Lue keskustelun säännöt.
Miehen jatkuva "väsymys" alkaa tuhota meidän parisuhdetta. Mitä teen?
23.08.2025 |
Tuntuu että tukehdun tähän tilanteeseen.
Minä olen kotona meidän kahden pienen lapsen kanssa (1v taapero ja 3v uhmaikäinen). Päivät ovat todella intensiivisiä ja olen henkisesti aivan lopussa iltaisin, kuten kaikki kotiäidit tietävät. Mieheni tekee uraa konsulttialalla, mikä tarkoittaa pitkiä päiviä ja paljon stressiä.
Ymmärrän kyllä, että hän on väsynyt työpäivän jälkeen. Mutta niin olen minäkin! Olen yrittänyt helpottaa arkea kaikin keinoin, jotta jaksaisin paremmin: meillä käy siivooja kerran viikossa ja tilaamme ruoat usein Woltilla valmiina, jotta minun ei tarvitse kokata kaiken hässäkän keskellä.
Mutta tuntuu, ettei mikään riitä. Kun lapset on saatu nukkumaan siinä kahdeksan aikaan, minä kaipaisin edes hetken aikuisseuraa, syvällistä keskustelua tai vaikka sitä, että mies huomioisi minua (hieroisi hartioitani tms). Mutta mitä hän tekee? Hän rojahtaa sohvalle tuijottamaan puhelinta ja sanoo olevansa "ihan poikki".
Eilen illalla minulta paloi käämit. Sanoin, että minunkin päiväni on ollut yhtä taistelua ja minun jaksamiseni on vähintään yhtä tärkeää kuin hänen uransa. Minusta tuntuu, että ansaitsisin enemmän tukea ja hemmottelua jaksaakseni tätä kotirumbaa.
Miten saan miehen tajuamaan, että hänen pitää panostaa minuun illalla, vaikka kuinka väsyttäisi? Eikö ole vähän itsekästä vain vedota omaan väsymykseen, kun toinen on kotona 24/7 vastuussa kaikesta?
Kommentit (196)
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi sinä olet väsynyt. Sinulla on vain 2 lasta. Työsi päivittäin on. Aamulla heräät ja annat 1 ja 3 - vuotiaalle aamupalan. Syöt sen myös itse . Se tapahtuu n . Klo 7-9 välillä. Petaat ,sipaset keittiön pöydän puhtaaksi , astiat koneeseen. . Annat lasten RAUHASSA leikkiä, tai leikit heidän kanssaan.
klo 10.00 lähdette ulkoilemaan . 11.00 sisälle ja teet teille ruuan. Astiat koneeseen. Koti on siisti,kun ei siellä kukaan sotke paikkoja. Pikkulasten leikit ei ole sotkua.pyykkikone pesee pyykit , pari -kolme x viikossa.
Lapset päikkäreille klo 13.00-15.00. Ja tämä on sinulla aikaa valmistaa ateriat kerralla 2-3 päiväksi. Välipala 15.30 ja lähdette taas ulkoilemaan 16-17. Ja sitten syömään. Loppuilan lasten kanssa leikkiä .
Mikä tässä on niin rasittavaa terveelle ihmiselle?
Siis mistä ihmeestä oikein puhut??? 😀
Saattaa olla, että sinulla on ollut lapsia, mutta selkeästi siitä on toooodella kauan aikaa, koska aika näyttää kultanneen muistot ja olet täysin irrallaan todellisuudesta.
Tuo kuvaamasi päivä on ideaali, joka joskus harvoin toteutuukin, mutta todellisessa elämässä on valtava määrä muuttujia jotka sekoittavat tuollaiset ideaalipäivät käytännössä joka päivä.
Ohessa todellisen elämän esimerkkejä, jotka eskaloituvat päivän aikana ja muuttavat koko päivän:
- Oksennukset
- Sairastumiset (lasten ja aikuisten)
- Sisarusten tappeleminen
- Yht'äkkinen onnettomuus (lapsen kaatuminen sohvalta, pään lyöminen, sormet oven väliin, verta nenästä tms.)
- Uhma, joka kestää koko päivän ja hidastuttaa ja sekoittaa päivän suunnitelmat
- Tavaroiden rikkoutumiset
- Arkiset pakolliset tehtävät aikuisten asiat, jotka sekoittavat päivärytmiä (ihan mitä tahansa aina päiväkerhoasioista laskujen ja erilaisten palveluiden hoitamiseen)
- Sään muutokset, jotka vaikuttavat ulkoiluun
- Yllättävät kodinkoneiden rikkoutumiset (pyykinpesukone, tiskikone, uuni, jne.)
- Ruuan loppuminen kaupasta tai ruokatoimituksen keskeytyminen
- Liikennejärjestelyiden muuttumiset ja siitä johtuvat myöhästymiset
- Jne. jne. jne.
Lisää tuohon vuosittaiset talon ja kodinkoneiden huollot ja pakolliset isommat siivoamiset. Käytännössä siis koskaan ei ole tuollaista kuvailemaasi ideaalipäivää, kun lapset ovat pieniä, vaan joka päivä menee suunnitelmat uusiksi ja päivät ovat raskaampia kuin oli suunniteltu. Tuollaset "normaalipäivät" ovat aivan höpöhöpöä. 😄 T. M46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miten saan miehen tajuamaan, että hänen pitää panostaa minuun illalla, vaikka kuinka väsyttäisi? Eikö ole vähän itsekästä vain vedota omaan väsymykseen, kun toinen on kotona 24/7 vastuussa kaikesta?"
Lapset 1 ja 3, olisko kohta aika palata takaisin töihin? Miehelle voi olla stressaavaa kun on perheen ainoa elättäjä ja tuntee painetta onnistua.
Tiedän että tää on tylyä, mutta jos olet ollut kotona siitä lähtien kun kuopus syntyi niin se on pitkä aika ja alkaa jo vaikuttaa perheen elintasoon. Okei se on sitten oma valinta jos haluat olla pidempään kotona, mutta älä nyt herräisä syytä sitten aviomiestä siitä että hän käy töissä ja sinä rasitut kotona.
Vierailija kirjoitti:
Akat on just tuommosia niinku pikkulapsia. Pitää olla lääppimässä lämpöä ja läheisyyttä, eikä saa levätä hetkeäkään. Jos minä olen väsynyt, niin vähiten kaipaan sitä, että akka tulee lääppimään. Haluan vain sillä hetkellä sen oman ajan, jossa rauhoittua.
Voi kun saisikin olla vaan vaimon sohvalla sylikkäin mutta ei kun pitäis jaksaa jutella loputtomasti. Sitten mulle suututaan kun en ole pitkän päivän jälkeen juttutuulella. Teen työtä missä vedän aika usein isoja kokouksia ja takki on tyhjä sellaisen jälkeen. Joo ja vaimo on etätöissä ja lapsetkin isoja.
M46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset 1 ja 3, olisko kohta aika palata takaisin töihin? Miehelle voi olla stressaavaa kun on perheen ainoa elättäjä ja tuntee painetta onnistua.
Tiedän että tää on tylyä, mutta jos olet ollut kotona siitä lähtien kun kuopus syntyi niin se on pitkä aika ja alkaa jo vaikuttaa perheen elintasoon. Okei se on sitten oma valinta jos haluat olla pidempään kotona, mutta älä nyt herräisä syytä sitten aviomiestä siitä että hän käy töissä ja sinä rasitut kotona.
Sittenhän se elämä vasta kivaa on! Kellään ei ole aikaa, ikuisesti räkätautiset ja noroviruiset kakarat kuormittavat muutenkin väsyneitä vanhempia - töistä ei voisi olla poissa. Voi jumalauta onneksi on aikuiset lapset, lapsiperhe-elämä tässä yhteiskunnassa oli aivan pelkkää helvettiä. Ääneenhän tätä ei saisi sanoa, aihe on täysin tabu.
Ei kukaan jaksa, jos molemmat vanhemmat käyvät kokopäivätyössä ja huolehtivat vielä pienistä lapsista. Tähän ei auta muu kuin toinen jää pois työelämästä tai eroatte. Lapset ovat vuoroviikoin jommalla kummalla ja toinen saa levätä. Tai sitten palkkaatte kodinhoitajan. Suomessa tämä on tietenkin mahdotonta, koska palkat ovat pienet ja siksi moni suomalainen elää hirveässä oravanpyörässä ja napsii psyykelääkkeitä.
Ennen jaksettiin paremmin, koska vaimo oli kotona. 40-tuntinen työviikko on myöskin jäänne historiasta, jolloin työntekijä oli orja eikä mikään ihminen, jolla olisi oikeus nauttiakin välillä elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä samankaltainen tilanne johti eroon.
Vaimo oli kotiäiti, minä töissä. Hän turhautui ja väsyi yksinäisyyteen sekä lapsen hoitamiseen. Syyllisti minua siitä, kun hankin leipää pöytään ja hän oli yksin kaiket päivät.
Tein töiden lisäksi kotona ruokaa, hain tai vein lasta päiväkotiin riippuen olinko aamuvuorossa vai iltavuorossa (oli osan päivästä hoidosta), kävin kaupassa, siivosin, maksoin laskuja, tein puutarhahommia ja muita omakotitaloon liittyvää sillä ajalla ja energialla mitä minulle jäi tämän kaiken jäljiltä.
Rakastan vaimoani ja lastani yli kaiken. Yritin kaikkeni. Vaimoni ei siltikään ollut tyytyväinen. Aloin tympääntyä. Vapaalla aloin tarttua pulloon ja ottaa omaa aikaa. Olen sen verran kiltti, että hoidin silti kaikkea mitä ennenkin olin tehnyt. Mutta hain tukea siitä pullosta. Koin etten ole tarpeeksi vaikka kuinka yritän.
Vaimoni hankki lopulta työpaikan. Kun se vakiintui, hän jä
Unohdit huomioida sitä vaimoas ja parisuhdettas.
Mies antaa huomionsa puhelimelle ei vaimolle ja perheelle, ei ole ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhelinriippuvaiset on kyllä nykyajan syöpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi sinä olet väsynyt. Sinulla on vain 2 lasta. Työsi päivittäin on. Aamulla heräät ja annat 1 ja 3 - vuotiaalle aamupalan. Syöt sen myös itse . Se tapahtuu n . Klo 7-9 välillä. Petaat ,sipaset keittiön pöydän puhtaaksi , astiat koneeseen. . Annat lasten RAUHASSA leikkiä, tai leikit heidän kanssaan.
klo 10.00 lähdette ulkoilemaan . 11.00 sisälle ja teet teille ruuan. Astiat koneeseen. Koti on siisti,kun ei siellä kukaan sotke paikkoja. Pikkulasten leikit ei ole sotkua.pyykkikone pesee pyykit , pari -kolme x viikossa.
Lapset päikkäreille klo 13.00-15.00. Ja tämä on sinulla aikaa valmistaa ateriat kerralla 2-3 päiväksi. Välipala 15.30 ja lähdette taas ulkoilemaan 16-17. Ja sitten syömään. Loppuilan lasten kanssa leikkiä .
Mikä tässä on niin rasittavaa terveelle ihmiselle?
Siis mistä ihmeestä oikein puhut??? 😀
Saattaa olla, että sinulla on ollut lapsia, mutta selkeästi siitä on toooodella kauan aikaa, koska aika näyttää kultanneen muistot ja olet täysin irrallaan todellisuudesta.
Tuo kuvaamasi päivä on ideaali, joka joskus harvoin toteutuukin, mutta todellisessa elämässä on valtava määrä muuttujia jotka sekoittavat tuollaiset ideaalipäivät käytännössä joka päivä.
Ohessa todellisen elämän esimerkkejä, jotka eskaloituvat päivän aikana ja muuttavat koko päivän:
- Oksennukset
- Sairastumiset (lasten ja aikuisten)
- Sisarusten tappeleminen
- Yht'äkkinen onnettomuus (lapsen kaatuminen sohvalta, pään lyöminen, sormet oven väliin, verta nenästä tms.)
- Uhma, joka kestää koko päivän ja hidastuttaa ja sekoittaa päivän suunnitelmat
- Tavaroiden rikkoutumiset
- Arkiset pakolliset tehtävät aikuisten asiat, jotka sekoittavat päivärytmiä (ihan mitä tahansa aina päiväkerhoasioista laskujen ja erilaisten palveluiden hoitamiseen)
- Sään muutokset, jotka vaikuttavat ulkoiluun
- Yllättävät kodinkoneiden rikkoutumiset (pyykinpesukone, tiskikone, uuni, jne.)
- Ruuan loppuminen kaupasta tai ruokatoimituksen keskeytyminen
- Liikennejärjestelyiden muuttumiset ja siitä johtuvat myöhästymiset
- Jne. jne. jne.
Lisää tuohon vuosittaiset talon ja kodinkoneiden huollot ja pakolliset isommat siivoamiset. Käytännössä siis koskaan ei ole tuollaista kuvailemaasi ideaalipäivää, kun lapset ovat pieniä, vaan joka päivä menee suunnitelmat uusiksi ja päivät ovat raskaampia kuin oli suunniteltu. Tuollaset "normaalipäivät" ovat aivan höpöhöpöä. 😄 T. M46
No ei noita kodinkoneiden rikkoutumisia ja oksennuksia ihan joka päivä ole, että vähän on liioittelun makua tuossakin 😅 Liikennejärjestelyiden muuttumiset..joo no ne koskettavat kaikkia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanon vain, että älä anna periksi, sillä olet keskellä kiireisiä ruuhkavuosiaja vauhti vain pahenee. Teitä on kaksi väsynyttä ihmistä suhteessa, ja monesti väsymys purkaantuu kiukutteluna. Muista, että sinä olet väsynyt, mutta niin on hänkin. Yrittäkää keksiä jonkunlainen kompromissi, jolla aloitatte yhteiset jutut/lepäätte. . Meillä toimi niin, että kumpikin sai nukkua pidempään yhtenä päivänä viikonloppuna ja toinen hoiti lapset aamulla. Ja yrittäkää sopia vaikka yksi yhteinen ilta (deitti-ilta) viikossa, on se sitten kotona tai muualla. Tai yhteinen lenkki illalla. Jotain yhteistä, mikä nyt tuntuu mieluiselta.
Joo, älkääkä vain hankkiko lisää lapsia, jos on noin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet nyt äiti miehesi silmissä. Et ole enää puoliso, rakastettu vaimo. Vain äiti.
Tämä on varsin yleinen ilmiö ja tulee muuttumaan vasta sitten, kun lapset ovat isompia ja poissa kotoa harrastuksissaan yms.
Tämähän ei ole tosiaankaan ok asenne. Näin asennoituva mies todennäköisesti pettääkin. Säälin näitä naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllötyin tämän ketjun järkevistä vastauksista. Kiitos vauva.fi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tarina. Meilläkin yritettiin keskustella siitä, kumpi on väsyneempi. Meillä kertoimia enemmän: Monta lasta, monta muuttoa, oma koulutus, ei tukiverkostoa, mies reissutöissä. Tähän ajauduttiin, koska minä myötäilin miehen uraa. Kuvittelin hänen joustavan myöhemmin. Ne olivat omia kuvitelmiani vain. Joustoa ja omaa aikaa tuli, kun lapset aikuistuivat ja erottiin.
Miten ihmeessä kaksi aikuista päätyy tuollaiseen valtataisteluun?!
Koska minäkin jossain vaiheessa tarvitsin lepoa. Olimme vielä ulkomailla. Arki vieraalla kielellä. Ei se valtataistelua ollut, koska miehen ehdoilla mentiin. Minulta loppui paukut, huomasin monen vuoden kuluttua. Eihän se sopinut, että yritin siitä perheen hyvinvoinnin takia tiedottaa.
Miten olisi, jos yksivuotias muuttaakin isän kanssa asumaan ja kolmivuotias jää äidin kanssa? Mies tutustuu rauhassa pikkulapsiarkeen uudessa tilanteessa.