Lapsettomat vanhukset nyt itkee sitä kun ei heillä ole omaisia

Vierailija kirjoitti:

Mutku ura ja hedonistinen nuoruus on tärkeempää. Mitä sitä murehtia viikkoa pidemmäs elämää. 

Ei noiden ihmisten sukupolvessa kukaan viettänyt mitään hedonistista nuoruutta.

Nro 167: "Taidat olla joku turkulainen ihmisvihaaja. :) Ainakin meillä päin on ihan tapana autella nimenomaan perheenjäseniä, mutta toki myös kavereita, naapureita ja muita tarpeessa olevia. Se on vaan se raaka totuus, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Jos ei auta muita, tuskinpa hekään vuorostaan auttavat sinua. Ja vaikka vanhustenhoidossa toki työskentelee paljon ihania ihmisiä, eivät he ehdi seurustella tai muutenkaan mitään ylimääräisiä asioita hoidella."

Kun mun äidin muistisairaus paheni niin, ettei hänestä ollut enää isälle juttuseura, isä alkoi soitella mulle milloin mistäkin pikkuasiasta. Ja aina, kun menin sinne sitten auttamaan, niin oli kahvi valmiiksi keitetty ja pöytä katettu. Asiat, joissa tarvitsi mun apua, olivat sellaisia, että ihan hyvin olisi voinut ne itsekin tehdä. Tai ainakaan niiden tekemisellä ei olisi ollut mikään kiire.  Kun tajusin, että isä kaipaa juttuseuraa eikä suinkaan mua vaihtamaan kaukosäätimeen paristoja tms, aloin käydä vain tekemässä sen homman. En jäänytkään kahville. Monestihan nuo soitot oli keskellä päivääkin eli pidin töistä vaan tauon ja kipaisin hoitamassa asian. En käyttänytkään enää lounastauokani siellä kahvilla istumiseen. Ymmärsin kyllä isän yksinäisyyden, mutta jos hän juoksutti mua tekemässä milloin mitäkin pikkuasiaa, niin sitten mä en käynyt enää lainkaan kyläilemässä ja seurustelemassa. Nyt äiti on jo poissa ja mä käyn kerran viikossa isän luona kahvilla. Istun siellä 1,5-2 tuntia ja kuuntelen, kun isä haluaa kertoa kuulumisiaan. Vien lähteissäni roskat ulos, mutta en juuri muuta. Isällä käy joka toinen viikko ulkopuoliset siivoojat, joten ei mun tartte siellä siivota tms. 

Mä en ole vielä edes eläkkeellä, mutta käytän silti erilaisia palveluita. Ihan jo senkin vuoksi, että en jaksa sitä veivaamista, milloin läheisilläni olisi aikaa tulla apuun. Ja sitten, jos ovatkin sairaana, pitää jäädä ylitöihin, lapsilla onkin vanhempainilta tms, niin apu siirtyy taas jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Kun käytän ostopalveluita, homma hoidetaan just sinä päivänä ja just siihen kellonaikaan, mitä on sovittu. 

Kyllä meilläkin on pienimuotoista auttamista puolin ja toisin eli mäkin otan taas ensi viikolla siskontyttöni koiran mulle hoitoon. Heillä täytyy kuitenkin aina olla myös plan b, jos mä en voisikaan ottaa. Mä koen pääseväni paljon helpommalla, kun mulla ei tartte olla mitään plan b:tä vaan homma hoituu just sovitusti sen firman kanssa, mistä minkäkin palvelun olen tilannut. Ja mm just huomenna tulee yks ammattilainen leikkaamaan mun omenapuuni oksia. Joo, varmaan joku nuoremmasta sukupolvestakin voisi ne käydä sahaamassa, mutta milloin...joskus vai jouluna?

Vierailija kirjoitti:

Itse en saanut kuin yhden lapsen. Toiveissa oli useampi, siksi tarjosimme kodin myös kodittomille. Nyt kaikki lapset käyvät usein luonamme, auttavat pyytämättä, kaksi on jopa muuttanut lähemmäksi, että pääsevät useimmin käymään.

Ei ne kaikki lapset vanhuksiaan hylkää. Kiitollinen olen.

Niinpä, hyvä tuo hyvää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tämä keskustelu ole lapsettomista eikä suurista ikäluokista?

Lapsettomista vanhuksista ja heitä on eniten juuri boomer-ikäluokassa. 

:D :D, niin ei kai tuosta milleniaali-sukupolvesta yhtäkkiä saa vanhuksia!

Vierailija kirjoitti:

Mutku ura ja hedonistinen nuoruus on tärkeempää. Mitä sitä murehtia viikkoa pidemmäs elämää. 

Puhut itsestäs ja nykynuorista. Kukahan teitä hoitaa?

On käsittämätöntä, että vielä 2020 luvulla sitä osalta puuttuu ilm. Kokonaan kyky empatiaan, että tajuaisi, että kaikki eivät onnistu ja pysty saamaan ensimmäitäkään lasta. - Vai eivätkö vain haluakaan ymmärtää

Ei lapsen saaminen onnistu vaikka tukea olisi saanut monin tavoin. Eikä tämä ja tuki ole kovinkaan edullista rahassa laskien saati, miten raskasta se voi olla henkisesti. 

Toisaalta kaikki eivät halua, enkä ymmärrä miksi kaikkien pitäisi halutakaan saada lapsi(a).

Erakoitakin on varmasti mutta keskimäärin he lienevät hyvin oienessä vähemmistösdä. 

Vanhempana, pitkälti yli eläkeiän ylittäneenä (, jolloin oma/t lapset saattanut jo kuollakin, mahd. kjmppanin ohelka)  tai mahd jo ennen sitä saurauden tai loukkaantumisen kysymys läheisistä ja välittävistä ja huolehtivista ihmissuhteista korostuu kun elämänkaasren toinen pää on mahd. jo aistittavissa. 

Harva meustä pärjää ja tulee toimeen täysin yksin; kaipaamne huomiota haluamme tulla nähdyksi ja kohdatuksi.

Hetken aikaa elämän polkunsa varrella voimiesa tunnossa voi yrittää ja hetken pärjätänkin mutta erityisen raskasta ja vaikeaa pärjäöminen saattaa olla elämänkaarensa ääripäässä olevalle niin vasta syntyneellebkuin hänelle, jonka aika on tullut pian täyteen nykyisessä muodossa.

Uskovainen mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen ei voi ikinä tehdä oikein. Minä en tehnyt lapsia, koska olen sairas ja lapset olisivat jääneet suurimmaksi osaksi muiden hoidettavaksi. Tältäkin palstalta saa aina lukea, että ei pitäisi lisääntyä jos ei pysty hoitamaan. OK! Nyt sitten olisi kuitenkin pitänyt tehdä niitä? Päättäkää jo mitä haluatte! 

Halutaan että naiset jättää opiskelut ja urat väliin ja menee avioliittoon alle 25 ja tekee lapsia alle 25. Ovat kotiäiteinä eikä hauku toisia kotiäitejä. Feministit voisi hiljentää täysin.

Kuka ne lapset elättää, jos äidit ei saa käydä töissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei hän mikään sinkku ole ollut, leski-ihminen. Ja yksilapsisuus oli boomereilla hyvin yleistä, siitä vertaus."

 

Tuota yksilapsisuutta en kyllä usko suurten ikäluokkien kohdalla, ilman jotain oikeaa tilastoa.

 

Hedelmällisyysluku oli 70-luvulla reilusti alle 2, vuonna 1973 vain 1,5, googlaapa jos et usko. Boomerit eivät juurikaan tehneet lapsia enää 80-luvulla, synnyttäjien keski-ikä oli vuonna 1980 n. 27 vuotta, 

Niin, nuo 1945-1950 luvulla syntyneet tekivät ne lapsensa jo 20-30 ikävuoden välillä.

Nythän ensimmäisen lapsen saaminen on siirtynyt jo yli kolmikymppiseksi.

 

Minun äitini on syntynyt -50 ja teki ensimmäisen kahdesta lapsestaan, eli minut vuonna -78. Toinen lapsi -84. Eikä ole tässä mitenkään ainoa lajiaan muiden akateemisten ikätoveriensa joukossa.

Munkin kaveri sisaruksineen lapsettomia niin kaveri mietti miten perintönsä hoitaa, on maatila. Sanoin että viisaampaa testamentata omalle seurakunnalle kuin valtiolle.Siihen voi  laittaa myös hautojen hoidon , heillä vanhemmatkin sinne kuntaan haudattu.

Vierailija kirjoitti:

"Olen Th ja hoitanut myös vanhuksia. Eniten itkee ne, joilla on lapsia mutta lapset eivät käy katsomassa. Ihan tiedoksi".

 

Ei kai sellaista osaa kaivata eikä itkeä, jota ei ole koskaan ollut olemassakaan. Ihan tiedoksi tämä sinulle.

 

Miksi ne lapsia haluavat ja niitä syystä tai toisesta saamattomat sitten kaipaavat jos ei niitä ole koskaan ollutkaan?

Enemmän itkettää heitä joilla on lapsia kun se tähtilapsi onkin huppari-narkkari nykyään, ei mennyt yläasteen jälkeen kuin baariin tai katosi kokonaan.

Ihminen joka on varma ettei halua jälkikasvua, on harvinainen mutta ei varmasti "itke vanhana", kuten ap vääristelet, vaan hymyilee että on elänyt hyvin onnistuen ilman ruuhkavuosia, kakkavaippoja, yöttömiä öitä, kasvukipuja ja virheitä ja muuta vastaavaa sydäntä riipivää mitä nyt lapsiin kuuluu kolikon kääntöpuolella.

Näille vela vanhuksille voisi lahjoittaa hirttoköyden. Siinä on teille tarpeeksi julkisia palveluita. Kärsikää valintojenne seurauksista itsekkäät haaskat jotka ette halunneet tehdä osaanne huoltosuhteen terveenä pitämiseksi..

Vierailija kirjoitti:

Näille vela vanhuksille voisi lahjoittaa hirttoköyden. Siinä on teille tarpeeksi julkisia palveluita. Kärsikää valintojenne seurauksista itsekkäät haaskat jotka ette halunneet tehdä osaanne huoltosuhteen terveenä pitämiseksi..

Ja sinun vanhempasi olisivat todellakin saaneet jättää lapset tekemättä. Mahtaa heillä olla antoisa vanhuus sinun kanssasi. 

Ei ne lapsetkaan käy aina vanhempiaan katsomassa ja auttamassa. Veljeni asuu 500 metrin päässä äidistämme, on nähnyt viimeksi jouluna. Minä hoidan monet käytännön asiat, veljeä ei kiinnosta pätkääkään. 87-vuotias Äiti on onneksi vielä terävä päästään ja pystyy monia asioita hoitamaan itsekin vaikka liikkuukin hyvin huonosti. 

Ja jos olisivat tehneet lapset "sen väärän" kanssa, niin olisivat mammojen mielestä moraalittomia ja sairaita ihmisiä, kun pystyvät elämään rakkaudettomassa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Lapset voivat kuolla ennen vanhempiaan se ei ole harvinaista, tai asuvat toisessa maassa. Tai sitten riitelevät kuka sitä hoitaa. Mielenkiintoisia aikoja edessä monessa perheessä. Siellähän voi olla kaksikin hoidettavaa ei pelkkä leski. Muistisairaan ihmisen kanssa ei ole helppoa.

Kerran tapasin vanhan miehen joka kertoi hänellä olleen vaimon ja tyttären. Kumpikin oli kuollut. Ei tuon surullisempaa kohtaloa ole. Ymmärsin ettei lapsenlapsia ollut. Tyttären kuoleman mukana olet menettänyt kaiken. Vaikka vaimo olisi kuollut ja tytär asuisi toisella puolella maapalloa. Jatkuisivat geenisi etkä olisi menettänyt kaikkea.

Yhteiskunta yrittää siirtää vanhusten hoitovastuun kokonaan lapsille, jotka ovat töissä, ja heillä mahdollisesti on itsellään perhe hoidettavana. Ihmiset maksaa järkyttäviä veroja, eivätkä saa vastineeksi mitään. Ei edes vanhuksilleen hoitopaikkaa. Luin tämän lehdestä, ja oli erittäin hyvä kolumni. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen törmännyt useammin vanhuksiin joilla on lapsia ja lastenlapsiakin, mutta kukaan ei käy moikkaamassa kuin joskus ja jouluisin.

Itseasiassa yhtään lapsettomuutta itkevää vanhusta en ole tavannut.

Sopii kysyä, miten ovat lapsiaan kohdelleet. Minä en tapaa äitiäni enää koskaan. Ja siihen on hyvät syyt.

Saa itkeä. Ei kaikki itkevät ehkä jaksaisi edes aikuisen lapsen taakkaa, osa voi tarvita aikuisenakin vaikka mitä tukea, vaikka silti itkettää. Vai yksinäisyys itkettää.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän itkettää heitä joilla on lapsia kun se tähtilapsi onkin huppari-narkkari nykyään, ei mennyt yläasteen jälkeen kuin baariin tai katosi kokonaan.

Ihminen joka on varma ettei halua jälkikasvua, on harvinainen mutta ei varmasti "itke vanhana", kuten ap vääristelet, vaan hymyilee että on elänyt hyvin onnistuen ilman ruuhkavuosia, kakkavaippoja, yöttömiä öitä, kasvukipuja ja virheitä ja muuta vastaavaa sydäntä riipivää mitä nyt lapsiin kuuluu kolikon kääntöpuolella.

 

Niin. Lisäksi ihminen joka on varma ettei halua jälkikasvua, on yleensä hyvin tottunut yksinoloon, nauttii siitä ja se on usein yksi syy lapsia haluamattomuuteen.

Mistä ihmeestä siis tulee käsitys että ihmisestä tulisi vanhana yhtäkkiä hirveän seurankipeä, jos ei ole sitä koskaan aiemmin ollut? Ei tule, vaan päinvastoin entistä enemmän arvostaa omaa rauhaa. Yksinäisyyttä itkee ne, jotka on uhranneet elämänsä perheelle, tottuneet siihen laumaan ympärillä. Onhan se vaikeaa kun sitä ei sitten yhtäkkiä ole eikä lapsia näe koskaan. Velalla ei tuota ongelmaa ole, hän elelee kuten ennenkin.