" Lasten mielenterveydenhäiriöt lisääntyvät hallitsemattomalla
vauhdilla. Joka kymmenes lapsi tarvitsisi psykiatrista apua."
Luinpa viime viikon Suomen Kuvalehdestä varsin surullisen artikkelin lasten mielnterveydenhäiriöistä sekä resurssipulasta, mikä vaikeuttaa näihin ongelmiin puuttumista.
Artikkelissa haastatellun ylilääkärin mukaan tärkeää olisi, että " äideille ja isille taattaisiin mahdollisuus keskittyä vanhemmuuteen vauvojensa kanssa. Aivan keskeinen asia on, että lapsella on rinnallaan läsnäoleva aikuinen."
Mutta, mutta... kun äiti imettää yksivuotiasta häntä pidetään hörhönä, jolle vähän väliä huomautellaan, että eikö olisi jo aika luopua. Kun lapsi nukkuu vanhempiensa vieressä, sitä jaksetaan kauhistella, eikö sillä ole omaa sänkyä tai että eikö sille voisi jo sisustaa oman huoneen.
Kun äiti ei viivy illanvietossa pikkutunneille asti jaksetaan marista, että sen siitä saa kun ei ole opettanut vauvaansa pullolle, onhan se jo viisikuinen ja äidinkin olisi jo korkea aika päästää tuulettumaan. Kun lapsen itkuun vastataan heti, aina on joku valopää varottelemassa, että älä mene, sitten saat mennä aina. Lista on loputon.
Mutta eivätkö nämä jutut ole juuri niitä asioita, joilla vauvalle pyritään luomaan turvallinen alku elämälle? Mikä halvatun kiire muilla ihmisillä on saada vauva eroon vanhemmistaan ja miksi vauvan ja äidin välistä symbioosia ei kunnioiteta?
Kommentit (110)
70-luvulla äitiyslomat olivat paljon lyhyemmät, lapsia hoidettiin kelloon katsomalla, ei ollut mitään osittaisia hoitovapaita tms. Että eikö näiden täällä esitettyjen teorioiden mukaan meidän 70-lukulaisten pitäisi olla pipipäitä eikä nykyisten nuorten?
Yhtään kenenkään valintoja arvostelematta, itse ostimme vanhan räyskä-talon vain siksi että meillä on lainanlyhennys 400e kuussa, jotta voin olla lapsieni ensimmäiset vuodet kotona. Koska lapset merkkaa enemmän kuin Nunna-uuni, ' ala-carte keittiö tai poreallas. Ai juu, muistatte varmaan sanonnan; se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.
Sen turvallisuuden tunteen voi saavuttaa myös, vaikka lapsi olisi päivähoidossa.
Lasten mielenterveysongelmat ovat oireita perheen pahoinvoinnista. Taustalta löytyy mm. vanhempien päihde- tai mielenterveysongelmia tai niiden yhdistelmiä, vanhempien kyvyttömyyttä asettaa lapsille rajoja, taata muuten perusturvallinen perusrytmiä noudattava elämä. Listaa olisi jatkaa vaikka kuinka.
Tiedän, sillä työskentelen lastensuojelussa.
Vierailija:
Yhtään kenenkään valintoja arvostelematta, itse ostimme vanhan räyskä-talon vain siksi että meillä on lainanlyhennys 400e kuussa, jotta voin olla lapsieni ensimmäiset vuodet kotona. Koska lapset merkkaa enemmän kuin Nunna-uuni, ' ala-carte keittiö tai poreallas. Ai juu, muistatte varmaan sanonnan; se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.
En saa asuntolainaa, vaan asun vuokralla. Ja ei, vuokranantaja ei anna vuokranmaksuvapaita kuukausia (no, en kyllä ole edes kysynyt...). En edes tiedä, mikä on Nunna-uuni tai millainen on ala-carte keittiö (eikös ala carte ole ravintolassa se puoli, jossa tilataan listalta..?). Sanopas, miten yh pärjää kahden lapsen kanssa hoitorahoilla, kun jo pelkkä vuokra ylittää sen??? Niinpä. Se elämä on niin toisenlaista siellä omakotitalossa.
mies ei tienaa lähellekään 5000 e ja asumme Hesan lähiössä kaupungin vuokra-asunnossa. Lapsia viisi (kolme koulussa ja kaksi kotona, 5v ja 1v).
Jos menisin töihin, voisimme kevyesti ottaa lainaa ja ostaa oman asunnon, mutta tyydymme tähän vuokra-asuntoon juuri siksi, että lapset saavat kotihoitoa. Rahalla ei kaikkea saa. Meillä tärkeysjärjestys näin.
Lasten mielenterveyden ongelmat eivät ole mitenkään kytköksissä siihen asuvatko vanhemmat vuokralla vai omakotitalossa ja onko heillä asuntolainaa vai ei. Jos kytkös on jommin kummin päin, niin vuokra-asunnoista ehkä enemmän mtt-ongelmia tai sitten ylisuuret lainat kuormittavat vanhempia. Ja kytkös myös enemmän niin päin, että kouluttamaton kotiäiti & alhaisen koulutuksen ja tulotason omaava mies ovat riski lapsen mielenterveydelle. En tällä halua ketään syytellä, enkä missään nimessä leimata. Keskustelussa vaan näyttäytyy kummallisesti se, että uskotaan asuntolainojen ja omakotitalojen sekä päivähoidon olevan mtt-ongelmien syy. Näin ei ole. T: lastensuojelussa töitä tekevä
Toisaalta päivähoito antaa lapsille esim. sosiaalisia valmiuksia ja taitoja. Ratkaisevaa on juuri tuo päivien pituus.
Kun meidän lapsi oli vielä vauva, sain todella, todella usein kuulla siitä, kun pidin vauvaa niin paljon sylissä + siitä, että vauvamme vaati niin paljon " viihdytystä" eli ei viihtynyt yksikseen. Piti siis minua sidottuna itseensä. Sitä ihmettelivät ja arvostelivat sitten lukuisat kaverini plus oma äitini. Että vauvan pitäisi olla itsenäinen!
Itse olen pitänyt ohjenuoranani, että pidän lasta sylissä niin paljon kuin lapsi vain sylissä viihtyy, ja nyt kun lapsi on lähes 3v olen tsempannut, että todella edelleen otan lapsen syliin kun hän syliin haluaa.
Lapsemme on kotihoidossa, ja sitäkin on ollut vähän noloa kertoa muille, sillä ulkopuolisten reaktio on joskus vähän negatiivinen. Ihan uskomatonta.
Itse työskentelen alakoulussa ja näen liian selvästi, mihin lasten turvattomuus ja aikuisen puute johtavat.
Kyllähän se niin vaan on, että köyhyys yhdistettynä syrjäytyneisyyteen ja päihdeongelmiin ovat oikeasti suurimpia syitä perheiden ja lasten huonovointisuuteen. Jos yksi lapsi on 35 tuntia hoidossa ja toinen puoli tuntia enemmän, ei toisesta tule mielisairasta. Lapset voivat saada vanhemmiltaan läheisyyttä ja turvallisuuden tunnetta, vaikka vanhemmat kävisivätkin töissä. Kyllä pitää olla aika itseriittoinen ihminen, jos kuvittelee estävänsä lapsensa kaikki ongelmat olemalla kotona kolme vuotta... Sama kun kuvittelisi nukkeleikkien tekevän pojasta homon. Totta kai pienille lapsille on varmasti parempi olla kotona, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki muut vaihtoehdot olisivat huonoja. Ja kotona oleminenkaan ei sinänsä ole hyvä, jos kotona olot ovat huonot.
Vierailija:
lasten kotihoito on tänä päivänä yleisempää kuin vuosikymmeniin, siitä oli kirjoitusta uusimmassa kaksplus-lehdessä. Miten siis lasten mielenterveysongelmat voivat korreloitua siihen, että lapset ovat päivähoidossa?
Kuule, kyllä me 1000e/kk lyhennetään ihan tavallista rivaria. Eipä täältä olisi saanut mitään räyskääkään että tuollaisilla lyhennyksillä olisi pärjännyt.
Ja tuohon itse asiaa, ei kai kukaan tosissaaan usko että lasten päivähoito aiheuttaa mtt-ongelmia??
Kyllä me oltaisiin paljon sairaampaa sakkia jos näin olisi, puhumattakaan muista eurooppalaisista.
Vierailija:
Yhtään kenenkään valintoja arvostelematta, itse ostimme vanhan räyskä-talon vain siksi että meillä on lainanlyhennys 400e kuussa, jotta voin olla lapsieni ensimmäiset vuodet kotona. Koska lapset merkkaa enemmän kuin Nunna-uuni, ' ala-carte keittiö tai poreallas. Ai juu, muistatte varmaan sanonnan; se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.
Vierailija:
70-luvulla äitiyslomat olivat paljon lyhyemmät, lapsia hoidettiin kelloon katsomalla, ei ollut mitään osittaisia hoitovapaita tms. Että eikö näiden täällä esitettyjen teorioiden mukaan meidän 70-lukulaisten pitäisi olla pipipäitä eikä nykyisten nuorten?
syytä on myös yhteiskunnassa. Kuinka moni teistä äideistä oli lapsena hoitanut lapsia tai ollut suuressa perheessä? Omassa suvussani olin hoitanut pikkuveljeäni sekä pienempiä serkkujani.
Silti esikoisen saaminen oli shokki. Onneksi en ollut yksin, mutta voin hyvin kuvitella, että on perheitä, joissa ei ole muita kuin vanhemmat. On niin suuri apu, kun muitakin aikuisia läsnä.
Jos jollakulla ei ole suvustaan turvaverkostoa, yhteiskunnan täytyisi voida auttaa. Ennaltaehkäisevä työ on aina edullisempaa kuin hoitaa pitkäaikaisia mielenterveydellisiä ongelmia.
Jos ajatellaan, että olisi vaikka kerran viikossa paikka minne mennä juttelemaan omista asioistaan samassa tilanteessa olevien kanssa. Olen kuullut, että paikkakunnallani on joku tälläinen kerho tms.
Vauvat ja lapset saavat tulla mukaan. Äidit ensin opettelevat tekemään jonkin uuden ruokalajin ja sitten istuvat keskenään syömään sitä ja juttelemaan.
On myös kerhoja noin 1-vuotiaasta eteenpäin lapsille, jotka eivät ole päivähoidossa. Pari kolme tuntia viikossa äidillä ihan pelkästään itselleen.
Äiti jaksaa paremmin, saa uusia kontakteja toisiin aikuisiin, saa tunteen, että hänestä välitetään. Lapsi saa uusia ystäviä, näkee muutakin elämää kuin kodin seinät jne. Yksin kotiin jäävä, ilman ystäviä oleva ihminen masentuu ja sitten siitä tulee kierre.
Tämä mielipide kumpuaa kotiäitien oman kruununsa kiillottamisen tarpeesta.
MIksi ihmeessä Suomessa sitten on juuri tällä hetkellä niin paljon lasten mielenterveysongelmia, vaikka meillä äitiyslomat on pitkiä ja lapsen hoitamista kotona korostetaan ja ihannoidaan merkittävän paljon. Niin kuin edellä mainittiin juuri nyt lapsia hoidetaan poikkeuksellisen paljon kotona.
Esim. Tanskassa kuninkaallinen pikkuprinssikin aloitti juuri päiväkotiuransa 1,5 v, jotta saisi elää samanlaisen lapsuuden kuin muutkin lapset. Tanskalaiset on jossain tutkimuksessa arvioitu maailman onnellisimmaksi kansaksi.
Tuossa edellä asiantuntijatkin mainitsivat, että kyllä ne mielentervesyongelmat lähtevät paljon pahemmista perheen ongelmista kuin kahden tasapainoisen vanhemman työssäkäynnistä, jolloin yleensä lapselle annetaan rakkautta mielín määrin sinä yhteisenä aikana. On päihteitä, masennusta, köyhyyttä sekä perheväkivaltaa sekä vanhempien uupumista ja mielentereveysonelmia. Tällöin se päivähoito voi olla kuulkaa se lapsen päivän parasta aikaa.
Että ennnen lapset vietiin nopeammin päivähoitoon ja kotona hoitaminen, perhepedissä nukuttaminen ja tissin pidempään lutkuttaminen ovat lisääntyneet. Ja jos mielenterveys ongelmat lapsilla ovat lisääntyneet samalla, niin siitä voikin sitten tyhmempikin laskea....hmmm
Vaikka olisi asuntolainaa, autolainaa sunmuuta.
Mä olen hoitanut lapsiani kohta 16 vuotta kotona meillä on 6 lasta
ja eläimiä. Ukkoni saa palkkaa n.2500-2600 kk. Mulla tulona lapsilisät sekä milloin kotihoidontuki milloin minimi äippäraha... Tällähetkellä kun olen virallisesti työtön saan 400 egeä ja täällä meillä on turha edes haaveilla mistään työpaikasta... ( tosin mielelläni mää kotona olen hoitamassa omia tekeleitäni) Asuntovelkaa ollaan maksettu kokoajan ok talosta samoin maksetaan uutta autoa.. Meillä on joskus tiukkoja aikoja mutta lapsilla on aina puhtaat siistit vaatteet osa merkkikamaa osa jotain naperoa jne.. Isomat haluaa vain jotain merkki hässäkkää. Nyt kesällä ollaan koko revohka menossa särkänniemeen ja siihen saa varata ainakin 400-500 egee kun sinne mennään.. ok.. ollaan jouduttu säästämään tuon reissun rahat mutta mennään silti. ja mistä ollaan säästetty no lähinnä karkeista..
( tavallaan myös tupakasta ja kaljasta, kun ei käytetä.heh..)
Mutta siis pointtini on , että pienemmälläkin palkalla ja tuloilla pärjää kyllä jopa hoitovapaan jälkeen jos vain tahtoa riittää. Tietysti on vanhempia jotka ei vaan ole kotiäiti tyyppisiä kuten siskoni, Mutta silloin hän toimii toisin tosin hän on kyllä hyvinkin läsnäoleva silloin kun on vapaata töistä tms...
Eli eihän sekään välttämättä sano ettei olisi läsnäoleva vaikka olisi töissä. Tai että olisi läsnä jos on kotona..
Meinaan voi olla paikalla muttei läsnä.....
Siunattua pääsiäistä kaikille. Olkaa kaikki juuri niin hyviä vanhempia kuin pystytte olemaan, varmasti kaikki tekevät oman vanemmuutensa ja lastensa eteen parhaansa.
ei olla opittu antamaan sitä rakkautaa siis selaista läheisyyttä. Vaan vaikka ollaan kotoan se läheisyys uupuu eli ei olla läsnä vaikka ollaan paikalla.
Jolloin taas se vaikutus siirtyy lapsiin, toisaalta meissä 70 luvun lapsisa on paljon synnytyksenjälkeisen masen käyneitä, ja on ahdistuneisuutta, kun elämä vaatii meiltä liikaa. Ja sitten se ahdistuneisuus lisää omaa agressiivisuutta jne.. jolloin lapsi tuntee olevansa jotenkin vastuussa jollin taas lasten masentuneisuus lisääntyy..
Tajusikohan täsät ajatuksesta nyt mitään.
Onhan meillä pitkät äitiysvapaat ym. juu, mutta kuinka moni käyttää niitä pidempään kuin vuoden?? Se tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa aikuiselle ymmärtää, että puolitoistavuotiaskin on VASTA LAPSI, jolle tärkeintä maailmassa olisi vanhemman syli ja läsnäolo!! Mt-ongelmat voivat siis hyvinkin olla nousussa kotihoidosta huolimatta, koska niin monella se " hoito" jää puolitiehen- esikoinen tungetaan päivähoitoon heti, kun toinen syntyy. Ei ole hyväksi pienelle mielelle joutua ylikuormitettuun melusaasteeseen keskelle liian isoja ryhmäkokoja, pois vanhemmistaan!
suurperheen pyörityksessä. Että Teinit ne vasta aikuista kaipaakin vaikka ne välillä raivostuu kun " mutsi on niin kalkkis" jne.. mutta kaikenkaikkiaan nuo teinit kaipaa myös aikuisen tukea ja korvaa jne.. vaikka ovatkin isoja niin lapsia nekin vielä. Ja melkein vanhmmilla pitäsi olla joku lakisääteinen teinivapaa jolloin ollaan kotona kuuntelemassa sen teinin ongelmia ja ajatuksia he todella kaipaavat sitä.. Ja siitä usen tulee ongelmia kun vanhemmat olettavat lapsen pärjäänän, " kun se on iso" Ja silloin teiiässä sitä tuke tarvitaan kun taisettaal aikuisuuden kynnyksellä eikä oikein tiedetä miten pitäisi olla. Ja jos kukaan ei kuunteel teiniä niin siloin teinille tulee fiilis " ei ketään kiinosta ei kukaan välitä"
Kyllä sen vanhemmuutensa luo jokainen ihan itse. Turha syyttää ympäristön paineita omista valinnoistaan ja tekemisistään. Johan se on kumma kun pikkulapsen mielenterveysongelmistakin voidaan syyttää ympäristön paineita tai ' yhteiskuntaa' .
Jos pitkään imetys, äidin tuulettuminen ym. ovat lasten mielenterveyden mittareita, niin miten ihmeessä ihmiset ovat tähän asti selvinneet järjissään?
Eiköhän tässä olla paljon syvemmillä vesillä. Vanhemmuus on ylipäänsä vähän hukassa + mielenterveyden ongelmia osataan diagnosoida ja tunnistaa paremmin.