HS: "Helsinkiläisäiti on neuvoton lapsensa puhelinaddiktion vuoksi, sillä lapsi ahdistuu kun ei saa kännykkää käteensä"

Ahdistuksen hoidossa keskeisintä on se, ettei anna tunteen ohjata käyttäytymistä tai päätöksiä. Äidillä selvästi on ahdistuksen kanssa enemmän ongelmaa kuin lapsella, hän kokee ahdistuksen niin pahaksi asiaksi että siltä välttäminen on lapsen loppuelämän tuhoutumisen arvoista. Äiti tiedostaa kielellisen kehityksen viivästyneen ja on nyt jo huolissaan koulussa pärjäämisestä, tiedostaa myös laitteiden olevan ongelmien taustalla. Äiti nyt selvästi on se, joka ahdistuu lapsensa ahdistuksesta niin paljon, ellei kykene toimimaan vanhempana. Eli valitettavasti psyykkisesti oireileva vanhempi, jonka sairauden huono hoitotasapaino vaarantaa vakavasti lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveyskeskuksen aulassa katoin, kuinka äiti piteli vauvaansa sylissä - yhdellä kädellä syötti pullosta ja toisella kädellä selasi puhelinta. Syönnin jälkeen vauva takaisin koppaan, jolloin molemmat kädet vapautuivat puhelimen selaamiseen. Ei minkäänlaista kontaktia omaan lapseensa.

Sama ilmiö ravintolassa. Muksuille tabletti tai puhelin nenän eteen. Hiljaa ruokia odotellessa koko perhe selaa ruutuja.

Nykyajan vanhemmille voisi someen laittaa rajoitukset. 

Sivusta huutelen että yksittäisten tilanteiden perusteella ei kannata tehdä tulkintoja myöskään. Me jos mennään perheellä ravintolaan (2 vilkasta poikaa) niin aluksi kyllä yritetään rauhallisesti yhdessä istua ja jutella, mutta lapset turhautuvat niin nopeasti että aika pian pistetään videot pyöri

Minulla kyse on 2-5 vuotiaista jotka eivät enää syöttötuolissa istu. Eivätkä toki syöttötuoli-ikäisenä ruutuja tarvinneet (Huom. kaikissa ravintoloissa ei ole vyöllisiä syöttötuoleja että vilkkaan 1.5v:n kanssa on sitten joutunut syömään niin että pitää jalasta kiinni kun muuten yrittää kiivetä tuolista alas)

Irtovaljaat mukaan niin onnistuu kiinnilaitto myös sellaiseen syöttötuoliin missä ei ole omia vöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tosi surullista. Osa syy tähän on kuitenkin myös lapsivihamielisessä ympäristössä. Itse en anna lapselleni puhelinta vaan esim bussissa ja muissa julkisissa paikoissa ihan vaan jutellaan ja joskus lapsi myös valitettavasti kiukuttelee. Lähes poikkeuksetta joku pyörittelee aina silmiään ja huokailee, kun 6v kyselee tyhmiä tai joskus marisee väsymystään ja noissa tilanteissa olisi todellakin niin paljon helpompaa vaan antaa lapselle se puhelin että olisi edes välillä hiljaa. Sitten saisivat aikuisetkin näprätä niitä kännyköitä ilman että napero häiritsee heidän sometustaan.

Silti en aio antaa periksi, mutta edes jonkinlainen empatia kanssaihmisiltä helpottaisi varmaan tämänkin äidin oloa. En hyväksy tuota että 5v tuijottaa puhelinta useamman tunnin päivässä, mutta ymmärrän kyllä miksi näin on.

Mik

Selkeästi täällä lapsettomat valittaa. Tottakai lapsia opettetasn miten julkisessa liikenteessä käyttäydytään, jos tiedät yhtään lapsen kehityksessä ymmärrät, että lapsi ei osaa eikä voi tietyssä iässä vielä reflektoids omaa käytöstään, jos tulee joku asia mieleen ja siitä innostuu, saattaa alkaa selittää kovaan ääneen huomiotaan (ja näistä usein tulee pahoja katsota) minusta edellisellä kommentoijalla oli hyvä lähtökohta (ei ruutua bussissa) ja silti tuomitaan ettei lapsi ole vielä oppinut "kuinka käyttäydytään". Ei se yhtäkkiä opi, vaan juuri noissa tilanteissa pitkäjänteisellä harjoittelulla. Ainut tapa millä voi opettaa lapset nopeasti hiljaiseksi on pelko, itse olet ilmeisesti lapsesi siihen kasvattanut.

Siinä pelossa ei ole mitään pahaa. Lain noudattaminenkin perustuu suurelta osin pelkoon. Esim. jos ajaa liian kovaa niin voi saada sakon.

Se, että pelotteiden käyttö on monin paikoin haluttu poistaa lastenkasvatuksesta on varmaan suurin syy sille, että miksi lapset halutaan rauhoittaa ruutujen avulla.

Vierailija kirjoitti:

Hei haloo, jos oikeasti puhutaan 5-vuotiaasta lapsesta, niin tuon ikäisen puhelinaddiktoituminen on vain ja ainoastaan vanhempien syytä! Kuinka pienille te oikein annatte älylaitteet käsiin? ?

Totuushan tietenkin on, että pienten lasten vanhemmista suurimmalla osalla on itselläänkin puhelin liimautunut käteen ja sitten on tietenkin helppo tyrkätä se älyhärpäke aina sen muksunkin käteen, kun ei jaksa itse viihdyttää, eikä kuunnella huutoa. 

Äidillä taitaa myös olla ongelmia puhelimen kanssa.

Onko varmaa, että lapsi on ahdistunut? Mistä tämä tiedetään, onko lapsi itse sanonut niin, ja jos on tietääkö hän varmasti mitä ahdistus tarkoittaa? Ehkä on vain kiukkuinen kun on tottunut käyttämään puhelinta ja sitten se otetaan pois?

Mitä isot edellä sitä pienet perässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tosi surullista. Osa syy tähän on kuitenkin myös lapsivihamielisessä ympäristössä. Itse en anna lapselleni puhelinta vaan esim bussissa ja muissa julkisissa paikoissa ihan vaan jutellaan ja joskus lapsi myös valitettavasti kiukuttelee. Lähes poikkeuksetta joku pyörittelee aina silmiään ja huokailee, kun 6v kyselee tyhmiä tai joskus marisee väsymystään ja noissa tilanteissa olisi todellakin niin paljon helpompaa vaan antaa lapselle se puhelin että olisi edes välillä hiljaa. Sitten saisivat aikuisetkin näprätä niitä kännyköitä ilman että napero häiritsee heidän sometustaan.

Silti en aio antaa periksi, mutta edes jonkinlainen empatia kanssaihmisiltä helpottaisi varmaan tämänkin äidin oloa. En hyväksy tuota että 5v tuijottaa puhelinta useamman tunnin päivässä, mutta ymmärrän kyllä miksi näin on.

Miksi ei voi opettaa lastaan siihen että bussissa ym julkisilla paikoilla tulee käyttäytyä, eikä häiritä muita ihmisiä? Onnistuu ilman puhelintakin

 

Tottakai voi. Mutta ympäristö ei aina ihan hyväksy sitä opetteluvaihetta ja kotona ei aina saa parivuotiasta opetettua olemaan julkisilla paikoilla.

Oma tyttö, nykyisin jo teini, oli taaperona hirveä höpöttämään. Siis jo ennen kuin osasi puhua kunnolla. Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun tuli pahoja katseita, kun ei ollut hiljaa bussissa tai junassa. Kerran jopa joku tiuskaisi, että enkö saa tuota kakaraa hiljaiseksi. Lapsi ei huutanut, mutta jutteli muille käsittämättömällä kielellä, jota minä kyllä ymmärsin. En silti antanut puhelinta, mutta ymmärrän hyvin, miksi monet antavat. Ei tuo ole kivaa kenellekään, kun vaikka kokonainen bussi tuomitsee, kun lapsesta lähtee normaaleja ääniä. Ja nyt sitten korjataan hedelmää suomalaisesta asenneilmapiiristä. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsille pitää laittaa rajoja. Olen itsekin huolissani omien pienten lastemme ruutuajasta, mutta olen huomannut, että kun heille järjestää muuta mielekästä tekemistä (leikkipuisto, kirjojen lukeminen, yhdessä kiva leikki), eivät he useinkaan kaipaa mitään ruutua. Haastavaa se toki on, koska näissä on yleensä oltava vanhemman mukana kotonakin, mutta parempi se niihin omiin lapsiin on panostaa kuin vaikkapa siihen, että koti on tiptop. Vaikka olisin väsynyt, olen iloinen, kun lapset esim. toivovat tiettyjä kirjoja (suosikit vaihtelevat), ja he haluavat kuulla samat tarinat erityisesti nukkumaanmennessä kerta toisensa jälkeen. Tai kun mainitsee uloslähtemisestä, ja pienempikin alkaa jo touhuta, että pitää saada kengät, jne. Ja ei, emme ole mikään ihannekoti ja on ollut tosi haastavaa ruutuajan kanssa, mutta kun pysyy jämäkkänä ja asettaa rajoja tarjoten lapsille hyviä vaihtoehtoja, niin se tuo tulosta.

Jäi eilen auki tämä sivu, ja jatkaisin omaan kommenttiini, että ei kannata pelästyä lapsen reaktiota ja antaa periksi, jos lapsi saa "raivarin", kun häneltä otetaan laite pois. Toisaalta ei kannata myöskään vain tylysti tempaista laitetta pois, vaan esim. sanoa, että nyt olet katsonut jo paljon ja se ei ole hyväksi, tulee silmätkin kipeäksi, ja ottaa vaikka lapsi syliin, jne. Pieni varoaikakin on hyväksi, että kun tuo video päättyy 7 minuutin päästä, on sitten katsottu riittävästi, tähän tyyliin. Lapsen mahdolliset pikkuraivarit ja itkut nyt ovat aika pientä siihen vahinkoon verrattuna, mitä addiktion päästäminen pahaksi voi myöhemmin aiheuttaa, ja minusta lapset kyllä aika nopeasti sitten "toipuvatkin" siitä, että videoiden katsominen on vaihdettava muuhun tekemiseen, ja kohta ovat innoissaan tekemässä muuta. Ei aina niin helppoa, ja vaatii panostusta vanhemmalta, mutta on sen väärti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveyskeskuksen aulassa katoin, kuinka äiti piteli vauvaansa sylissä - yhdellä kädellä syötti pullosta ja toisella kädellä selasi puhelinta. Syönnin jälkeen vauva takaisin koppaan, jolloin molemmat kädet vapautuivat puhelimen selaamiseen. Ei minkäänlaista kontaktia omaan lapseensa.

Sama ilmiö ravintolassa. Muksuille tabletti tai puhelin nenän eteen. Hiljaa ruokia odotellessa koko perhe selaa ruutuja.

Nykyajan vanhemmille voisi someen laittaa rajoitukset. 

Sivusta huutelen että yksittäisten tilanteiden perusteella ei kannata tehdä tulkintoja myöskään. Me jos mennään perheellä ravintolaan (2 vilkasta poikaa) niin aluksi kyllä yritetään rauhallisesti yhdessä istua ja jutella, mutta lapset turhautuvat niin nopeasti että aika pian pistetään videot pyörimään. Koska vaihtoehtona on se, että alkavat juoksennella ja häiriköidä muita pöytiä, sosiaalisi

"...aluksi kyllä yritetään rauhallisesti yhdessä istua ja jutella, mutta lapset turhautuvat niin nopeasti että aika pian pistetään videot pyörimään. Koska vaihtoehtona on se, että alkavat juoksennella ja häiriköidä muita pöytiä, sosiaalisia kun ovat. Ja mielellään me vanhemmat ravintolassa keskitytään syömiseen elämyksenä mieluummin kun kiireellä syömiseen."

EN NYT IHAN OIKEASTI TAJUA: lapsesi ovat sosiaalisia, mutta et halua opettaa heitä keskittymään ravintolassa syömiseen elämyksenä ja sosiaalisena tilanteena. Mistä heille sitten tipahtaa se osaaminen jaksaa turhautumisenkin kanssa, kun eivät saa harjoitella vaan videot nokan alle? Mieluummin olisin sen aikaa kun lapset jaksavat ja sitten pois, ehkä te joskus pääsette aikuisten kesken pidemmille illallisille. Näin lapset oppisivat että ruokapöydässä (vieläpä ravintolasalissa missä muita ihmisiä) ei toljoteta videoita vaan seurustellaan. Ja kun ei jaksa istua ikätasoisen ajan mentyä, on lupa nousta ja tehdä muuta. Minä kaipaisin lasteni juttuseuraa, jos hiljentäisin heidät. Ravintoloissa on paljon katseltavaa ja kuten sanot, ei vatsan täyttyminen ole se syy siellä käydä.





 

Vierailija kirjoitti:

Onko varmaa, että lapsi on ahdistunut? Mistä tämä tiedetään, onko lapsi itse sanonut niin, ja jos on tietääkö hän varmasti mitä ahdistus tarkoittaa? Ehkä on vain kiukkuinen kun on tottunut käyttämään puhelinta ja sitten se otetaan pois?

Itsekin kiinnitin huomiota äidin kommenttiin lapsi on oppinut säätelemään sosiaalista ahdistusta puhelimen avulla. Miten 5-vuotiaan sosiaalinen ahdistus ilmenee ja miksi sitä pitäisi säädellä kotioloissa? Äiti projisoi nyt jotain omia tai itse oppimiaan psykologisia narratiiveja pieneen lapseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tosi surullista. Osa syy tähän on kuitenkin myös lapsivihamielisessä ympäristössä. Itse en anna lapselleni puhelinta vaan esim bussissa ja muissa julkisissa paikoissa ihan vaan jutellaan ja joskus lapsi myös valitettavasti kiukuttelee. Lähes poikkeuksetta joku pyörittelee aina silmiään ja huokailee, kun 6v kyselee tyhmiä tai joskus marisee väsymystään ja noissa tilanteissa olisi todellakin niin paljon helpompaa vaan antaa lapselle se puhelin että olisi edes välillä hiljaa. Sitten saisivat aikuisetkin näprätä niitä kännyköitä ilman että napero häiritsee heidän sometustaan.

Silti en aio antaa periksi, mutta edes jonkinlainen empatia kanssaihmisiltä helpottaisi varmaan tämänkin äidin oloa. En hyväksy tuota että 5v tuijottaa puhelinta useamman tunnin päivässä, mutta ymmärrän kyllä miksi näin on.

Mik

Useimmiten noissa bussi tilanteissa ärsyttää se aikuisen lässytys lapselle. Lapsen höpötys on ok, mutta miksi aikuisen pitää niin isoon ääneen sönköttää. Voisi puhua normaalisti hieman vaimentaen ääntään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveyskeskuksen aulassa katoin, kuinka äiti piteli vauvaansa sylissä - yhdellä kädellä syötti pullosta ja toisella kädellä selasi puhelinta. Syönnin jälkeen vauva takaisin koppaan, jolloin molemmat kädet vapautuivat puhelimen selaamiseen. Ei minkäänlaista kontaktia omaan lapseensa.

Sama ilmiö ravintolassa. Muksuille tabletti tai puhelin nenän eteen. Hiljaa ruokia odotellessa koko perhe selaa ruutuja.

Nykyajan vanhemmille voisi someen laittaa rajoitukset. 

Sivusta huutelen että yksittäisten tilanteiden perusteella ei kannata tehdä tulkintoja myöskään. Me jos mennään perheellä ravintolaan (2 vilkasta poikaa) niin aluksi kyllä yritetään rauhallisesti yhdessä istua ja jutella, mutta lapset turhautuvat nii

Niin että sitominen/ vyöttöminen /pakko /lapsen liikkuvuuden rajoittaminen on sinusta hyvä juttu ja kehitykselle hyväksi? Tiesitkö että syöttötuolien turvallisuusohjeissa niisdö tuoleissa suositellaan käyttämään valjaita joissa sellaiset on, sellaisissa joissa valjaita ei ole, omien valjaiden käyttö on turvallisuusriski. Ja meinaatko että 2-5 vuotiaat pitäisi vyöttää tuoliin omilla valjailla jotta oppivat olemaan paikallaan. En tiedä mistä vuosikymmeneltä sinun kasvatusnäkemyksesi ovat, mutta tutkimusten mukaan pakko rajoittaminen on lapselle enemmän haitallista kuin hyödyllistä. Sinun mielestä kasvatus = lapsen pakottaminen mieleisekseen. 

"Irtovaljaat mukaan niin onnistuu kiinnilaitto myös sellaiseen syöttötuoliin missä ei ole omia vöitä."

Tähän siis vastaus tuo edellinen vsljaisiin liittyvä vastaus 

Otsikko jo kertoo missä se todellinen ongelma on.

Tottakai voi. Mutta ympäristö ei aina ihan hyväksy sitä opetteluvaihetta ja kotona ei aina saa parivuotiasta opetettua olemaan julkisilla paikoilla.

Oma tyttö, nykyisin jo teini, oli taaperona hirveä höpöttämään. Siis jo ennen kuin osasi puhua kunnolla. Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun tuli pahoja katseita, kun ei ollut hiljaa bussissa tai junassa. Kerran jopa joku tiuskaisi, että enkö saa tuota kakaraa hiljaiseksi. Lapsi ei huutanut, mutta jutteli muille käsittämättömällä kielellä, jota minä kyllä ymmärsin. En silti antanut puhelinta, mutta ymmärrän hyvin, miksi monet antavat. Ei tuo ole kivaa kenellekään, kun vaikka kokonainen bussi tuomitsee, kun lapsesta lähtee normaaleja ääniä. Ja nyt sitten korjataan hedelmää suomalaisesta asenneilmapiiristä. 

Juuri tätä täällä ei tunnuta tajuavan: miten voisi oppia käyttäytymään julkisilla paikoilla jos harjoitteluvaihetta ei voi suorittaa julkisilla paikoilla. Ihminen oppii kokeilemalla ja tekemällä virheitä. Miten voisi muuten opettaa esim vaimentamalla ääntä kuin pyrkimällä ohjeistamaan jo bussissa "pienennetään ääntä", tietenkään lapsi ei sitä heti muista vaan sitten käydään tilannetta läpi uudestaan kotona ja toistoa toiston perään, nimenomaan siellä bussissa. Eikä näitäkään tilanteita voi jatkuvasti vatvoa useaan kertaan kotona jälkikäteen, siitä lapsi oppii ahdistuneeksi ja oppii, että se bussissa puhuminen oli niin hirveä asia että tarvii jauhaa aina vain uudelleen. Kumma kun kasvaa sosiaalisia jännittäjä. 

Koskee kaikkia lasten ikäryhmiä tämä ongelma. Meillä kahdeksasluokkalaiset tytöt viettävät puhelimella keskimäärin 8h vuorokaudessa. Loppuaika koulussa, nukutaan tai harrastuksissa ja sen jälkeen pelkkää puhelinta. Voisi sanoa, että aika kädetöntä sukupolvea pukkaa tulevaisuudessa. Ilmiö on mielestäni todella huolestuttava. 

Vierailija kirjoitti:

Koskee kaikkia lasten ikäryhmiä tämä ongelma. Meillä kahdeksasluokkalaiset tytöt viettävät puhelimella keskimäärin 8h vuorokaudessa. Loppuaika koulussa, nukutaan tai harrastuksissa ja sen jälkeen pelkkää puhelinta. Voisi sanoa, että aika kädetöntä sukupolvea pukkaa tulevaisuudessa. Ilmiö on mielestäni todella huolestuttava. 

Millä ehtii olemaan 8h päivässä puhelimella koulun, nukkumisen ja harrastusten lisäksi? Kouluun matkoineen menee usein 7-8h, nukkumiseen ja sen valmisteluun 9-10h. Harrastuksiin matkoineen 2,5-3,5h viitenä päivänä viikossa. Lisäski meillä teinin pitää lenkittää koiraa ja tehdä kotitöitä. Ja tehdä läksyt. Viikonloppuisin on kisoja tai tehdään yhdessä jotain perheenä. Ei kasva kädetöntä porukkaa, kun ei anna kasvaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jo sellainen tapaus, että kehottaisin äitiä ottamaan kännykän pois lapselta ja lähtemään ulos hänen kanssaan. Ihan jo omalta pihalta pitäisi löytyä tekemistä lapselle. Mutta ei hän siellä tietenkään yksinään viihdy. Siksi aikuisen pitää lähteä kaveriksi kertomaan juttuja ja näyttämään asioita.

Kodin siivoaminen ei ole niin tärkeää että sen takia pitäisi pienelle lapselle antaa 5 tunniksi kännykkä kätee.

No itse taas kehottaisin lasua ottamaan lapsen pois äidiltä. Eihän tuollainen äiti ole mikään terve tapaus. Eiköhän tuossa perheessä ole aika monta muutakin ongelmaa kuin digiaika.

Siskoni asuu Californiassa hienostoalueella. Siellä niiden ala asteella ei yhdelläkään lapsella ole omaa kännykkää. Siellä ymmärretään että oma känny ei kuulu alle 13-vuotiaan elämään. Lapset ovat sillä alueella terveitä, urheilullisia ja onnellisia. White trash porukka Suomessa ja Jenkeissä antaa lapsille kännykät. Hävetkööt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveyskeskuksen aulassa katoin, kuinka äiti piteli vauvaansa sylissä - yhdellä kädellä syötti pullosta ja toisella kädellä selasi puhelinta. Syönnin jälkeen vauva takaisin koppaan, jolloin molemmat kädet vapautuivat puhelimen selaamiseen. Ei minkäänlaista kontaktia omaan lapseensa.

Sama ilmiö ravintolassa. Muksuille tabletti tai puhelin nenän eteen. Hiljaa ruokia odotellessa koko perhe selaa ruutuja.

Nykyajan vanhemmille voisi someen laittaa rajoitukset. 

Sivusta huutelen että yksittäisten tilanteiden perusteella ei kannata tehdä tulkintoja myöskään. Me jos mennään perheellä ravintolaan (2 vilkasta poikaa) niin aluksi kyllä yritetään rauhallisesti yhd

Niin että sitominen/ vyöttöminen /pakko /lapsen liikkuvuuden rajoittaminen on sinusta hyvä juttu ja kehitykselle hyväksi? Tiesitkö että syöttötuolien turvallisuusohjeissa niisdö tuoleissa suositellaan käyttämään valjaita joissa sellaiset on, sellaisissa joissa valjaita ei ole, omien valjaiden käyttö on turvallisuusriski. Ja meinaatko että 2-5 vuotiaat pitäisi vyöttää tuoliin omilla valjailla jotta oppivat olemaan paikallaan. En tiedä mistä vuosikymmeneltä sinun kasvatusnäkemyksesi ovat, mutta tutkimusten mukaan pakko rajoittaminen on lapselle enemmän haitallista kuin hyödyllistä. Sinun mielestä kasvatus = lapsen pakottaminen mieleisekseen. 

Vanhemmissa syöttötuoleissa ei ylipäätään ole omia valjaita eikä niitä ole kaikissa uudemmissakaan. Sitä paitsi ne omat valjaat ovat usein tyyliin lantiovyö joka ei moniakaan pidättele. Siksi normaalisti jos syöttötuolissa on tarvetta valjaille niin sellaisina käytetään yleiskäyttöisiä lastenvaljaita. Ne samat valjaat sopivat myös esim. talutusvaljaiksi ja rattaisiin.

Jonkun syöttötuolin valmistaja luonnollisesti kirjoittaa sellaiset ohjeet joiden mukaan juuri heidän tuotteensa käyttö on ehdottoman välttämätöntä. Tällaisille ohjeille on vaikea antaa paljoakaan painoarvoa.

Pakon ja rajoittamisen käyttö nyt on vaan yksi keinoista mitä lastenkasvatuksessa joutuu käyttämään jos haluaa siinä pärjätä. Nykyisin on huolestuttavasti lisääntynyt ajattelu jonka mukaan lasta ei saisi ohjata muuta kuin lempeällä puheella. Se sitten herkästi johtaa tilanteeseen missä ainoa toimiva keino lapsen rauhoittamiseen on ruutu (tai adhd-lääkitys). Lapsen kannalta se on hyvin haitallista ja ahdistavaa jos hän huomaa, että vanhemmilla ei ole keinoja saada häntä aisoihin. Lapsi tarvitsee aikuisen joka viime kädessä pystyy päättämään asiat lapsen puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tuolla äidilläkään ihan kaikki kotona, vai somettaako 24/7 kotona ja töissä...

Äitee on ihan kukkuu kukkuu 🐦