Lue keskustelun säännöt.
Synnytyksen jälkeinen ompelu puuduttamatta?
22.08.2025 |
Paljonko tätä edelleen tapahtuu!?
Kuinka moni on kokenut tämän ja milloin ja missä synnytit?
Minua raivostuttaa ja olen todella järkyttynyt, että näin voi olla. Verkosta löytänyt valtavasti kertomuksia.
Miten voi olla edes mahdollista, että se tikkauksen suorittaja ei tule ajatelleeksi, että neulan työntäminen välilihaan tai häpyhuuliin on todennäköisesti aivan sairaan kivuliasta? Monet naiset kertovat tämän olleen suurin kipu koko synnytyksessä.
Tiedän että monet ovat allergisia minkälaiselle tahansa feministiselle analyysille, mutta itse ajattelisin tämän puuduttamatta tikkaamisen perustuvan ainakin jollain tasolla siihen, että naista/synnyttäjää ei kunnolla pidetä todellisena ihmisenä. Jokin alitajuinen ajatus, että ei sillä ole väliä kuin se on "vain" nainen. Joskushan ajateltiin mm. että kalat eivät tunne kipua. Ei kai sitten nainenkaan, koska sekin "alempi olento".
Mutta olen myös miettinyt, että onkohan joissakin tapauksissa kyse ollut siitä, että synnyttänyt ei ole osannut ilmaista, että nyt sattuu ja pyytää puudutetta. Vaan on jotenkin alistunut hiljaa toimenpiteeseen?
Onko edelleen Suomessa mahdollista, että tikkaus alkaa, sattuu jumalattomasti, tikattava sanoo että sattuu ja pyytää puudutetta, mutta sitä ei suostuta antamaan? Minusta näissä tilanteissa pitäisi huutaa ja kiljua ja kieltää tikkaaminen. Mutta en tiedä sitten... Ehkä siinä helposti vain sitten alistuu ja nöyrtyy tilanteeseen. Ehkä koska pelkää että vastaansanominen johtaa "kostoon"?
Pitäisi saada 100% varmuus sille, että joka ainut synnyttänyt nainen saa puudutteen ennen ompelua.
Tämä vaatisi jonkinlaisen yhteiskunnallisen kampanjan. Oma hashtag. Ja sivusto, jossa kerättäisiin nimenomaan tämän kokeneilta kertomuksia ja myös videoita, jos jotkut olisivat niin rohkeita, että haluaisivat kasvonsa näyttää. Minusta pitäisi myös melkein alkaa nimetä nimeltä kätilöitä tai lääkäreitä, jotka näin ovat toimineet. Koska tuntuu, etteivät viralliset valitukset sinänsä johda mihinkään.
Kommentit (426)
Vierailija kirjoitti:
2017. Varmaan tapahtui sama myös esikoisen kohdalla, mutta olin niin shokissa silloin etten muista synnytyksestä mitään. Mutta tuolloin 2017 alakerta tikattiin ilman puudutusta. Käskettiin vain hengittää ilokaasua. Vauva nostettiin rinnalle ja kätilö tokaisi että minun tehtävä on nyt huolehtia siitä vauvasta (itkin kivusta).
Teitkö valituksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohis: Miten ihmeessä selvittiin ennen vanhaan. Osasiko silloin saunassa porukka ommella? Vai mitä haavoille tapahtui
Vierailija kirjoitti:
Kotkassa synnyttänyt 3 kertaa, viimeisin -01. Ensimmäinen episiotomia yritettiin tikata ilman kivunlievityksiä, huudettiin vaan että " Ole nyt paikallasi" mutta rimpuilin niin kovasti tuskissani että joutuivat kevyesti sedatoimaan että saivat tikattua. Toisen lapsen jäljiltä taisin vetää ilokaasua niin että pää rutisi ja kolmannen syntyessa kielsin ehdottomasti enää eikkaamasta epparia. Ilokaasulla meni sekin. Parani paremmin ja nopeammin kuin aiemmin, joten kannatti. Kivuista huolimatta eivät synnytyksenkään aikana pyytäneet lääkäriä paikalle laittamaan epiduraalia vaikka rääyin tuskasta koko ajan. "On vihainen jos soitetaan keskellä yötä" oli selitys.
Uskomatonta miten naisia kohdellaan edelleen. Hoitajat naisia, lääkäri olisi ollut ylläri ylläri, mies.
Mun ekassa synnytyksessä kun ekan kerran valitin kipua ja ähkäisin, kätilö tokaisi vihaisena, että nyt ihan hiljaa. En päästänyt sen jälkeen ääntäkään. 4 vuotta myöhemmin sattui sama kätilö, tunnistin heti. En päästänyt ääntäkään. Sisulla mentiin. Ommeltiin kyllä mutta en muista, että se ois ollut kivuliasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2017. Varmaan tapahtui sama myös esikoisen kohdalla, mutta olin niin shokissa silloin etten muista synnytyksestä mitään. Mutta tuolloin 2017 alakerta tikattiin ilman puudutusta. Käskettiin vain hengittää ilokaasua. Vauva nostettiin rinnalle ja kätilö tokaisi että minun tehtävä on nyt huolehtia siitä vauvasta (itkin kivusta).
Teitkö valituksen?
Harmittaa etten tehnyt valitusta. Tämä tapahtui siis Kokkolassa. Jälkeenpäin mietin että synnytyksen kauheus kaikkinensa aiheutti varmasti osakseen synnytyksen jälkeisen masennuksen. Mutta tähänkään en saanut apua. Apua en saanut myöskään imetykseen.
Mua tikattiin ensimmäisen synnytyksen jälkeen 18 v sitten, mutta en muista enää sattuiko se ja sainko puudutetta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puuduteet varmaan keksitty jo 50-luvulla?? Miksei käytetä? Naisilla einnäköjään mitään väliä
Puudutteita varmaan ollut saatavilla vuosikymmeniä. Tosiaan miksei aina käytetä alapään ompeluun, niin ehkä tosiaan naisia ei vain arvosteta tarpeeksi. Kun naisten kipua tosiaan muutenkin vähätellään terveydenhoidossa, tästä on ihan pätevää tutkimusta.
Ehkä joskus ajatellaan, että synnytyksen jälkeinen puudutus on edelleen toiminnassa vaikkei ole. Tai ehkä henkilökunta on ylipäätään desensitoitunut potilaiden kivulle. Jos jollain kätilöllä on vuosikymmeniä ollut tapana tikata alapää ilman puudutusta, niin hän jatkaa sitten sitä uransa loppuun saakka.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Kamalia kokemuksia monilla. Itse olen kyllä saanut kaikkea mahdollista kivunlievitystä ja myös ompelun ajaksi. Synnyttänyt 14 ja 12 vuotta sitten. Toivottavasti tällainen kivunlievityksen kieltäminen olisi jo vanhaa aikaa pikku hiljaa. Ajattelen että noista myös vaikea sen vauvan synnyttyä tehdä valitus kun on niin paljon muutakin. Senkin takia tuo ei tule sairaalalle tietoon että henkilökunta käyttäytynyt noin.
Todella hyvä, että sait kivunlievitystä. En tiedä onko tämä "vanhaa aikaa", koska kyllä löytynyt tästäkin ketjusta aika tuoreita kokemuksia aiheesta. Tämä voi olla myös hyvin synnytyssairaalakohtaista tai kätilökohtaista miten homma menee.
Hesarin juttu Synnytykseen kuuluu jossain määrin aina myös kipu Katso, kuinka synnytyskipua hoidetaan eri tavalla eri puolilla Suomea vuodelta 2023 kertoo esim että:
Esimerkiksi Vaasan keskussairaalassa selkäpuudutuksen eli epiduraali- tai spinaalipuudutuksen sai vuonna 2021 vain noin 45 prosenttia alateitse synnyttäneistä, kun taas Tampereen yliopistosairaalassa selkäpuudutuksen sai 79 prosenttia synnyttäjistä.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa hurjaa luettavaa. Kaksi synnytystäni 6 vuoden välein on hoidettu samassa sairaalassa. Mikään hyvä maine sillä paikalla ei todellakaan ole. Synnytysosasto oli mielestäni hyvä ja henkilökunta mukavaa, mutta synnyttäneiden osasto oli niin kauhea, että siitä on ihan kerätty kokemuksiakin jossain kyselyssä.
Kipua hoidettiin avautumisvaiheessa enkä kummaltakaan kertaa muista tunteneeni ompelemista. Ekalla kerralla ommeltiin epparihaava ja toisella nopean synnytyksen aiheuttamat repeämät. Leikkaushaavan arpea vihloi vuosia. Repeämistä parani täysin eikä mitään ongelmia tullut myöhemminkään. Hankalimpia parannettavia on tylyn henkilökunnan aiheuttamat mielipahat. He voivat kirjauksissaan esim miten hyvänsä sanankääntein mitätöidä orastavaa äitiyttä. Ja aina voivat äidin mielipahan selittää hormoneilla ym Fyysisten vaurioiden toteennäyttäminen siihen nähden on helpompaa.
<
Henkilökunnan toiminta kuulostaa todella kaamealta kyllä. Tuonne työpaikalle on vain syntynyt joskus tuollainen toksinen kulttuuri ja sitä sitten vaikea parantaa. Kaikissa ammateissa ikävä kyllä ihmisiä, jotka eivät niihin kuulu. Kuten tuo edellinenkin tätä kommentoinut hyvin totesi, niin sinä kyllä olit tuossa terve ihminen sairaassa maailmassa. Jos mitenkään mahdollista, tuollaiset kommentit pitäisi yrittää jättää täysin omaan arvoonsa, ja ymmärtää että työntekijät jotka noin toimivat ovat vain aivan totaalisen perseestä.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö paikkansa kuulemani juttu, että makuuasennosta tuli muotia synnytyksissä, koska Ranskan kuningas aikoinaan halusi nähdä lapsensa syntymän? Että tapa levisi Ranskan hovista?
Tällaisen tarinan olen usein kuullut. Mutta epäilisin paikkansapitävyyttä.
Makuuasento ilmeisesti yleistyi kun synnytykset siirtyivät sairaaloihin. Koska tuossa asennossa henkilökunta pääsee parhaiten tekemään toimenpiteitä. Vaikka toimenpiteet kuten rutiini episiotomia eivät varsinaisesti olleet tarpeellisia, kuten myöhemmin ymmärretty. Ja varmaan sitten kun oli tuohon asentoon päädytty, siitä tuli normi ja vakio ja sitä vaikea sairaaloiden hierarkisessa ympäristössä muuttaa. Sitten myöhemmin jotkut synnytysaktivistinaiset alkoivat vaatia oikeutta liikkua synnytyksen aikana, ja nykyään se toivottavasti on Suomen sairaaloissa vakio.
Lithotomia-asento Wikipedia-artikkelin mukaan saattaa kaventaa synnytyskanavaa 1/3. Eli ei sinänsä ihme, että tuota asentoa kun käytettiin eppareita oli pakko leikatakin.
https://en.wikipedia.org/wiki/Lithotomy_position
Minun käsitykseni mukaan lähes kaikki naiset synnyttivät Suomessa tuossa asennossa noin vuosina 1930-1980. Eli synnyttäjä oli oikeastaan sidottu sänkyyn ja liikkuminen estetty. Eppari tehtiin kaikille eikä mitään lupia kyselty. Todennäköisesti ommellessa ei ollut puudutetta. Usein noissa tuon ajan synnytysmuistoissa toistuu myös se, että kätilöt käskyttävät olemaan hiljaa, mitään ääntä ei saa päästää. Eli minun omasta nykynäkökulmastani käsin tuntuvat nuo synnytykset aivan kaameilta. Ehkä tuon ajan ihmiset olivat tottuneet lapsesta asti rankempaan elämään ja nuo oli siksi heille helpompi kestää? Ainakaan ei ollut juuri foorumia missä mahdollisista ikävistä synnytyskokemuksista valittaa. Tai korkeintaan joillekin ystäville puhua saunassa... Mutta varmaan monille tuonkin ajan ihmisille jäi noista pahoja traumoja.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselle annettiin ainakin vapaus kokeilla eri synnytysasentoja.
Mutta vasta toisessa ja kolmannessa synnytyksessä olin oppinut itsestäni mikä parasta. Se eka synnytys usein hankalin ja silloin todennäköisintä joutua eniten henkilökunnan käskyttämäksi kun ei osaa ilmaista toiveitaan kun kaikki uutta
Olen myös huomannut ihmisten synnytystarinoissa usein tuon, että ensimmäisessä synnytyksessä saattanut olla eniten hämmennyksessä ja hukassa. Luulen että ensisynnytyksessä on myös ehkä suurin riski saada huono kokemus, kun on uudessa tilanteessa ja herkillä ja tiloissa. Ja jos tässä kohdellaan kaltoin, se voi jättää pitkät jäljet. Onhan sellaisiakin tarinoita paljonkin, että lapsiluku jäänyt yhteen ensisynnytyksen surkean kokemuksen takia.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
2017. Varmaan tapahtui sama myös esikoisen kohdalla, mutta olin niin shokissa silloin etten muista synnytyksestä mitään. Mutta tuolloin 2017 alakerta tikattiin ilman puudutusta. Käskettiin vain hengittää ilokaasua. Vauva nostettiin rinnalle ja kätilö tokaisi että minun tehtävä on nyt huolehtia siitä vauvasta (itkin kivusta).
Todella ikävää, että sinäkin olet joutunut tämän kokemaan.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ohis: Miten ihmeessä selvittiin ennen vanhaan. Osasiko silloin saunassa porukka ommella? Vai mitä haavoille tapahtui
En todellakaan tiedä ommeltiinko repeämiä ennen vanhaan. Vähän tuntuu että ei, koska ompeluhan on aikamoista taitoa vaativa laji ja jos saunassa synnytettiin, sitä tuskin pystyi tekemään.
Ehkä ne repeämät sitten vain annettiin olla? Täällä oli sellainen ketju kuin "Pahimmat repeämät synnytyksessä" -https://www.vauva.fi/keskustelu/1370339/ketju/pahimmat_repeamat_synnyty…
Tuossa ketjussa ainakin oli tarina jonkun isoäidistä, jolla ensimmäisessä synnytyksessä tuli niin pahat repeämät, että ulosteen pidätyskyky hävisi loppuiäksi. Silloin aikoinaan näitä oli sitten vain pakko kestää.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2017. Varmaan tapahtui sama myös esikoisen kohdalla, mutta olin niin shokissa silloin etten muista synnytyksestä mitään. Mutta tuolloin 2017 alakerta tikattiin ilman puudutusta. Käskettiin vain hengittää ilokaasua. Vauva nostettiin rinnalle ja kätilö tokaisi että minun tehtävä on nyt huolehtia siitä vauvasta (itkin kivusta).
Teitkö valituksen?
Harmittaa etten tehnyt valitusta. Tämä tapahtui siis Kokkolassa. Jälkeenpäin mietin että synnytyksen kauheus kaikkinensa aiheutti varmasti osakseen synnytyksen jälkeisen masennuksen. Mutta tähänkään en saanut apua. Apua en saanut myöskään imetykseen.
Mutta se on kyllä ihan ymmärrettävää, että sen valituksen teko on vaikeaa.
Todella ikävä ettet saanut apua mitä olisit tarvinnut. Melko yleinen kokemus on se, että synnytyksen jälkeinen hoito aika vähäistä Suomessa. Ranskassa esim. kaikki synnyttäneet saavat 10 kertaa fysioterapiaa synnytyksestä toipumisen tueksi.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos naisten kipuihin suhtaudutaan ylipäätään näin ylimielisesti synnyttäessä niin onko ihme että myös repeytymisten hoito on niin olematonta tässä maassa?
Kaikki nämä kertomukset kiteyttävät yhden syyn sille miksi pelkään kuollakseni synnyttämistä, en halua olla lukittuna sänkyyn makuulle tai puoli istuvaan asentoon jonkun huutaessa että turpa kiinni, en halua että väliliha leikellään ja ommellaan sitten ilman puudutteita samalla kun joku karjuu että ole paikallasi stana.
En halua sitä että repeän mahdollisesti todella pahasti, niin pahasti että siitä lähtien kaikki eritteet tulee housuun eikä asialle tehdä suomessa mitään.
niin, ja koska pelkoni on niin pohjattoman lamauttavan suuri, pelkään myös sitä että sen tähden synnytys ei edes etenisi ja vauva jäisi jumiin ja vammautuisi. pelkään muutenkin sitä että ei päästetä ajoissa sairaalaan ja vauva kuolee vatsaan tai vammautuu muuten..
siksi, pelko sektio olisi ainoa vaihtoehto minulle enkä usko että olen asian kanssa yksin
osaako kukaan täällä auttaa, ottaako neuvola puheeksi aikaisemmin tehdyn raskauden keskeytyksen jos siitä näkyy merkintä omakannassa? vai keskitytäänkö siellä vain siihen nykyiseen raskauteen?
raskauden keskeytys on kipeä asia josta en halua keskustella enkä mitään urkintaa ihmisiltä joille se ei kuulu, etenkään kun siihen ei liittynyt komplikaatioita eikä muuta sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Jos naisten kipuihin suhtaudutaan ylipäätään näin ylimielisesti synnyttäessä niin onko ihme että myös repeytymisten hoito on niin olematonta tässä maassa?
Kaikki nämä kertomukset kiteyttävät yhden syyn sille miksi pelkään kuollakseni synnyttämistä, en halua olla lukittuna sänkyyn makuulle tai puoli istuvaan asentoon jonkun huutaessa että turpa kiinni, en halua että väliliha leikellään ja ommellaan sitten ilman puudutteita samalla kun joku karjuu että ole paikallasi stana.
En halua sitä että repeän mahdollisesti todella pahasti, niin pahasti että siitä lähtien kaikki eritteet tulee housuun eikä asialle tehdä suomessa mitään.
niin, ja koska pelkoni on niin pohjattoman lamauttavan suuri, pelkään myös sitä että sen tähden synnytys ei edes etenisi ja vauva jäisi jumiin ja vammautuisi. pelkään muutenkin sitä että ei päästetä ajoissa sairaalaan ja vauva kuolee vatsaan tai vammautuu muuten..&n
Ilmeisesti on niin, että kaikilla olisi oikeus halutessaan sektioon. Sitä ei voida varsinaisesti kieltää. Mutta alatiesynnytyksiin painostaminen on todella yleistä. Eli se sektio pitää itselleen taistella, mutta loppuviimeksi sitä ei kai voi evätä.
Jossain maissa sektioita on reilusti yli puolet synnytyksistä. Suomessa taas sektioita vähiten Euroopassa vuonna 2017 (melko vanha tieto kyllä): https://ec.europa.eu/eurostat/web/products-eurostat-news/-/ddn-20191217-1
-Ap
siinä yksi pelon syy, että sektio koitetaan evätä väittämällä ettei syytä sille ole vaikka pelottaa niin paljon että oksettaa. mikä ihme siinä sektiossakin niin hiertää?
Sektiokin pelottaa mutta siinämielessä se on mieltä rauhoittavampi vaihtoehto että tietää koska se on, ei tarvitse arpoa pääseekö sairaalaan ja koska ja syntyykö vauva esimerkiksi autoon, synnytys etenee takuulla = ei ole riskiä että synnytys ei etene ja vauva jää jumiin ja kohtaa aivovaurion tai jotainmuuta kamalaa, ei riskiä hätäsektiosta jossa ymmärtääkseni leikkausarpi voidaan tehdä miten sattuu..
Niin ja tietenkään välilihaa ei leikellä, eikä ole riskiä että koko alapää vammautuu niin ettei mikään pysy enää sisällä..
On totta että kaikille ei käy pahasti alatiesynnytyksessä, mutta sehän siinä onkin kun se on niin lottoamista, ei voi tietää että omalla kohdalla kaikki menisi hyvin ja vähin vaurioin :(
En halua missään nimessä vähätellä huonoja synnytyskokemuksia (ja niitä on paljon!), mutta toisaalta ei kannata myöskään turhaan triggeröityä ja pelätä synnytystä nykypäivänä.
Synnytin viime vuonna yliopistosairaalassa ja kivun lievitystä sai niin paljon kun halusi (toki sen puitteissa mikä on mahdollista) ja välilihankaan ompelu ei tuntunut yhtään miltään. Henkilökunnan kohtelu oli koko ajan myös kunnioittavaa ja ystävällistä.
Kaikkea ei synnytyksessä voi hallita eikä ennustaa ja oli minullakin vaikeuksia, mutta tuo henkilökunnan mukava kohtelu ja kunnon kivunlievitys jättivät kokemuksen kuitenkin positiiviseksi.
2017! Miten voi vieläkin olla näin. Lisää kyllä synnytyspelkoa jos ei voi luottaa edes että puudutetaan!