Lue keskustelun säännöt.
Synnytyksen jälkeinen ompelu puuduttamatta?
22.08.2025 |
Paljonko tätä edelleen tapahtuu!?
Kuinka moni on kokenut tämän ja milloin ja missä synnytit?
Minua raivostuttaa ja olen todella järkyttynyt, että näin voi olla. Verkosta löytänyt valtavasti kertomuksia.
Miten voi olla edes mahdollista, että se tikkauksen suorittaja ei tule ajatelleeksi, että neulan työntäminen välilihaan tai häpyhuuliin on todennäköisesti aivan sairaan kivuliasta? Monet naiset kertovat tämän olleen suurin kipu koko synnytyksessä.
Tiedän että monet ovat allergisia minkälaiselle tahansa feministiselle analyysille, mutta itse ajattelisin tämän puuduttamatta tikkaamisen perustuvan ainakin jollain tasolla siihen, että naista/synnyttäjää ei kunnolla pidetä todellisena ihmisenä. Jokin alitajuinen ajatus, että ei sillä ole väliä kuin se on "vain" nainen. Joskushan ajateltiin mm. että kalat eivät tunne kipua. Ei kai sitten nainenkaan, koska sekin "alempi olento".
Mutta olen myös miettinyt, että onkohan joissakin tapauksissa kyse ollut siitä, että synnyttänyt ei ole osannut ilmaista, että nyt sattuu ja pyytää puudutetta. Vaan on jotenkin alistunut hiljaa toimenpiteeseen?
Onko edelleen Suomessa mahdollista, että tikkaus alkaa, sattuu jumalattomasti, tikattava sanoo että sattuu ja pyytää puudutetta, mutta sitä ei suostuta antamaan? Minusta näissä tilanteissa pitäisi huutaa ja kiljua ja kieltää tikkaaminen. Mutta en tiedä sitten... Ehkä siinä helposti vain sitten alistuu ja nöyrtyy tilanteeseen. Ehkä koska pelkää että vastaansanominen johtaa "kostoon"?
Pitäisi saada 100% varmuus sille, että joka ainut synnyttänyt nainen saa puudutteen ennen ompelua.
Tämä vaatisi jonkinlaisen yhteiskunnallisen kampanjan. Oma hashtag. Ja sivusto, jossa kerättäisiin nimenomaan tämän kokeneilta kertomuksia ja myös videoita, jos jotkut olisivat niin rohkeita, että haluaisivat kasvonsa näyttää. Minusta pitäisi myös melkein alkaa nimetä nimeltä kätilöitä tai lääkäreitä, jotka näin ovat toimineet. Koska tuntuu, etteivät viralliset valitukset sinänsä johda mihinkään.
Kommentit (547)
hyvä kysymys kyllä että onko pelkopolin olemassaolo edes yleisessä tiedossa? kerrotaanko siitä neuvolassa vai onko se sellainen asia joka täytyy ottaa itsellä puheeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on suuri määrä synnyttäjiä joille jää noita vuotohäiriöitä joko virtsan tai ulosteen! Aina yritetään selitellä että ei niin käy kuin tosi harvalle niin varmaan juu..
Koskeekohan tuon vaivan kuntoon hoitamisen mahdollisuus molempia vaivoja vai vain virtsankarkailua? Suorastaan julmaa ettei noita hoideta automaattisesti ja itsestäänselvyytenä vaan jätetään naiset vähän kuin heitteille olkia kohautellen että oma vika kun halusit perheen.
Eihän minulla mitään tutkimustietoa asiasta ole mutta taatusti tällaisetkin vaivat voivat keikauttaa jonkun lapsiluvun siihen että ei tule enää kuin se yksi, enkä ihmettele.
Kaunistellaankohan vaikeiden repeämienkin määrää samalla tavalla, että oikeasti repeää paljon naisia ihan niin että koko peräreikä on niin sanotusti hajalla.
Nuo luvut tuosta tutkimuksesta perustuivat "kansainvälisiin arvioihin". Kansainvälisesti 1/3 alatiesynnyttäneestä saa virtsankarkailua ja 1/10 ulosteenkarkailua. En tiedä mitkä siis ovat Suomen luvut.
Asia ei tosiaan näyttäisi olevan yleisessä tietoisuudessa tarpeeksi, olivat luvut mitkä tahansa. Uskomattomaltahan se kuulostaa, että n. 50% väestöstä altistuu näin suurelle riskille oikeastaan vammautua vakavasti, mutta kuntoutusta ei hoideta paremmin, vaikka kaikki mahdollisuudet siihen olisivat.
En ole lääketieteen asiantuntija millään tavalla, mutta myös ulosteenkarkailua voidaan hoitaa leikkaushoidolla tai muuten, tämän pikaisella googlauksella selvitin. Virtsankarkailua voidaan hoitaa lantionpohjalihastreenillä (Ranskassa jokainen synnyttäjä esim. saa maksuttomasti 10 fysioterapiakäyntiä tämän takia) tai ns. nauhaleikkauksella. Nuo vaivat ovat siis todellakin hoidettavissa kaikki.
Todellakin hoitojen pitäisi olla automaattista ja itsestäänselvyys kuten sanoit.
Luin kirjaa Kätilö kanssasi - synnytyskertomuksia (Laura Friman & Minna Bergman). "Suomessa merkittävät, peräaukon sulkijalihakseen ulottuvat repeämät synnytyksissä ovat harvinaisempia kuin Norjassa ja Ruotsissa. Meillä tuetaan sekä välilihaa että syntyvän päätä käsin, jotta vauva ei synny liian nopeasti. Käytäntöä on tehty tunnetuksi nyttemmin myös Norjassa, jossa sitä kutsutaan 'suomalaiseksi otteeksi'. Tekniikan omaksuminen on siellä vähentänyt suurten repeämien määrää."
Eli Suomessa hoidetaan tuo asia hyvin.
Tässä myös löytämäni yli 10 vuotta vanha uutinen repeämistä synnytyksessä: https://yle.fi/a/3-6332610
"Synnyttäjän ei tilastojen valossa tarvitse Suomessa pelätä. Uuden vertailun mukaan pahan repeämän synnytyksessä saa vain 0,6 prosenttia suomalaisnaisista, mikä on selvästi alle OECD-maiden keskiarvon. Esimerkiksi Ruotsissa pahasti repeää yli kolme prosenttia synnyttäjistä."
Toisaalta tuossa uutisessa sanotaan, että repeämien määrä vaihtelee todella paljon synnytyssairaaloiden välillä.
-Ap
Olen itse synnyttänyt naistenklinikalla kahdesti tällä vuosikymmenellä. Molemmissa jäi kahden tikin verran tikattavaa. Kätilöiden kanssa tultiin yhdessä siihen tulokseen, että ei pistetä puudutetta. Puuduttavaa suihketta laittoivat ja itse hengitin ilokaasua tikkausten ajan. Oli niin vähän tikattavaa, joten hyvin meni näin eikä kipua tuntunut. Ilokaasu on hyvin toiminut minulla ja molemmissa synnytyksissä olen pärjännyt pelkällä kaasulla.
Ensimmäisellä kerralla kätilö myös kokeili neulalla tikattavaa kohtaa ennen pistoa ja varmisti kysymällä olenko varma etten halua puudutetta.
Itselle jäi oikein hyvät muistot molemmista synnytyksistä ja kaikista kätilöistä joita tapasin naikkarilla. Aina kertoivat kun olivat koskemassa ja sain itse vaikuttaa tapahtumiin :)
saisivat julkaista listan missä sairaaloissa revetään eniten
Vierailija kirjoitti:
Olen itse synnyttänyt naistenklinikalla kahdesti tällä vuosikymmenellä. Molemmissa jäi kahden tikin verran tikattavaa. Kätilöiden kanssa tultiin yhdessä siihen tulokseen, että ei pistetä puudutetta. Puuduttavaa suihketta laittoivat ja itse hengitin ilokaasua tikkausten ajan. Oli niin vähän tikattavaa, joten hyvin meni näin eikä kipua tuntunut. Ilokaasu on hyvin toiminut minulla ja molemmissa synnytyksissä olen pärjännyt pelkällä kaasulla.
Ensimmäisellä kerralla kätilö myös kokeili neulalla tikattavaa kohtaa ennen pistoa ja varmisti kysymällä olenko varma etten halua puudutetta.
Itselle jäi oikein hyvät muistot molemmista synnytyksistä ja kaikista kätilöistä joita tapasin naikkarilla. Aina kertoivat kun olivat koskemassa ja sain itse vaikuttaa tapahtumiin :)
Todella hienoa, että kokemus mukava ja hyvä. Siellä toimittiin kuten kuuluukin.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
saisivat julkaista listan missä sairaaloissa revetään eniten
Näitä on julkaistu. En tiedä julkaistaanko virallisesti vuosittain, mutta ainakin Yle on koostanut näistä tietoja.
Kirjoita googleen: synnyttäjä voi revetä pahasti
Löytyy osuma jossa lause "katso kartalta". Se kertoo koko Suomen tilanteen (tosin melko vanha tieto).
Ja siis syyt ovat moninaiset. Esim. ensisynnyttäjien määrä. Repeämiset eivät siis missään nimessä välttämättä johdu hoitohenkilökunnan virheistä. Toisaalta jos on synnytyssairaalan "kulttuurina" pakottaa synnyttäjä makuuasentoon, niin se kyllä voisi mahdollisesti lisätä repeämien määrää.
-Ap
En yllättyisi jos jotkut synnytystä ja tätä surullisen kuuluisaa hirveää kohtelua sairaalassa pelkäävä naiset päätyvät keskeyttämään raskauden vain välttyäkseen kaikelta tältä. Surullinen ajatus jos näin on, mutta tällaisetkin voitaisiin estää panostamalla ystävälliseen palveluun ja siihen että sitä naista oikeasti kuunnellaan niin synnytystavan valinnassa kuin kivuista puhuttaessa jne