelkää lapsiaan. Lapsen negatiivisia tunteita ei kestetä ollenkaan. Mitenköhän näiden on tarkoitus pärjätä esim. armeijassa, korkeakoulussa tai työelämässä? 

Jo neuvolassa kerrotaan että lapsen koskemattomuutta ei saa loukata ja että lapsella on oikeus ilmaista kaikkia tunteitaan. Jos vanhempi poikkeaa tästä niin neuvola tekee lasun.

Terve järkikin sanoo, että tuosta seuraa juuri kuvailemiasi ongelmia missä lapsi on perheen kuningas.

No ei tietenkään saa puhelinta ottaa väkivalloin kädestä ja paiskoa asfalttiin, toki lasta harmittaa kun puhelin otetaan pois mutta sehän on juuri sitä tunteiden ilmaisua. Ongelma on se, ettei äiti sitä kestä.

Onko ny

Tätä samaa keskustelua käytiin jo 70-luvulla. Silloin ei ollut älypuhelimia, mutta jo silloin murehdittiin sitä, että jotkut vanhemmat ovat autoritäärisen kasvatuksen sijaan menneet toiseen äärimmäisyyteen ja siitä on vielä enemmän haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhemmat pelkää lapsiaan. Lapsen negatiivisia tunteita ei kestetä ollenkaan. Mitenköhän näiden on tarkoitus pärjätä esim. armeijassa, korkeakoulussa tai työelämässä? 

Jo neuvolassa kerrotaan että lapsen koskemattomuutta ei saa loukata ja että lapsella on oikeus ilmaista kaikkia tunteitaan. Jos vanhempi poikkeaa tästä niin neuvola tekee lasun.

Terve järkikin sanoo, että tuosta seuraa juuri kuvailemiasi ongelmia missä lapsi on perheen kuningas.

No ei tietenkään saa puhelinta ottaa väkivalloin kädestä ja paiskoa asfalttiin, toki lasta harmittaa kun puhelin otetaan pois mutta sehän on juuri sitä tunteiden ilmaisua. Ongelma on se, ettei

Tätä samaa keskustelua käytiin jo 70-luvulla. Silloin ei ollut älypuhelimia, mutta jo silloin murehdittiin sitä, että jotkut vanhemmat ovat autoritäärisen kasvatuksen sijaan menneet toiseen äärimmäisyyteen ja siitä on vielä enemmän haittaa.

70-luvulla sentään oli ammattikasvattajilla vielä järki. Nykyisin ei ole sitäkään vaan äärilinja on sielläkin käytössä.

Seuraavaksi se mutsi tietenkin menee lääkärin pakeille ja haluaa lapselleen todistuksen, että kännykkä on saatava olla mukana myös päiväkodissa, koska lapsi ahdistuu ilman luuria. Koululaisten mutsit on ovat jo anelemassa lääkärintodistuksia, että lapsen pitää saada kulkea koulussa koko ajan luuri kädessä, jos vaikka tulisi yhtäkkiä paha mieli, niin voisi soittaa mutsille ja itkeä tirauttaa, kun ope vaatii niin vaikeita juttuja. Voi pyhä yksinkertaisuus.

On kysyttävä, miten me vanhemmat ihmiset oikein tultiin toimeen, kun kännyköitä ei vielä ollut keksitty eikä läheskään joka taloudessa ollut lankapuhelintakaan. Kuitenkin meistä tuli ihan kunnon kansalaisia, vaikka kesken oppituntien ei voinut ottaa yhteyttä kotiin, vaikka opet vaativat vaikeita tehtäviä, että melkein ahdisti.  

Vierailija kirjoitti:

Nämä ketjun kommentit ovat hupaisia.

Kommentoijat joko lapsettomia tai eläkeläisiä kuten suurin osa Suomen kansasta on nykyään

Pelottaako ettei teille riitä takapuolen pyyhkijä tulevaisuudessa? 

Tulevaisuudessa ei kukaan pyyhi vanhusten takapuolta, ainakaan julkisen puolen toimesta. Ne saavat hoitoa joilla on varaa siitä maksaa. Tai sitten on ulkomaalaisia pienellä korvauksella ja nälkäpalkalla töissä, kun omassa maassa on pahat sotatilat ja eläminen mahdotonta, ilmastopakolaisuus on ajankohtaista, kuumuus tappaa ja vesi on loppu.

Nämä raivopäiset tai syrjiytyneet "nepsyt ja erityislapsoset" ovat työtä vieroksuvina kuka missäkin, kai vanhempiensa elätteinä, huumekuriireina, narkkeina. Kun palkkatoiveet ovat useiden tonnien luokkaa ja luuri on oltava tauotta kourassa, ei sellaiset töitä tee. Kotona ei ole mitään vaadittu.

Syntyvyys on onneksi rajussa laskussa, joten helpottaa, kun opettajiakaan ei enää valmistu kärsimään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tosi surullista. Osa syy tähän on kuitenkin myös lapsivihamielisessä ympäristössä. Itse en anna lapselleni puhelinta vaan esim bussissa ja muissa julkisissa paikoissa ihan vaan jutellaan ja joskus lapsi myös valitettavasti kiukuttelee. Lähes poikkeuksetta joku pyörittelee aina silmiään ja huokailee, kun 6v kyselee tyhmiä tai joskus marisee väsymystään ja noissa tilanteissa olisi todellakin niin paljon helpompaa vaan antaa lapselle se puhelin että olisi edes välillä hiljaa. Sitten saisivat aikuisetkin näprätä niitä kännyköitä ilman että napero häiritsee heidän sometustaan.

Silti en aio antaa periksi, mutta edes jonkinlainen empatia kanssaihmisiltä helpottaisi varmaan tämänkin äidin oloa. En hyväksy tuota että 5v tuijottaa puhelinta useamman tunnin päivässä, mutta ymmärrän kyllä miksi näin on.

Miksi ei voi opettaa lastaan siihen että bussissa ym j

Kysyn samaa. On se ennenkin onnistunut. Samoin lääkärin odotusaulassa, kirjastossa jne. Nykyään ei missään. Ja nyt sitten uhriudutaan niin, että "siksi luuri kouraan, että kanssaihmisillä olisi mukavampaa" :D

Muinoin oli pesäpalloa, jalkapalloa, piilosilla oloa, pihaleikkejä, kaikenlaista. Nämä mussukat vaan toljottavat ruutua. Kerran yksi käveli kadulla suoraan päin, vaikka seisoin jalkakäytävän reunassa. Oli kuin hypnotisoitu. Sai kilarit kun ojensin.

Olisi kai tullut kimppuun mutta onneksi oli mies vieressä. Ennen osasivat sentään mongertaa "sori", nyt haistatellaan v-alkuista. Vanhemmat varmaan tosi ylpeitä?

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten kun tälle lapselle ensimmäinen aikuinen, joka sanoo EI,  on opettaja. Ja kun näitä on luokallinen. Eipä käy kateeksi opettajia. Suomen lapset ja nuoret on aivan menetettyjä jos tämänkaltaisia vanhempia on yhä enemmän. Ei sitä koulu enää paikkaa.

Tämä. Kaverivanhemmuus on haitallista ja aiheuttaa turvattomuuden tunteita lapsessa. Kohta on koulut täynnä näitä, jotka saa itkupotkuraivarin, kun eivät saa tahtoaan läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten kun tälle lapselle ensimmäinen aikuinen, joka sanoo EI,  on opettaja. Ja kun näitä on luokallinen. Eipä käy kateeksi opettajia. Suomen lapset ja nuoret on aivan menetettyjä jos tämänkaltaisia vanhempia on yhä enemmän. Ei sitä koulu enää paikkaa.

Tämä. Kaverivanhemmuus on haitallista ja aiheuttaa turvattomuuden tunteita lapsessa. Kohta on koulut täynnä näitä, jotka saa itkupotkuraivarin, kun eivät saa tahtoaan läpi.

Ja niiden kusipäisen kuvaaminenkin on kai kielletty, ja opettajat saavat haasteen, jos yhtään sanovat vastaan, ja jopa irtisanotaan. Uskomatonta. Mutta niinhän kiusatutkin joutuvat vaihtamaan koulua.

Kyllä karma kuitenkin kostaa, jossain vaiheessa. Eivät nämä tule kenenkään kanssa toimeen, joten yhteentörmäyksiltä ei voi välttyä. Voi tulla pahaa jälkeä. Pitäisi vaan saada pärstät lehtien etusivulle kaikista teoista, ja sinne nettiin nimenomaan.

Vierailija kirjoitti:

Terveyskeskuksen aulassa katoin, kuinka äiti piteli vauvaansa sylissä - yhdellä kädellä syötti pullosta ja toisella kädellä selasi puhelinta. Syönnin jälkeen vauva takaisin koppaan, jolloin molemmat kädet vapautuivat puhelimen selaamiseen. Ei minkäänlaista kontaktia omaan lapseensa.

Sama ilmiö ravintolassa. Muksuille tabletti tai puhelin nenän eteen. Hiljaa ruokia odotellessa koko perhe selaa ruutuja.

Nykyajan vanhemmille voisi someen laittaa rajoitukset. 

Sivusta huutelen että yksittäisten tilanteiden perusteella ei kannata tehdä tulkintoja myöskään. Me jos mennään perheellä ravintolaan (2 vilkasta poikaa) niin aluksi kyllä yritetään rauhallisesti yhdessä istua ja jutella, mutta lapset turhautuvat niin nopeasti että aika pian pistetään videot pyörimään. Koska vaihtoehtona on se, että alkavat juoksennella ja häiriköidä muita pöytiä, sosiaalisia kun ovat. Ja mielellään me vanhemmat ravintolassa keskitytään syömiseen elämyksenä mieluummin kun kiireellä syömiseen, jatkuvaan kiinnipitoon tai perässä juoksemiseen.

Mutta miltä tilanne näyttää kotona: video/ pelaamisaikaa max 1-2krt/kk ja max tunti, TV:tä ei ole vaan me vanhemmatkin katsotaan mahd elokuvat (harvoin) lasten nukkumaanmenoajan jälkeen. Ja hyvin viihtyvät kotona ilman ruutuja kun on paljon virikkeitä ja saa olla vilkas, äänekäs ja sosiaalinen ilman että häiritsee muita. Ravintolassa haluaa antaa muille ruokarahaa, mutta vilkkaiden kanssa ei halua ravintoloita kokonaan jättää välistä tai siihen kun ovat isompia. Pienestä se harjoittelu alkaa ja toisaalta ruudun ääressä voivat tottua siihen että ravintolassa istutaan, jos ei sitä käytä "palkintona" = "saat ruudun jos et riehu". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveyskeskuksen aulassa katoin, kuinka äiti piteli vauvaansa sylissä - yhdellä kädellä syötti pullosta ja toisella kädellä selasi puhelinta. Syönnin jälkeen vauva takaisin koppaan, jolloin molemmat kädet vapautuivat puhelimen selaamiseen. Ei minkäänlaista kontaktia omaan lapseensa.

Sama ilmiö ravintolassa. Muksuille tabletti tai puhelin nenän eteen. Hiljaa ruokia odotellessa koko perhe selaa ruutuja.

Nykyajan vanhemmille voisi someen laittaa rajoitukset. 

Sivusta huutelen että yksittäisten tilanteiden perusteella ei kannata tehdä tulkintoja myöskään. Me jos mennään perheellä ravintolaan (2 vilkasta poikaa) niin aluksi kyllä yritetään rauhallisesti yhdessä istua ja jutella, mutta lapset turhautuvat niin nopeasti että aika pian pistetään videot pyörimään. Koska vaihtoehtona on se, että alkavat juoksennella ja häiriköidä muita pöytiä, sosiaalisi

*siis ruokarauhaa 

Miesyhtäväni kauhistelee, kun lapsenlapsensa äiti, joka itse rakastaa kaikkia teknisiä vempaimia, pattereilla toimivat lapsen lelutkin olleet vauvasta asti asti vinkuvia ja määkiviä ja kilkuttavia, antaa 3 vuotiaan käyttää puhelinta ja katsoa videoita ja pelata sillä. Näppärästi se juuri 3 täyttänyt sitä puhelinta käsitteleekin ja äiti vaikuttaa oikein ylpeältä tästä taidosta. Huh huh, mitään vaikutusta ei isoisän mielipiteellä ole tässä asiassa ollut.