Hämmentävää käytöstä lapsen luokkatoverin äidiltä
Olen ihmetellyt tätä ilmiötä jo vuosia. Nyt se nousi taas esille. Juttelin eilen erään lapseni luokalla olevan pojan äidin kanssa koulussa kun hain lasta. Ihan perus smalltalkia, ei kummempia. Puhuttiin lähinnä kouluasioista. En tuntenut tätä äitiä entuudestaan. Tänään kun näin tämän saman äidin kaupassa, hän ei edes tervehtinyt minua vaan käveli vaan tylysti ohi. Varmasti näki minut siitä ei ole kyse. Olisi nyt luullut, että normaali ihminen moikkaa tuossa tilanteessa kun tuttuja ollaan. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun näin käy ihmisen kanssa jota ei juuri tunne. Mitä ihmettä tämä on? Miksi ihminen käyttäytyy näin? Olen täysin hämmentynyt. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Keksittiin täällä heti tauti🤨Väitän että nainen jostain kateellinen, haluaa pitää etäisyyttä. Toivottavasti lapsesi ei ystävysty naisen lapsen kanssa.
Heh, tää oli hauska. Kateellinen ihmiselle, jonka kanssa on vaihtanut pari sanaa?
Mutta kai kaikille lähtökohtaisesti kateellinen voi noinkin ajatella.
Jos se on ollut ajatuksissaan. Esimerkiksi minä en rekisteröi aina kaikkea julkisella paikalla, kun kuljen napit korvissa ja kuuntelen podcasteja. Ja kun tapanani on pitää hiuksia auki, niin korvat ovat piilossa eikä nappeja näy.
Mutta, sitten on toki näitä luolaihmisiä jotka ei ymmärrä peruskäytöstapojen kuuluvan arkeen, eli juurikin tervehtimisen. Meilläkin on töissä näitä luolaihmisiä jotka ei tervehdi työkavereitaan. Ihan peruskäytöstapoihin kuuluu tervehtiä huomenet työkavereille aamuisin. Jotkut on vaan juntteja tajuamatta itse sitä.
Tuolle joka sanoi että opettajat tylyjä kun ei tervehdi niin monet ihmiset eivät tervehdi ammatin puolesta tuttuja ihmisiä ennenkuin toinen tervehtii ensin. Tämä siksi että osa esim oppilaiden vanhemmista voisi loukkaantua kun lapsen opettaja tervehtii heitä kaupassa (jos ei siis tunneta muualta). Siksi opettajat odottavat että vanhempi tervehtii ensin.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai lapsen luokkakaverin äiti mikään tuntematon ole. Joutuu todennäköisesti tulevaisuudessakin tekemisiin moneen otteeseen.
Ovat puhuneet vain kerran joten kyllä ovat melko tuntemattomia tällä hetkellä toisilleen.
Itselläni harvinainen silmäsairaus. Ei silmälasit auta eikä piilolinssit. Toinen silmä lähes sokea. Siksi en niin huomioi, kun en kuitenkaan näkisi puolituttuja tsi varsinkaan sellaisia, keitä tavannut vain kerran pari.
Jos ihan metrin etäisyydelle pysähtyy juttelemaan niin sitten toki tunnistan. Eli kyse ei mistään kasvosokeudesta ja ihan hyvin muistan kasvot.
Harmi tuetenkin, etyä niin harvinainen silmäsairaus että edes HUS:issa ei selvinnyt.
Todella tutut tunnistaa sitten jo olemuksesta kauempaakin. Toki siinäkin varauksella, että vaikka tunnistan en heti näytä, etyä tunnistan kun virheen mahdollisuus kuitenkin on.
Noh, näillä mennään.
Only in Finland I hope?
Eli ei tervehdi niin tauti tai kateellinen? Voi olla, tai sitten jotain muuta?
Vierailija kirjoitti:
Itselläni harvinainen silmäsairaus. Ei silmälasit auta eikä piilolinssit. Toinen silmä lähes sokea. Siksi en niin huomioi, kun en kuitenkaan näkisi puolituttuja tsi varsinkaan sellaisia, keitä tavannut vain kerran pari.
Jos ihan metrin etäisyydelle pysähtyy juttelemaan niin sitten toki tunnistan. Eli kyse ei mistään kasvosokeudesta ja ihan hyvin muistan kasvot.
Harmi tuetenkin, etyä niin harvinainen silmäsairaus että edes HUS:issa ei selvinnyt.
Todella tutut tunnistaa sitten jo olemuksesta kauempaakin. Toki siinäkin varauksella, että vaikka tunnistan en heti näytä, etyä tunnistan kun virheen mahdollisuus kuitenkin on.
Noh, näillä mennään.
Only in Finland I hope?
Vaikka tunnistan esim. aikuisen lapseni ja muut läheiset kaukanakin, en ryntää halailemaan ennen kun ihan varma. koska silmäsairauden takia virhemarginaali kuitenkin suuri.
Mieleen muistuu eräät kaksoset, joille joku oli aina vihainen tästä syystä 😁
Olen itse paikallisessa kaupassa töissä ja jos vapaa-ajalla näen jonkun tutun, en tiedä mistä hänet "tunnen". Töistä vai vapaa-ajalta.
-neljän äiti
Vierailija kirjoitti:
Ei kai lapsen luokkakaverin äiti mikään tuntematon ole. Joutuu todennäköisesti tulevaisuudessakin tekemisiin moneen otteeseen.
Mun lapsen luokkakaverin äiti oli esim. apteekissa töissä niin en todella ruvennut hänen kanssaan tuttavalliseksi kun hain lääkkeitäni, päinvastoin. Joidenkin ammattien mukana tulee hienotunteisuus joka seuraa vapaa-ajallekin omaan siviiliminään, minulla itselläkin.
Vierailija kirjoitti:
Mikä esti sinua tervehtivästä jos hänet tunnistit? Hän saattoi miettiä kauppalistaa ja päivän muita tekemättömistä asioita. Itse en tunnista ihmisiä eri tilanteissa. Päiväkodilla päättelen Miron vieressä seisovan naisen hänen äidikseen, mutta jos sama nainen tulee lähikauppaan ilman lasta niin en osaa yhdistää. Sama koskee työkavereita. Tunnistan heidät työpisteen perusteella ja työvaatteista, mutta jos näen heitä omissa vaatteissaan kaupungilla, niin en hahmota kuka on kuka ja mistä tunnen.
Tämä minullakin, en tunnista edes kaikkia naapureita (asumme omakotialueella), jos jossakin kaupassa tulevat vastaan. Kotitiellä osaan moikata, kun näen jossain pihalla haravoimassa tai tutun auton sisällä ym. Tietysti sellaiset, joiden kanssa on jutellut useammin ja enemmän tunnistaa, mutta muita en.
Voisin olla tuo äiti. Olen kaupassa täysin keskittynyt löytämään tarvitsemani ostokset enkä kiinnitä muihin ihmisiin huomiota yhtään sen enempää, kuin etten törmää heihin.
Joka kauppareissun jälkeen mieheni kertoo, keitä kaikkia tuttuja siellä oli ja kuinka en heitä tervehtinyt. Mies taas on kaupassa innoissaan tuttuja etsimässä ja heidän kanssaan rupattelemassa, minkä huomaa siitäkin että tuo sitten aika usein vääriä tuotteita sieltä kotiin kun keskittyminen oli kanssaihmisissä.
Mutta siis en halua olla tyly, fokukseni vaan on ostosten tekemisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keksittiin täällä heti tauti🤨Väitän että nainen jostain kateellinen, haluaa pitää etäisyyttä. Toivottavasti lapsesi ei ystävysty naisen lapsen kanssa.
Heh, tää oli hauska. Kateellinen ihmiselle, jonka kanssa on vaihtanut pari sanaa?
Mutta kai kaikille lähtökohtaisesti kateellinen voi noinkin ajatella.
Käsitin varmasti väärin, luin ap: n viestin hutaisten. Minulle aikanaan oli tärkeää tutustua lapseni koulukavereiden vanhempiin. Lapsi viestii kodista ja vanhemmista. Siis pienten lasten, älkää nyt käsittäkö että juoksin teini- ikäisen pippaloissa. Jatkakaa vain valitsemallanne tiellä😁
Jos ajatukset on muualla niin ei sitä huomaa. Tuijottaa vaikka jotain asiaa, mihin ei halua kompastua.
Sun elämä käy raskaaksi jos pyörität tuollaisia ajatusketjuja.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuntematonta pitää moikata? Vaikutat ripustautujalta, kanssasi ihan tärkein ohje on se, että ei ota mitään kontaktia! Ei jonkun kanssa juttelu tarkoita, että ollaan tuttuja.
Niin, oli lapsen luokkalaisen äiti. Voi olla että häippäsi jo kotimaahansa ja vei perillisen mukanaan, miksipä kiinnittää mitään huomiota moisiin😁
Katseemme kohtasi mutta sitten kun hän käänsi katseensa pois eikä moikannut hämmennyin enkä itsekään osannut siinä sanoa mitään. AP
Vierailija kirjoitti:
Googlaa kasvosokeus.
Tämä on kamalan noloa, kun ei muista ja kasvoja. Se vasta noloa onkin, kun joku tulee puhuttelemaan hyvin tuttuna enkä minä muista, tapasinko hänet samana päivänä työpaikalla vai vuosikymmeniä sitten jossakin koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai lapsen luokkakaverin äiti mikään tuntematon ole. Joutuu todennäköisesti tulevaisuudessakin tekemisiin moneen otteeseen.
Mun lapsen luokkakaverin äiti oli esim. apteekissa töissä niin en todella ruvennut hänen kanssaan tuttavalliseksi kun hain lääkkeitäni, päinvastoin. Joidenkin ammattien mukana tulee hienotunteisuus joka seuraa vapaa-ajallekin omaan siviiliminään, minulla itselläkin.
Kyllä veetuttaisi jos Alkon myyjät alkaisivat tervehtimään raitilla🤬
Ei kai lapsen luokkakaverin äiti mikään tuntematon ole. Joutuu todennäköisesti tulevaisuudessakin tekemisiin moneen otteeseen.