Lue keskustelun säännöt.
Hämmentävää käytöstä lapsen luokkatoverin äidiltä
23.08.2025 |
Olen ihmetellyt tätä ilmiötä jo vuosia. Nyt se nousi taas esille. Juttelin eilen erään lapseni luokalla olevan pojan äidin kanssa koulussa kun hain lasta. Ihan perus smalltalkia, ei kummempia. Puhuttiin lähinnä kouluasioista. En tuntenut tätä äitiä entuudestaan. Tänään kun näin tämän saman äidin kaupassa, hän ei edes tervehtinyt minua vaan käveli vaan tylysti ohi. Varmasti näki minut siitä ei ole kyse. Olisi nyt luullut, että normaali ihminen moikkaa tuossa tilanteessa kun tuttuja ollaan. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun näin käy ihmisen kanssa jota ei juuri tunne. Mitä ihmettä tämä on? Miksi ihminen käyttäytyy näin? Olen täysin hämmentynyt. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (98)
Minä en tunnista naapureita jos tavataan jossakin kaupassa tai kadulla.
En yleensä edes katso ihmisiä niin tarkkaan. Turha tuollaisesta on loukkaantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en katsele oikeastaan lainkaan muita ihmisiä päin, kun liikun ulkona (kaupassa, lenkillä jne). En siis välttämättä aina huomaa tuttujakaan. Lisäksi kasvot eivät jää minulle hyvin mieleen, vaan tarvitsen useamman keskustelun jonkun uuden ihmisen kanssa ennen kuin tunnistaisin hänet jossain "yllättävässä" paikassa. Voi olla hänenkin kohdallaan vain kyse jostain tuollaisesta.
Aìka sairasta, jos multa kysytään. Moikkaaminen ei paljon vaadi. Käytöstavat jne.
Vierailija kirjoitti:
Minä en tunnista naapureita jos tavataan jossakin kaupassa tai kadulla.
En yleensä edes katso ihmisiä niin tarkkaan. Turha tuollaisesta on loukkaantua.
Jos vaihtaa majaa kuukausittain ei varmasti ehdi tutustua naapureihin, eikä kaikkiin ole hyvä tutustuakaan jo oman turvallisuuden vuoksi. Meidän raupussa kaikki ollaan asuttu pidemmän aikaa ja tervehdimme.
Yksi poikkeusluukku toki meillänin, jossa huumehemmoja. Aina kun yksi lasti saadaan häädettyä toinen kantaa muoviset parveketuolit sisään.
Vierailija kirjoitti:
Aìka sairasta, jos multa kysytään. Moikkaaminen ei paljon vaadi. Käytöstavat jne.
Onhan nyt meidän poliisikin ohjeistanut kuinka kulkea liikenteessä. Kannattaa katsella ympärilleen ja varoa. Peukun käyttäjiä erityisesti varottava, eikä mennä häiritsemään ja moikkaa huikkaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on muutamakin tuttu sanonut nähneensä minut kaupungilla ja jopa vilkuttaneensa ja huutaneensa enkä ole reagoinut mitenkään.
Kuljen kaupungilla usein ajatuksissani enkä katsele paljon muita ihmisiä, jos en ole sopinut tapaamisesta.
Varsinkaan talvella en tunnista ihmisiä, kun ollaan pipo silmillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvosokeus itselle = Matin äiti on ruskeatukkainen jolla mintun vihreä takki, ja tulee päiväkodin pihaan usein vastakkaisesta suunnasta. Jos pihaan tulee joku toinen ruskeatukkainen nainen mintunvihreässä takissa, saatan luulla Matin äidiksi. Olen jopa sekoittanut kaksi päiväkodin hoitajaa toisiinsa, luullut heitä molempia siis samaksi henkilöksi, ja ihmetellyt miksi hän joskus rupattelee niin ystävällisesti ja joskus ei edes moikkaa. Heillä oli molemmilla saman pituiset hiukset, silmälasit ja samanlainen ruumiinrakenne. Kun tajusin kyseessä olevan kaksi eri henkilöä, tajusin etteivät ole kasvoilta yhtään samannäköisiä. Kontekstin ulkopuolella en puolituttujen tai edes tuttujen kohdalla välttämättä tajua yhtään kenestä on kyse, jos en ole "opiskellut" heidän kasvoja aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Kasvosokeus itselle = Matin äiti on ruskeatukkainen jolla mintun vihreä takki, ja tulee päiväkodin pihaan usein vastakkaisesta suunnasta. Jos pihaan tulee joku toinen ruskeatukkainen nainen mintunvihreässä takissa, saatan luulla Matin äidiksi. Olen jopa sekoittanut kaksi päiväkodin hoitajaa toisiinsa, luullut heitä molempia siis samaksi henkilöksi, ja ihmetellyt miksi hän joskus rupattelee niin ystävällisesti ja joskus ei edes moikkaa. Heillä oli molemmilla saman pituiset hiukset, silmälasit ja samanlainen ruumiinrakenne. Kun tajusin kyseessä olevan kaksi eri henkilöä, tajusin etteivät ole kasvoilta yhtään samannäköisiä. Kontekstin ulkopuolella en puolituttujen tai edes tuttujen kohdalla välttämättä tajua yhtään kenestä on kyse, jos en ole "opiskellut" heidän kasvoja aiemmin.
Niin ja jos Matin äidillä onkin eri värinen takki, en voi olla varma onko kyseessä Matin äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama jos on koiran kanssa niin tunnistaa, ilman koiraa ei. Että kukas tuo nyt on, kenen koiran isäntä tai emäntä tulee kaupassa vastaa.
Kerran kun menin hammaslääkäriin, niin hän ihmetteli kun oli nähnyt minut kävelemässä yhtenä päivänä ja itse siitä parkkipaikalta lähtrenyt autolla, niin oli vilkuttanut ja huitonut minulle, ihmetteli että en ollut huomannut😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei viddu kiinnosta. En tunne sinua.
Muistan yläasteella, kun luokanvalvoja otti minut sivuun ja sanoi, että olisi tosi mukavaa, jos tervehtisin koulun ulkopuolellakin opettajia. Kuulemma en ollut tervehtinyt esim. musiikinopettajaa, vaikka hän oli useamman kerran tullut kadulla vastaan. Ei mitään käsitystä, että olisin ikinä nähnyt kyseistä henkilöä koulun ulkopuolella. Tämä on jatkunut näihin päiviin asti. Joku nainen tuli viime viikolla puhumaan kaupassa, tajusin minuutin jälkeen asiayhteydestä, että sehän on lapseni opettaja. Sama hiljattain naapurin kanssa, päättelin jutuista, että kyse on pakko olla naapurini, jota moikkaan lähes päivittäin pihassa. Tai siis moikkaan sitä blondia naista naapuriasunnon liepeillä, vaikka nytkin yritän, en saa piirteitä mieleeni.
Perheenjäseneni sentään tunnistan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen useammankin kerran jättänyt moikkaamatta, koska en tunnista ihmisiä. Yhden kerran poikani käveli vastaan, enkä huomannut ja tunnistanut häntä, vaikka nähdään viikoittain.
Toisinaan tervehdin varmuuden vuoksi jotakuta hämärästi tutun näköistä.
Tämä on äärimmäisen nolo ja kiusallinen ongelma, onneksi jotkut ihmiset osaavat olla luontevia:"Et näytä muistavan, mutta juteltiin viime viikolla, olen Sanna naapurista!"
En varmasti ole ylimielinen ja töykeä, en mahda mitään tälle.
Vierailija kirjoitti:
Kerran kun menin hammaslääkäriin, niin hän ihmetteli kun oli nähnyt minut kävelemässä yhtenä päivänä ja itse siitä parkkipaikalta lähtrenyt autolla, niin oli vilkuttanut ja huitonut minulle, ihmetteli että en ollut huomannut😂
Häh? Itse olen noin vartti hammaslääkärikäynnin jälkeen autuaasti unohtanut minkä näköinen lääkäri oli. Hiusten värin yleensä muistan.
Minulle voisi löydä noin. Surkea kasvomuisti. Loukkaan ihmisiä jatkuvasti sillä etten tervehdi kun en kerta kaikkiaan tunne enkä tunnista vaikka olisimme jutelleet edellisenä päivänä.
Kun niitä lapsia on enemmän kuin yksi, ei todellakaan pysty muistamaan miltä kenenkin luokkakaverin äiti näyttää.
Kauheaa jos menee hakemaan lasta päiväkodista, eikä tunne häntä. Ottaa vielä väärän lapsen hui hitsi.
Vierailija kirjoitti:
Kun niitä lapsia on enemmän kuin yksi, ei todellakaan pysty muistamaan miltä kenenkin luokkakaverin äiti näyttää.
Saati ne luokkakaverit. Neljä vaaleatukkaista poikaa, kuka niistä olikaan se meidän Keijon kaveri?
Minä olen stressaantuneena ja ylikuormittuneena sellainen, että saatan kyllä nähdä työkaverin tulevan vastaan kaupassa, mutta jokin vain estää moikkaamasta. En ajattele sitä niin paljon, kun voihan sitä moikata sitten töissä.