Lue keskustelun säännöt.
Hämmentävää käytöstä lapsen luokkatoverin äidiltä
23.08.2025 |
Olen ihmetellyt tätä ilmiötä jo vuosia. Nyt se nousi taas esille. Juttelin eilen erään lapseni luokalla olevan pojan äidin kanssa koulussa kun hain lasta. Ihan perus smalltalkia, ei kummempia. Puhuttiin lähinnä kouluasioista. En tuntenut tätä äitiä entuudestaan. Tänään kun näin tämän saman äidin kaupassa, hän ei edes tervehtinyt minua vaan käveli vaan tylysti ohi. Varmasti näki minut siitä ei ole kyse. Olisi nyt luullut, että normaali ihminen moikkaa tuossa tilanteessa kun tuttuja ollaan. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun näin käy ihmisen kanssa jota ei juuri tunne. Mitä ihmettä tämä on? Miksi ihminen käyttäytyy näin? Olen täysin hämmentynyt. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (98)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trump ei tunnistanut Stubbia ennenkuin mies hihkaisi, että täällä.
Ihan tavallistahan tuo, ikävämpää jos ei töisin mennessä pomoaan tunnista ;D
Pitäisikö muka kaikkia ketkä on joskus tavannut morjestaa? Ei minua ainakaan ole kaikki niin en tiennyt, että noin pitäisi toimia kun ei minuakaan ole kaikki tutut morjestaneet.
pitäisikö kaupassakin alkaa kehumaan sinun perse hedelmää adhd häirikkö kiusaajaa ilmeisesti olet teidän hiutale maija matille opettanut että teitä pitää pokkuroida ja niiata jos vastaan tulette riittääkö edes suomen kielinen tervehdys vai pitääkö ruotsiksi tervehtiä
Vierailija kirjoitti:
pitäisikö kaupassakin alkaa kehumaan sinun perse hedelmää adhd häirikkö kiusaajaa ilmeisesti olet teidän hiutale maija matille opettanut että teitä pitää pokkuroida ja niiata jos vastaan tulette riittääkö edes suomen kielinen tervehdys vai pitääkö ruotsiksi tervehtiä
Kuhan vaan tervehdit :-) Ihan vaikka Hei, Tjenare, tai Hejsan. Vie kolme sekuntia elämästäsi, mutta tokihan sulla on päivä täynnä esim. sossun kanssa asiointia tai lastensuojelun asiakkuutta. Ja näyttää toi kirjoitustaitokin olevan aika tavalla hakusessa, joten ei kai sulta voi määrättömiä odottaa. Mut harjoittele tervehtimistä, se yleensä helpottaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Trump ei tunnistanut Stubbia ennenkuin mies hihkaisi, että täällä.
Ihan tavallistahan tuo, ikävämpää jos ei töisin mennessä pomoaan tunnista ;D
Töihin mennään!
Vierailija kirjoitti:
Opettajat yhtä tylyjä. Kahdestaan ok, mutta julkisilla paikoilla eivät ole tuntevinaan.
Minä olen opettaja. En tunne suoraan sanottuna yhtäkään vanhempaa ulkonäöltä tai edes nimeltä. Jos näen heitä vartin verran kolmen vuoden aikana, ihan turha odottaa, että muistaisin heidät jossain kaupassa. Kerran kaupassa tervehdin toista asiakasta, kun hän vaikutti tutulta ja ajattelin hänen olevan oppilaan äiti. Myöhemmin tajusin, että hän onkin lähikirjaston kirjastonhoitaja. Toisella kerralla tervehdin hammaslääkäriäni, kun oletin hänen olevan oppilaan vanhempi.
En tunne edes oppilaitani. Joidenkin naamat painuvat muistiin kolmen vuoden aikana, mutta välttämättä niihin ei yhdisty mitään nimeä. Jos olen saanut päähäni, että esim. Hanna on vaaleahiuksinen, on todella vaikea muistaa, että tässä luokassa Hannalla onkin tummat kiharat. Minulla on parisataa oppilasta. Jos joku heistä tulee käytävällä vastaan vaikka heti tunnin jälkeen välitunnilla, ei minulla ole aavistustakaan, kuka hän on. Olen oppilaille aina sanonut, että minä en kerta kaikkiaan tunnista kasvoja enkä osaa yhdistää nimiä niihin ja jos oppilas tulee kysymään minulta jotain, täytyy sanoa ensin, että "Olen Hanna Hänninen 8A:lta", ennen kuin alkaa sanoa asiaansa.
Unohdan oppilaat lopullisesti heti, kun he pääsevät ysiltä. Seuraavana syksynä edessä on vähintään 70 uutta naamaa ja nimeä, joita näen kolme kertaa viikossa. Erikoisen nimen tai naaman saatan yhdistää hiukan vanhempaan sisarukseen. Teinit muuttuvat kovasti aikuistuessaan. Joskus kaupungilla kaupan kassalla joku nuori sanoo, että olen hänen entinen opettajansa, eikä minulla oikeasti ole mitään käsitystä siitä, että olen koskaan edes tavannut häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä hän on töissä jossain sellaisessa, että kohtaa paljon ihmisiä päivän aikana eikä pysty muistamaan mistä oot tutun näköinen.Itelle käy just noin, oon asiakaspalvelussa ja mua tervehditään paljon, mä moikkaan takas en kyl kaikkia muista mut varmaan asiakkaita ne on, en muista😂
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti tuo on ihan normaalia. Minut on kasvatettu hyvätapaiseksi, ja aluksi itseänikin hämmensi moinen tervehtimättömyys, mutta annoin olla. Tässä on toisaalta sekin hyvä puoli, että aiemmin olin jopa kohtuuttoman harmissani, jos en ollut huomannut tervehtiä jotakin tuttavaa, niin nykyään osaan antaa olla kun eivät ne muutkaan aina edes tervehdi.
Juuri tuota pelkään kasvosokeuteni kanssa. Hyvän kasvatuksen olen saanut. Kerran sain kunnon haukut ihmiseltä, jonka olin tavannut vain kerran ja hän piti minua ylimielisenä ääliönä, kun esittelin itseni hänelle toistamiseen. Vaikka kuinka yritän panna merkille jotain, mistä voisin tunnistaa jonkun uuden, tai vähän vieraamman ihmisen seuraavalla kerralla, se ei onnistu. Helpompaa on silloin, kun näkee jonkun tietyssä ympäristössä: naapurin pihalla esimerkiksi. Mutta jos naapuri tulee jossakin muualla vastaan, on naama ihan vieras valkoinen läikkä. Olisipa joku pinssi tai muu, josta selviäisi vastaantulijalle, että olen kasvosokea. Helpottaisi tosi paljon ja vähentäisi väärinkäsityksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miks ei vaan voi sanoa, että ei kiinnosta tervehtiä Miia-Mikaelin äippää kaupassa? Vaan keksitään kaikkea kasvosokeudesta kiireeseen, silmäsairauteen ja likinäköisyyteen? Olkaa ihan rauhassa epäkohteliaita, kai te jotakin siitä saatte irti. Mutta ehkä vois myös miettiä, että sen "heipan" sanominen vie ehkä kaksi sekuntia? Vai onko teidän päivä aikataulutettu minuutin tarkkuudella? Et ei vaan "pysty"? :-D Oikeasti, missään ei ole niin junttia porukkaa kuin suomalaisessa cittarissa kello 17.
No varmaan siksi, että oikeasti tahallaan moikkaamattomuus on todennäköisesti hyvin harvinaista. Negatiivisesti ajattelevat ja käyttäytyvät ihmiset ovat harvemmassa kuin terveesti ajattelevat. Sitä saattaa olla vaikea tajuta, jos oma ajatusmaailma on negatiivisesti värittynyt (vrt. kateelliset luulee kaikkia muita kateellisiksi, valehtelijat kaikkia valehtelijoiksi ja laiskat että kaikki haluavat mennä siitä missä aita on matalin).
Mielestäni töissä on joka päivä uusia ihmisiä, en muista kasvoja. Meitä on noin 70, hybridityö, paikat vaihtuvat.
Tunnen lähimmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti tuo on ihan normaalia. Minut on kasvatettu hyvätapaiseksi, ja aluksi itseänikin hämmensi moinen tervehtimättömyys, mutta annoin olla. Tässä on toisaalta sekin hyvä puoli, että aiemmin olin jopa kohtuuttoman harmissani, jos en ollut huomannut tervehtiä jotakin tuttavaa, niin nykyään osaan antaa olla kun eivät ne muutkaan aina edes tervehdi.
Juuri tuota pelkään kasvosokeuteni kanssa. Hyvän kasvatuksen olen saanut. Kerran sain kunnon haukut ihmiseltä, jonka olin tavannut vain kerran ja hän piti minua ylimielisenä ääliönä, kun esittelin itseni hänelle toistamiseen. Vaikka kuinka yritän panna merkille jotain, mistä voisin tunnistaa jonkun uuden, tai vähän vieraamman ihmisen seuraavalla kerralla, se ei onnistu. Helpompaa on silloin, kun näkee jonkun tietyssä ympäristössä: naapurin pihalla esimerkiksi. Mutta jos naapuri tulee jossakin muualla vastaan, on naama ihan v
Tämä. Kyllä se stressaa ja nolottaa kun en tunnista ihmisiä. Rapussa moikkaan kaikkia, töissä sanon hyvät huomenet, moikkaan kaupan kassaa ja kiitän tarjoilijaa. Ei ole mitään ongelmaa olla kohtelias. Mutta en moikkaile kadulla varmuuden vuoksi kaikkia keitä en tunnista.
No se tyyppi ei tuntenut sua siellä kaupassa. Sen pituinen se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks ei vaan voi sanoa, että ei kiinnosta tervehtiä Miia-Mikaelin äippää kaupassa? Vaan keksitään kaikkea kasvosokeudesta kiireeseen, silmäsairauteen ja likinäköisyyteen? Olkaa ihan rauhassa epäkohteliaita, kai te jotakin siitä saatte irti. Mutta ehkä vois myös miettiä, että sen "heipan" sanominen vie ehkä kaksi sekuntia? Vai onko teidän päivä aikataulutettu minuutin tarkkuudella? Et ei vaan "pysty"? :-D Oikeasti, missään ei ole niin junttia porukkaa kuin suomalaisessa cittarissa kello 17.
No varmaan siksi, että oikeasti tahallaan moikkaamattomuus on todennäköisesti hyvin harvinaista. Negatiivisesti ajattelevat ja käyttäytyvät ihmiset ovat harvemmassa kuin terveesti ajattelevat. Sitä saattaa olla vaikea tajuta, jos oma ajatusmaailma on negatiivisesti värittynyt (vrt. kateelliset luulee kaikkia muita kateellisiksi, valehtelijat kaikkia valehtelijoiksi ja laiskat että kaik
Juuri näin. Jos kasvosokeuteni kanssa alan moikkailemaan ja tervehtimään varmuuden vuoksi kaikkia ihmisiä Cittarissa, kadulla, tapahtumissa, kaikkialla, en muuta ehtisi tehdäkään. Sitten vasta outona pidettäisiin. Monille ihmisille näyttää olevan totta ja oikeaa vain ne asiat, jotka ovat itse kokeneet. Kaikki, mitä ei ole itse kokenut, on valhetta ja oikeuttaa agressiivisen suhtautumisen toisia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
pitäisikö kaupassakin alkaa kehumaan sinun perse hedelmää adhd häirikkö kiusaajaa ilmeisesti olet teidän hiutale maija matille opettanut että teitä pitää pokkuroida ja niiata jos vastaan tulette riittääkö edes suomen kielinen tervehdys vai pitääkö ruotsiksi tervehtiä
Sinulla on varmasti paha olla tuon vihasi kanssa. Naiset, äidit ja lapset ovat jostain syystä inhosi kohteita. Usein käytät noita halventavia nimittelyjä. Toivon, että saat apua ja alat voida paremmin. Kaikki olemme samalla tavalla maailmaan tulleita hedelmiä, sinäkin. Anatomian tietämys tosin sinulla vielä hakusessa. Parempaa jatkoa!
V%&!tu mitä selittelyä. Sinä olet sellaista ihmistyyppiä, joka sanoo, että 6-0-tappio on opettavainen kokemus eikä omassa tekemisessä ole mitään vikaan. Hyi.
Mä en erota kunnolla yksityiskohtia, jos ei ole kunnollista valaistusta. Sitten on vähän epävarmaa onko joku henkilö se joku jonka tuntee vai ei.
Aika kivat vainoharhat sulla on tulilla:-D Eli jos tervehtii, on kyylä? Ja tervehtiminen on pokkurointia? OK, hauskaa elämää sulle, eipä taida olla kavereita saati ystäviä teidän perheellä.