On kyllä hurja ero elämässä syntyykö kauniina vai rumana

Vierailija kirjoitti:

Minun mielipiteeni on se, että kauneuden muka positiiviset vaikutukset elämään ovat rankasti yliarvioituja. Varsinkin Suomessa. Milloin olette muka kuulleet, että kaunis nainen pääsee töihin pelkällä ulkonäöllä? Ja nyt en puhu mistään malli tai missikisoista. Suomessa muutenkin ihmisen koulutus ja paperit ovat maailman tärkeimpiä asioita, ei ihminen itsessään.Tiedän myös miehiä, jotka ottaa ennemmin ruman ja koulutetun naisen kuin kauniin ja vähemmän koulutetun. Ja huom.tämä ns.ruma nainen oli täysi kus.ipää.

     Oletko kateellinen?:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Mä olin nuorena suht kaunis, mutta ei se mitään auttanut, koska olin myös "omituinen". Kiusattu ekalta luokalta asti ysiluokan loppuun, lukiossa ja aikuisena yksinäinen. Joo, panoseuraa olisi riittänyt, ihan päiväsaikaan kadultakin mua pokattiin. Mutta ei mua ole koskaan sellainen kiinnostanut. Kun yritin löytää seurustelukumppania, jutut päättyivät lyhyeen, koska olin kuulemma tylsä ja outo. Sittemmin mulla on todettu aspergerin syndrooma, että se on se miksi ihmiset mua ikään kuin vierastaa ja oudoksuu. Mutta ei ole siis kauneus auttanut, kun on tämä nepsyys.

Tämä! Olen kohtalotoverisi. Ärsyttää yleinen ikuinen oletus, että kauniit naiset saa kaiken helpolla. Itselläni on jo syntyjään ulkonäkö kuin huippumallilla, jota kyllä kehutaan ja jota vanhemmat ukot avoimesti kuolaavat, mutta koska olen nepsy, saan huonoa kohtelua ihmisiltä ja kiusaamista ollut joka paikassa. 

Nepsyt eivät ymmärrä sitä, että heidän käyttäytymisensä tuntuu kiusaamiselta normojen mielestä. Kyllä tätä ymmärrystä pitää teidänkin kehittää.

En nyt koko ketjua lukenut, joten en tiedä oliko täällä jo tästä, mutta mielestäni moni tekee itsestään ruman. Toki toiset kasvonpiirteet on oikeesti kauniimpia kuin toiset mutta aika paljon vaikutusta on sillä pitääkö itsestään huolta (eli yleensä pysyy hoikahkona) ja tekeekö valintoja yleisten kauneusihanteiden mukaan. Ihan esimerkiksi hiusten laittaminen ja värjäys, meikit sekä pukeutuminen vaikuttaa todella paljon siihen miltä näyttää. Välillä olen katsellut joitakin ihmisiä jotka varmaan pitävät itseään "rumana" että voi kumpa sinut joku stailaisi niin olisit ihan eri näköinen ja ulkoinen habitus muuttuisi. 

Suoraa ja jyrkkää puhetta enkä näin kehtaisi sanoa ääneen kellekään mutta mielestäni tämä on fakta.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielipiteeni on se, että kauneuden muka positiiviset vaikutukset elämään ovat rankasti yliarvioituja. Varsinkin Suomessa. Milloin olette muka kuulleet, että kaunis nainen pääsee töihin pelkällä ulkonäöllä? Ja nyt en puhu mistään malli tai missikisoista. Suomessa muutenkin ihmisen koulutus ja paperit ovat maailman tärkeimpiä asioita, ei ihminen itsessään.Tiedän myös miehiä, jotka ottaa ennemmin ruman ja koulutetun naisen kuin kauniin ja vähemmän koulutetun. Ja huom.tämä ns.ruma nainen oli täysi kus.ipää.

Katsopa kuule itseäsi kriittisesti peiliin!Kun et itsekään ole mikään kedon kaunein kukka!:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Mä olin nuorena suht kaunis, mutta ei se mitään auttanut, koska olin myös "omituinen". Kiusattu ekalta luokalta asti ysiluokan loppuun, lukiossa ja aikuisena yksinäinen. Joo, panoseuraa olisi riittänyt, ihan päiväsaikaan kadultakin mua pokattiin. Mutta ei mua ole koskaan sellainen kiinnostanut. Kun yritin löytää seurustelukumppania, jutut päättyivät lyhyeen, koska olin kuulemma tylsä ja outo. Sittemmin mulla on todettu aspergerin syndrooma, että se on se miksi ihmiset mua ikään kuin vierastaa ja oudoksuu. Mutta ei ole siis kauneus auttanut, kun on tämä nepsyys.

Tämä! Olen kohtalotoverisi. Ärsyttää yleinen ikuinen oletus, että kauniit naiset saa kaiken helpolla. Itselläni on jo syntyjään ulkonäkö kuin huippumallilla, jota kyllä kehutaan ja jota vanhemmat ukot avoimesti kuolaavat, mutta koska olen nepsy, saan huonoa kohte

Minuakin kehuttu missimäisen kauniiksi ja olenkin ehkä hieman keskivertoa kauniimpi mutta varmasti myös diagnosoimaton nepsy ja kuten tuo toinen totesi niin tämä onkin aika haastava kombo. Olen todella yksinäinen ja tiedostan sen että minua pidetään outona. Lisäksi minulle on monesti sanottu paremman tutustumisen jälkeen että pitivät minua jotenkin ylpeänä ja ylimielisenä. Oikeasti olen vain ujo surkeilla sosiaalisilla taidoilla. Ilmankos en saa kavereita, monille miehille kyllä kelpaisi kun katsovat vain ulkonäköä, niissäkään kyllä ei ehkä niille kaikkein komeimmille koska saavat kyllä sen kauniin JA normaaliluonteisen sosiaalisen naisen.

Vierailija kirjoitti:

Yksi palvelus jonka teen omille lapsilleni on hampaiden hoito. Pesen ja lankaan ne itse kymmenvuotiaaksi, ettei tule reikiä. Ja ne myös oiotaan ihan minttiin lapsena ettei tarvitse myöhemmin miettiä. 

Olen opettanut lapset käyttämään aurinkorasvaa joka ikinen päivä. Vien isompana tarvittaessa ihotautilääkärille ja kustannan laadukkaan ja tarpeellisen kosmetiikan ettei teinit tilaa jostain Temusta ties mitä sontaa. 

Maksan liikuntaharrastukset ja vähän isompana kuntosalikortin. Kannustan ensin liikkumaan ja sen jälkeen vasta mahdollisia muita harrastuksia. 

Lapset ovat kauniskasvoisia muutenkin, mutta paljon voi tehdä sen ylläpitämiseksi jo vuosikymmeniä aikaisemmin. 

Aurinkorasvaa joka ikinen päivä?!! Voi lapsiparkoja.

Hmm, mä synnyin kauniiksi mutta en ole varma onko siitä ollut hyötyä vai haittaa. Mua esim ahdisteltiin monta kertaa lapsena, esiteininä ja teininä pedojen ja muiden p*rvojen toimesta.

Koulussa aina oli jotain draamaa jonkun tytön kanssa, siis niin, että yhtäkkiä mua vihattiin, enkä tiennyt miksi. Jopa siitä suututtiin mulle, että heidän ihastus tykkäsikin minusta, vaikka se ei tietenkään ollut minun syyni.

Työpaikalla olen joutunut naisklikkien kiusaamaksi useamman kerran, mutta myös mieskollegojen ja jopa esimiesten ahdistelemaksi. Ja kyllä, se on ahdistelua jos kesken työkeskustelun aletaan puhumaan tuhmia, tai pikkujouluissa "vahingossa" kosketellaan takamusta.

Viimeksi eilen illallisella yksi seurueen nainen mulkoili miestään aina kun tämä hymyili minulle tai otti mitään kontaktia, ja sama nainen ei katsonut minuun päinkään, ja aina kun puhuin niin pyöritteli silmiään. Tosi kiva.

Kauneusleikkaukset rumentavat ihmistä, eivät kaunista. Naiset eivät ymmärrä tätä.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan tuskin on kokeillut syntyä sekä kauniina että rumana, joten aika vaikea sitä on vertailla, kumpi nyt on tosissan helpompaa.

Itse en usko, että tällä on käytännössä niin paljon merkitystä muutenkaan, mitä halutaan uskoa. Suomessa nyt muutenkin on hyvin vähän mitään poikkeuksellisen kauniita hollywood geenit omaavia ihmisiä.

Samoin täällä on hyvin vähän mahdollisuuksia työllistyä pelkällä ulkonäöllä ja elämä yleisesti pyörii niin, että ihan muilla ominaisuuksilla on ratkaisevaa arvoa, joskaan en kiellä, että se on osatekijä kokonaisuudessa. Itse en ole koskaan havainnut, että kenenkään ulkonäkö enää aikuisten elämässä vaikuttaisi merkittävästi kohteluun - kyllä niitä hyvin kauniitakin ihmisiä pidetään mukavina, jos he sitä ovat. Pidän erikoisena, että ylipäätään joku ajattelee itseensä suhtauduttavan nuivasti vain siksi, että muut olisivat kateellisia hänen kauneudestaan. Kuulostaa enemmänkin s

Itse pystyn hyvin kyllä vertailemaan kun kokemusta on molemmista. 

Kyllä se varmaan kauneuteen ja sen aiheuttamaan kateuteen liittyy, jos ongelmia on aina naisten kanssa, mutta ei koskaan miesten kanssa. Eli jos vain naiset kohtelee huonosti.

Wow, olen jo nelikymppinen, mutta vasta nyt tajusin, että ainaiset ongelmani naisten välisissä suhteissa saattaisivat liittyä kateuteen. Olen siis aina syyttänyt itseäni, että olen varmaan jotenkin nepsy tai persoonallisuushäiriöinen tai vainoharhainen.. mutta ei ole käynyt mielessäkään, että syy voisi olla niissä toisissa. 

Miesten kanssa ei siis ole koskaan mitään kitkaa, ja monien naisten kanssa ei myöskään, mutta usein on kitkaa jonkun kanssa ja ne ovat aina olleet naisia.

Lisätään keskusteluun kauneuden ja autismin haastavasta kombosta se havainto, että koululaisena/teininä tuntuvat kiusaavan sekä tytöt että pojat. Tytöt siitä, kun ei sopeudu heidän joukkoon, mielenkiinnonkohteet ei natsaa sekä luultavasti kateuttaan. Pojat kypsymättömyyttään, kun ovat salaa kiinnostuneita, mutta eivät osaa ilmaista sitä muuten kuin nälvimällä ja ilkkumalla tai tönimällä, jotta saisivat fyysistä kontaktia.

Eli on siitä se amerikkalaisten leffojen prom queen easy mode -unelmaelämä aika kaukana.

Olen kaunistunut vanhemmiten,toki pyrin elämään terveellisesti .Näytän ikäistäni nuoremmalta.En ole varsinaisesti koskaan ollut ruma,mutta näytin pitkään lapselta .Aikuiselta rupesin näyttämään vasta nelissäkymmenissä.Nyt olen viisikymppinen Että näinkin päin voi käydä,:)

niinhän se on. harva kuitenkaan on oikeasti niin ruma että sen vuoksi kokisi syriintää, ja huolitellulla olemuksella voi kompensoida paljon.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan tuskin on kokeillut syntyä sekä kauniina että rumana, joten aika vaikea sitä on vertailla, kumpi nyt on tosissan helpompaa.

Itse en usko, että tällä on käytännössä niin paljon merkitystä muutenkaan, mitä halutaan uskoa. Suomessa nyt muutenkin on hyvin vähän mitään poikkeuksellisen kauniita hollywood geenit omaavia ihmisiä.

Samoin täällä on hyvin vähän mahdollisuuksia työllistyä pelkällä ulkonäöllä ja elämä yleisesti pyörii niin, että ihan muilla ominaisuuksilla on ratkaisevaa arvoa, joskaan en kiellä, että se on osatekijä kokonaisuudessa. Itse en ole koskaan havainnut, että kenenkään ulkonäkö enää aikuisten elämässä vaikuttaisi merkittävästi kohteluun - kyllä niitä hyvin kauniitakin ihmisiä pidetään mukavina, jos he sitä ovat. Pidän erikoisena, että ylipäätään joku ajattelee itseensä suhtauduttavan nuivasti vain siksi, että muut olisivat kateellisia hänen kauneudestaan. Kuulostaa enemmänkin s

Olen aika samaa mieltä. Tosin itse koen että minulla on kokemusta molemmista. Olin kaunis tuonne kolmekymppiseksi asti, jolloin sairastuin ja muutuin ulkoisesti tosi paljon. En ole enää yhtään kaunis, mutta ulkonäön muuttaminen ei  ole muuttanut elämääni oikeastaan mitenkään. Olin jopa hämmästynyt siitä miten vähän sillä loppujen lopuksi olikaan merkitystä. 

Myös tuo kateuspointti on sellainen mitä olen välillä pitänyt vähän epäilyttävänä. En voi tietenkään kiistää etteikö kellekään kukaan olisi koskaan ollut näkyvästi ulkonäöstä kateellinen, mutta kyllä minullakin käy mielessä että jos ihminen ekana ajattelee, että muut käyttäytyvät tietyllä tavalla koska minä olen niin kaunis, niin mahtaako kyseessä olla ehkä vähän ylimielinen persoona, jolle voi olla vaikea ottaa vastaan kritiikkiä ja siksi kääntää kritiikin tai muiden huonot päivät omaa itsetuntoaan ruokkivaksi tuolla tavalla? Ei varmaan aina, mutta ehkä joskus? Minulla on oltu sekä ilkeitä ja mukavia, enkä usko että kateus on ollut hirveästi mukana kohtelussa mitä olen saanut. En vaan jotenkin jaksa uskoa niin. Maailmassa on niin paljon muitakin näkökulmia.

Vierailija kirjoitti:

Kauneusleikkaukset rumentavat ihmistä, eivät kaunista. Naiset eivät ymmärrä tätä.

veikkaan että olet törmännyt moneen ihmiseen jotka on tehneet jonkin operaation huomaamatta mitään. 

Itse olen ruma työnjohtaja. Naistiimiläiseni selvästi ovat kauniimpia kuin minä, sillä jos meille tulee miesasiakas, jotakuta näistä kauniista pidetään heti työnjohtajana ja itse olen ilmaa. Kun oikaisen minun olevan vastuussa, flirtti ja herja loppuu saman tien, vaikka olen itsekin rääväsuu. Ja tämä on surullista niiden kauniiden puolesta myös, että ne nähdään vain ulkonäön kautta.

  Sama tosin koskee vähänkin puheliampaa ihmistä. Itse olen tosiaan ruma ja tehnyt 10v todella työtä ollakseni paikkani arvoinen. Viimeisin tiimini jäsenen tuli 2kk sitten ja jo on ylennetty minun oikeaksi kädeksi tahtomattani esimieheni toimesta, vaikka olen sanonut, että hänellä ei ole vielä mitenkään valmiuksia, vaikka kaunis ja puhelias onkin, hän on tullut tyystin eri alalta ja kaikki oppimansa on tähänkin mennessä minun opettamia. Liekö tekevät tilalleni uutta työnjohtajaa. Saavat minun opit, mutta paremman ulkonäön ja kovaan ääneen kikattavan tyypin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se varmaan kauneuteen ja sen aiheuttamaan kateuteen liittyy, jos ongelmia on aina naisten kanssa, mutta ei koskaan miesten kanssa. Eli jos vain naiset kohtelee huonosti.

On mahdollista myös, että miehet kohtelevat kaunista naista erityisen mukavasti eivätkä ota esiin ongelmia (eli "aiheuta kitkaa"). Naisia taas ei voi vedättää kauneuden suojista, heihin se ei toimi. Tästä on kokemusta omalta työpaikalta. Kaunis työkaveri käyttäytyi ikävästi muita työntekijöitä kohtaan, mutta miespuolinen esihenkilö ei jotenkin vaan kyennyt puuttumaan asiaan, vaikka rumempia kohtaan osasi tarvittaessa olla hyvinkin tiukka. Tarvittiin naispuolinen esihenkilö toisesta tiimistä hoitamaan asiaa, ja hänellä ei ollut samaa ongelmaa olla aiheesta tiukkana. Toivon, että kyseinen työntekijä otti kritiikistä vaarin eikä mitätöinyt asiaa sillä että no ne varmaan oli vaan kateellisia kun olen niin kaunis. 

Erikoista, jos joku jaksaa uhriutua huonon ulkonäön takia ja pitää itsestäänselvänä, että paremman näköiset saisivat automaattisesti kaiken tarjottimella. Ehkä se aika ja energia olisi hyvä käyttää uhriutumisen ja valittamisen sijasta itsensä kehittämiseen, henkisesti ja fyysisesti. Moneen asiaan ja lopputulemaan voi vaikuttaa ihan itse, omilla valinnoilla.

Vierailija kirjoitti:

Erikoista, jos joku jaksaa uhriutua huonon ulkonäön takia ja pitää itsestäänselvänä, että paremman näköiset saisivat automaattisesti kaiken tarjottimella. Ehkä se aika ja energia olisi hyvä käyttää uhriutumisen ja valittamisen sijasta itsensä kehittämiseen, henkisesti ja fyysisesti. Moneen asiaan ja lopputulemaan voi vaikuttaa ihan itse, omilla valinnoilla.

Se on itseasiassa kyllä tutkittu juttu, että työhön valitaan herkemmin paremman näköinen eli kaunis tai komea, koska paremman näköistä pidetään luotettavampana ja tehokkaampama. Tämä tukee nimenomaan päinvastaista, eli kyllä se välttävän jos minkään näköinen joutuu tekemään enemmän töitä saadakseen edes samat edut kuin selkeästi kaunis/komea.