Lue keskustelun säännöt.
Miehen jatkuva "väsymys" alkaa tuhota meidän parisuhdetta. Mitä teen?
23.08.2025 |
Tuntuu että tukehdun tähän tilanteeseen.
Minä olen kotona meidän kahden pienen lapsen kanssa (1v taapero ja 3v uhmaikäinen). Päivät ovat todella intensiivisiä ja olen henkisesti aivan lopussa iltaisin, kuten kaikki kotiäidit tietävät. Mieheni tekee uraa konsulttialalla, mikä tarkoittaa pitkiä päiviä ja paljon stressiä.
Ymmärrän kyllä, että hän on väsynyt työpäivän jälkeen. Mutta niin olen minäkin! Olen yrittänyt helpottaa arkea kaikin keinoin, jotta jaksaisin paremmin: meillä käy siivooja kerran viikossa ja tilaamme ruoat usein Woltilla valmiina, jotta minun ei tarvitse kokata kaiken hässäkän keskellä.
Mutta tuntuu, ettei mikään riitä. Kun lapset on saatu nukkumaan siinä kahdeksan aikaan, minä kaipaisin edes hetken aikuisseuraa, syvällistä keskustelua tai vaikka sitä, että mies huomioisi minua (hieroisi hartioitani tms). Mutta mitä hän tekee? Hän rojahtaa sohvalle tuijottamaan puhelinta ja sanoo olevansa "ihan poikki".
Eilen illalla minulta paloi käämit. Sanoin, että minunkin päiväni on ollut yhtä taistelua ja minun jaksamiseni on vähintään yhtä tärkeää kuin hänen uransa. Minusta tuntuu, että ansaitsisin enemmän tukea ja hemmottelua jaksaakseni tätä kotirumbaa.
Miten saan miehen tajuamaan, että hänen pitää panostaa minuun illalla, vaikka kuinka väsyttäisi? Eikö ole vähän itsekästä vain vedota omaan väsymykseen, kun toinen on kotona 24/7 vastuussa kaikesta?
Kommentit (196)
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet nyt äiti miehesi silmissä. Et ole enää puoliso, rakastettu vaimo. Vain äiti.
Tämä on varsin yleinen ilmiö ja tulee muuttumaan vasta sitten, kun lapset ovat isompia ja poissa kotoa harrastuksissaan yms.
Ei tuota kaikilla ole. Esim. minulla on mies, joka on alunalkaen tiedostanut, että on lastensa isä. Hän on tiedostanut myös sen, että isänä hän on vastuussa lapsistaan siinä missä minäkin. Kotityöt on jaettu, ei koskaan ole olettanut, että teen kaiken yksin. No, meidän vanhin kohta 30v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva asenne miehen väsymystä kohtaan. "Väsymys". Töissä on rankkaa ja kotona nalkuttava vaimo. Miehet tarvitsevat selkeitä pyyntöjä, ei riitä että natiset siitä, että itsekin tarvitset lepoa ja palautumista. Se on vain syytös, ettet huomioi tarpeeksi, ja siitä jää se pihvi sanomatta. Ja se pihvi voisi olla: tuotko kaupasta tullessasi tätä ja tätä, ehditkö laittaa pyykit kuivumaan, täyttäisitkö tiskikoneen, laittaisitko muksut kylpyyn tänään. Sun ei tarvii sanoa, että oot tauon tarpeessa, vaan tee itse itsellesi ne tauot pyytämällä konkreettisia asioita.
Mutta miksi aikuiset ihmiset tarvitsevat selkeitä ohjeita joka asiaan? Tätä minä ihmettelen. 30 vuotta yhdessä ja edelleen joka kerta pitää erikseen sanoa, tekisitkö (loput) lumityöt, leikkaatko (loput) nurmikon, tyhjennätkö pyykkikoneen jne.
Ei voi olla totta 😂
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi sinä olet väsynyt. Sinulla on vain 2 lasta. Työsi päivittäin on. Aamulla heräät ja annat 1 ja 3 - vuotiaalle aamupalan. Syöt sen myös itse . Se tapahtuu n . Klo 7-9 välillä. Petaat ,sipaset keittiön pöydän puhtaaksi , astiat koneeseen. . Annat lasten RAUHASSA leikkiä, tai leikit heidän kanssaan.
klo 10.00 lähdette ulkoilemaan . 11.00 sisälle ja teet teille ruuan. Astiat koneeseen. Koti on siisti,kun ei siellä kukaan sotke paikkoja. Pikkulasten leikit ei ole sotkua.pyykkikone pesee pyykit , pari -kolme x viikossa.
Lapset päikkäreille klo 13.00-15.00. Ja tämä on sinulla aikaa valmistaa ateriat kerralla 2-3 päiväksi. Välipala 15.30 ja lähdette taas ulkoilemaan 16-17. Ja sitten syömään. Loppuilan lasten kanssa leikkiä .
Mikä tässä on niin rasittavaa terveelle ihmiselle?
Ja meinaat, että 1 vuotias jaksaa valvoa nukkumatta klo 13 😂
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tarina. Meilläkin yritettiin keskustella siitä, kumpi on väsyneempi. Meillä kertoimia enemmän: Monta lasta, monta muuttoa, oma koulutus, ei tukiverkostoa, mies reissutöissä. Tähän ajauduttiin, koska minä myötäilin miehen uraa. Kuvittelin hänen joustavan myöhemmin. Ne olivat omia kuvitelmiani vain. Joustoa ja omaa aikaa tuli, kun lapset aikuistuivat ja erottiin.
Miten ihmeessä kaksi aikuista päätyy tuollaiseen valtataisteluun?!
Vierailija kirjoitti:
Panosta sinä häneen.
😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mitä te ihmiset odotatte lapsien tekemiseltä? ne 2ekaa vuotta on ihan tuskaa
Ei kaikille! Jotku vanhemmat selviää ilman tuskaa.
0/5
Sorry incel, mut tää ei mee läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene itse töihin ja kokeile, millaisia ne illat on sitten. Lisäksi miehesi ei ole hieroja. Mene oikealle hierojalle.
Missä välissä 😅
Vierailija kirjoitti:
Kiva asenne miehen väsymystä kohtaan. "Väsymys". Töissä on rankkaa ja kotona nalkuttava vaimo. Miehet tarvitsevat selkeitä pyyntöjä, ei riitä että natiset siitä, että itsekin tarvitset lepoa ja palautumista. Se on vain syytös, ettet huomioi tarpeeksi, ja siitä jää se pihvi sanomatta. Ja se pihvi voisi olla: tuotko kaupasta tullessasi tätä ja tätä, ehditkö laittaa pyykit kuivumaan, täyttäisitkö tiskikoneen, laittaisitko muksut kylpyyn tänään. Sun ei tarvii sanoa, että oot tauon tarpeessa, vaan tee itse itsellesi ne tauot pyytämällä konkreettisia asioita.
Jos väsynyt ja osallistumaan haluton (?) isä suostuu kylvettämään lapset, niin hänen pitäisi vahtia lapsia koko ajan. Kesällä oli joku ikävä tapaus ulkomailla, kun isä seurasi hetkisen urheilukisoja ja sillä aika lapsen kävi ikävästi. Mies kertoi poliisikuulustelussa katsoneensa urheilua vain pari minuuttia, mutta poliisin käsityksen mukaan siihen käytetty aika oli ainakin 9 minuuttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi vain sinä tarvitset tukea ja hemmottelua?
Eihän ap mitään sellaista ole sanonut! Apn mies valittaa väsymystä ja selvä viesti, että mitään ei jaksa! Kun minun mieheni tulee töistä, kertoo hän olevan väsynyt. Ei hän kuitenkaan minua torju, mikäli köllähdän viereen. Lasten ollessa pieniä, ei torjunut heitäkään. On aina osallistunut myös kodin askareisiin. Ei ole koskaan vedonnut siihen, kun olen ollut kotona.
Vierailija kirjoitti:
Sanon vain, että älä anna periksi, sillä olet keskellä kiireisiä ruuhkavuosiaja vauhti vain pahenee. Teitä on kaksi väsynyttä ihmistä suhteessa, ja monesti väsymys purkaantuu kiukutteluna. Muista, että sinä olet väsynyt, mutta niin on hänkin. Yrittäkää keksiä jonkunlainen kompromissi, jolla aloitatte yhteiset jutut/lepäätte. . Meillä toimi niin, että kumpikin sai nukkua pidempään yhtenä päivänä viikonloppuna ja toinen hoiti lapset aamulla. Ja yrittäkää sopia vaikka yksi yhteinen ilta (deitti-ilta) viikossa, on se sitten kotona tai muualla. Tai yhteinen lenkki illalla. Jotain yhteistä, mikä nyt tuntuu mieluiselta.
Vaikea lähteä lenkille, kun on kaksi pikkulasta kotona. Tai siis voi mennä, mutta se ei ole mikään rentouttava lenkki, kun lapset ovat mukana. Silloin ei olla kahdestaan eikä puhuta aikuisten asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon vain, että älä anna periksi, sillä olet keskellä kiireisiä ruuhkavuosiaja vauhti vain pahenee. Teitä on kaksi väsynyttä ihmistä suhteessa, ja monesti väsymys purkaantuu kiukutteluna. Muista, että sinä olet väsynyt, mutta niin on hänkin. Yrittäkää keksiä jonkunlainen kompromissi, jolla aloitatte yhteiset jutut/lepäätte. . Meillä toimi niin, että kumpikin sai nukkua pidempään yhtenä päivänä viikonloppuna ja toinen hoiti lapset aamulla. Ja yrittäkää sopia vaikka yksi yhteinen ilta (deitti-ilta) viikossa, on se sitten kotona tai muualla. Tai yhteinen lenkki illalla. Jotain yhteistä, mikä nyt tuntuu mieluiselta.
Vaikea lähteä lenkille, kun on kaksi pikkulasta kotona. Tai siis voi mennä, mutta se ei ole mikään rentouttava lenkki, kun lapset ovat mukana. Silloin ei olla kahdestaan eikä puhuta aikuisten asioista.
Ei kannata ylipäätään tehdä lapsia kun elämä menee noin vaikeaksi.
"Mielenkiintoinen ajatusmalli, että spontaanius ja luovuus johtavat rappioon. ;) Olen lähipiirissäni todistanut aivan muuta. Suorittajat ovat yleensä niitä alkoholisteja."
Omasta näkövinkkelistäni taas toisin päin. Se että suunnittelee arkeaan ei tarkoita suorittamista. Jos ei ikinä ajattele miten asiat voisi tehdä paremmin, osoittaa se ajattelun vajaakäyttöä. Jos vaikka arki-iltaisin on joka päivä 2h omaa aikaa ennen nukkumaanmenoa, en ymmärrä miten on "alkoholismiin ajavaa suorittamista" käyttää 30min kävelyyn ja 1h 30min vauvafoorumiin kuin 2h vauvafoorumiin koska "ei huvita lähteä ulos".
Se, että osaa käyttää aikaa, ei tarkoita että sen suunnittelusta ja toteutuksesta stressaa kuin neurootikko. Askeliaankin voi mitata ilman neuroosia siitä, että on pakko saada 10 000 askelta päivittäin, vaan apumittarina siihen miten pitkällä aikavälillä saa pienillä valinnoilla lisää aktiivisuutta päivään.
Tärkeintä on toki tuntea itsensä. Jos ajatteleminen, suunnittelu ja rutiinit saavat käymään ylikierroksilla ja ahdistumaan, älä tee niin.
Miten suunnitelmallisuus ja luovuus sulkevat toisensa ulos? Harrastan itse luovia asioita säännöllisesti ja töissänikin joudun keksimään uusia ratkaisuja jatkuvasti. Olisin paljon huonompi luomaan ilman levännyttä mieltä ja toimivaa kroppaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi sinä olet väsynyt. Sinulla on vain 2 lasta. Työsi päivittäin on. Aamulla heräät ja annat 1 ja 3 - vuotiaalle aamupalan. Syöt sen myös itse . Se tapahtuu n . Klo 7-9 välillä. Petaat ,sipaset keittiön pöydän puhtaaksi , astiat koneeseen. . Annat lasten RAUHASSA leikkiä, tai leikit heidän kanssaan.
klo 10.00 lähdette ulkoilemaan . 11.00 sisälle ja teet teille ruuan. Astiat koneeseen. Koti on siisti,kun ei siellä kukaan sotke paikkoja. Pikkulasten leikit ei ole sotkua.pyykkikone pesee pyykit , pari -kolme x viikossa.
Lapset päikkäreille klo 13.00-15.00. Ja tämä on sinulla aikaa valmistaa ateriat kerralla 2-3 päiväksi. Välipala 15.30 ja lähdette taas ulkoilemaan 16-17. Ja sitten syömään. Loppuilan lasten kanssa leikkiä .
Mikä tässä on niin rasittavaa terveelle ihmiselle?
Meidän perheessä parivuotias ehti aiheuttaa monenlaista hämminkiä ja häntä sai jatkuvasti pitää silmällä. Asunto silloin oli pieni ja lapsi oli aikuisten näköpiirissä, mutta silti ehti tapahtua kaikenlaista. Muistan erityisesti päivän, jolloin hän onnistui rikkomaan television käynnistysnappulan. Kyseessä oli tyttö eikä hänellä ollut myöhemmin mitään adhd-diagnooseja. Sähkölaitteet ja kodinkonet olivat siihen aikaan kalliita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva asenne miehen väsymystä kohtaan. "Väsymys". Töissä on rankkaa ja kotona nalkuttava vaimo. Miehet tarvitsevat selkeitä pyyntöjä, ei riitä että natiset siitä, että itsekin tarvitset lepoa ja palautumista. Se on vain syytös, ettet huomioi tarpeeksi, ja siitä jää se pihvi sanomatta. Ja se pihvi voisi olla: tuotko kaupasta tullessasi tätä ja tätä, ehditkö laittaa pyykit kuivumaan, täyttäisitkö tiskikoneen, laittaisitko muksut kylpyyn tänään. Sun ei tarvii sanoa, että oot tauon tarpeessa, vaan tee itse itsellesi ne tauot pyytämällä konkreettisia asioita.
Mutta miksi aikuiset ihmiset tarvitsevat selkeitä ohjeita joka asiaan? Tätä minä ihmettelen. 30 vuotta yhdessä ja edelleen joka kerta pitää erikseen sanoa, tekisitkö (loput) lumityöt, leikkaatko (loput) nurmikon, tyhjennätkö pyykkikoneen jne.
Ymmärsin edellisen kommentin niin, että mies on itse alkanut leikata nurmikkoa, mutta työ on jostain syystä jäänyt kesken. Sama tilanne on oletettavasti ollut pyykinpesun kanssa.
Tähän on helppo ratkaisu lapset tarhaan ja mene töihin.
Olette sitten samalla viivalla.
Aina valitetaan olen pessyt pyykit, väärin kone ne pesee, samoin kun astianpesukone pesee jne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasteni isä tokaisi vastaavassa tilanteessa, että äitien elämän kuuluu olla vaikeaa. Yritä siinä sitten rakentaa tervettä ja onnellista perhe-elämää.
Mutta ainakin pari lasta siinä sitten kuitenkin hänen kanssaan sait.
Sen verran fiksu hän oli, ettei ennen lapsia tällaista mennyt laukomaan vaan sitkeästi vakuutteli miten hoitaa lapsia ja on heidän kanssaan. Lisään vielä, että olimme monta vuotta yhdessä ennen lapsia, joten kuvittelin tietäväni millaisen miehen kanssa olen perhettä perustamassa.
Siis kameleontti. Näitä riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karsi kaikki turha pois. Kaiken ei tarvitse olla tiptop, usein asioita voi hoitaa helpommallakin, kun vaan ajattelee. Laske rimaa siis. Tää on usein kasvun hetki, asioita ei voi enää tehdä vanhalla kaavalla vaan pitää keksiä omat jutut, mitkä tekee arjesta helpompaa. Noi ruokatilaukset on hyvä juttu. Lasten kanssa kannattaa puuhailla sellaista, mistä ei tule isoa sotkua. Ja ota ne lapset mukaan kotitöihin! Kaverin 3v täyttää pyykki- ja tiskikoneen, pyyhkii tasoja, imuroi ja pyyhkii lattioita. Ja kokoajan homma helpottuu, kun kaveri kasvaa ja taidot paranee.
Höllöntöllöntönttö, että kolmivuotias täyttäisi pyykki- ja tiskikoneen ja niin edelleen. Et ilmeisesti ole koskaan ollut tekemisissä pienten lasten kanssa.
On kuule ihan tosi juttu. Yh-kaverini tekee ruuan lapsen kanssa, ikä toki huomioiden, mutta
Meidän pikkupojat on opetelleet ihan omien leikkien siivoamisella. En ole tarvinnut pikkuapulaisia keittiöön. Toisen kanssa olin yh ja annoin hänen olla lapsi. Molemmat jo aikuisia ja hallitsevat arjen askareet.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ymmärrettävää, että ihminen, jonka koko päivä on täynnä sosiaalisia kontakteja, tarvitsee illat palautumiseen eikä jaksa käydä syvällisiä keskusteluja. Ja todella ymmärretäävää, että sinä kaipaisit aikuiskontakteja ja huomioiduksi tulemista, moni kotiäiti on yksinäinen.
Soita ystäville tai kutsu käymään, tavatkaa kahvilassa, menkää leffaan, aloita joku harrastus Jos on varaa siivoojaan ja wolttaamiseen, lienee varaa tarvittaessa myös lastenhoitajaan?
Monille tuo vaihe on raskas, mutta kyllä siitä selviää. Koittakaa ymmärtää ja tsempata toisianne syyttelyn ja vaatimisen sijaan.
Rauhallisen ja "kiltin" lapsen kanssa voi hyvin mennä kahvilaan. Elokuviin ehkä ei, sillä yksivuotiasta ei voi viedä. Emme tiedä antaako Ap:n mies hänen käydä missään omissa jutuissa. Yllättävän moni mies ei haluaisi vaimon lähtevän mihinkään. Naisen kuuluu olla paikalla. Eksäni oli joskus hyvin vihainen, kun olin illalla juttelemassa naapurinrouvan kanssa, vaikka lapsemme nukkuivat jo.
En minäkään hieroisi työpäivän jälkeen valittavan k...pään hartioita