Lue keskustelun säännöt.
Synnytyksen jälkeinen ompelu puuduttamatta?
22.08.2025 |
Paljonko tätä edelleen tapahtuu!?
Kuinka moni on kokenut tämän ja milloin ja missä synnytit?
Minua raivostuttaa ja olen todella järkyttynyt, että näin voi olla. Verkosta löytänyt valtavasti kertomuksia.
Miten voi olla edes mahdollista, että se tikkauksen suorittaja ei tule ajatelleeksi, että neulan työntäminen välilihaan tai häpyhuuliin on todennäköisesti aivan sairaan kivuliasta? Monet naiset kertovat tämän olleen suurin kipu koko synnytyksessä.
Tiedän että monet ovat allergisia minkälaiselle tahansa feministiselle analyysille, mutta itse ajattelisin tämän puuduttamatta tikkaamisen perustuvan ainakin jollain tasolla siihen, että naista/synnyttäjää ei kunnolla pidetä todellisena ihmisenä. Jokin alitajuinen ajatus, että ei sillä ole väliä kuin se on "vain" nainen. Joskushan ajateltiin mm. että kalat eivät tunne kipua. Ei kai sitten nainenkaan, koska sekin "alempi olento".
Mutta olen myös miettinyt, että onkohan joissakin tapauksissa kyse ollut siitä, että synnyttänyt ei ole osannut ilmaista, että nyt sattuu ja pyytää puudutetta. Vaan on jotenkin alistunut hiljaa toimenpiteeseen?
Onko edelleen Suomessa mahdollista, että tikkaus alkaa, sattuu jumalattomasti, tikattava sanoo että sattuu ja pyytää puudutetta, mutta sitä ei suostuta antamaan? Minusta näissä tilanteissa pitäisi huutaa ja kiljua ja kieltää tikkaaminen. Mutta en tiedä sitten... Ehkä siinä helposti vain sitten alistuu ja nöyrtyy tilanteeseen. Ehkä koska pelkää että vastaansanominen johtaa "kostoon"?
Pitäisi saada 100% varmuus sille, että joka ainut synnyttänyt nainen saa puudutteen ennen ompelua.
Tämä vaatisi jonkinlaisen yhteiskunnallisen kampanjan. Oma hashtag. Ja sivusto, jossa kerättäisiin nimenomaan tämän kokeneilta kertomuksia ja myös videoita, jos jotkut olisivat niin rohkeita, että haluaisivat kasvonsa näyttää. Minusta pitäisi myös melkein alkaa nimetä nimeltä kätilöitä tai lääkäreitä, jotka näin ovat toimineet. Koska tuntuu, etteivät viralliset valitukset sinänsä johda mihinkään.
Kommentit (567)
En mielellään muistele tätä, mutta PHKS toukokuussa 2011:
Olin sairaalassa "ajoissa", mutta synnytys etenkin yhtäkkiä niin vauhdilla, että en ehtinyt saamaan mitään kivunlievitystä. En ihan päässyt koko tapahtumaan psyykkisesti mukaan kun vauva oli jo ulkona. Sain repeämiä jotka lääkäri tarkisti. En muista kuka tikit laittoi, mutta muistan huutaneeni ja itkeneeni kivusta.
Minun käskettiin olla hiljaa ja keskittymään vauvaan, sekä tuotiin esille huoli että pystynkö vauvasta edes huolehtimaan kun käyttäydyn näin.
Menin aivan lukkoon tilanteesta ja itkin sitten hiljaa. Mieheni ei edes käsittänyt tilannetta ennen kuin jälkeenpäin.
En ikinä päässyt juttelemaan koko synnytyksestä koska "kiire" ja neuvolassa tapahtuma kuitattiin pelkällä olankohautuksella ja rutiiniin vedoten.
Minulle tästä jäi sairaalakammo, enkä luota yhteenkään hoitohenkilökunnan jäseneen jonka missään koskaan tapaan. Enkä tule koskaan luottamaankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mielellään muistele tätä, mutta PHKS toukokuussa 2011:
Olin sairaalassa "ajoissa", mutta synnytys etenkin yhtäkkiä niin vauhdilla, että en ehtinyt saamaan mitään kivunlievitystä. En ihan päässyt koko tapahtumaan psyykkisesti mukaan kun vauva oli jo ulkona. Sain repeämiä jotka lääkäri tarkisti. En muista kuka tikit laittoi, mutta muistan huutaneeni ja itkeneeni kivusta.
Minun käskettiin olla hiljaa ja keskittymään vauvaan, sekä tuotiin esille huoli että pystynkö vauvasta edes huolehtimaan kun käyttäydyn näin.
Menin aivan lukkoon tilanteesta ja itkin sitten hiljaa. Mieheni ei edes käsittänyt tilannetta ennen kuin jälkeenpäin.
En ikinä päässyt juttelemaan koko synnytyksestä koska "kiire" ja neuvolassa tapahtuma kuitattiin pelkällä olankohautuksella ja rutiiniin vedoten.
Minulle tästä jäi sairaalakammo, enkä luota yhteenkään hoitohenkilökunnan jäseneen jonka missään
Kiitos todella paljon, että halusit jakaa kokemuksesi vaikka onkin varmasti paha muisto.
Olen todella pahoillani, että olet joutunut kokemaan näin hirveitä.
Henkilökunta joka sinua hoisi oli aivan ala-arvoista! Ja tämä on fakta.
Esimerkiksi kommentti että pystytkö edes huolehtimaan vauvasta on ollut aivan uskomattoman törkeä tuossa tilanteessa.
On myös aika surullista ajatella, että jouduit näin huonosti kohdelluksi todennäköisesti vain huonolla onnella. Koska on mahdollista, että tuollakin sairaalassa on hoitohenkilökuntaa, joka aina puuduttaa ennen ompelua, mutta sinun kohdallesi niitä ei sattunut. Tai että ylipäätään nämä huonot synnytyskokemukset ovat usein siitä kiinni millaisen kätilön saa,
Selkeästi tuossa meni todella moni asia väärin. Ja lopuksi vielä tuo, ettei käsitelty asiaa jälkikäteen eikä neuvolassa otettu vakavasti.
On helppo ymmärtää, jos tämä kokemus on vaikuttanut jopa lapsilukuun.
Siis oikeasti, sinulla olisi ollut oikeus parempaan synnytyskokemukseen ja ylipäätään ihmisarvoiseen kohteluun. Tuo oli täydellinen rimanalitus koko järjestelmältä alusta loppuun.
-Ap
2018 synnytyksessäni piti leikata väliliha (keskonen syntymässä), siinä pöhnässä ja tilanteessa olin ihan vaan "jeesjees", jälkikäteen ajattelen että herranjumala mikä leikkaus! Puudutus onnistui hyvin, leikkauksesta kuului vaan "krunts" ja tuntui lämpö kun veri valahti pyllyn alle. Heti vauvan synnyttyä väliliha ommeltiin, ei tuntunut missään. 7 viikon päästä jälkitarkastuksen lääkärit (2) ei edes löytäneet koko arpea, niin hyvin se paranikin, en voi olla kuin kiitollinen sille kätilölle.
2020 tavallinen nopea alatiesynnytys just vuoronvaihdon aikaan, seuraavan vuoron vanha (~60v) kätilö tutki silmälasit nokallaan vaurioita, sanoi että "pari tikkiä laitan, ei puudutella kun siinä samalla pistolla olisi jo yksi tikki laitettu". Olin taas "jeesjees" mutta ai ***** että se sattui. En ikinä anna tuota aluetta pistellä ilman puudutusta.
2024 ei ommeltavaa, huh!
Näyttää siltä, että synnytykseen pitää ottaa mukaan turvasumutin, mieluiten etälamautin. Jos ei kerran puhetta ymmärretä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
hyvä kysymys kyllä että onko pelkopolin olemassaolo edes yleisessä tiedossa? kerrotaanko siitä neuvolassa vai onko se sellainen asia joka täytyy ottaa itsellä puheeksi?
Laitoin itse synnytyspeloksi neuvolan kyselyssä 8/10, ei edes otettu pelkopolia puheeksi. Pelkäsin siis isoja repeämiä ja toipumista, en niinkään itse synnytystä. Käskettiin vain tehdä jotain mielikuvaharjoituksia ja sanottiin että kaikki menee ihan hyvin. No sitten sain ne isot repeämät ja toipumiseen meni aikaan (vieläkään ei intiimielämä ole palautunut ennalleen vaikka lapsi on vuoden). Neuvolassa vaan sanottiin voi voi onpa kurjaa. Sain trauman ja kävin terapiassa puolen vuoden ajan. Sektio olisi ollut itselle järkevämpi valinta. Tosin, pelkopolin ideahan on ilmeisesti suostutella naisia alatiesynnytyseen, ei siellä varsinaisesti pelolle mitään tehdä eikä varsinkaan ehdoteta sektiota.
Doula vai dildo?