Sama kuvio kaikilla 50+ ystävillä, mies jättää yhtäkkiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa tuttavapiirissä meni enemmänkin niin, että neljänkympin jälkeen useammalla rouvalla alkoi joku uusi teini-ikä. Uusia harrastuksia, tyylejä käytiin läpi kovalla vimmalla ja juhlimaan piti päästä. Moni päätyi eroon kun se mies, jolle oli vuosia valitettu liiasta harrastamisesta vaikuttikin nyt tylsältä. Useammalla kuvioon liittyi myös pettämistä tyttöjen reissuilla.

Pari vuotta eron jälkeen ovat kuitenkin rauhoittuneet. Pääosa uusista harrastuksista on jäänyt, eikä menojalkakaan enää vipata. Onko tämä joku hormoonipiikki ennen vaihdevuosia? Vai tuleeko identiteettikriisi kun lapset on kasvamassa aikuisiksi eivätkä enää tarvitse äitiä?

Mulle tuli tollanen hormonipiikki vähän alle 50-vuotiaana. Onneksi olin jo siinä vaiheessa eronnut. Mutta piti päästä kiiruusti vielä harrastamaan seksiä ihan kuin se

 

Onko tämä lopulta sen kummempaa halujen eriparisuutta kun on lapsiarjen keskellä toisin päin?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä näitä viiskymppisistä perheenisistä kiinnostuvia nuorempia naisia oikein löytää? 

Kas, esitit juuri tämän palstan kiinnostavimman kysymyksen, johon moni miettii vastausta.

Samalta laitumelta kuin yksisarviset.. 

Mistä noille kaikille viisikymppisille miehille oikein löytyy ne nuoremmat kumppanit? Kun aika usein jo nelikymppinen nainen kokee, että viisikymppiset ovat liian vanhoja, ja muutenkin ihmiset yleensä pariutuvat samanikäisten kanssa. Näiden keskustelujen perusteella vaikuttaa siltä, että jossain on olemassa joku nuorten naisten arsenaali, josta sitten riittää jokaiselle keski-ikäiselle miehelle nuorempi kumppani. Onko näillä naisilla mitään omia preferenssejä, vai onko heidän unelmakumppaninsa nimenomaan vanhempi vuoroviikkoiskä?

Vierailija kirjoitti:

Vauva palstan satutarinat

Niin moni on nähnyt noita aloituksessa kuvailtuja tapauksia tosielämässä. Sitä tapahtuu paljon. Se ei ole harvinaista.

Kun katson ja kuuntelen työpaikan 50+ naisten juttuja niin en ihmettele. Käyttäytyminen ihan hirviömäistä, ikinä tiedä millä tuulella kukakin. Asioista ei voi puhua nätisti tai edes suoraan.

Jos töissä ei pystytä hillitsemään omaa käytöstä niin mitä se sitten kotona on, juurikin sille kumppanille. Ei tuollaiseen kenenkään kannata jäädä. Töissäkin pakko sietää.

No enpä tiedä ketään. Mun mies jos lähtisi niin sille ei voi mitään. Suurin osa pärjää ilman sitä miestäkin. Nämä asiat miettinyt jo etukäteen että mulla on vaan tämä yksi elämä eikä sitä yksi mies kaada. En katkeroitusi. Olen jo 60-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Jännä että oman tuttavapiirin yli viisikymppisille ei ole ollenkaan käynyt noin.

Mun tuttavapiirissä taas on käynyt just näin, mutta kaikki olivat hieman päälle 40-vuotiaita. Mut jätettiin myös toisen takia 20 yhteisen vuoden jälkeen. Mulle jäi teinitkin.

Mut vaihdettiin neljänkympin kriisissä pari vuotta vanhempaan ja rumempaan naiseen :D

Ei sekään mukavalta tunnu. 

Mä ihmettelen, jos ei tuo lähde jonkun matkaan. Tähän suhteeseen ei ole panostanut vuosiin. Ja kyllä olen yrittänyt tarjoilla terapiat ja muut ihan tarjottimella, mutta ei ole kiinnostunut. Olen kannustanut, tukenut jne. Pitkään jaksoin yrittää yksin, mutta en enää. Eniten veetuttaa, että olen ollut stressaantunut ja huonotuulinen ja lapset siitä kärsii. Haluja olisi itselläni ihan riittävästi, mutta kun ei sitä henkistä yhteyttä ole, niin lelutkin tuntuvat paremmalta. Nyt kun en enää ole jaksanut myöskään panostaa enää tähän, niin todennäköisesti lähtee jonkun matkaan, kun mä olen niin kylmä, vanha, eikä meillä ole enää mitään yhteistä. Olen tässä vaan lasten takia. Heidän elintasonsa laskisi erossa. Lähden tästä, kun lapset ovat lähteneet pesästä. Ja jos tuo lähtee ensin, niin ei kai sitä voi kuin olla ylpeä, että kerrankin päätti jotakin ja sai jotakin tehtyä. Että sellasta. 

Vierailija kirjoitti:

Minun lähipiirissäni tuollaiset "vaihdot" tapahtuivat jo nelikymppisinä. Viidenkympin kriisi saattaa siis tulla jo kymmenen vuotta aikaisemmin, Oli paha isku minulle, kum mies jätti minut ja kolme tytärtä. Hänellä oli parikymppinen tyttöystävä. Selviydyin ystävien ja perheenjäsenten tuella, olen heille todella kiitollinen siitä, että  jaksoivat kuunnella minua. Nyt elämä on taas mallillaan, uusi miesystäväni on ihana ja lapset melkein täysikasvuisia. 

Anteeksi jos kysyn tyhmiä, mutta onko tässä kuviossa jonkun mielestä tuo mies joku "voittaja"? Kolme lasta ja mies jättää nämä taakseen jonkun seurustelusuhteen takia? Kuulostaa aika tyhjältä elämältä. En ainakaan itse koe, että tuossa kuviossa se jätetty osapuoli olisi mitenkään huonommassa asemassa - enemmänhän se mies menetti, jos omat lapset jäivät.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan ettei keski-ikäinen mies sinällään kiinnosta nuorta naista, vaan se elämäntapa mitä pystyy tarjoamaan.

Jos on maksetut talot, autot ja mökit --> helppo on maksaa asumiset, ja viedä nuorikkoa ulos syömään Malediiveille matkoille jne. Vs. oma ikäinen  jolla opinnot kesken ja rahat koko ajan loppu.

Se miten  kestävä tuollainen suhde on, on sitten eri asia. Aika harvoin raha riittää pitämään liekkiä yllä. Ja se omanikäinen voi muutaman vuoden kuluttua olla (edelleen) nuori JA hyvätuloinen...

Varsin harvoin sitä nuori rakastuu pennittömään työttömään, vaan taustalla on muutakin. Nohevampi voisi toki miettiä, onko kyseessä Tosi Rakkaus, vain helppoa arkea kaipaavan käytännöllinen valinta...

Nuoren naisen motiivina voi olla se, että  hän on kyllästynyt ikäisiinsä liian "nopeisiin" miehiin.

Viidenkympin villitys

Minä olen se nuorempi, johon vaihdettiin. Hyväkuntoinen, hyvätukkainen ja keski-ikäinen mies lähti väsähtäneestä liitosta, jossa nainen ei halunnutkaan lapsia ja viihtyi baarielämässä ja kaupungiasunnossa vielä nelikymppisenä, vaikka mies halusi muuta.

Kohdattiin älyllisellä tasolla ja odottamattomassa yhteydessä sellaisella tavalla, että se oli heti jalat alta molemmilta. Minäkin lähdin omasta parisuhteestani, jossa oman ikäiseni mies vain kyennyt mitenkään asettumaan aloilleen, joten en voi moraalisaarnata lennosta vaihdosta.

Nyt ollaan oltu onnellisia jo 15 vuotta, ja molempien exilläkin asiat oikeasti paremmin kuin meidän kanssa oli. Tiedetään, että ikäero tulee painamaan myöhemmässä vaiheessa elämää, mutta voinhan minäkin jäädä auton alle huomenna. 

Huvittava tämä ap:n yritelmä. Täytyy oikein ihmetellä, mistä nämä 50+-vuotiaat suomalaiset puolikaljut läskimahat "saisivat" nuorempia naisia, kun ei heitä huoli omaikäiset eivätkä vanhemmatkaan. Toki kuvitelmissaan - tai tuontitavarana Aasiasta.

Ihan älyttömiä juttuja! Aivan kuin lauma nuoria naisia oikein ryhmänä odottelisi, että "aijaijai kun saisi tuollaisen vanhan ihrakkeen, kun en nuoria hyvännäköisiä miehiä missään tapauksessa halua". Syvässä ovat jo vanhoiksi käyneet, myötähäpeää ja sääliä herättävät uskomukset... :D 

Vierailija kirjoitti:

Viisikymppisinä muijat muuttuu ryhävalaiksi, joten päivittäminen tulee ajankohtaiseksi.

Ryhikset voi viettää keskenään aikaa Storyvillen terassilla.

Kyllä ne ryhikset siellä Storyvillessä on usein ne nuoremmat naiset. Nykyajan nuoret daamit on aika lihavia, en tiedä johtuuko siitä että aloittavat pillereiden popsimisen nuorena. 

Tämä pitää paikkansa, mutta tästä ei vaan puhuta palstalla. Jos puhut tästä aiheesta, niin muut yleensä naiset alkavat vähättelemään sinua tai leimaavat trolliksi. Palaute sinulle on yleensä muilta naisilta, "eihän 40-55v miehestä kukaan nuorempi nainen huoli tai ehkä olet ymmärtänyt jotain väärin ja ylireagoit".

Omakin mies jättä minut 11v sitten ja vaihtoi nuorempaan naiseen. Nyt heillä on kaksi lasta ja omakotitalo. Meidän yhteinen lapsi taas on kokonaan unodettu miehen toimesta. Aina hänellä löytyy jokin syy, miksi ei voisi tavata tai viettää aikaa oman tyttärensä kanssa. Itseäni suututtaa miehen käytös kovasti, mutta en minä toista voi pakoittaakaan.

N57

Oliko tän aloituksen tarkoitus pelotella naiset pysymään hoikkina ja arvostamaan miestään lasten yli? Kirjoittaja nyt ainakin oli mies. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä pitää paikkansa, mutta tästä ei vaan puhuta palstalla. Jos puhut tästä aiheesta, niin muut yleensä naiset alkavat vähättelemään sinua tai leimaavat trolliksi. Palaute sinulle on yleensä muilta naisilta, "eihän 40-55v miehestä kukaan nuorempi nainen huoli tai ehkä olet ymmärtänyt jotain väärin ja ylireagoit".

Omakin mies jättä minut 11v sitten ja vaihtoi nuorempaan naiseen. Nyt heillä on kaksi lasta ja omakotitalo. Meidän yhteinen lapsi taas on kokonaan unodettu miehen toimesta. Aina hänellä löytyy jokin syy, miksi ei voisi tavata tai viettää aikaa oman tyttärensä kanssa. Itseäni suututtaa miehen käytös kovasti, mutta en minä toista voi pakoittaakaan.

N57

Mikä sitä nuorempaa naista kiinnosti vanhemmassa miehessä, joka oli valmis hylkäämään oman lapsensa? Jännä juttu, että muuten miehet valittavat sitä että vaikea löytää naista, mutta sitten eronneet isämiehet muka ovat noinkin haluttua matskua.

"No aika usein nainen päättää että: olemme niin vanhoja että seksiä ei tarvita. Miehen mielipidettä asiassa ei tietenkään kuunnella. Kyllähän se hetken aikaa vaikuttaa toimivan, mies ei vonkaa seksiä enää, mutta sitten yhtäkkiä se lähteekin toisen naisen matkaan vaikka nainen luuli että miehelle kelpasi seksitön parisuhde."

Tämä oli kutakuinkin se, mitä aloin pohtia. Itse en kenties olisi enää kiinnostunut seksistä, ellen olisi parisuhteessa. Mutta nykyisessä tilanteessani pidän sitä tärkeänä ja käytän estrogeenia ja teen ahkerasti lantionpohjajumppaa (helpottaa ja voimistaa orgasmia). Naiset pystyvät vaikuttamaan asiaan aika paljonkin. 

-AP

Vierailija kirjoitti:

Minä olen se nuorempi, johon vaihdettiin. Hyväkuntoinen, hyvätukkainen ja keski-ikäinen mies lähti väsähtäneestä liitosta, jossa nainen ei halunnutkaan lapsia ja viihtyi baarielämässä ja kaupungiasunnossa vielä nelikymppisenä, vaikka mies halusi muuta.

Kohdattiin älyllisellä tasolla ja odottamattomassa yhteydessä sellaisella tavalla, että se oli heti jalat alta molemmilta. Minäkin lähdin omasta parisuhteestani, jossa oman ikäiseni mies vain kyennyt mitenkään asettumaan aloilleen, joten en voi moraalisaarnata lennosta vaihdosta.

Nyt ollaan oltu onnellisia jo 15 vuotta, ja molempien exilläkin asiat oikeasti paremmin kuin meidän kanssa oli. Tiedetään, että ikäero tulee painamaan myöhemmässä vaiheessa elämää, mutta voinhan minäkin jäädä auton alle huomenna. 

Olipa hyvä kommentti. Kaikilla elämä paremmalla mallilla kuin ennen. Arvostan!