HS: Johanna Oras menestyy taiteilijana, mutta taide-eliitiltä ei heru arvostusta

Moniko taiteilija oikeasti elättää itsensä taiteella suomessa?

Anteeksi aiheen vierestä kommentoin hummeri/sipsi vertausta: Vielä 1800-luvulla hummeri oli köyhien ruokaa. Sen maine kalliina herkkuna on muovautunut vasta myöhemmin.

Kuvannee toki siitä näkökulmasta myös taidemaailmaa, että moni aikanaan halveksuttu/ei minään pidetty taiteilija on myöhemmin, usein vasta kuoltuaan, saavuttanut maailmanlaajuisen suosion...

Vierailija kirjoitti:

Kun ei kuulu piireihin niin ei saa piirien hyväksyntää.

Tämäpä tämä. Ja Suomessa piirit ovat pienet. 

Keitä tuohon Suomen taide-eliittiin mahtaa kuulua. Ovatko jotain vanhoja taidesukuja. Älä laita tähän mitään nimiä. 

Marjatta Tapiolan näyttelyssä Forsblommilla ( lienee jo ohi)  oli yksi henkeäsalpaava työ.   Joskus  joku  pysäyttää oikeasti.  

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi aiheen vierestä kommentoin hummeri/sipsi vertausta: Vielä 1800-luvulla hummeri oli köyhien ruokaa. Sen maine kalliina herkkuna on muovautunut vasta myöhemmin.

Kuvannee toki siitä näkökulmasta myös taidemaailmaa, että moni aikanaan halveksuttu/ei minään pidetty taiteilija on myöhemmin, usein vasta kuoltuaan, saavuttanut maailmanlaajuisen suosion...

Van Gogh möi elämänsä aikana yhden taulun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Makuasioistahan nämä on. En ymmärrä mikä on ongelma, kun Oras saa töitään myytyä ja elää niillä. Mitä se millään arvostuksella tekee?  Ei taiteilijan kannata koskaan sellaisen perässä juosta. 

 

Itse en saa Oraksen töistä mitään. En myöskään ketjussa jo mainittujen Palmun, Sourin tai Boscon töistä. Mutta moni saa ja ostaa, joten tilannehan on hyvä kaikkien kannalta. 

Niin, mutta onko se. Jos minun töitäni ostettaisiin vaan nurkkiin ja komeroihin pölyttymään niin olisiko parempi pyytää vaikka almuja sen sijaan, että täyttäisi nurkkia sellaisella substanssilla, mitä ei arvosteta.

Meinaatko, että em. taiteilijoiden tauluja ei laiteta seinälle ollenkaan, että niitä ostetaan vain tsemppimielessä tai säälistä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi aiheen vierestä kommentoin hummeri/sipsi vertausta: Vielä 1800-luvulla hummeri oli köyhien ruokaa. Sen maine kalliina herkkuna on muovautunut vasta myöhemmin.

Kuvannee toki siitä näkökulmasta myös taidemaailmaa, että moni aikanaan halveksuttu/ei minään pidetty taiteilija on myöhemmin, usein vasta kuoltuaan, saavuttanut maailmanlaajuisen suosion...

Van Gogh möi elämänsä aikana yhden taulun.

Kuka Van Gogh?

Vierailija kirjoitti:

Moniko taiteilija oikeasti elättää itsensä taiteella suomessa?

Hyvä kysymys, onkohan tästä olemassa jotain tilastoa? Itse ainakin tunnen useamman, joten täytyy niitä jonkun verran olla. Tuntemani taiteilijat ovat siis melko pienituloisia mutta elävät taiteellaan kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi aiheen vierestä kommentoin hummeri/sipsi vertausta: Vielä 1800-luvulla hummeri oli köyhien ruokaa. Sen maine kalliina herkkuna on muovautunut vasta myöhemmin.

Kuvannee toki siitä näkökulmasta myös taidemaailmaa, että moni aikanaan halveksuttu/ei minään pidetty taiteilija on myöhemmin, usein vasta kuoltuaan, saavuttanut maailmanlaajuisen suosion...

Van Gogh möi elämänsä aikana yhden taulun.

Kuka Van Gogh?

Heh. Melkein nauratti.

Olisin toivonut että kukkamaalari näyttäisi osaako maalata myös jotain muuta, näyttäisi oman luovuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi aiheen vierestä kommentoin hummeri/sipsi vertausta: Vielä 1800-luvulla hummeri oli köyhien ruokaa. Sen maine kalliina herkkuna on muovautunut vasta myöhemmin.

Kuvannee toki siitä näkökulmasta myös taidemaailmaa, että moni aikanaan halveksuttu/ei minään pidetty taiteilija on myöhemmin, usein vasta kuoltuaan, saavuttanut maailmanlaajuisen suosion...

Tämä on ihan totta ja se vaatii jonkun verran henkimaailman/spirituaalisen ymmärrystä, että tietää miten tämä ilmiö toimii. Jeesustakin vihattiin elinaikanaan, mutta kuolemansa jälkeen nousi suosioon. Tavan kansa ei ymmärrä mitään hengestä ja siksi taiteenkin arvostus on matala.

Vierailija kirjoitti:

Minulle taiteen tekeminen on ensisijaisesti luovuutta ja oman sisäisen maailman pulpahtelua kankaalle. Tyylistäni ei pidä varmaankaan 90 prosenttia ohikulkijoista, mutta ne jotka tykkää, saattaa teoksen ostaa. Ja vain omaksi ilokseen. Pidän älyttömänä ajatusta, että kenenkään taide olisi kaikkien makuun. 

Onhan ihmisillä mielipide-eroja ihan kaikessa. Vaatteet, sisustus, käyttötavarat, auto, harrastukset, asuinympäristö jne. Miksi ihmeessä kenenkään pitäisi ostaa yhtään mitään perustuen siihen, onko se arvostettua 50 vuoden päästä?

Minusta taide kuuluu kaikille. Sitä saa kaikki luoda ja ostaa kuka kykenee ja haluaa. 

Ei Oraksen työt minunkaan makuun ole, mutta ei tulisi mieleenkään haukkua hänen töitään saatika häntä ihmisenä. Mitä ihmeen julkista riistaa taiteilijat ovat?

 

Okei, naapurin Pirjon öljyväriharjoitus, Oraksen feeniks-lintu ja vaikka Anna Retulaisen maalaukset ovat Ihan Yhtä Hyviä ja Ihan Yhtä Arvokasta Taidetta, ja mittari on se että Joku Tykkää, eli peukuttaa? Pertissä tai Pirkossa heräsi tunne, ja muita mittareita ei ole? Oletko ihan varma? Kysymys: onko sinusta Mona Lisa arvokkaampi maalaus kuin naapurin Pirjon öljyväriharjoitus, ja jos on, niin miksi? Useampi peukuttaa?

 

Oraksesta keskustellaan, koska hänestä oli tällä kulmalla haastattelu hesarissa.

Vierailija kirjoitti:

Marjatta Tapiolan näyttelyssä Forsblommilla ( lienee jo ohi)  oli yksi henkeäsalpaava työ.   Joskus  joku  pysäyttää oikeasti.  

Minäkin olen nähnyt hänen teoksissaan pari mielenkiintoista piirrettä. Eikä tekninenkään toteutus ole epämiellyttävä. Mutta vanhojen teemojen kanssa hänkin painii.

Joku voisi listata tähän nykyisiä taiteiljoita, jotka sekä elättävät itsensä taiteellaan, että nauttivat alan ihmisten suosiota.

Tuntuu ettei heitä ole, voi olla joko kansan suosioissa kuten vaikka Souri, tai sitten ammattipiirien arvostama, jonka taulut ei myy.

Sitten voi pohtia kumpi on fiksumpaa... Esim. Gallen-Kallelakin aikanaan teki myös nk. 'leipätöitä' rahapulassaan, taulut ovat huomattavasti muuta töitään heikkolaatuisempia, mutta sai niistä rahaa kun joku sellaisen tilasi.

Miksei joku alalla arvostettu, kenen taulut ei nauti kansansuosiota, ei voisi tehdä välillä myös myyviä tauluja,vaikka eivät hänen omaa taidettaan olisikaan? Saisi rahaa, tulis kansan keskuuteen tunnetuksi, ja aikanaan osa varmasti ostaisi niitä ei niin kaupallisia tauluja myös.

Jos vaan maalaa kammiossaan juuri sellaisia tauluja mitä haluaa tehdä, mutta joita kukaan ei osta, on hyvin vaikea saavuttaa elanto taiteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Makuasioistahan nämä on. En ymmärrä mikä on ongelma, kun Oras saa töitään myytyä ja elää niillä. Mitä se millään arvostuksella tekee?  Ei taiteilijan kannata koskaan sellaisen perässä juosta. 

 

Itse en saa Oraksen töistä mitään. En myöskään ketjussa jo mainittujen Palmun, Sourin tai Boscon töistä. Mutta moni saa ja ostaa, joten tilannehan on hyvä kaikkien kannalta. 

Niin, mutta onko se. Jos minun töitäni ostettaisiin vaan nurkkiin ja komeroihin pölyttymään niin olisiko parempi pyytää vaikka almuja sen sijaan, että täyttäisi nurkkia sellaisella substanssilla, mitä ei arvosteta.

Meinaatko, että em. taiteilijoiden tauluja ei laiteta seinälle ollenkaan, että niitä ostetaan vain tsemppimielessä tai säälistä? 

No pikkuisen tuosta tulee sellainen vaikutelma, jos pyörii varakkaissa piireissä ja myy pääasiassa tutuilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Olisin toivonut että kukkamaalari näyttäisi osaako maalata myös jotain muuta, näyttäisi oman luovuutensa.

Kyllä hän näyttääkin. Se on vain hyvin vähäinen.

Vierailija kirjoitti:

Joku voisi listata tähän nykyisiä taiteiljoita, jotka sekä elättävät itsensä taiteellaan, että nauttivat alan ihmisten suosiota.

Tuntuu ettei heitä ole, voi olla joko kansan suosioissa kuten vaikka Souri, tai sitten ammattipiirien arvostama, jonka taulut ei myy.

Sitten voi pohtia kumpi on fiksumpaa... Esim. Gallen-Kallelakin aikanaan teki myös nk. 'leipätöitä' rahapulassaan, taulut ovat huomattavasti muuta töitään heikkolaatuisempia, mutta sai niistä rahaa kun joku sellaisen tilasi.

Miksei joku alalla arvostettu, kenen taulut ei nauti kansansuosiota, ei voisi tehdä välillä myös myyviä tauluja,vaikka eivät hänen omaa taidettaan olisikaan? Saisi rahaa, tulis kansan keskuuteen tunnetuksi, ja aikanaan osa varmasti ostaisi niitä ei niin kaupallisia tauluja myös.

Jos vaan maalaa kammiossaan juuri sellaisia tauluja mitä haluaa tehdä, mutta joita kukaan ei osta, on hyvin vaikea saavuttaa elanto taiteella.

Taide ei ole kädestä suuhun -ammatti vaan oikeudet teoksiin säilyvät yli 70 vuotta taiteilijan kuoleman jälkeen. Se on pitkä aika. Esimerkiksi Tove Janssonin tuotannon arvo on kasvanut erityisesti hänen kuolemansa jälkeen, kun oikeuksista on pidetty kiinni, niitä on lisensoitu ja valvottu.

Taiteilija ei siis tee työtä vain huomisen ruokaa varten vaan oikein järjestettynä elättää monta sukupolvea. Vähän niinkuin puukin tuottaa satoa joka vuosi vuosikymmenien, satojen ajan.

Taide ei oo kenenkään tietyn piirin yksinoikeus. Taiteen tehtävä on ravistella, koskettaa, liikuttaa, tarjota esteettistä mielihyvää. Herättää tunteita. Se, mikä taide onnistuu siinä, ei ole minkään joukon määriteltävissä. Mä voin esimerkiksi liikuttua jonkun harrastelijan tekemästä teoksesta kyyneliin, ja silloin se on tehnyt sen, minkä hyvän taiteen kuuluukin tehdä. Ei sitä voi kukaan muu määritellä, mikä ihmistä henkilökohtaisesti liikuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku voisi listata tähän nykyisiä taiteiljoita, jotka sekä elättävät itsensä taiteellaan, että nauttivat alan ihmisten suosiota.

Tuntuu ettei heitä ole, voi olla joko kansan suosioissa kuten vaikka Souri, tai sitten ammattipiirien arvostama, jonka taulut ei myy.

Sitten voi pohtia kumpi on fiksumpaa... Esim. Gallen-Kallelakin aikanaan teki myös nk. 'leipätöitä' rahapulassaan, taulut ovat huomattavasti muuta töitään heikkolaatuisempia, mutta sai niistä rahaa kun joku sellaisen tilasi.

Miksei joku alalla arvostettu, kenen taulut ei nauti kansansuosiota, ei voisi tehdä välillä myös myyviä tauluja,vaikka eivät hänen omaa taidettaan olisikaan? Saisi rahaa, tulis kansan keskuuteen tunnetuksi, ja aikanaan osa varmasti ostaisi niitä ei niin kaupallisia tauluja myös.

Jos vaan maalaa kammiossaan juuri sellaisia tauluja mitä haluaa tehdä, mutta joita kukaan ei osta, on hyvin

No jospa sitten kerrot vaikka muutaman muun Janssonin lisäksi, sotien jälkeen eläneen taiteilijan, jonka suku elää edelleen ko. ihmisen taiteella?

Muumit on täysin poikkeuksellinen esimerkki, en usko että esimerkiksi Palmun jälkeläiset elävät hänen taiteestaan 60-70 vuoden kuluttua... Liekö edes Edefeltin suku saanut juurikaan rahaa hänen taiteensa kautta?

Kaikkein huvittavimpia ovat Johannan väitteet taideopinnoistaan.