HS: Johanna Oras menestyy taiteilijana, mutta taide-eliitiltä ei heru arvostusta

Vierailija kirjoitti:

Joku voisi listata tähän nykyisiä taiteiljoita, jotka sekä elättävät itsensä taiteellaan, että nauttivat alan ihmisten suosiota.

Tuntuu ettei heitä ole, voi olla joko kansan suosioissa kuten vaikka Souri, tai sitten ammattipiirien arvostama, jonka taulut ei myy.

Sitten voi pohtia kumpi on fiksumpaa... Esim. Gallen-Kallelakin aikanaan teki myös nk. 'leipätöitä' rahapulassaan, taulut ovat huomattavasti muuta töitään heikkolaatuisempia, mutta sai niistä rahaa kun joku sellaisen tilasi.

Miksei joku alalla arvostettu, kenen taulut ei nauti kansansuosiota, ei voisi tehdä välillä myös myyviä tauluja,vaikka eivät hänen omaa taidettaan olisikaan? Saisi rahaa, tulis kansan keskuuteen tunnetuksi, ja aikanaan osa varmasti ostaisi niitä ei niin kaupallisia tauluja myös.

Jos vaan maalaa kammiossaan juuri sellaisia tauluja mitä haluaa tehdä, mutta joita kukaan ei osta, on hyvin vaikea saavuttaa elanto taiteella.

Äkkiä tulee mieleen ainakin Henry Wuorila-Stenberg ja Kuutti Lavonen. Ja onhan heitä muitakin, sivistyneemmät voi jatkaa listaa. Määrittelen em. alan ihmisten arvostuksen niin, että galleriat ja museot ottavat töitä näytteille/kokoelmiinsa. 

 

Tiedän myös yhden taiteilijan, joka tekee leipätyönään tatuointeja. Ja sitten moni esim. opettaa alalla elääkseen. Mutta kyllä onnellinen taiteilija on sellainen, joka maalaa just sitä mitä sisäinen pakko sanelee. Jos niistä saa vielä rahaa, niin tilanne on erittäin hyvä. Toisaalta siitä voi tulla myös vääränlaista painetta, joka pitää sitten aktiivisesti unohtaa, ettei työ häiriinny. 

Vierailija kirjoitti:

Olisin toivonut että kukkamaalari näyttäisi osaako maalata myös jotain muuta, näyttäisi oman luovuutensa.

Juhani Palmu osasi maalata vain latoja - hänen muut maalauksensa ovat lähinnä noloja.

Minusta hän on vähän sellainen aitamaalari. Maalaa teknisesti hyvin, mutta ei niissä tauluissa ole mitään ajatusta tai oivallusta takana. Eivätkä ole edes esteettisesti kauniita.

Vierailija kirjoitti:

Minusta hän on vähän sellainen aitamaalari. Maalaa teknisesti hyvin, mutta ei niissä tauluissa ole mitään ajatusta tai oivallusta takana. Eivätkä ole edes esteettisesti kauniita.

Siis Johanna.

Vierailija kirjoitti:

Joku voisi listata tähän nykyisiä taiteiljoita, jotka sekä elättävät itsensä taiteellaan, että nauttivat alan ihmisten suosiota.

Tuntuu ettei heitä ole, voi olla joko kansan suosioissa kuten vaikka Souri, tai sitten ammattipiirien arvostama, jonka taulut ei myy.

Sitten voi pohtia kumpi on fiksumpaa... Esim. Gallen-Kallelakin aikanaan teki myös nk. 'leipätöitä' rahapulassaan, taulut ovat huomattavasti muuta töitään heikkolaatuisempia, mutta sai niistä rahaa kun joku sellaisen tilasi.

Miksei joku alalla arvostettu, kenen taulut ei nauti kansansuosiota, ei voisi tehdä välillä myös myyviä tauluja,vaikka eivät hänen omaa taidettaan olisikaan? Saisi rahaa, tulis kansan keskuuteen tunnetuksi, ja aikanaan osa varmasti ostaisi niitä ei niin kaupallisia tauluja myös.

Jos vaan maalaa kammiossaan juuri sellaisia tauluja mitä haluaa tehdä, mutta joita kukaan ei osta, on hyvin vaikea saavuttaa elanto taiteella.

Jokainen työ vaatii kuitenkin sitä työntekoa. Se aika on aina pois jostain. Mikäs siinä, jos ehtii maalata sitä sun tätä. Mutta onhan se niinkin, että jokainen työ on osa taiteilijan käyntikorttia. Jos profiloituu tietynlaisen taiteen tekijänä, niin sellaisena taiteilija sitten opitaan tuntemaan. Eikä ole mitään takeita, että tarkoitushakuisesti kansalle tehdyt työt kuitenkaan saavuttaisivat ikinä kansansuosiota.  

Vierailija kirjoitti:

Minusta hän on vähän sellainen aitamaalari. Maalaa teknisesti hyvin, mutta ei niissä tauluissa ole mitään ajatusta tai oivallusta takana. Eivätkä ole edes esteettisesti kauniita.

Teknisesti hyvä? Haluatko lukita vastauksen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi aiheen vierestä kommentoin hummeri/sipsi vertausta: Vielä 1800-luvulla hummeri oli köyhien ruokaa. Sen maine kalliina herkkuna on muovautunut vasta myöhemmin.

Kuvannee toki siitä näkökulmasta myös taidemaailmaa, että moni aikanaan halveksuttu/ei minään pidetty taiteilija on myöhemmin, usein vasta kuoltuaan, saavuttanut maailmanlaajuisen suosion...

Van Gogh möi elämänsä aikana yhden taulun.

Legenda ei pitäne aivan paikkaansa mutta montaa ei myynyt, alta kymmenen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi aiheen vierestä kommentoin hummeri/sipsi vertausta: Vielä 1800-luvulla hummeri oli köyhien ruokaa. Sen maine kalliina herkkuna on muovautunut vasta myöhemmin.

Kuvannee toki siitä näkökulmasta myös taidemaailmaa, että moni aikanaan halveksuttu/ei minään pidetty taiteilija on myöhemmin, usein vasta kuoltuaan, saavuttanut maailmanlaajuisen suosion...

Van Gogh möi elämänsä aikana yhden taulun.

Kuka Van Gogh?

Vinski tietysti.

Ei nuo ole kyllä pelkästään mitään kukkatauluja! Johanna Oras on itsekkin taideteos, arvostan häntä. 

T. Taidepiireihin kuulumaton kuvataiteilija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta hän on vähän sellainen aitamaalari. Maalaa teknisesti hyvin, mutta ei niissä tauluissa ole mitään ajatusta tai oivallusta takana. Eivätkä ole edes esteettisesti kauniita.

Teknisesti hyvä? Haluatko lukita vastauksen?

HS Vision juttuunkin oli hassua kyllä löydetty nimettöminä pari asiantuntijaa(?) väittämään teknisesti hyväksi. Kannattaa katsoa vaikka sen feeniksmaalauksen yksityiskohtia, esim. kynttilöiden liekkejä, ja miettiä, onko niillä juurikaan tekemistä Pietarin taideakatemiassa opetettujen 1600-luvun hollantilaisten kanssa.

Ainakin Johanna Oras ja taiteensa herättävät tunteita, kiihkeitäkin, jopa vastustajissa. 

Kiva kun nää aloitetaan aina ilman minkäänlaista linkkiä mihinkään. 

Vierailija kirjoitti:

Ainakin Johanna Oras ja taiteensa herättävät tunteita, kiihkeitäkin, jopa vastustajissa. 

Siihenhän tuo brändi paljolti perustuukin. Populistista eliittikapinaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oras ei ole vihervassari, siitä se ongelma syntyy

Tämähän se. Tästä on puhunut paljon myös Osmo Rauhala, joka on Suomen kansainvälisesti menestyneimpiä nykytaiteilijoita, mutta jota vihervasemmistolainen taide-eliitti ei sulattanut.

Osmo Rauhala on minusta aina vaikuttanut fiksulta mieheltä. Jopa niin fiksulta, että myy samaa taulua kymmeniä vuosia ja ilmeisesti tienaa sillä. Ei siinä mitään, tekee Miina Äkkijyrkkäkin vain lehmiä, mutta ne ovat oikeasti monet aika hienoja. Johanna Oraksen taulut on kuin koulun kuviksen tunnilta tai lasten taidekoulusta. Mutta sehän on vain kateutta, kun sen sanoo ääneen.

Normaali-ihmisen näkökulmasta museoiden taidenäyttelyissäkin on paljon ihan roskaa. Tuntuu laiskasti laitetulta. Tykkään kyllä taiteesta, jos siinä on jokin ajatus tai se on taitavasti tehtyä.

Lykkisin

Onhan nuo aika karsita eikä omaan silmääni edes hyvin tehtyjä, tekniikka on jotenkin, no, ruma. Että kerrankin samaa mieltä kriitikoiden kanssa. 

Osmo Rauhalan kuvioista voi lukea yhden näkökulman Tuula Karjalaisen muistelmista.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009578701.html

"Erityisesti Karjalainen ottaa käsittelyyn Kiasmaa hänen jälkeensä johtaneen Berndt Arellin, Helsingin kaupungin taidemuseota johtaneen Janne Gallen-Kallela-Sirénin ja taiteilija Osmo Rauhalan muodostaman 'oikeistopoikien' kerhon. Karjalaisen mukaan kerho tuki toisiaan erilaisia virkoja, palkintoja ja näyttelyitä jaettaessa, paikoitellen härskinkin kuuloisesti."

Naispuolinen "spede".

Taide on aina "elitististä", halusipa tai ei, vähän kuten filosofia ja klassinen musiikki, joka tietenkin on myös taidetta. Ja kyllä junttikansa ei koskaan sitä "ymmärrä".

Vierailija kirjoitti:

Naispuolinen "spede".

Onko esittänyt pilkkovansa kirveellä omia maalauksiaan? Onko rakentanut maalaustelineestä mäkihyppylingon?