Varhaiskasvatus on nykyisin todella raskas ala työntekijöille
Meistä jokainen alkaa olla loppu, silti joudumme tekemään yhä enemmän samassa työajassa. Lapset ovat haastavia, esihenkilöiltä ei saa tarpeeksi tukea, ylitöitä ei saisi tehdä eli jätetäänkö työkaveri/-kaverit pulaan ylitysten vuoksi? Tässä vain muutamia epäkohtia.
Kommentit (445)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakan ongelma on asenteissa. Yhteistyötä ei tehdä.
Matalasti koulutetut yrittää savustaa korkeasti koulutetut pois. He taas eristäytyvät omiksi ryhmikseen. Tyypillinen ongelma naisvaltaisilla aloilla. Kadehditaan, kiusataan ja uhriudutaan.
Ihmehän se olisi, jos tällaisessa ilmapiirissä joku voisi hyvin.
Ei lastenhoidossa oikeasti tarvittaisi mitään matala-, keskitaso- ja korkeakoulutettuja työntekijäryhmiä vaan yksi koulutustaso riittäisi.
Se että teorian ja käytännön välillä on niin iso ristiriita on se syy huonolle ilmapiirille.
Muilla aloilla on totuttu siihen, että on eritasoisia koulutuksia ja tehtäviä. Naisvaltaisilla aloilla tulee ongelmia.
Mui
Niin siis tarkoitat että ahkerat lapsiin keskittyvät ja vastuulliset lähtee pois kun eivät jaksa ja koneella istuvat laiskat jäävät kun hehän viihtyvät istuskellessaan
Kirjausta on hoito alalla kaikkialla. Itse olen vanhusten hoidossa. Perus työpäivänä tehdään lääkekirjaukset yms tärkeät ja sitten ihan minuutin kirjaukset syömisistä ja vanhuksen päivän fiiliksistä.
Ei tulisi mieleenikään istua koneella tunti tai kaksi päivässä. Puolessa tunnissa jos ei saa kirjattua keskiverto päivän perus kirjauksia niin kannattaa pyytää työn ohjausta kun ei kerran hommat suju järkevässä ajassa. Terveen lapsen kohdalla se kirjaaminen onnistuu tehokkaalta ja ahkeralta pari minuuttia per lapsi. Eihän siellä edes lääkitä tai hoideta haavoja yms.
Kyllä meillä vanhuspuolellakin toimistossa istuskelijoita piisaa. Laiskuus on yleinen vaiva joka alalla. Ei ole yhtään hyvää perustetta istua koneella tunteja joka iltapäivä varsinkaan päiväkodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaa kuluu järjettömät määrät tyhjänpäiväisiin asioihin sensijaan että keskityttäisiin niihin lapsiin. Moni asia kuulostaa hienolta muttei palvele itse työtä mitenkään vaan pelkästään kuormittaa.
Miksi suomalaiset eivät vaadi perusteluja näille älyttömille hankehumpille, joita pukkaa niin päiväkodeissa kuin kouluissa ja itse asiat kärsivät työntekijä pulasta. Kuka näitä tilaa ja miksi? Mikä hyöty? Mitä maksaa? Mitä tapahtuisi, jos ylimääräiset hankkeet vain lopetteitasi ja palattaisi vanhaan hyvää aikaan?
Vanhaa hyvää aikaa ei enää ole. Ilmeisesti ei kovin paljon hankehumppaakaan.
Maailma on muuttunut. Työelämän vaatimukset vanhemmille kasvavat koko ajan, vanhempien jaksaminen vähenee, lapset tulevat hoitoon yhä nuorempina ja tarvivat enemmän tukea. Perheet ovat kovilla ja lapsiköyhyys on lisääntynyt. Lasten fyysinen kuritus kodeissa on lisääntynyt. Joskus myös vanhemmuus on hukassa. Päivähoito joutuu kohtaamaan hyvinkin erilaisia perhetilanteita.
Vaka on aikoinaan ollut vastaus muutoksiin. On ehkä haluttu kovan kurin sijaan saada lempeämpiä ohjaustapoja käyttöön. Korkeakoulutettua henkilökuntaa on palkattu tunnistamaan lasten tuen tarpeita ja reagoimaan niihin. Mutta kuinka moni alalla edes tietää, mitä vakalla haetaan?
Järjestely edellyttäisi hyvää yhteistyötä eri ammattiryhmien välillä vaikka niin, että toimivat työpareina lapsen asiassa. Keskinäinen kunnioitus pitäisi palauttaa.
Muutoksen läpivieminen ei ole onnistunut riittävällä tavalla. Muutosvastarinta on kova vuosienkin jälkeen eikä työskentelytapoja ole kyetty tekemään sellaisiksi, että ne palvelisivat tarkoitustaan eli lapsen etua ja johtaisivat eri ammattiryhmien yhteistyöhön.
Nyt noudatetaan ulkokohtaisia sääntöjä, joita ei ole sisäistäneet sen paremmin henkilökunta kuin lapsetkaan. Pyritään vain turvaamaan selusta.
Jos vakan halutaan olevan parempi lapsille ja hoitajille, jonkinlainen asennemuutos tarvitaan. Rahaa se ei kysy eikä sellaista varmaan mistään ole tulossakaan.
Tämä ketju on hyvä, jotta voi purkaa mieltään tilanteesta ja kuulla muitten kommentteja.
Kyllä pitää aina kirjoittaa rehellisesti ja totuutta kuvaavasti lapsen varhaiskasvatuksen suunnitelmaan, jos lapsi itkee päiväkodissa usein, ikävöi kotiin, ei halua olla siellä, tulee kiusatuksi tai väkivaltaisesti kohdelluksi muiden lasten taholta, taantuu tai ei halua syödä jne.
Jos ei näitä kirjoiteta juuri niin kuin lapsi itse sanoo kokevansa tai mitä käyttäytymisellään selvästi ilmaisee niin toimitaan väärin. Sellainen vallankäyttö, että kirjoitetaan kaiken olevan hienosti ja hyvin, vaikka lapsi kokee toisin, on erittäin vahingollista kehittyvälle lapselle. Lapsuuden asiat voivat unohtua, mutta alitajuntaan ja kehoon jää myöhemmin psykosomaattisina pulmina ja mielen sairastumisena ilmeneviä ongelmia. Niitä onkin sitten todelka vaikea hoitaa, kun portfoliot ovat täynnänsä "todistusaineistoa" hymysuisista metsäretkistä, synttärijuhlista, värikkäistä jumppatuokioista ja sormiväritöistä.
Kuva on manipuloinnin väline numero 1, supertehokas. Kuvaan liitetty teksti vie sen potenssiin 100. Millä pieni lapsi, jolla on aivan liian pieni sanavarasto, pystyy sitä haastamaan? Eihän tällaisen infosodan paljastamiseen ja menetelmän vastaiseen totuuden osoittamiseen kykene aukottomasti edes globaalien huippuyliopistojen kouluttamat maanpuolistuselinten tutkijaryhmät.
Mutta 0-6-vuotiaiden lasten oletetaan pystyvän?
Pois kaikki se manipuloiva kirjaaminen ja kuvaaminen päiväkodeista! Lapsille pitää taata kasvuturva ja kasvurauha, oikeus omaan kokemukseen ja suojaan. Lopettakaa se jatkuva tarkkailu, puuttuminen, puhki analysointi ja vastuuton toisen ihmisen määrittely.
Vakan tuomat ns. lempeämmät ohjaustavat (=kurinpidon kieltäminen) ja henkilökunnan poissaolo ryhmistä kirjallisten töiden ja kokousten vuoksi ovat yhdessä aiheuttaneet sen, että lasten keskuudessa vallitsee lähinnä viidakon laki.
Vakalaitoksessa vahvin lapsi päättää asiat ja kyynärpäätaktiikka on keskeisin keino millä lapset saavuttavat etuja itselleen.
Toki on esitetty näkemyksiä siitä, että tällaiseen häikäilemättömyyden kulttuuriin kasvaneet lapset menestyvät isoina työelämässä, kun siellä jos missä häikäilemättömyys palkitaan. Joten akateemisilla vakateorioilla voi olla ihan totuuspohjakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työaika on hyvä käyttää niiden tehtävien hoitoon, joihin on palkattu. Jos toimenkuvista on epäselvyyttä, voi pyytää esihenkilöä kertomaan niistä koko porukalle.
Valtavasti tuhlautuu aikaa huonoon ilmapiiriin, arvovaltariitoihin ja kadehtimiseen. Lapsetkin kärsivät tästä.
Lapset kärsivät siitä että sinä et ole heidän seurassaan vaan istut koneen edessä tujottamassa ruutua tai kaukaisuuteen.
Mistä päättelet, että työskentelen vakassa? Vastauksellasi kierrät varsinaisen asian, josta itsekin olet vastuussa. Tässä ketjussa on paljon uhriutumista, kateutta ja katkeruutta. Mikään näistä ei auta tilanteessa. Henkilökunta voi vahingossa itse rakentaa helvettinsä.
Näin varhaiskasvatusalan tuuraajana olen pannut merkille, että eläköityvät ns. kilttien lasten aikaan alalle tulleet eivät pysty käsittelemään tämän päivän ongelmia. Useassa päiväkodissa olleena untuvikolle lykätään ongelmalasten ryhmä ja vanha kaarti pakenee taukohuoneeseen tai piirustelemaan niiden kanssa jotka pysyvät ruodussa. Välillä joutuu ulos yksin 7 nepsyn kanssa ja kyllä siinä kunto kohenee kun kivet ja kävyt viuhuvat pään yli. Silti pidän työstäni.
Vierailija kirjoitti:
Vakan tuomat ns. lempeämmät ohjaustavat (=kurinpidon kieltäminen) ja henkilökunnan poissaolo ryhmistä kirjallisten töiden ja kokousten vuoksi ovat yhdessä aiheuttaneet sen, että lasten keskuudessa vallitsee lähinnä viidakon laki.
Vakalaitoksessa vahvin lapsi päättää asiat ja kyynärpäätaktiikka on keskeisin keino millä lapset saavuttavat etuja itselleen.
Toki on esitetty näkemyksiä siitä, että tällaiseen häikäilemättömyyden kulttuuriin kasvaneet lapset menestyvät isoina työelämässä, kun siellä jos missä häikäilemättömyys palkitaan. Joten akateemisilla vakateorioilla voi olla ihan totuuspohjakin.
Lain tarkoitus on voinut olla hyvä, mutta sen tulkinta ja toteutus ei.
"Lapset kärsivät siitä että sinä et ole heidän seurassaan vaan istut koneen edessä tujottamassa ruutua tai kaukaisuuteen."
Missä sä sitten olet? Vahdit kuka on koneella ja mihin katsovat syyttävällä sormella osoittamassa , kun tekevät työnkuvaansa kuuluvia töitään vai oletko lasten seurassa, etteivät kärsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakan tuomat ns. lempeämmät ohjaustavat (=kurinpidon kieltäminen) ja henkilökunnan poissaolo ryhmistä kirjallisten töiden ja kokousten vuoksi ovat yhdessä aiheuttaneet sen, että lasten keskuudessa vallitsee lähinnä viidakon laki.
Vakalaitoksessa vahvin lapsi päättää asiat ja kyynärpäätaktiikka on keskeisin keino millä lapset saavuttavat etuja itselleen.
Toki on esitetty näkemyksiä siitä, että tällaiseen häikäilemättömyyden kulttuuriin kasvaneet lapset menestyvät isoina työelämässä, kun siellä jos missä häikäilemättömyys palkitaan. Joten akateemisilla vakateorioilla voi olla ihan totuuspohjakin.
Lain tarkoitus on voinut olla hyvä, mutta sen tulkinta ja toteutus ei.
Varhaiskasvatuslaki on kuin uskonnon pyhät kirjoitukset. Pyhät krjoitukset ovat erehtymättömiä mutta niitä tulkitseva papisto voi tehdä virheitä.
Vierailija kirjoitti:
Kirjausta on hoito alalla kaikkialla. Itse olen vanhusten hoidossa. Perus työpäivänä tehdään lääkekirjaukset yms tärkeät ja sitten ihan minuutin kirjaukset syömisistä ja vanhuksen päivän fiiliksistä.
Ei tulisi mieleenikään istua koneella tunti tai kaksi päivässä. Puolessa tunnissa jos ei saa kirjattua keskiverto päivän perus kirjauksia niin kannattaa pyytää työn ohjausta kun ei kerran hommat suju järkevässä ajassa. Terveen lapsen kohdalla se kirjaaminen onnistuu tehokkaalta ja ahkeralta pari minuuttia per lapsi. Eihän siellä edes lääkitä tai hoideta haavoja yms.
Kyllä meillä vanhuspuolellakin toimistossa istuskelijoita piisaa. Laiskuus on yleinen vaiva joka alalla. Ei ole yhtään hyvää perustetta istua koneella tunteja joka iltapäivä varsinkaan päiväkodissa.
Kuule. Olen ollut töissä varsin suuren kunnan vakassa, jossa säästösyistä tietokoneet ovat halvinta mallia olevia täysonnettomia rakkineita ja nettiyhteys hitain mahdollinen. Lasten omat tiedot ovat monen eri salasanan, päivitystaukojen ja palomuurien takana (varsinkin julkisuuteen päätyneiden joidenkin kuntien tietosuojavuotojen jälkeen). Kun yrität avata koneen ja päästä sinne kirjaussivulle asti, voi tähän kulua kokemuksen perusteella toistuvasti esim. 20 min - 1h 39 min aikaa. Siihen sitten se muutaman minuutin kirjaus, toivoen, ettei järjestelmä kaadu, ala yllättäen tekemään automaattipäivitystä tai muuten vaan simahda ennen kuin ehdit tallentaa. Uutta konetta et saa, koska ei ole rahaa. Johtajat eivät tajua tietoteknisistä järjestelmistä yhtään mitään, sieltä et apua saa vaan ainoastaan lisää haukkuja ja turhautunutta tuhinaa (paitsi kun he itse tarvitsevat apua, mikä on suunnilleen joka palaverissa). Kunnan oma it-tuki on joka päivä ruuhkautunut, ympäri vuoden eikä asioiden selvittely hoidu lähes koskaan kerralla vaan asiaan pitää palata lukuisia kertoja uudelleen ja aina uyden tyypin kanssa alusta alkaen.
Ihan älyttömän tehotonta, kallista ja turhauttavaa. Ei ole luottamusta herättävää toimintaa, tuollainen vuodesta toiseen jatkuva sähellys. Lisäksi ei uusia eikä vanhoja työntekijöitä perehdytetä näiden järjrstelmien ja koneiden käyttöön, ihan on omalla vastuullasi oppia ja selvittää. Mutta milloin? Siellä lapsiryhmässä? Mistä saat ylipäätään tiedon, mitä kaikkea sinun tulee selvittää ja mitä kaikkea työssä pitää tehdä, jos ei työnantaja tai kukaan tätä kerro eikä tiedä itsekään? Ei ole koottuja, kaikille samoja ohjeita. Ripotellen tulee muru sieltä toinen täältä. Ja kun jonkun opit tai teet, niin hups vaan, se onkin kuulemma jo vanhaa tietoa, nykyään tehdäänkin näiden jälleen uusien ohjeiden mukaan.
Työpäivät olisivat aivan täynnä työtä kaikille vakalaisille, vaikkei siellä olisi yhdessäkään päiväkodissa yhtään lasta paikalla ikinä. Vain ne numerot, hetut ja nimet riittää. Teoreettisesti voidaan tehdä ja rakentaa ja suunnitella kaikki muu. Lapset näköjään vaan häiritsevät työssä onnistumista.
Kaikki aika valuu turhaan pilipali hömppään ja kaikenmaailman palavereihin ja paperi sotaan, senkin ajan olis voinut käyttöä lapsiin, lapsia pidetä kuin liukuhihnalla eikä huomioida yksilöllisen lapsen tarpeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työaika on hyvä käyttää niiden tehtävien hoitoon, joihin on palkattu. Jos toimenkuvista on epäselvyyttä, voi pyytää esihenkilöä kertomaan niistä koko porukalle.
Valtavasti tuhlautuu aikaa huonoon ilmapiiriin, arvovaltariitoihin ja kadehtimiseen. Lapsetkin kärsivät tästä.
Lapset kärsivät siitä että sinä et ole heidän seurassaan vaan istut koneen edessä tujottamassa ruutua tai kaukaisuuteen.
Mistä päättelet, että työskentelen vakassa? Vastauksellasi kierrät varsinaisen asian, josta itsekin olet vastuussa. Tässä ketjussa on paljon uhriutumista, kateutta ja katkeruutta. Mikään näistä ei auta tilanteessa. Henkilökunta voi vahingossa itse rakentaa helvettinsä.
No itse olen vanhuspuolella vaikka pidän lapsista koska en jaksa päiväkodeissa katsella niitä laiskoja koneella istujia jotka ovat vielä useimmat tosia hankalia persoonia
Vierailija kirjoitti:
Näin varhaiskasvatusalan tuuraajana olen pannut merkille, että eläköityvät ns. kilttien lasten aikaan alalle tulleet eivät pysty käsittelemään tämän päivän ongelmia. Useassa päiväkodissa olleena untuvikolle lykätään ongelmalasten ryhmä ja vanha kaarti pakenee taukohuoneeseen tai piirustelemaan niiden kanssa jotka pysyvät ruodussa. Välillä joutuu ulos yksin 7 nepsyn kanssa ja kyllä siinä kunto kohenee kun kivet ja kävyt viuhuvat pään yli. Silti pidän työstäni.
Tärkeä huomio. He ovat vuosia olleet hyviä hoitajia, joista lapset ovat pitäneet ja pitävät edelleen.
Heillä ei kuitenkasn ole koulutusta sellaisten lasten kohtaamiseen, joilla on ongelmia. Siksi he näkevät kovan kurin ainoaksi keinoksi vaikka nepsyjen kohdalla, joilla se ei edes voi toimia.
Olisi tärkeä saada korkeakoulutetut jalkautumaan tukemaan näitä lapsia. Myös hoitajien koulutusta tulisi kehittää ja hoitajien tietoisuutta asiassa lisätä.
Vierailija kirjoitti:
"Lapset kärsivät siitä että sinä et ole heidän seurassaan vaan istut koneen edessä tujottamassa ruutua tai kaukaisuuteen."
Missä sä sitten olet? Vahdit kuka on koneella ja mihin katsovat syyttävällä sormella osoittamassa , kun tekevät työnkuvaansa kuuluvia töitään vai oletko lasten seurassa, etteivät kärsi?
Olen töissä vanhuspuolella koska päiväkodeissa en jaksa katsella sitä huonoa ilmapiiriä ja töiden pakoilua eräiltä. Jos sinulla menee tunti tai yli kirjauksiin joka päivä niin hae oikeasti sitä työnohjausta. Olet hidas tai laiska tai molempia.
Ja ei sitä kuule kenenkään tarvitse sua kytätä. Kyllä sen kaikki tietää missä kupeksit kun olet tunteja pois lasten seurasta. Olet joko koneella tai kahvihuoneessa juoruamassa lapsista tai heidän perheistään usein epäasialliseen sävyyn muiden jonkun toisen juoruajan kanssa. Ja jos istut koneella niin sitten pitäis kuulua koko ajan näpyttely ääni. Et voi puolet ajasta vaan istua liikkumatta paikallasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjausta on hoito alalla kaikkialla. Itse olen vanhusten hoidossa. Perus työpäivänä tehdään lääkekirjaukset yms tärkeät ja sitten ihan minuutin kirjaukset syömisistä ja vanhuksen päivän fiiliksistä.
Ei tulisi mieleenikään istua koneella tunti tai kaksi päivässä. Puolessa tunnissa jos ei saa kirjattua keskiverto päivän perus kirjauksia niin kannattaa pyytää työn ohjausta kun ei kerran hommat suju järkevässä ajassa. Terveen lapsen kohdalla se kirjaaminen onnistuu tehokkaalta ja ahkeralta pari minuuttia per lapsi. Eihän siellä edes lääkitä tai hoideta haavoja yms.
Kyllä meillä vanhuspuolellakin toimistossa istuskelijoita piisaa. Laiskuus on yleinen vaiva joka alalla. Ei ole yhtään hyvää perustetta istua koneella tunteja joka iltapäivä varsinkaan päiväkodissa.
Kuule. Olen ollut töissä varsin suuren kunnan vakassa, jossa säästö
Jaa että nyt on sitten vika koneissa ja järjestelmissä kun teet työsi hitaasti.
Ilmeisesti meillä sitten vanhuspuolella on huippulaitteet ja rahaa riittää kun saan nopeasti kirjattua ja sitten menen takaisin oikeisiin töihin. Joskus kiireisenä päivänä joudun kirjaamaan vartissa päivän lopussa niin että näppis sauhuaa. Usein joutuu soittelemaan it tukeen ja milloin mihinkin kun ei systeemit toimi. Silti on selvitty. Joskus kun tekniikka pettää niin joudun seuraavana päivänä kirjaamaan kahden päivän asiat. Ja joskus on kuule niin että kiireessä kirjataan vain lääkkeet. Syömiset ja muut vähemmän akuutit kirjataan niinä päivinä kun ei ole erityinen kiire.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapset kärsivät siitä että sinä et ole heidän seurassaan vaan istut koneen edessä tujottamassa ruutua tai kaukaisuuteen."
Missä sä sitten olet? Vahdit kuka on koneella ja mihin katsovat syyttävällä sormella osoittamassa , kun tekevät työnkuvaansa kuuluvia töitään vai oletko lasten seurassa, etteivät kärsi?
Olen töissä vanhuspuolella koska päiväkodeissa en jaksa katsella sitä huonoa ilmapiiriä ja töiden pakoilua eräiltä. Jos sinulla menee tunti tai yli kirjauksiin joka päivä niin hae oikeasti sitä työnohjausta. Olet hidas tai laiska tai molempia.
Ja ei sitä kuule kenenkään tarvitse sua kytätä. Kyllä sen kaikki tietää missä kupeksit kun olet tunteja pois lasten seurasta. Olet joko koneella tai kahvihuoneessa juoruamassa lapsista tai heidän perheistään usein epäasialliseen sävyyn muiden jonkun toisen juoruajan kanssa. Ja jos istut koneella niin
Kupeksin koneella? Koneella olen istunut elokuun alusta asti yhteensä noin 30 minuuttia, usein muut ovat koneella ja ryhmän käytössä vain yksi kone Suunnitella ja kirjatakin pitäisi. Näin käy, kun työnkuvat eivät ole kaikille selvät ja kaikki muu sälä ja lapset vievät ajan kirjaus sekä suunnittelutyöltä. Suunnitteluajat ovat menneet sijaisten ja lasten ohajukseen sekä muiden koulutusten sijaistukseen. Juorutakkaan en ole kerennyt ja jättäydyn juoruista ulkopuolella. Osoitit syyttävällä sormella nyt väärää henkilöä. Mut kiitos haukuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin varhaiskasvatusalan tuuraajana olen pannut merkille, että eläköityvät ns. kilttien lasten aikaan alalle tulleet eivät pysty käsittelemään tämän päivän ongelmia. Useassa päiväkodissa olleena untuvikolle lykätään ongelmalasten ryhmä ja vanha kaarti pakenee taukohuoneeseen tai piirustelemaan niiden kanssa jotka pysyvät ruodussa. Välillä joutuu ulos yksin 7 nepsyn kanssa ja kyllä siinä kunto kohenee kun kivet ja kävyt viuhuvat pään yli. Silti pidän työstäni.
Tärkeä huomio. He ovat vuosia olleet hyviä hoitajia, joista lapset ovat pitäneet ja pitävät edelleen.
Heillä ei kuitenkasn ole koulutusta sellaisten lasten kohtaamiseen, joilla on ongelmia. Siksi he näkevät kovan kurin ainoaksi keinoksi vaikka nepsyjen kohdalla, joilla se ei edes voi toimia.
Olisi tärkeä saada korkeakoulutetut jalkautumaan tukemaan näitä lapsia. Myös hoitajien koulutusta t
Anteeksi mitä??? Meillä ikääntyvillä on todellakin koulutusta ja pitkä kokemus nepsylasten kohtaamisesta. Aivan kiehuttaa lukea tuollaista tekstiä. Niin, mikä koulutus sinulla onkaan, oletko vaka-alan ammattilainen?
Ei nepsyjä ollut ennen. Jos lapsi joskus vuonna 2010 riehui niin ei sille haettu diagnoosia vaan se laitettiin jäähypenkille istumaan. Entisen kasvatuksen ja nykyisen kasvatuksen välillä on todella iso ero ja hyvin ymmärrän, että vanhemman polven työntekijöiden on vaikea sopeutua siihen.
"Kirjausten tekeminen lapsista päivittäin ilman että on mitään kirjattavaa on kaikki höpö höpö humppaa. "Leikki toisen lapsen kanssa. Söi hyvällä ruokahalulla." Voiko enää naurettavammalla tavalla työaikaa tuhlata?"
Tämä on hyvä huomio!
Lasten päivittäin täytettäviin läsnäololistoihin kirjoitetaan tuollaisia tyhjänpäiväisyyksiä, jotka sitten luetaan vanhemmalle tämän hakiessa lastaan varhaiskasvatuksesta kotiin.
Kun vanhempi kysyy tarkentavia kysymyksiä kyseisen leikin sisällöstä, keitä olivat muut leikkijät, miten aikuinen ohjasi leikkiä ja mihin pedagogiseen menetelmään ja tavoitteeseen aikuisen toiminta tässä tapauksessa perustui, ei osatakaan vastata tai vastataan jotain, millä ei ole mitään tekemistä lapsen vasussa sovitun kanssa tai kuntavasun puhumattakaan valtakunnallisten ops:en sisältöjen ja tavoitteiden kanssa.
Usein muut kuin ryhmän opettaja eivät edes tiedä, mitä sinne lapsen vasuun on oikeasti kirjattu. Kirjaukset ovat sen opettajan tehtävää tekevän ihmisen aivan omia aivoituksia ja subjektiivisia näkemyksiä, eivätkä sidottuja millään tavalla mihinkään teoriaan, ei empiriseen todistusaineistoon, ei työpaikan mahdollistamiin realiteetteihin, eikä todellakaan tiiminjäsenten esittämiin eri näkökulmiin, huoltajien ja lapsen itsensä esille ottamiin tarpeisiin ja tavoitteisiin.
Jos 0-2-vuotiaat vauvat ja taaperot esittävät koko kehollaan viikko toisrnsa jälkeen, että eivät halua tulla päiväkotiin eivätkä halua olla päiväkodissa vaan nimenomaan haluavat pois sieltä ja kotiin isän tai äidin luokse, niin miksi tätä ei ole kirjoitettu lapsen vasuun? Se on sen lapsen mielipide itseään koskevaan asiaan ja se on oltava siellä kirjattuna. Nyt ne paperit ovat usein törkyä, manipuloivia propagandatekstejä, joilla ei ole mitään tekemistä lapsen edun toteutumisen kanssa. Aikuisten ehdoilla tehtyjä, juurikin sen opettajan ja hänen työnantajansa hyväksi laadittuja.