Lue keskustelun säännöt.
Miehen jatkuva "väsymys" alkaa tuhota meidän parisuhdetta. Mitä teen?
23.08.2025 |
Tuntuu että tukehdun tähän tilanteeseen.
Minä olen kotona meidän kahden pienen lapsen kanssa (1v taapero ja 3v uhmaikäinen). Päivät ovat todella intensiivisiä ja olen henkisesti aivan lopussa iltaisin, kuten kaikki kotiäidit tietävät. Mieheni tekee uraa konsulttialalla, mikä tarkoittaa pitkiä päiviä ja paljon stressiä.
Ymmärrän kyllä, että hän on väsynyt työpäivän jälkeen. Mutta niin olen minäkin! Olen yrittänyt helpottaa arkea kaikin keinoin, jotta jaksaisin paremmin: meillä käy siivooja kerran viikossa ja tilaamme ruoat usein Woltilla valmiina, jotta minun ei tarvitse kokata kaiken hässäkän keskellä.
Mutta tuntuu, ettei mikään riitä. Kun lapset on saatu nukkumaan siinä kahdeksan aikaan, minä kaipaisin edes hetken aikuisseuraa, syvällistä keskustelua tai vaikka sitä, että mies huomioisi minua (hieroisi hartioitani tms). Mutta mitä hän tekee? Hän rojahtaa sohvalle tuijottamaan puhelinta ja sanoo olevansa "ihan poikki".
Eilen illalla minulta paloi käämit. Sanoin, että minunkin päiväni on ollut yhtä taistelua ja minun jaksamiseni on vähintään yhtä tärkeää kuin hänen uransa. Minusta tuntuu, että ansaitsisin enemmän tukea ja hemmottelua jaksaakseni tätä kotirumbaa.
Miten saan miehen tajuamaan, että hänen pitää panostaa minuun illalla, vaikka kuinka väsyttäisi? Eikö ole vähän itsekästä vain vedota omaan väsymykseen, kun toinen on kotona 24/7 vastuussa kaikesta?
Kommentit (196)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi sinä olet väsynyt. Sinulla on vain 2 lasta. Työsi päivittäin on. Aamulla heräät ja annat 1 ja 3 - vuotiaalle aamupalan. Syöt sen myös itse . Se tapahtuu n . Klo 7-9 välillä. Petaat ,sipaset keittiön pöydän puhtaaksi , astiat koneeseen. . Annat lasten RAUHASSA leikkiä, tai leikit heidän kanssaan.
klo 10.00 lähdette ulkoilemaan . 11.00 sisälle ja teet teille ruuan. Astiat koneeseen. Koti on siisti,kun ei siellä kukaan sotke paikkoja. Pikkulasten leikit ei ole sotkua.pyykkikone pesee pyykit , pari -kolme x viikossa.
Lapset päikkäreille klo 13.00-15.00. Ja tämä on sinulla aikaa valmistaa ateriat kerralla 2-3 päiväksi. Välipala 15.30 ja lähdette taas ulkoilemaan 16-17. Ja sitten syömään. Loppuilan lasten kanssa leikkiä .
Mikä tässä on niin rasittavaa terveelle ihmiselle?
Huomaa, ettei kommentoijalla ole omakohtaista kokemusta
Joko ei ole omaa kokemusta, tai sitten hänelle on osunut helpot lapset ja hän ajattelee, että se on omaa ansiota. Olen nähnyt tällaisia helppoja lapsia, jotka vaikka perhekerhossa tahtovat ainoastaan istua hiljaa sohvalla. Eivät sano mitään, eivät liiku. Oma tornadoni taas ei ole istunut elämässään viittä sekuntia pidempään paikoillaan vapaaehtoisesti ja puhetulva on myös loputon. Mietin aina, että helppohan tuollaisia olisi hoitaa vaikka 10 kerralla. Äitien todellisuudet voivat olla hyvin erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt oli vähän enempi yritystä mutta siltikin pienet seikat paljastavat, heh. Melkein kuitenkin jo. =D
Mulle jää nyt tästä epäselväksi että onko sulla ap omia harrastuksia, joissa käyt vaikka edes kerran pari viikossa ilman lapsia? Tai tapaamassa kavereita? Jos ei ole niin suosittelen todella paljon tällaista toimintaa. Itse hoidan kanssa meidän 0- ja 1- vuotiaita kotona, mutta mulla on joka viikko useampi harrastus joihin pääsen tapaamaan muita aikuisia. Oli se sitten vaikka joku jumppa tai kuntosali, kansalaisopiston kurssi, yhdistystoimintaa, paikallispolitiikkaa tai bändikerho, niin suosittelen omaa aikaa sulle, jossa saat muuta sisältöä elämään kun lapset ja ei tarvitse sitten miehestä hakea sitä keskusteluseuraa. Kai siis miehesi voi hoitaa lapsia joskus tai vaikka lapsenvahti kun olet omissa menoissasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva asenne miehen väsymystä kohtaan. "Väsymys". Töissä on rankkaa ja kotona nalkuttava vaimo. Miehet tarvitsevat selkeitä pyyntöjä, ei riitä että natiset siitä, että itsekin tarvitset lepoa ja palautumista. Se on vain syytös, ettet huomioi tarpeeksi, ja siitä jää se pihvi sanomatta. Ja se pihvi voisi olla: tuotko kaupasta tullessasi tätä ja tätä, ehditkö laittaa pyykit kuivumaan, täyttäisitkö tiskikoneen, laittaisitko muksut kylpyyn tänään. Sun ei tarvii sanoa, että oot tauon tarpeessa, vaan tee itse itsellesi ne tauot pyytämällä konkreettisia asioita.
Mutta miksi aikuiset ihmiset tarvitsevat selkeitä ohjeita joka asiaan? Tätä minä ihmettelen. 30 vuotta yhdessä ja edelleen joka kerta pitää erikseen sanoa, tekisitkö (loput) lumityöt, leikkaatko (loput) nurmikon, tyhjennätkö pyykkikoneen jne.
Koska me miehet emme ole naisia. Konkreettiset käskyt toimivat.
Niin, te miehet olette vauvoja, kun ette osaa tehdä käskemättä mitään kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasteni isä tokaisi vastaavassa tilanteessa, että äitien elämän kuuluu olla vaikeaa. Yritä siinä sitten rakentaa tervettä ja onnellista perhe-elämää.
Mutta ainakin pari lasta siinä sitten kuitenkin hänen kanssaan sait.
Niin. Se on silti eri asia, koska tyttö on aina uhri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menet töihin ja mies jää kotiin. Sehän on ihan nykypäivää
Halusin kommentoida ap:n miehen osuutta. En ymmärrä miksi mies on niin väsynyt vaikka on konsultti. Se on ammatti siinä missä muutkin ammatit.
Olen itse it-alalta, olen ollut it-konsulttina suurissa konsulttitaloissa ja nyt pitkä ura pörssiyhtiöiden johdosta, missä minä ostan it-konsultteja ja heiltä projekteja. Kokemusta nyt 20 v. Ja IT ei ole se helpoin. Mutta en näe tässä mitään niin kuormittavaa, että sen vuoksi pitäisi parisuhde torpedoida ja kotona maata illat raatona.
Ihan samanlaista duunia konsultin työ on kuin in-house työ. Ei ne konsultit mitään kaiken tietäviä puolijumalia ole vaan väliaikaisia ja määräaikaisia työntekijöitä, jotka paikkaavat resurssipulaa.
Eli ottaakohan ap:n mies nyt vähän turhan tosissaan työnsä, perheen kustannuksella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Halusin kommentoida ap:n miehen osuutta. En ymmärrä miksi mies on niin väsynyt vaikka on konsultti. Se on ammatti siinä missä muutkin ammatit.
Olen itse it-alalta, olen ollut it-konsulttina suurissa konsulttitaloissa ja nyt pitkä ura pörssiyhtiöiden johdosta, missä minä ostan it-konsultteja ja heiltä projekteja. Kokemusta nyt 20 v. Ja IT ei ole se helpoin. Mutta en näe tässä mitään niin kuormittavaa, että sen vuoksi pitäisi parisuhde torpedoida ja kotona maata illat raatona.
Ihan samanlaista duunia konsultin työ on kuin in-house työ. Ei ne konsultit mitään kaiken tietäviä puolijumalia ole vaan väliaikaisia ja määräaikaisia työntekijöitä, jotka paikkaavat resurssipulaa.
Eli ottaakohan ap:n mies nyt vähän turhan tosissaan työnsä, perheen kustannuksella?
Sitä nyt vaan ei kiinnosta osallistua. Mutta mies kotiin ja nainen töihin. Siinä ratkaisu
Meillä samankaltainen tilanne johti eroon.
Vaimo oli kotiäiti, minä töissä. Hän turhautui ja väsyi yksinäisyyteen sekä lapsen hoitamiseen. Syyllisti minua siitä, kun hankin leipää pöytään ja hän oli yksin kaiket päivät.
Tein töiden lisäksi kotona ruokaa, hain tai vein lasta päiväkotiin riippuen olinko aamuvuorossa vai iltavuorossa (oli osan päivästä hoidosta), kävin kaupassa, siivosin, maksoin laskuja, tein puutarhahommia ja muita omakotitaloon liittyvää sillä ajalla ja energialla mitä minulle jäi tämän kaiken jäljiltä.
Rakastan vaimoani ja lastani yli kaiken. Yritin kaikkeni. Vaimoni ei siltikään ollut tyytyväinen. Aloin tympääntyä. Vapaalla aloin tarttua pulloon ja ottaa omaa aikaa. Olen sen verran kiltti, että hoidin silti kaikkea mitä ennenkin olin tehnyt. Mutta hain tukea siitä pullosta. Koin etten ole tarpeeksi vaikka kuinka yritän.
Vaimoni hankki lopulta työpaikan. Kun se vakiintui, hän jätti minut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiva asenne miehen väsymystä kohtaan. "Väsymys". Töissä on rankkaa ja kotona nalkuttava vaimo. Miehet tarvitsevat selkeitä pyyntöjä, ei riitä että natiset siitä, että itsekin tarvitset lepoa ja palautumista. Se on vain syytös, ettet huomioi tarpeeksi, ja siitä jää se pihvi sanomatta. Ja se pihvi voisi olla: tuotko kaupasta tullessasi tätä ja tätä, ehditkö laittaa pyykit kuivumaan, täyttäisitkö tiskikoneen, laittaisitko muksut kylpyyn tänään. Sun ei tarvii sanoa, että oot tauon tarpeessa, vaan tee itse itsellesi ne tauot pyytämällä konkreettisia asioita.
Okkei. Tässä selkeä pyyntö: luovuttakaa spermaa ja rakentakaa järjestelmä niin, että naiset voivat valita aidosti omalle perimälleen sopivimman siemenen ilman mieshaittaa. Niin kauan kun lasten teossa tulee se ongelmamies mukana, lapsia ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Meillä samankaltainen tilanne johti eroon.
Vaimo oli kotiäiti, minä töissä. Hän turhautui ja väsyi yksinäisyyteen sekä lapsen hoitamiseen. Syyllisti minua siitä, kun hankin leipää pöytään ja hän oli yksin kaiket päivät.
Tein töiden lisäksi kotona ruokaa, hain tai vein lasta päiväkotiin riippuen olinko aamuvuorossa vai iltavuorossa (oli osan päivästä hoidosta), kävin kaupassa, siivosin, maksoin laskuja, tein puutarhahommia ja muita omakotitaloon liittyvää sillä ajalla ja energialla mitä minulle jäi tämän kaiken jäljiltä.
Rakastan vaimoani ja lastani yli kaiken. Yritin kaikkeni. Vaimoni ei siltikään ollut tyytyväinen. Aloin tympääntyä. Vapaalla aloin tarttua pulloon ja ottaa omaa aikaa. Olen sen verran kiltti, että hoidin silti kaikkea mitä ennenkin olin tehnyt. Mutta hain tukea siitä pullosta. Koin etten ole tarpeeksi vaikka kuinka yritän.
Vaimoni hankki lopulta työpaikan. Kun se vakiintui, hän jätti minut.
Onpas kumma, kun vaimo ei jaksanut olla juopon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut kahden pienen kanssa kotona ja tiedän sen olevan raskasta. Olen kuitenkin myös ollut työssä, joka sai minut burn-outin partaalle ennen kuin älysin lähteä, ja se se vasta raskasta olikin. Huomio pitäisi nyt kääntää siihen, miksi mies on noin raato ja mitä sille tehdään. Vaihtaako työtä, tekeekö nykyistä vähemmällä sykkeellä. Kaikkein huonoin hetki lähteä urakiitoon on, kun on tuon ikäisiä lapsia.
(Joku ehdotti ap:lle iltalenkkejä puolison kanssa. Ei sieltä kotoa yhdessä lähdetä mihinkään, ellei lapsilla ole hoitaja paikalla.)
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi sinä olet väsynyt. Sinulla on vain 2 lasta. Työsi päivittäin on. Aamulla heräät ja annat 1 ja 3 - vuotiaalle aamupalan. Syöt sen myös itse . Se tapahtuu n . Klo 7-9 välillä. Petaat ,sipaset keittiön pöydän puhtaaksi , astiat koneeseen. . Annat lasten RAUHASSA leikkiä, tai leikit heidän kanssaan.
klo 10.00 lähdette ulkoilemaan . 11.00 sisälle ja teet teille ruuan. Astiat koneeseen. Koti on siisti,kun ei siellä kukaan sotke paikkoja. Pikkulasten leikit ei ole sotkua.pyykkikone pesee pyykit , pari -kolme x viikossa.
Lapset päikkäreille klo 13.00-15.00. Ja tämä on sinulla aikaa valmistaa ateriat kerralla 2-3 päiväksi. Välipala 15.30 ja lähdette taas ulkoilemaan 16-17. Ja sitten syömään. Loppuilan lasten kanssa leikkiä .
Mikä tässä on niin rasittavaa terveelle ihmiselle?
Niin, ja teillä käy se siivojakin vielä ja ruokia ei tarvi tehdä. Jopa on "rankkaa"??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mitä hän tekee? Hän rojahtaa sohvalle tuijottamaan puhelinta ja sanoo olevansa "ihan poikki".
Aika paha. Puhelin nimenomaan lisää stressiä, kun taas puolison kanssa lähentyminen vähentää sitä.
Ajattelit sitten parantaa parisuhdettasi vauvapalstan riivinrauta-raatelijoiden avulla?! 😂
Vierailija kirjoitti:
Ajattelit sitten parantaa parisuhdettasi vauvapalstan riivinrauta-raatelijoiden avulla?! 😂
Lisäyksenä: ERONNEIDEN.
Iso virhe perustaa perhe uraohjuksen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kiva asenne miehen väsymystä kohtaan. "Väsymys". Töissä on rankkaa ja kotona nalkuttava vaimo. Miehet tarvitsevat selkeitä pyyntöjä, ei riitä että natiset siitä, että itsekin tarvitset lepoa ja palautumista. Se on vain syytös, ettet huomioi tarpeeksi, ja siitä jää se pihvi sanomatta. Ja se pihvi voisi olla: tuotko kaupasta tullessasi tätä ja tätä, ehditkö laittaa pyykit kuivumaan, täyttäisitkö tiskikoneen, laittaisitko muksut kylpyyn tänään. Sun ei tarvii sanoa, että oot tauon tarpeessa, vaan tee itse itsellesi ne tauot pyytämällä konkreettisia asioita.
Miten kuvittelet tuollaisten kotitöiden suorittamisten auttavan ap:n hellyyden ja seksin ja syvällisten keskustelujen tarpeeseen? Ap kaipaa parisuhdetta ja aikuista aikaa, mutta ilmeisesti sitä saisi helpommin tinder-treffeiltä kuin kotona. Treffeillehän ap voi hyvin lähteä illalla, kun mies on kerta siinä kotona sohvalla, niin voi samalla vahtia (nukkuvia) lapsia.
Meillä on hyvin samankaltainen elämäntilanne. Kaksi alle 5v lasta, minä palasin juuri töihin ja mies tekee kotona etätöitä it-konsulttina.
Olen alkanut analyyttisesti kokoamaan arkeamme ja palaamaan peruspilareihin. Riittävä uni, terveellinen ruokavalio, kevyt liikunta, sujuvat ja säännölliset arkitoimet ja vuorotellen kummallekin omaa aikaa sekä jonkin verran yhteistä aikaa.
Teemme ruokatilauksen kerran viikossa ja sen lisäksi käymme noin kerran viikossa kaupassa. Olemme kuristaneet puhelinten käytöstä minimoidaksemme päättömän selailun, joka ei lisää hyvinvointiamme. Jos toista väsyttää, toinen ottaa kopin lasten/ruuanlaiton/siivoamisen suhteen. Lasten/meidän sairastuessa on sotasuunnitelma valmis, flunssalääkkeitä on varastossa ja vatsataudin varalle on mm. mehua ja suolapalaa. Suunnittelemme tapahtumia/reissuja ennakkoon joita yhdessä odottaa. Iltaisin lasten mentyä nukkumaan teemme useimmiten omia juttujamme, silloin tällöin katsomme yhdessä telkkua. Meille ei ole ongelma antaa toisen mennä 1-2 yötä kestäviin reissuihin. Suunnittelemme kotisiivouksen tilaamista nyt kun olen palannut töihin.
En syyllistä miestä hänen ajoittaisesta alakuloisesta mielentilastaan vaan näytän esimerkkiä ja keskustelen yleisesti siitä, mitkä asiat ovat hyväksi terveydelle ja mitä itse teen. Sanon suoraan huonoina päivinäni että olen väsynyt ja pahoittelen jos olen silloin poissaoleva tai töykeä.
Olen lukenut teoksia jotka auttavat tekemään elintapoja parantavia ratkaisuja ja pyrin koko ajan olemaan kartalla omista huonoista rutiineista, jotka ottavat vallan kun väsyttää.
Myös töihin olen ottanut erilaisen asenteen lasten saannin jälkeen. Olen karsinut toimintatapoja, jotka ovat kuormittavia. Esimerkiksi teen nykyään eväät töihin, jotta työaikaa ja kognitiivista kapasiteettia ei mene lounaan valitsemiseen ja hakuun, vaan syömisen lisäksi aikaa riittää nyt vaikka 10-15min makoiluun silmät kiinni, niin että aivot saavat lepotauon.
3) Kolmas vaihtoehto voisi olla perheneuvola, jossa kävisi tilanteen rehellisesti läpi. Jos ei sopua synny, eikä yhteiselämä ole mahdollista, niin lusikat ja lapset jakoon ja onnellista yksin-tai yhteishuoltajuutta elämään. Lapset seilaa kahden kodin väliä ja molemmissa on vain yksi pyykinpesijä ja ruuanlaittaja. Eipähän tule riitaa niistä, kun todella joutuu kaiken tekemään yksin.