Hämmentävää käytöstä lapsen luokkatoverin äidiltä

Minä moikkaan rapussa kaikkia tuttuja ja tuntemattomia, ei niistä pysy kärryillä kun ihmisiä muuttaa taloon ja talosta pois Varmuuden vuoksi moikkaan sitten kaikkia. Muualla on ihan onnenkauppaa satunko huomaamaan tuttavat ja tuttavan tuttavat. Kun on paljon ihmisiä liikkeellä niin ei yksinkertaisesti ehdi edes nähdä kaikkia, varsinkaan kun pitää samalla tarkkailla liikennettä että minkä kulman takaa tulee polkupyörä tai skuutti tuhatta ja sataa. Huomaa siinä sitten joku jonka kanssa on kerran tai pari jutellut.

No siis, tosi vaikea tunnistaa esim. lapsen harrastuksista puolituttuja kasvoja jossain muussa kuin harrastusympäristössä. Esim. kaupassa jos tulee vastaan, niin minulla menee hetki ennen kuin tajuan kuka oli kyseessä ja silloin ko. henkilö on todennäkösesti mennyt jo ohi

En tiedä minkänäköinen kahvilanmyyjä minua tänään palveli, en tiedä miltä näytti aamuinen kaupan kassa tai bussikuski. En tunnistaisi muualla naapuria jota moikkasin pihalla, enkä lapsen englannin opettajaa, en kaverin kaveria, enkä lääkäriäni. Tuskin siis tunnistaisin lapsen kaverin vanhempiakaan muualla kuin lasten yhteydessä.

Minäkin olen kuulemma toiminut joskus noin ja minulle on siitä suututtu. Olen siis kaupassa katsonut suoraan ihmistä kohti ja jättänyt täysin noteeraamatta hänet. Ainoa vaan, että minä en muista koskaan häntä nähneeni kaupassa. Ilmeisesti tämä on siis mahdollista. En ainakaan tiedä, että näin olisi käynyt useampaa kertaa, mutta siinäpä se on, kun en minä voi tietää. Joskus tuntuu, että itsellä on vähän turhan pitkät piuhat ja näköaistimus ja ihmisen tunnistaminen eivät kulje käsi kädessä. Saatan vasta hetken päästä tajua mitä tai kenet näin.

Ihme selittelyä ja ymmärtämistä täällä. Kasvosokeus, ollaan ajatuksissaan. Just joo. Ymnärrän AP:ta, että tuollainen käytös hämmentää. Jos katseet kohtaavat ja toinen kääntää katseensa pois eikä tervehdi, ei se ole normaalia aikuisen käytöstä. Itse mietin, että onko tämä vain mahdollista Suomessa. Olen asunut Belgiassa ja Ranskassa, enkä ole niissä maissa tällaiseen törmännyt. Kyllä siellä moikataan ihmistä, jonka kanssa ollaan jotenkin tuttuja, juteltu vain päivä aiemmin. Onko tämä joku kotimainen nolo kummallisuus?

Vierailija kirjoitti:

Eli ei tervehdi niin tauti tai kateellinen? Voi olla, tai sitten jotain muuta? 

         tekosyitä

Kylläpä täällä on paljon sairaita ja sitten toisakseen vaan huonokäytöksisiä ihmisiä. Ollaan kauppareissulla niin pää omassa perseessä että ei ympärilleen näe. Tai on jokin mysteerinomainen silmäsairaus tai kasvosokeus, joka nyt ihan oikeasti ei ole kovin yleinen. Mun hurja veikkaus on että tällaiset tuttavia tervehtimättömät tyypit on vaan sokeita omalle huonotapaisuudelleen. Ihan kun joku ostoslista tai se, että "keskittyy tekemään fokusoidusti ostoksia" on ihan hevonpaskaa. Te vaan haluatte näpäytellä tai kokea itsenne tärkeiksi. Kun se oma elämä on niin pientä, että ei kaupassa pysty päätään kääntämään. 

voi ei eikö sinua hilla heikin  äitiä tuntenut. oletko huomannut että muutkin kiertävät sinut kaukaa mahdat olla melko rasittava henkilö.

Vierailija kirjoitti:

Ihme selittelyä ja ymmärtämistä täällä. Kasvosokeus, ollaan ajatuksissaan. Just joo. Ymnärrän AP:ta, että tuollainen käytös hämmentää. Jos katseet kohtaavat ja toinen kääntää katseensa pois eikä tervehdi, ei se ole normaalia aikuisen käytöstä. Itse mietin, että onko tämä vain mahdollista Suomessa. Olen asunut Belgiassa ja Ranskassa, enkä ole niissä maissa tällaiseen törmännyt. Kyllä siellä moikataan ihmistä, jonka kanssa ollaan jotenkin tuttuja, juteltu vain päivä aiemmin. Onko tämä joku kotimainen nolo kummallisuus?

Tarkoitatko, ettei kasvosokeutta ole kuin Suomessa? 

Vierailija kirjoitti:

Ihme selittelyä ja ymmärtämistä täällä. Kasvosokeus, ollaan ajatuksissaan. Just joo. Ymnärrän AP:ta, että tuollainen käytös hämmentää. Jos katseet kohtaavat ja toinen kääntää katseensa pois eikä tervehdi, ei se ole normaalia aikuisen käytöstä. Itse mietin, että onko tämä vain mahdollista Suomessa. Olen asunut Belgiassa ja Ranskassa, enkä ole niissä maissa tällaiseen törmännyt. Kyllä siellä moikataan ihmistä, jonka kanssa ollaan jotenkin tuttuja, juteltu vain päivä aiemmin. Onko tämä joku kotimainen nolo kummallisuus?

No ei todellakaan, täällä taas halutaan olla erilainen😜Johan nyt lapsiakin normaali aikuinen opastaa tervehtimään tuttuja, koulukaverin vanhempia ym ym

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä on paljon sairaita ja sitten toisakseen vaan huonokäytöksisiä ihmisiä. Ollaan kauppareissulla niin pää omassa perseessä että ei ympärilleen näe. Tai on jokin mysteerinomainen silmäsairaus tai kasvosokeus, joka nyt ihan oikeasti ei ole kovin yleinen. Mun hurja veikkaus on että tällaiset tuttavia tervehtimättömät tyypit on vaan sokeita omalle huonotapaisuudelleen. Ihan kun joku ostoslista tai se, että "keskittyy tekemään fokusoidusti ostoksia" on ihan hevonpaskaa. Te vaan haluatte näpäytellä tai kokea itsenne tärkeiksi. Kun se oma elämä on niin pientä, että ei kaupassa pysty päätään kääntämään. 

Ainakin minä menen yleensä kauppaan katsomaan ja ostamaan tavaroita enkä katsomaan muita ihmisiä. 

Mutta päivää nyt vaan kaikille tasapuolisesti sitten.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai lapsen luokkakaverin äiti mikään tuntematon ole. Joutuu todennäköisesti tulevaisuudessakin tekemisiin moneen otteeseen. 

Täytyy sanoa, että suurin osa lasten luokkakaverien vanhemmista oli sellaisia, joihin ei tutustunut. Muutaman kerran ohimennen nähtiin vanhempainilloissa ja kevätjuhlissa. Ei siinä jäänyt mieleen melkein kukaan.

Aika yleistä muuten, jos ei vaan näe kunnolla. Suomalaisista kaksi kolmasosaa on likinäköisiä.

Toki kuulostat liian kiinnostuneelta jostain satunnaisesta ihmisestä ja sekään ei ole yhtään normaalia, vaan menee kyyläyksen puolelle.

Minä en vaan muista kasvoja. Tämä on todella vaikeaa palavereissa kun muut olettavat että tunnistan viime kerralta, mutta kun se viikko riittää siihen että unohdan.

Miten "kävellään tylysti ohi"?

Heh, kun esittelin itseni neljännen kerran eräälle sidosryhmän edustajalle, johon törmäsin muutaman kuukauden välein erilaisissa tapahtumissa, hän kuulosti jo vähän kyllästyneeltä. "Joo, ja mä olen edelleenkin Tommi" :D

Miks ei vaan voi sanoa, että ei kiinnosta tervehtiä Miia-Mikaelin äippää kaupassa? Vaan keksitään kaikkea kasvosokeudesta kiireeseen, silmäsairauteen ja likinäköisyyteen? Olkaa ihan rauhassa epäkohteliaita, kai te jotakin siitä saatte irti. Mutta ehkä vois myös miettiä, että sen "heipan" sanominen vie ehkä kaksi sekuntia? Vai onko teidän päivä aikataulutettu minuutin tarkkuudella? Et ei vaan "pysty"? :-D Oikeasti, missään ei ole niin junttia porukkaa kuin suomalaisessa cittarissa kello 17. 

Vierailija kirjoitti:

Jos se on ollut ajatuksissaan. Esimerkiksi minä en rekisteröi aina kaikkea julkisella paikalla, kun kuljen napit korvissa ja kuuntelen podcasteja. Ja kun tapanani on pitää hiuksia auki, niin korvat ovat piilossa eikä nappeja näy.

Mutta, sitten on toki näitä luolaihmisiä jotka ei ymmärrä peruskäytöstapojen kuuluvan arkeen, eli juurikin tervehtimisen. Meilläkin on töissä näitä luolaihmisiä jotka ei tervehdi työkavereitaan. Ihan peruskäytöstapoihin kuuluu tervehtiä huomenet työkavereille aamuisin. Jotkut on vaan juntteja tajuamatta itse sitä.

Työpaikka on minusta eri juttu. Sinne mennään tekemään töitä yhdessä ja yleensä nähdäänkin niin usein, että toisten kasvot tulevat tutuiksi.

Varmaan on helppoa tuomita toiset, jos itsellä on haukan katse ja kyky bongata tutut salamannopeasti vaikka missä.

syksyinen ongelma kun mielestään tosi rikkaat maamontuistaan muuttaa kerroksiin kaikki tietäviksi kyyliksi. heitä pitäisi tervehtiä ja pokkuroida. jos vahinkossa vastaat tervehdykseen he käsittävät että olet ystävä jolta voi jos mitäkin palvelusta pyytää.  kokemusta on.