Lue keskustelun säännöt.
Miksi joillain viisikymppisillä ei vaikuta olevan yhtään tunteita?
Kommentit (55)
Ei tässä iässä tarvitse enää lähteä mukaan kaiken maailman kotkotuksiin. Tiedän oman arvoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osa ei enää osaa unelmoida tai ei usko niihin. Se näkyy helposti ulospäin jos viilenee.
Entisetkään unelmat ei toteutuneet niin miksipä uudetkaan unelmat toteutuisivat. Sen sijaan kyllä kaikenmaailman odottamattomat, ennalta-arvaamattomat takaiskut ja negatiiviset asiat on kyllä osuneet saatana kohdalle. Se on se v1tutus ja kyynisyys mikä rupeaa voittamaan ikää myöten, huomaa että positiivisuus ei kanna, elämä on voittopuolisesti musertavan suuria takaiskuja, siinä ei joku kedon kukkanen paljoa lämmitä.
Kyllä on monesti tullut mietittyä mitä vtun järkeä tässä elämässä on, takaiskusta toiseen, aina vaan lisää kuormaa ja negatiivisia sattumuksia, lisää maksettavaa, veroja, ym. mutta ei mitään positiivista perkele koskaan!!
Vierailija kirjoitti:
Mitä pidempään elät ja katselet maailman menoa sitä kyynisemmäksi usein muutut.
Totta mutta poikkeuksiakin on.
Jotkut vanhemmat ihmiset jotenkin lopettavat menneisyyden. Myös lasten vanhemmissa on kireitä persoonia.
Olen 45, mutta joissain asioissa täysin sama ihminen kuin 10 vanhana. Kiinnostukset, uskomukset, temperamentti ja tunteet ainakin.
En näe ikänumeron muuttavan itseäni juurikaan.
Valvontakamerat joka puolella kyttäämässä kuin Orwellin painajaisyhteiskunnassa, vetää ilmeen neutraalille peruslukemille. Painajaisesta tuli totta, aina vaan kaikki paha voittaa, hyvä ei voita kuin saduissa :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pidempään elät ja katselet maailman menoa sitä kyynisemmäksi usein muutut.
Totta mutta poikkeuksiakin on.
Jotkut vanhemmat ihmiset jotenkin lopettavat menneisyyden. Myös lasten vanhemmissa on kireitä persoonia.
Olen 45, mutta joissain asioissa täysin sama ihminen kuin 10 vanhana. Kiinnostukset, uskomukset, temperamentti ja tunteet ainakin.
En näe ikänumeron muuttavan itseäni juurikaan.
Olin samaa mieltä, kunnes tuli 55 vuotta mittariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pidempään elät ja katselet maailman menoa sitä kyynisemmäksi usein muutut.
Totta mutta poikkeuksiakin on.
Jotkut vanhemmat ihmiset jotenkin lopettavat menneisyyden. Myös lasten vanhemmissa on kireitä persoonia.
Olen 45, mutta joissain asioissa täysin sama ihminen kuin 10 vanhana. Kiinnostukset, uskomukset, temperamentti ja tunteet ainakin.
En näe ikänumeron muuttavan itseäni juurikaan.
Sama täällä.
55v.
On joillakin tunteita ja välittämistä. Mutta kadulla ajattelevat ehkä ettei kukaan välitä erityisesti heistä, ellei ole omaisia. Esimerkiksi samanikäisillä voi olla kumppani ja perhe, nuoremmat taas miettivät omaa elämää ja vanhempien ihmisten kanssa osittain ikäkuilu. Vaikka yhteistäkin voisi olla jonkun kanssa. Ja virkaihmiset tuntuvat taas viileiltä, kiireisiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko sinulla h kupin tissit vai miksi sinua kannattaisi katsoa yritä sinä tissitön kysellä teini pojilta kiinnostaisko heitä vitunreuhkasi.
Jos pitää valita järki vai tunteet. Järki edellä eteenpäin👌. Hommat hoituu ja pysyy mielenrauha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko vain 50-v sinulle jokin virstanpylväs ikä, mitään todellista ei ole sanottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun joutuu itse tarpeeksi monen rikoksen kohteeksi niin empatia muitakin kohtaan vähenee aika tehokkaasti. Kovettuu ja keskittyy enää omiin asiohinsa.
Mulla kävi noin. Kävikö sullekin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sanoisi ettei ole tunteita mutta jos elää pitkään niin oppii ettei tunteilu yleensä johda mihinkään hyvään. Tunteet on häilyviä ja siten epäluotettavia. Kylmä maalaisjärki on se mikä kannattelee.
Nähnyt jo elämässä että kaikki hyvä katoaa ja tilalle tulee vain yhä huononevaa, tai ei mitään.
Rahan arvo heikkenee koko ajan, koska niin on vain päätetty jossain.
Verotus, käyttömaksut, ym. vain lisääntyy, vaikka julkiset palvelut heikkenee ja kallistuu koko ajan. Verorahojen vastineeksi ei saada enää mitään.
Automaatio, tekoäly ja robotiikka on vienyt, ja tulee viemään työpaikkoja ihmisiltä valtavasti, silti järjestelmä elää yhtä kuvitellen että työttömät ovat vain laiskoja ja heitä pitää kurittaa ja huudella heille että menkää töihin.
Ylipäätään, kun on elänyt, kokenut ja nähnyt 80-luvun paratiisin, ja sen menettämisen jo 90-luvulla, eikä sitä enää koskaan saatu takaisin, se on kyllä niin perustavaa laatua oleva tragedia että ei paljon innottele enää yhtään mikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet viiskymppiset naiset ovat eläneet vain muita palvellakseen ja miellyttääkseen. Vaihdevuosien myötä sitten tajuavat uhranneensa kaikki omat unelmansa muiden edestä. Vtuttaahan se. Tehkää toisin nuoret naiset ja herätkää vähän vanhemmatkin. Niin ehkä pysyy hymy huulilla viisikymppisenäkin. Mä heräsin kolmekymppisenä ja ai että elämä parani kertaheitolla!
Ja minä olin silloin lukiossa ja tunnistin kyllä olevani masentunut. Mutta ei niistä asioista tosiaan silloin puhuttu kuten nyt. Lääkereseptin sain vasta noin 20 vuotta myöhemmin.