Lue keskustelun säännöt.
" Lasten mielenterveydenhäiriöt lisääntyvät hallitsemattomalla
06.04.2007 |
vauhdilla. Joka kymmenes lapsi tarvitsisi psykiatrista apua."
Luinpa viime viikon Suomen Kuvalehdestä varsin surullisen artikkelin lasten mielnterveydenhäiriöistä sekä resurssipulasta, mikä vaikeuttaa näihin ongelmiin puuttumista.
Artikkelissa haastatellun ylilääkärin mukaan tärkeää olisi, että " äideille ja isille taattaisiin mahdollisuus keskittyä vanhemmuuteen vauvojensa kanssa. Aivan keskeinen asia on, että lapsella on rinnallaan läsnäoleva aikuinen."
Mutta, mutta... kun äiti imettää yksivuotiasta häntä pidetään hörhönä, jolle vähän väliä huomautellaan, että eikö olisi jo aika luopua. Kun lapsi nukkuu vanhempiensa vieressä, sitä jaksetaan kauhistella, eikö sillä ole omaa sänkyä tai että eikö sille voisi jo sisustaa oman huoneen.
Kun äiti ei viivy illanvietossa pikkutunneille asti jaksetaan marista, että sen siitä saa kun ei ole opettanut vauvaansa pullolle, onhan se jo viisikuinen ja äidinkin olisi jo korkea aika päästää tuulettumaan. Kun lapsen itkuun vastataan heti, aina on joku valopää varottelemassa, että älä mene, sitten saat mennä aina. Lista on loputon.
Mutta eivätkö nämä jutut ole juuri niitä asioita, joilla vauvalle pyritään luomaan turvallinen alku elämälle? Mikä halvatun kiire muilla ihmisillä on saada vauva eroon vanhemmistaan ja miksi vauvan ja äidin välistä symbioosia ei kunnioiteta?
Kommentit (110)
ne siirtyy jopa sukupolvien yli.. Koska ihminen on " apina" ja apinoi monissa asioisa omia vanhempiaan ja he taas omiansa jne.... Ellei itse aktiivisesti lopeta kaavaa niin siloin saadaan omat opitut typeryyden kasata omien lasten päälle jolloin ogelma saattaa siirtyä yhden sukupolvenkin yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korostan, että en kuitenkaan ole sitä mieltä, että lasten mahdolliset mieleinterveysongelmat ja turvattomuus johtuisivat yksinomaan päivähoidosta, ei tietenkään. Jo kotona on ns. kaikki kunnossa niin lapsi voi olla ihan tyytyväinen ja tasapainoinen, vaikka olisikin päivähoidossa. Mutta jos vaan mahdollista käytännössä, niin kannattaisi kyllä hoitaa lapsensa kotona mahdollisimman pitkään.
Ehkä lasten laittaminen päivähoitoon ' liian aikaisin' kuvastaa aikamme ongelmaa: lapset ovat usein hankinta muiden joukossa, eikä heihin jakseta panostaa tarpeeksi. Omat tarpeet ajavat lapsen tarpeiden edelle ja siksi mennään töihin aikaisin ettei vaan jouduta esim tinkimään omasta elintasosta.
miten muka elätte, jos miehelle jää verojen jälkeen 1500 käteen, mä saan hoitovapaalla 250+ 100 lapsilisän. asuntoon menee 600+200 vastike puh laskut yht 100. auto 300 euroa kk. miehen työmatkoihin noin 100 euroa kk. ja muut laskut sähkö, vesi, vakuutukset ym on kuussa monia satoja. ruokaan on nyt viimeiset kuukaudet jäänyt 0 euroa. Pakkohan lapsi on syöttää ja pukea...ja eihän se voi lattiallekkaan paskoa. Eli töihin vaan!
No onneksi meidän mussukka sopeutuu ja varmasti jopa tykkää.
Suomessa suuri osa alle 3-vuotiaista hoidetaan kotona. Ei ole mutua vaan tilastotietoa.
Miettiä oikeesti mihin se raha menee.. Voisko vähentää kk. mm. puhelimenoja.. kanattaisiko vaihtaa asunto halvempaan? tai kauemmas.
Onko auto välttämätön? voisiko työmatkat kulkea vaikka pyörällä.. jne.. meillä ensin kun palka tulee menee lainanlyhennykset n 1000 egee sitten maketaan auto . 304e, sen jäkeen sähkö 194e, ja auton bensa lasku n. 350-400kk riippuen kuinka kalista se on tuolla bensiksellä ja paljonko on ns. ylimääräsitä ajoa. sitten mennään kauppaan ja ostetaan kaikki kaaapit täyteen ruokaaa. kuiva juttuja säilykeitä jen.. lihaa pakkaseen ja... ( no jokainen tietää kuin kaupassa käyään heh.) sitten vasta maksetaan muut laskut. Josku jää laskuja rästiin joskus ei. vakuutusmaksujen aikaan on tiukempaa mutta kuminkin ollaan pärjätty. Ja jos on muksuille pakko jotain ostaa niin sitten ostetaan. sekin nipistetään jostain.
Luottotiedotkin on talella jne.
- se 6 lapsen äiti-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta hyvä niin. Mielenkiintoista nähdä, että puhe kääntyy (taas kerran) kotihoito/päivähoito akselille, se se näyttää nykyäitiä rassaavan.
Se mitä oikeastaan aloituksella halusi sanoa oli, että oman kokemukseni mukaan on ollut yllättävää, että asioita, joita olen pitänyt täysin luonnollisina, ovatkin nousseet negatiivisen huomion kohteeksi. Tällä tarkoitan esimerkiksi vauvan ottamista yöksi viereen nukkumaan (helppoa ja kätevää yösyöntien kannalta ja läheisyys, jota ihminen - pienestä vauvasta puhumattakaan tarvitsee) tai omien menojen karsimista silloin kun vauva on ihan pieni.
Tuntuu, että jatkuvasti saa olla puolutuskannalla omien valintojen kanssa, vaikka sieltä sun täältä saa lukea ja kuulla, että vauvan ja vanhempien läheinen vuorovaikutussuhde on tärkeä lapsen kehityksen kannalta. " Olet liian kiinni vauvassa" vaikka itse koen, että näinhän se pitää mennä ja tämä on täysin normaalia. Auta armias, jos vielä kehtaat tunnustaa, että nautit omasta lapsestasi! Silloin sitä viimeistään saa hullun akan maineen.
Tämä 70-luvun lapset tämän päivän vanhempina olisi mielestäni mielenkiintoinen aihe pidempäänkin pohdittavaksi. Itse uskon, että tämän päivän ihmisissä näkyvä pahaolo juontuu pidemmälle, jopa sota-aikaan asti. Sodan nähneiden vanhempien lapset olivat omille vanhemmilleen " näkymättömiä" , " lapsen tahto on aikuisen taskussa" sanottiin. Turhasta ei saanut rutista, olihan sitä koettu jotain niin paljon hirveämpää. Näistä lapsista kasvoi niitä 60-70-luvun vanhempia ja sen satoa korjataan nyt.
Omat vanhempani halusivat irti siitä kaikesta konservatiivisuudesta ja tiukkuudesta, mitä olivat oppineet omilta vanhemmiltaan. Tuli vapaan kasvatuksen aaltoja ym. ääripäitä. Mutta tavallisissakin perheissä se näkyi. Naiset eivät halunneet olla kahlittuja kotiin. Perheissä haluttiin vaurautta ja uraa, kuva ulkopuolisten silmissä oli tärkeää. Vauvoja vietiin pieninä hoitoon. Isät olivat monissa perheissä etäisiä lapsille.
Historia toistaa iteään ja nyt ollaan taas toisessa laidassa. Halutaan vaalia perinteitä (esim. hulppeat häät ovat taas muotia), arvostetaan pehettä ja isänmaata.
Paineita lasten kotihoidolle ei aiheuta yhteiskunta vaan äidit itse. Halutaan antaa lapsille kaikki se, mitä ei itse saatu ja samalla kokonaiskuva hämärtyy. Oletetaan, että päivähoitoon viety lapsi on hylätty, kärsii tai jotain muuta yhtä älytöntä. Nykyisiä ääri-ilmiöitä edustavat esim. lasten kilpavarustelu ja kiihkoilu näistä perhepeti- ja hoitoonviemisjutuista. Yritetään kaikin tavoin paikata se, mitä itseltä jäi puuttumaan.
Asiassa kuin asiassa mennään aina näin, laidasta laitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhaan me täällä toisiamme valinnoistamme syyttelemme. Se, onko joku kotona tai töissä, asuuko omakotitalossa vai vuokralla, ei ollenkaan ole syy lisääntyneisiin lasten mielenterveysongelmiin. Täällä keskustelee lapsistaan kiinnostuneita vanhempia (miksi muuten lukisimme lapsi-asioita netissä, kun voisimme olla vaikka kivassa baarissa päiväkännissä?).
Syyt ovat räjähdysmäisesti lisääntyneessä päihteiden käytössä (myös raskausaikana). Toisaalta korjataan myös lamavuosina leikattujen mt-palvelujen " satoa" . Koskaan aikaisemmin NAISET eivät ole juoneet niin paljon kuin nykyään.
t. sossuntäti
jään minäkin miettimään, että todellakin meissä 70-luvun vanhemmissa se vika on ja niissä ratkaisuissa, joita meidän vanhempamme ovat silloin sen ajan yhteiskuntamallin puitteissa tehneet.
Tähän kotihoito/päiväkoti kiistaan on pakko puuttua ammattilaisen näkökulmasta, kun koulumaailmassa työskentelen. Ongelmia on kyllä kummassakin porukassa, päivähoidossa olleilla ne vain ovat dianosoitu aiemmin. Enemmän kuitenkin väittäisin häiriökäyttäytymistä olevan pitkän päiväkotiuran tehneillä. (Tämä nyt on sitä mutu-tilastoa, virallista faktaa ei ole esittää.)
Sitten vielä kommenttia siihen asiaan, johon tämäkin keskustelu taas lähti. Raha ajaa ihmiset töihin. Elintaso määräytyy tulojen mukaan ja lasten tullessa elämään, ei paluuta ole. Vaikka kaikesta luxuksesta luovuttaisi, voi lainat yms. odotella maksajaansa ja sitten vaan on pakko mennä takaisin töihin.
Minä hoidin kaksi vanhinta lastani työttömänä yh-äitinä (ilman sossuntukia ja elatusapuja) ensimmäiset kolme vuotta kotona. Kolmannen lapsen kanssa tiukkaa teki jo ensimmäinen vuosi, vaikka mies kantoi rahaa kotiin. Luovutin lapsen ollessa puolitoista ja vein hänet puolipäivähoitoon ja tein osa-aikatyötä. Nyt täyttä päivää tekevänä asuntovelkaisena, en millään pystyisi jäämään kotiin äitiyslomaa pidemmäksi aikaa. Onneksi ei perheenlisäystä ole suunnitelmissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkiksi näin meillä:
Äitini oli nuori saadessaan isoveljeni, opiskelut kesken. Asui likellä vanhempiaan, äitini. Äitini äiti ei ollut työelämässä, mutta alle 50-vuotias. Hän sitten kaitsi isoveljeäni 1970-luvun puolivälissä. Sitten synnyin minä ja mummo oli taas suureksi avuksi kasvatuksessani. Vanhemmat tekivät vuorotöitä, joku oli aina kotona.
Muutimme isän vanhempien likelle töiden perässä ja pikkuveljeni ja minä pääsimme koulun jälkeen heidän luokseen. Olivat jo eläkkeellä, mutta kyllähän alta 70-vuotiaat mielellään tarjoavat välipalaa lapsenlapsilleen ja pitävät seuraa.
Sittemmin äitini äiti on kuollut, isoveljeni muutti asumaan äitini isän luo vaimoineen. Sitä ennen äidinäidinäiti sekä -isä olivat asuneet yhdessä mummoni ja ukkini kanssa.
Isäni isän äiti eli vanhaksi meidän kanssamme, elikin yli satavuotiaaksi. Suosittelen kaikille tälläistä yhteisöllistä asumista oman suvun parissa. Lapset oppivat arvostamaan eri-ikäisiä ihmisiä ja historiaa jne.
Tosiasia kuitenkin on, että ainakin nuoret perheet jätetään kovin usein oman onnensa nojaan " selviämään väkisin" . Kai vanhemmat ihmiset ajattelevat, että yksin pärjääminen on kasvattavaa. Ja toisaalta siinä on myös varmaankin se katkeruus-elementti mukana; " meilläkin oli rankkaa, nyt saatte tekin sen kokea" ...minustakin olisi ihanteellista asua esim. isolla tontilla, jossa jokaisella olisi oma koti ja vähän pihaa- sukupolvet viihtyisivät keskenään ja lapsi oppisi alusta alkaen kunnioittamaan vanhempiakin ihmisiä. Jos vanhukset olisivat apuna, lapsella olisi seuraa koulunkin jälkeen ja nuoremmat ihmiset voisivat taas auttaa vanhempia erilaisissa tehtävissä sekä olla seurana. Uskoisin, että tuollaisessa yhteisössä henkinen hyvinvointi olisi parhaimmillaan huippuluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei jääkaappiin voisi ostaa lainkaan tuoretuotteita, kuten vihanneksia ja salaattia.
Siinä menee esim. meikäläisen sietokyky, jos ruokana on vuodesta toiseen sikanautaa/silakkaa/kaalia ja perunaa, sitä halvinta ranskanleipää ilman päällykettä, vettä juomaksi ja ainoana kasviksena tomaattiketsuppi alennuksesta.
Jos muuttaa kauemmaksi, menee bensaan enemmän rahaa. Jos asuu " kaukana" , niin töihin ei todellakaan fillaroida, vaan mennään autolla. Jos riittävän " kaukana kaikesta" asuu, niin ei välttis ole julkisia kulkuvälineitä, jos on, ne kulkevat 2 kertaa päivässä ja maksavat liikaa...
Vierailija:
Itse uskon, että tämän päivän ihmisissä näkyvä pahaolo juontuu pidemmälle, jopa sota-aikaan asti.
" hoidan kotona" vs. " laitan päivähoitoon" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Minä hoidin kaksi vanhinta lastani työttömänä yh-äitinä (ilman sossuntukia ja elatusapuja) ensimmäiset kolme vuotta kotona. Kolmannen lapsen kanssa tiukkaa teki jo ensimmäinen vuosi, vaikka mies kantoi rahaa kotiin.
hoitaa lapset kotona, mies ryyppää ja hakkaa, niin onko se sitten absoluuttisesti paras ainoana ympäristönä lapselle? Monet työttömät, mt-ongelmaiset kotiäidit eivät esim. käytä lapsia edes neuvolassa, joten heidän mahdolliset ongelmat jäävät kodin seinien sisäpuolelle.
hei haloo.. saati ranskanleipää.. Mutta leivänkin voi leipoa itse ja pakastaa siinäkin säästää.. Leipä kun on ihan sairaan kalista nykyään..
Sitä pitää tehdä viikon /kahen kauppalista ja ostaa sen mukaan sinne kaappiin ruokaa... myös niitä vihaneksia.. muuten kesällä voi parvekkeella kasvattaa tomaatteja salattia jne.. tulee halvemaksi kuin kaupasta ja on kiva puuha myös pienille. Saltti kasvaa talvellakin kukkapurkissa... no joo.. Mutta ei ruoan laadussa tarvitse tinkiä. mutta voi silti ottaa sen halvemman vaihtoehdon.. esim onko juuri nyt PAKKO ostaa kotimainen tomatti kun se on kilohinaltaan kalliimpi kuin se ulkoklainen??? Rahaa säästyy valinnoilla.. Tai onko pakko olla kahvin kanssa pulla?? tai onko pakko ostaa se suklaalevy.. jne......... Elämä on täynnä valintoja ilman että mistään tarvitsee todella luopua.
-se 6 äiti
Leivästä usein se ranskanleipä on kaikkein halvinta. Kyllä ymmärrän tuon kahden viikon kauppalistan. Eikä kaikilla ei nyt ole sitä parveketta, missä kasvatella vihanneksia.
Meillä ei esim. suklaata tai pullaa osteta niin paljon, että niiden väliin jättäminen kohentaisi taloudellista tilannettamme merkittävällä tavalla.
Vierailija:
hei haloo.. saati ranskanleipää.. Mutta leivänkin voi leipoa itse ja pakastaa siinäkin säästää.. Leipä kun on ihan sairaan kalista nykyään..Sitä pitää tehdä viikon /kahen kauppalista ja ostaa sen mukaan sinne kaappiin ruokaa... myös niitä vihaneksia.. muuten kesällä voi parvekkeella kasvattaa tomaatteja salattia jne.. tulee halvemaksi kuin kaupasta ja on kiva puuha myös pienille. Saltti kasvaa talvellakin kukkapurkissa... no joo.. Mutta ei ruoan laadussa tarvitse tinkiä. mutta voi silti ottaa sen halvemman vaihtoehdon.. esim onko juuri nyt PAKKO ostaa kotimainen tomatti kun se on kilohinaltaan kalliimpi kuin se ulkoklainen??? Rahaa säästyy valinnoilla.. Tai onko pakko olla kahvin kanssa pulla?? tai onko pakko ostaa se suklaalevy.. jne......... Elämä on täynnä valintoja ilman että mistään tarvitsee todella luopua.
-se 6 äiti
Sitä yritn juuri kirjoituksessani esittää, että asiat eivät ole niin yksiselitteisiä kuin mitä moni luulee.
Puhelinmenoja emme pysty pienentämään, sillä meillä on sellainen kiinteä puhelinlasku 2 vuoden sopimuksella, asuntoa ei enää tästä halvempaa pysty saamaan...asumme pienessä kaksiossa. Ja halvassa kaupungissa. Jos vaihdamme asunnon kauemmaksi niin tarvitsemme toisen auton ja siitä tulee taas lisä kustannuksia. Työmatka on 80km, sitä ei voi kulkea pyörällä. Että näin....
Mitään makaroonia ja säilykkeitä en aijo lapselleni syöttää. Koen että terveellinen ruoka (vihannekset, hedelmät ja tuore ruoka) on tärkeämpää kuin se, että lapsi saa/joutuu olemaan äidin kanssa 3-vuotta kotona. Asiat tärkeys järjestykseen!
Meillä on onnea siinä suhteesa että lapsen hoidon tarve tulee olemaan 7 päivää/kk. Joten varmasti kaikki on tyytyväisiä, niin lapsi kuin vanhemmatkin.
ruokaan. Mutta ehkä sun kantsis tutustua noihinkin tarjouksiin, niin voisit säkin joskus ostaa niille kuudelle ipanalles sen suklaalevyn. Kun muuten teidän budjetti ei taida antaa periksi *virn*
Nykyäänhän puhutaan paljon siitä, että säästöjen takia ryhmäkoot ovat aivan liian suuria ja hoitajien vaihtuvuus myös. Pienelle lapselle (alle 3 v) on tärkeää luoda pysyvä suhde hoitajaansa ja olisi hyvä jos hänellä olisi vaan yksi hoitaja, eikä useita, ja vaihtuvia hoitajia.
Muistan lukeneeni lehdestä jonkin aikaa sitten, että Suomessa oli haastateltu päiväkotien johtajia, ja todella suuri prosenttiosuus (yli puolet) oli myöntänyt olevansa huolissaan lasten turvallisuudesta koska hoitajia on pienten lasten ryhmissä liian vähän. Oma tätini on töissä päiväkodissa, ja kertoi, että on lähes päivittäin yksin ainakin tunnin n. 12 alle 3-vuotiaan kanssa. Mitä muuta tämä on kun pikkulasten säilömistä päivän ajaksi?
70-luvulla päivähoidon tila ei ollut sama kun nykyään. Ei ole myöskään yksiselitteistä se, että onko meille 70-luvun lyhyiden äitiyslomien ' tuotoksille' tullut lyhyestä kotihoidosta traumoja vai ei. Traumat eivät tee ihimisestä välttämättä mitään ilmiselvää ' pipipäätä' , vaan voivat ilmetä epäsuoremmin, esimerkiksi henkisenä etäisyytenä omiin lapsiin, läheisyyden pelolla jne. joilla taas on vaikutusta omiin lapsiimme.