HS: Johanna Oras menestyy taiteilijana, mutta taide-eliitiltä ei heru arvostusta

Jokainen tykkää taiteessa mistä tykkää ja ostaa mitä haluaa. Jokainen Galleriakin saa valita ne taiteiijat ja työt, joita haluavat esitellä. Gallerioita on monenlaisia ja moneen makuun. Ei kai suurin osa niistäkään ei ole mitään ns."taide-eliittiä".

En ihan ymmärrä, mikä se ongelma tässä nyt oli? Jos Oraksen teokset ovat jonkun "eliitti"-galleristin mielestä keskinkertaisia, eikä niin mielenkiintosia, ja he haluvat esitellä muunnlaista taidetta, niin ongelma oli...?

Oraksella markkinointi ja yrittäjyys sekä ihmisten kanssa vuorovaikutus, läsnäolo ja avoimuus taiteestaan, on toiminnassa vahvasti mukana, ja näin hän on saanut taiteelleen näkyvyyttä ja suosiota. Joku toinen taiteilija hakee näkyvyyttä töilleen muuta kautta, kun itse markkinoimalla. Jokainen tavallaan. Kaikkien muun ei tarvikaan olla.

En edes ihan ymmärrä, mitä tuolla "taide-eliitillä" tarkoitetaan. Jutussa oli mainittu joku galleristi ja "portinvartjoita". Portinvartijoita minne?  Minusta jutussa olisi pitänyt avata paremmin, mitä tahoja tämä "taide-eliitti" on? Ja missä he vaikuttavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moniko taiteilija oikeasti elättää itsensä taiteella suomessa?

 

Tiedän useita itsensä taiteellaan elättäviä suomalaisia. Olen myös sellaisen ammattilaisen puoliso.

 

Nimi?

En voi nimiä tänne laittaa, höpö. Käy sinäkin joskus ulkona. Saatat törmätä näihin yksilöihin.  Kuvataiteilijana itsensä (ja perheensä) elättäminen  on kovaa työtä ja sinnikkyyttä vaatii eli ei sovi kaikille. Luovuutta, ahkeruutta. Työhuoneen, sosiaaliset verkostot. Vähän tuuriakin. Avajaisissa keekoilu on tuosta hommasta ehkä 2 prosenttia päinvastoin kuin moni alalle havitteleva luulee.

Johanna Oras liikkuu seurapiireissä, mutta ei taiteilijapiireissä, eikä hänellä näytä olevan minkään taiteilijaseuran jäsenyyttä. Niitä jäsenyyksiä pidetään yleensä jonkinmoisina meriitteinä ja tavoittelemisen arvoisina. Mutta niitä ei niin helposti heru, kun tekee kaupallista taidetta. Naistenlehtiin ja tositeeveeseen kyllä kelpaa vähemmilläkin saavutuksilla. Näyttävä pariskunta he ovet olleetkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oras ei ole vihervassari, siitä se ongelma syntyy

Tämähän se. Tästä on puhunut paljon myös Osmo Rauhala, joka on Suomen kansainvälisesti menestyneimpiä nykytaiteilijoita, mutta jota vihervasemmistolainen taide-eliitti ei sulattanut.

Kenen mielestä menestyneimpiä?😀

No, Juhani Palmu muistetaan enemmän polttelusta ja palovammoista kuin latomaalauksista. Palmu, Oras ja vastaavat ovat toritaidetta. 

Johanna Oraksen työt ovat upeita. Arvostan niitä todella paljon, esteettisesti, teknisesti sekä näkemyksellisesti.

"Taide-eliitti", on ryhmä rikkaiden tyttövauvoja, jotka ovat tutustuneet ilmaisutaidonlukiossa aikanaan. Laadulla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Jos elättää itsensä taiteella, tuskin tarvitsee edes välittää taide-eliitin arvostuksesta. Ensin kai pitäisi arvostaa sitä taide-eliittiä, että sen mielipiteillä olisi arvoa. Moni luultavasti tekee taidetta edes hieman laskelmoivasti, jotta siitä tulisi jokunen roponen pankkitilillekin. Toivottavasti hekin pystyvät myös nauttimaan taiteen tekemisestä, sillä jotkut vain ovat luotuja siihen. Kun koen mieleisekseni jonkin teoksen, on aivan sama kuka sen on toteuttanut, eivätkä muiden mielipiteet kiinnosta. Olipa se sitten maalaus, musiikkia tai mitä tahansa taidetta. Harmi vaan, etten ole tarpeeksi rikas, sillä haluaisin mielelläni tukea lahjakkuutta.

Oraksen pariskunta ja ongelmiaan julkisuudessa esittelevä tyttärensä ovat hyvää rehua median loppumattomalle kidalle. On nätit tukat ja vaatteet. Rouva osaa maalata ainakin jotain. Arvostan oikeita persoonallisia ITE-taiteilijoita enemmän ammattilaisten ohella. Pikkusievät työt ei kiinnosta pätkääkään. 

Vierailija kirjoitti:

Jos elättää itsensä taiteella, tuskin tarvitsee edes välittää taide-eliitin arvostuksesta. Ensin kai pitäisi arvostaa sitä taide-eliittiä, että sen mielipiteillä olisi arvoa. Moni luultavasti tekee taidetta edes hieman laskelmoivasti, jotta siitä tulisi jokunen roponen pankkitilillekin. Toivottavasti hekin pystyvät myös nauttimaan taiteen tekemisestä, sillä jotkut vain ovat luotuja siihen. Kun koen mieleisekseni jonkin teoksen, on aivan sama kuka sen on toteuttanut, eivätkä muiden mielipiteet kiinnosta. Olipa se sitten maalaus, musiikkia tai mitä tahansa taidetta. Harmi vaan, etten ole tarpeeksi rikas, sillä haluaisin mielelläni tukea lahjakkuutta.

Elättääkö Oras ihan oikeasti itsensä taiteellaan vai onko mukana myös huomattavia summia taidekauppiaana toimivan, Orasta huomattavasti vanhemman miehen rahoja? Wikipedian mukaan omistavat yhdessä kartanon Punkaharjulla jossa järjestetään säännöllisesti Johannan näyttelyjä. Tuollainen yleisöä keräävä pysyvä näyttelypaikka on jo sellainen asia, joka avittaa teosmyynnissä huomattavasti ja jota ilman itsensä elättämisestä voisi kenties vain haaveilla. Siitä on kuitenkin kuluja varmasti aika paljon. Onko se tipahtanut taivaasta vai lasketaanko sen arvo ja kulut mukaan tuohon itsensä elättämiseen?

t. Toisen alan taiteilija, joka pärjäilee siksi että entinen mies on hyväntahtoinen ja edelleen tukee rahallisesti

Vierailija kirjoitti:

Nehän on niitä kukkatauluja. Syvyys ja merkitys puuttuu eli ne on sisustustauluja. Niillä ei tule koskana olemaan mitään jälleenmyyntiarvoa.

Myös taide-eliitin hyväksymät taiteilijat tekevät kukkatauluja esim. Heikki Marila.

Johanna Oras tekee vain niitä "väärällä" tyylillä, jota taiteen portinvartijat eivät päästä ovistaan sisään.

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu kuin Katariina Sourilla. Ostajat ostaa ja ihailijat ihailee, mutta seiväsperseiset taidekriitikot haukkuu lyttyyn. Jos olisin itseni taiteella elättävä taiteilija, niin en välittäisi paskan vertaa "asiantuntijoiden" mielipiteistä.

Katariina Souri on oikeasti tosi lahjakas, mutta Oras on tusina Natyyrmort taitelija

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu kuin Katariina Sourilla. Ostajat ostaa ja ihailijat ihailee, mutta seiväsperseiset taidekriitikot haukkuu lyttyyn. Jos olisin itseni taiteella elättävä taiteilija, niin en välittäisi paskan vertaa "asiantuntijoiden" mielipiteistä.

Kaj Stenvallia ei myöskään arvostettu, vaikka teokset menivät kuumille kiville.

Aika näyttää,säilyykö Johanna Oraksen taide ja sen arvostus ja millä tavoin. Kirjallisuudesta tulee mieleen Laila Hirvisaari (ent. Hietamies), jota alussa pidettiin huvikseen kirjoittavana perheenäitinä mutta josta tuli arvostettu kirjailija ja käsikirjoittaja, Pro Finlandia -mitalin saaja jne. Jos taide Orakselle tuottaa rahaa ja asiakkaita, miksi hän vinkuu arvostuksen puutetta?! 

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tykkää taiteessa mistä tykkää ja ostaa mitä haluaa. Jokainen Galleriakin saa valita ne taiteiijat ja työt, joita haluavat esitellä. Gallerioita on monenlaisia ja moneen makuun. Ei kai suurin osa niistäkään ei ole mitään ns."taide-eliittiä".

En ihan ymmärrä, mikä se ongelma tässä nyt oli? Jos Oraksen teokset ovat jonkun "eliitti"-galleristin mielestä keskinkertaisia, eikä niin mielenkiintosia, ja he haluvat esitellä muunnlaista taidetta, niin ongelma oli...?

Oraksella markkinointi ja yrittäjyys sekä ihmisten kanssa vuorovaikutus, läsnäolo ja avoimuus taiteestaan, on toiminnassa vahvasti mukana, ja näin hän on saanut taiteelleen näkyvyyttä ja suosiota. Joku toinen taiteilija hakee näkyvyyttä töilleen muuta kautta, kun itse markkinoimalla. Jokainen tavallaan. Kaikkien muun ei tarvikaan olla.

En edes ihan ymmärrä, mitä tuolla "taide-eliitillä" tarkoitetaan. Jutussa oli mainittu joku galleristi ja "portinvartjoita". Portinvartijoita minne?  Minusta jutussa olisi pitänyt avata paremmin, mitä tahoja tämä "taide-eliitti" on? Ja missä he vaikuttavat.

Taide-eliittiä ovat esim. kuraattorit, kriitikot, taidehistorioitsijat.

Portinvartijoita: he kirjaimellisesti päättävät mitä taidetta näytetään (ja mitä ei), mikä taide hyväksytään osaksi taiteen kaanonia (ja mikä ei), kenelle annetaan arvo ja mahdollisuus saada elanto taiteesta (apurahat, näyttely arvostetuissa gallerioissa joista taidesijoittajat ostavat itselleen taidetta), kyse on vallankäytöstä, valinnasta, ulossulkemisesta. Mikä ei itsessään ole välttämättä huono asia.

Ei tässä varmaan mitään ongelmaa ole, Oras tienaa epäilemättä taiteellaan ihan mukavasti ja löytänyt reitin miten tienata taiteellaan siitä huolimatta, ettei taide-eliitti hyväksy häntä.

Osalla taiteilijoista on lähtenyt mopo käsistä itsensä suhteen. Täällä pikkupaikkakunnalla joku paikallinen/naapurikuntalainen amatööri piti näyttelyn kirjastossa. Teoksissa ei ollut edes nimiä, vaan seinällä oli tasan yksi pieni QR-koodi lätkäistynä (sekin vinoon). Teokset olivat ilmeisesti myytävinä, mutta hintojakaan ei näkynyt. Jäi itseltäni kesken koko homma tässä vaiheessa. 

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu kuin Katariina Sourilla. Ostajat ostaa ja ihailijat ihailee, mutta seiväsperseiset taidekriitikot haukkuu lyttyyn. Jos olisin itseni taiteella elättävä taiteilija, niin en välittäisi paskan vertaa "asiantuntijoiden" mielipiteistä.

Kaj Stenvallia ei myöskään arvostettu, vaikka teokset menivät kuumille kiville.

Aku Ankka pastissit ovat liukuhihnalla tuotettua rahastusta. 

Noita kuplia on muuallakin, esim. Suomen Kirjailijaliitto ei meinannut hyväksyä Souria siihen, eikä Juha Vuorista ja monia muitakaan, eli toimivat portinvartijoina..

Samaa on maalaustaiteen piireissä myös, jos on suhteet kunnossa ajaa monen lahjakkaamman ohi, heikommilla taidoilla.

Täällä on myös sellainen 'lyttääminen kulttuuri' mitä monissa  muissa maissa ei ole. Kärjistäen kehutaan ja ollaan iloisia siitä, jos joku kylämummo keksii alkaa myydä turisteille näiden silhuetteja pieniin kiviin maalattuna, ja,puhutaan taiteilijasta jne.

Vs. Suomessa taas halveksutaan jopa niitä, joiden taide oikeasti myy, kuten jo mainitut Souri, Stenvall, Oras jne.

Olen hämmentynyt siitä että täällä on henkilöitä jotka eivät usko taiteilijan pystyvän itsensä elättämiseen. Tunnen monia taiteilijoita, jotka myyvät töitään erittäin hyvin. Epäsäännöllisiä tulot ovat toki mutta sen kanssa pystyy toimimaan järkevällä talousajattelulla. Jos ei tajua, että kuvataiteilija voi Suomessa(kin) itsensä elättää myynneillään niin millaisessa ympäristössä sellainen yksilö  oikein elää?

Terv. maalarin vaimo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oras miehensä kanssa liikkuu ahkerasti ns piireissä. Eli kaikissa mahdollisissa varakkaiden juhlissa, julkkareissa , avajaisissa, rapujuhlissa ja missä tahansa tilaisuudessa, missä voi verkostoitua. Nämä hyvävaraiset tuttavat sitten tietysti ostavat Johannan tauluja. Se vähän ns kuuluu asiaan.

Muistatteko kun J.Palmu ei ollut vielä dokannut itseään sairaalakuntoon? Hänkin osallistui, esiintyi, availi näyttelyitä jossain Bonnissa (??) ja oli jokaisessa cocktail-juhlassa mitä Hesassa pidettiin. Pukeutui pukuun ja hienosti ja hieman salaperöisesti tummaksi sävytettyihin silmälaseihin. Esiintyi erittäin varakkaana maailmanmiehenä. Mitä ei todellisuudessa ollut. Hänen taulunsa meni kaupaksi kuin vettä vain! Ja maaseudun pankinjohtajaien ja kunnanjohtajien rouvat halusi seurata muotia ja ostivat taulujaan maakuntiinkin. Se oli se hieno imago , jo kauan ennen vaikuttajia ja influenssaamista.

Salvador Dali oli ihmishirviö. Jos et tiennyt.