Lue keskustelun säännöt.
Synnytyksen jälkeinen ompelu puuduttamatta?
22.08.2025 |
Paljonko tätä edelleen tapahtuu!?
Kuinka moni on kokenut tämän ja milloin ja missä synnytit?
Minua raivostuttaa ja olen todella järkyttynyt, että näin voi olla. Verkosta löytänyt valtavasti kertomuksia.
Miten voi olla edes mahdollista, että se tikkauksen suorittaja ei tule ajatelleeksi, että neulan työntäminen välilihaan tai häpyhuuliin on todennäköisesti aivan sairaan kivuliasta? Monet naiset kertovat tämän olleen suurin kipu koko synnytyksessä.
Tiedän että monet ovat allergisia minkälaiselle tahansa feministiselle analyysille, mutta itse ajattelisin tämän puuduttamatta tikkaamisen perustuvan ainakin jollain tasolla siihen, että naista/synnyttäjää ei kunnolla pidetä todellisena ihmisenä. Jokin alitajuinen ajatus, että ei sillä ole väliä kuin se on "vain" nainen. Joskushan ajateltiin mm. että kalat eivät tunne kipua. Ei kai sitten nainenkaan, koska sekin "alempi olento".
Mutta olen myös miettinyt, että onkohan joissakin tapauksissa kyse ollut siitä, että synnyttänyt ei ole osannut ilmaista, että nyt sattuu ja pyytää puudutetta. Vaan on jotenkin alistunut hiljaa toimenpiteeseen?
Onko edelleen Suomessa mahdollista, että tikkaus alkaa, sattuu jumalattomasti, tikattava sanoo että sattuu ja pyytää puudutetta, mutta sitä ei suostuta antamaan? Minusta näissä tilanteissa pitäisi huutaa ja kiljua ja kieltää tikkaaminen. Mutta en tiedä sitten... Ehkä siinä helposti vain sitten alistuu ja nöyrtyy tilanteeseen. Ehkä koska pelkää että vastaansanominen johtaa "kostoon"?
Pitäisi saada 100% varmuus sille, että joka ainut synnyttänyt nainen saa puudutteen ennen ompelua.
Tämä vaatisi jonkinlaisen yhteiskunnallisen kampanjan. Oma hashtag. Ja sivusto, jossa kerättäisiin nimenomaan tämän kokeneilta kertomuksia ja myös videoita, jos jotkut olisivat niin rohkeita, että haluaisivat kasvonsa näyttää. Minusta pitäisi myös melkein alkaa nimetä nimeltä kätilöitä tai lääkäreitä, jotka näin ovat toimineet. Koska tuntuu, etteivät viralliset valitukset sinänsä johda mihinkään.
Kommentit (568)
hyvä kysymys kyllä että onko pelkopolin olemassaolo edes yleisessä tiedossa? kerrotaanko siitä neuvolassa vai onko se sellainen asia joka täytyy ottaa itsellä puheeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on suuri määrä synnyttäjiä joille jää noita vuotohäiriöitä joko virtsan tai ulosteen! Aina yritetään selitellä että ei niin käy kuin tosi harvalle niin varmaan juu..
Koskeekohan tuon vaivan kuntoon hoitamisen mahdollisuus molempia vaivoja vai vain virtsankarkailua? Suorastaan julmaa ettei noita hoideta automaattisesti ja itsestäänselvyytenä vaan jätetään naiset vähän kuin heitteille olkia kohautellen että oma vika kun halusit perheen.
Eihän minulla mitään tutkimustietoa asiasta ole mutta taatusti tällaisetkin vaivat voivat keikauttaa jonkun lapsiluvun siihen että ei tule enää kuin se yksi, enkä ihmettele.
Kaunistellaankohan vaikeiden repeämienkin määrää samalla tavalla, että oikeasti repeää paljon naisia ihan niin että koko peräreikä on niin sanotusti hajalla.
Nuo luvut tuosta tutkimuksesta perustuivat "kansainvälisiin arvioihin". Kansainvälisesti 1/3 alatiesynnyttäneestä saa virtsankarkailua ja 1/10 ulosteenkarkailua. En tiedä mitkä siis ovat Suomen luvut.
Asia ei tosiaan näyttäisi olevan yleisessä tietoisuudessa tarpeeksi, olivat luvut mitkä tahansa. Uskomattomaltahan se kuulostaa, että n. 50% väestöstä altistuu näin suurelle riskille oikeastaan vammautua vakavasti, mutta kuntoutusta ei hoideta paremmin, vaikka kaikki mahdollisuudet siihen olisivat.
En ole lääketieteen asiantuntija millään tavalla, mutta myös ulosteenkarkailua voidaan hoitaa leikkaushoidolla tai muuten, tämän pikaisella googlauksella selvitin. Virtsankarkailua voidaan hoitaa lantionpohjalihastreenillä (Ranskassa jokainen synnyttäjä esim. saa maksuttomasti 10 fysioterapiakäyntiä tämän takia) tai ns. nauhaleikkauksella. Nuo vaivat ovat siis todellakin hoidettavissa kaikki.
Todellakin hoitojen pitäisi olla automaattista ja itsestäänselvyys kuten sanoit.
Luin kirjaa Kätilö kanssasi - synnytyskertomuksia (Laura Friman & Minna Bergman). "Suomessa merkittävät, peräaukon sulkijalihakseen ulottuvat repeämät synnytyksissä ovat harvinaisempia kuin Norjassa ja Ruotsissa. Meillä tuetaan sekä välilihaa että syntyvän päätä käsin, jotta vauva ei synny liian nopeasti. Käytäntöä on tehty tunnetuksi nyttemmin myös Norjassa, jossa sitä kutsutaan 'suomalaiseksi otteeksi'. Tekniikan omaksuminen on siellä vähentänyt suurten repeämien määrää."
Eli Suomessa hoidetaan tuo asia hyvin.
Tässä myös löytämäni yli 10 vuotta vanha uutinen repeämistä synnytyksessä: https://yle.fi/a/3-6332610
"Synnyttäjän ei tilastojen valossa tarvitse Suomessa pelätä. Uuden vertailun mukaan pahan repeämän synnytyksessä saa vain 0,6 prosenttia suomalaisnaisista, mikä on selvästi alle OECD-maiden keskiarvon. Esimerkiksi Ruotsissa pahasti repeää yli kolme prosenttia synnyttäjistä."
Toisaalta tuossa uutisessa sanotaan, että repeämien määrä vaihtelee todella paljon synnytyssairaaloiden välillä.
-Ap
Olen itse synnyttänyt naistenklinikalla kahdesti tällä vuosikymmenellä. Molemmissa jäi kahden tikin verran tikattavaa. Kätilöiden kanssa tultiin yhdessä siihen tulokseen, että ei pistetä puudutetta. Puuduttavaa suihketta laittoivat ja itse hengitin ilokaasua tikkausten ajan. Oli niin vähän tikattavaa, joten hyvin meni näin eikä kipua tuntunut. Ilokaasu on hyvin toiminut minulla ja molemmissa synnytyksissä olen pärjännyt pelkällä kaasulla.
Ensimmäisellä kerralla kätilö myös kokeili neulalla tikattavaa kohtaa ennen pistoa ja varmisti kysymällä olenko varma etten halua puudutetta.
Itselle jäi oikein hyvät muistot molemmista synnytyksistä ja kaikista kätilöistä joita tapasin naikkarilla. Aina kertoivat kun olivat koskemassa ja sain itse vaikuttaa tapahtumiin :)
saisivat julkaista listan missä sairaaloissa revetään eniten
Vierailija kirjoitti:
Olen itse synnyttänyt naistenklinikalla kahdesti tällä vuosikymmenellä. Molemmissa jäi kahden tikin verran tikattavaa. Kätilöiden kanssa tultiin yhdessä siihen tulokseen, että ei pistetä puudutetta. Puuduttavaa suihketta laittoivat ja itse hengitin ilokaasua tikkausten ajan. Oli niin vähän tikattavaa, joten hyvin meni näin eikä kipua tuntunut. Ilokaasu on hyvin toiminut minulla ja molemmissa synnytyksissä olen pärjännyt pelkällä kaasulla.
Ensimmäisellä kerralla kätilö myös kokeili neulalla tikattavaa kohtaa ennen pistoa ja varmisti kysymällä olenko varma etten halua puudutetta.
Itselle jäi oikein hyvät muistot molemmista synnytyksistä ja kaikista kätilöistä joita tapasin naikkarilla. Aina kertoivat kun olivat koskemassa ja sain itse vaikuttaa tapahtumiin :)
Todella hienoa, että kokemus mukava ja hyvä. Siellä toimittiin kuten kuuluukin.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
saisivat julkaista listan missä sairaaloissa revetään eniten
Näitä on julkaistu. En tiedä julkaistaanko virallisesti vuosittain, mutta ainakin Yle on koostanut näistä tietoja.
Kirjoita googleen: synnyttäjä voi revetä pahasti
Löytyy osuma jossa lause "katso kartalta". Se kertoo koko Suomen tilanteen (tosin melko vanha tieto).
Ja siis syyt ovat moninaiset. Esim. ensisynnyttäjien määrä. Repeämiset eivät siis missään nimessä välttämättä johdu hoitohenkilökunnan virheistä. Toisaalta jos on synnytyssairaalan "kulttuurina" pakottaa synnyttäjä makuuasentoon, niin se kyllä voisi mahdollisesti lisätä repeämien määrää.
-Ap
Vähän ot ehkä, mutta luin Kätilö kanssasi -kirjan (2025). Sisältää Minna Bergmanin kokemuksia n. 25 vuotta jatkuneelta kätilönuraltaan.
Tämä kätilö vaikutti todella huipputyypiltä ja todelliselta ammattilaiselta joka jatkuvasti halusi parantaa synnytyskäytänteitä. Uransa alkuvaiheissa hän oli mm. voimakkaasti panostanut siihen, että veteensynnyttämisestä saataisiin yksi vaihtoehtoinen tapa synnyttää.
Lisäksi hän kirjassa jatkuvasti puhui tästä, että synnyttäjän yli ei saa koskaan tehdä mitään toimenpiteitä. Synnyttäjältä pitää aina kysyä lupa. Pitää kysyä lupa oksitosiinin antamiseen, jos istukka ei irtoa muuten. Rintoihin ei imetysohjeistuksessa saa tarttua ilman lupaa. Ja niin edelleen.
Hän oli myös pohtinut, että kun vastasyntynyttä elvytetään äidin kuullen, niin sen huippuammattitaitoisen ja hyvintreenatun elvytystiimin armeijamaiset toisilleen antamat käskyt voivat synnyttäneestä kuulostaa ahdistavilta. (Koska siinä tilanteessa elvyttäjien pitää toimia täysin protokollan mukaan, eikä voida ottaa huomioon synnyttäjän tuntemuksia.)
Ja niin edelleen.
Kirjassa oli luku myös synnytysväkivallasta. Bergman kertoo joutuneensa ammatilliseen kriisiin synnytysväkivalta-kampanja johdosta. Hän oli miettinyt: "Kuinka paljon pahaa olin saattanut tietämättäni tehdä urani aikana?"
Mutta tässä kohdassa Bergman ei mielestäni täysin ymmärtänyt mistä synnytysväkivallassa voi pahimmillaan olla kysymys. Vaan hän sanoi uskovansa lääkärien ja kätilöiden tarkoitusperien olleen aina hyvät. "En usko että yksikään lääkäri tai kätilö ajattelisi tunteettomasti, että ihan sama, miltä potilaasta tuntuu, minä tässä hosun menemään miten tykkään."
Joko hän ei oikeasti usko tarkoitusperien voivan olla ei-hyviä/pahoja. Tai sitten hän ei vain halua puhua kollegoistaan pahaa, vaikka onkin nähnyt heidän suorastaan tekevän pahaa.
Bergman mainitsee ompelun yhtenä yleisenä synnytysväkivaltakokemuksena. Mutta hän mainitsee vain miten itse aina laittaa puudutukset ennen tikkausta ja sen, että ymmärtää miten kivulias alue on.
Hän ei ota kantaa siihen, että monia on todistettavasti tikattu ilman puudutusta, vaikka synnyttänyt on selkeästi ilmaissut tikkauksen sattuvan. Eli Bergman ei uskalla puhua tästä aiheesta? Vai eikö hän oikeasti usko tai tiedä tällaista tapahtuneen?
Mutta todella miellyttävä ja suositeltava kirja tosiaan.
Bergman myös vakuuttaa, että valtaosa suomalaisista äideistä on tyytyväisiä synnytyskokemukseensa. Hyvistä kokemuksista ei vain ole tapana puhua. Ei kehdatakaan välttämättä, kun verkossa jaetaan vain niitä ikäviä. Hän kannustaa jakamaan myös aivan tavallisia hyviä kokemuksia muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu mahdottomilta nämä tarinat, mutta en hakua ketään valehtelijaksi väittää. Mitä siis?
Repeämäkään tuskin on sairaalan syytä. Asiallinen kätilö voi paljon vaikuttaa siihen repeääkö synnyttäjä vai ei, mutta ei aina voi täysin estää.
Puuduttamatta ompelu on jotain niin uutta, ettei vanhan koulutuksen saanut ole sellaisesta edes kuullut. Yksi tai kaksi ommelta on ymmärrettävissä kun puudutusainetta ei ole mahdollista laittaa iholle kuin pistämällä.
Olisi hyvä, että jotenkin varmistuisi, ovatko nämä kauhutarinat totta. Tosi ikävää jos joku turhaan pelottelee synnyttäjiä.
Tuntuu mahdottomilta nämä tarinat, mutta en hakua ketään valehtelijaksi väittää. Mitä siis?
Repeämäkään tuskin on sairaalan syytä. Asiallinen kätilö voi paljon vaikuttaa siihen repeääkö synnyttäjä vai ei, mutta ei aina voi täysin estää.
Puuduttamatta ompelu on jotain niin uutta, ettei vanhan koulutuksen saanut ole sellaisesta edes kuullut. Yksi tai kaksi ommelta on ymmärrettävissä kun puudutusainetta ei ole mahdollista laittaa iholle kuin pistämällä.
Olisi hyvä, että jotenkin varmistuisi, ovatko nämä kauhutarinat totta. Tosi ikävää jos joku turhaan pelottelee synnyttäjiä.
Kyllä itse uskoisin, että nämä tarinat puuduttamatta ompelusta ovat totta. Toki netissä on mahdollista valehdella tiesi mistä motiiveista...
Verkosta löytyy myös tämän ketjun lisäksi monia tarinoita puuduttamatta ompelusta:
https://www.vauva.fi/keskustelu/1339592/ketju/kertokaa_nyt_miksi_hemmet…
https://keskustelu.suomi24.fi/t/8472975/mita-pitaa-tehda-ettei-ommella-…
https://www.vauva.fi/keskustelu/4505941/synnytyksesta-johtuvien-repeami…
https://keskustelu.suomi24.fi/t/5953948/ommeltiin-ilman-puudutusta
https://keskustelu.kaksplus.fi/threads/miksi-sitae-puudutusta-ei-laitet…
https://www.vauva.fi/keskustelu/4035049/siis-voidaanko-valilihan-leikka…
https://keskustelu.suomi24.fi/t/2700525/repeamien-ompelusta
Noiden lisäksi myös muita. Lisäksi lukemissani opinnäytetöissä, joissa synnytysväkivaltaa on tutkittu, on puuduttamatta ompelu hyvin yleinen synnytysväkivallan kokemus.
Oma motiivini koko ketjun aloituksessa on tehdä tiettäväksi, että tällaista tapahtuu, vaikkei tästä paljon puhuta. Ja toiveeni on myös, että omalta pieneltä osaltani voisin lisätä tietoisuutta aiheesta ja että esim. edes yksi synnyttäjä säästyisi tältä kohtelulta, kun olisi etukäteen valmistautunut siihen, että hänelle ei tehdä näin.
Repeämät eivät olekaan sairaalan syytä. Paitsi ehkä silloin jolloin ei esim. ole tuettu välilihaa, vaikka se käsittääkseni todistettavasti ehkäisee repeämiä.
Oletko itse siis toiminut kätilönä? Tuo ilmaisusi "vanhan koulutuksen saanut" ei ole tällaisesta kuullut, niin itse kyllä olen ymmärtänyt niin, että 1970-2000 lähes kaikille ensisynnyttäjille leikattiin eppari ja myös tikattiin se ilman puudutetta. Olenko tässä ajatuksessani siis väärässä?
Korostan vielä, että oma motiivini ei ole pelotella, vaan estää tätä tapahtumasta enää kenellekään.
Lisäksi uskon, että suurin osa synnytyksistä on myönteisiä kokemuksia ja että suurimmassa osassa synnytyksistä (ainakin nyt 2020-luvulla) puudutetaan ennen ompelua.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
auttakaa hyvät ihmiset!
mitä voi sanoa läheisille, etenkin puolisolle joka suhtautuu todelliseen synnytys pelkooni vähättelevästi tyylillä "kaikkia naisia se pelottaa/jännittää" ja/tai kertomalla tilastollisia prosentteja kuinka harvinaisia pahat repeämät ovat ja jos yritän sanoa että niin mutta ei se lohduta se alhainen prosentti jos se huono tuuri osuu omalle kohdalle, kohautellaan olkapäitä vastaukseksi.
pelkopolille meno ja sektion saanti aiheuttaa myös vähättelyä etenkin naisten puolelta, juurikin sanomalla että toipuminen on sitten ihan kamalaa että mieluummin alateitse! "jos haluat olla viikkoja kivuissasi etkä voi liikkua niin mene sektioon" "mulle ainakin hätäsektio oli pahempi kuin alateitse"
miten ihmeessä tällaisten kommenttien pitäisi rauhoitella pelkäävää? tavallaan tuntuu että pidetään tyhmänä etten itse ymmärrä että sektion jälkeen on kipuja (ihan kuin se alapää ei
Älä välitä muista, se on sinun kehosi ja teet just mitä haluat. Niinpä, hätösektio ja suunniteltu sektio ei ole sama asia. Itse olin kunnossa sektion jälkeen jo viikossa, eikä ole mitään virtsankarkailuja yms. :)
Muutama juttu vielä tuosta Bergmanin kirjasta, joka ylhäällä aiemmin mainittu.
Doulista. Pahimmillaan synnyttäjä kokee doulan "asianajajanaan". Bergmanista on pelottava käsitys, että sellaista tarvittaisiin synnytyksessä. (Tosin itse ymmärrän sen, jos synnytysväkivalta-tarinoita ja synnyttäjän toiveiden ylikävelyä yms. tarpeeksi monta kertaa kuulee tapahtuneen, niin sitä varmaan haluaakin "asianajajan".)
Bergman myös kertoo miten muutama hänen tuntemansa doula saapuu aina synnytyssaliin veitset tanassa ja taistelumentaliteetilla (eivät läheskään kaikki). Vastakkainasettelua ja kinastelua syntyy. Yhteistyö takkuaa ja silloin kätilön vaikea tarjota kaikkea ammattitaitoaan synnyttäjän käyttöön. Itse ymmärrän kyllä hyvin tuon tilanteen vaíkeuden. Varsinkin kun vielä muutama vuosi sitten tuollaista ei olisi voinut kuvitellakaan. Siis että synnyttäjällä tukihenkilö, joka aktiivisesti haastaa kätilön toimintaa yms. Eli jotkut doulistakin on eräällä tavalla kyllä palikat sekaisin ja ovat ylitulkinneet tämän synnytysväkivalta-ilmiön ja kokevat sairaalasynnytykset lähtökohtaisesti negatiivisesti.
Sektioista. "Potilaan oikeus ei ole määrätä itselleen leikkauksia, ellei hän kustanna niitä yksityisellä puolella omin varoin." Niin tälle kannalle itsekin lopulta ennemmin kallistuisin. Voidaan puhua, ettei ketään pidä "pakottaa" synnyttämään alateitse. Mutta kun sektio lopulta on kirurgiaa, niin potilas ei juuri sen nojalla voi "määrätä" sitä itselleen. Mutta vaikea aihe tuo sektio kyllä on. Aina välillä ajattelen, että kaikkien halukkaiden pitäisi se saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alueella ei yleensä ole tuntoa kun on synnyttänyt eli olisit pyytänyt puudutteen jos sattuu. Oma vastuu myös
Taas oli uutinen että nainen ei päässyt omassa kaupungissaan olevaan sairaalaan synnyttämään, eikä muuallekaan HUSin sairaaloista vaan päätyi Hämeenlinnaan (vauva syntyi ambulanssissa). Ihmetyttää vain että miten yhtä aikaa on syntyvyys ongelma kun vauvoja ei synny tarpeeksi mutta sitten taas toisaalta naiset eivät pääse siihen lähimpään sairaalaan kun synnytyksen aika on?!
Ei ole oikein että synnyttävää naista pallotellaan sinne ja tänne eikä päästetä sinne mikä on lähimpänä, tuossahan kohoavat riskitkin sekä äidille että vauvalle.
Taas venäjä levittää palstalla valheita ja propagandaa
Vierailija kirjoitti:
Taas venäjä levittää palstalla valheita ja propagandaa
Jep
"Valheiden tarkoitus ei ole saada ihmisiä uskomaan epätotuuksiin, vaan viedä heidän kykynsä uskoa mihinkään."
Storm-1516, Venäjän informaatio-vaikuttamisen yksikkö
Venäjä levittää propagandaa myös täällä palstalla
lisää aiheesta YLE
https://yle.fi/a/74-20012427
Vierailija kirjoitti:
Taas venäjä levittää palstalla valheita ja propagandaa
Tämä kommentti on sitä itseään, jola pyritään väittämään koko ketju valheeksi.
En yllättyisi jos jotkut synnytystä ja tätä surullisen kuuluisaa hirveää kohtelua sairaalassa pelkäävä naiset päätyvät keskeyttämään raskauden vain välttyäkseen kaikelta tältä. Surullinen ajatus jos näin on, mutta tällaisetkin voitaisiin estää panostamalla ystävälliseen palveluun ja siihen että sitä naista oikeasti kuunnellaan niin synnytystavan valinnassa kuin kivuista puhuttaessa jne